keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Olemme rauhaan ja lepoon kutsuttuja!

Sain kuulla suruviestin, että pastori Sulo Halminen on nukkunut kuolon uneen. Herra kutsui hänet rauhaan ja lepoon! En tiedä tarkalleen milloin ja miten? Lämmin osanottomme, sureville! Tunsin pastori Sulo Halmisen monen vuoden ajalta hyvin. Hän oli aina erittäin ystävällinen, kohtelias ja lämminhenkinen ihminen. Hänellä oli mm. rohkaisemisen armolahja. Minulla oli tästä omakohtainen kokemus. Sulo Halminen tunnetaan myös Karjalan apostolina. Monet ovat saaneet kuulla pelastuksen evankeliumin Sulon sananjulistustyön kautta.
Ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni viestin kuultuani, oli sanonta: "Jouluksi kotiin!" Ymmärrämme kuitenkin, että uskossa kuolleet eivät mene heti taivaaseen, vaan odottavat ylösnousemusta, joka tapahtuu Kristuksen tullessa takaisin. Elämme nyt adventtiajassa kahdessa eri merkityksessä. Adventti tarkoittaa saapumista. Jeesus saapuu pian ja silloin toteutuu toinen adventti. Tätä toivoa Sulo veli rakasti ja tästä toivosta hän saarnasi ja tähän toivoon hänet lasketaan viimeiselle lepovuoteelleen, odottamaan sen lopullista täyttymystä. Ylösnousemustoivo on paras lohduttaja, niille, jotka jäävät suremaan ja kaipaamaan poismennyttä rakasta ihmistä.

Tänä Jouluna olen valinnut joulutekstiksi rohkaisevan lupauksen, jonka toivon kaikkien ihmisten kokevan ja elävän todeksi. Jes. 54:10. ei ehkä ensi lukemalta vaikuta perinteiseltä joulutekstiltä, mutta Jeesus Kristus on tämän lupauksen antaja ja toteuttaja.

"Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes. 54:10.)

Tähän lupaukseen on hyvä nojata. Siinä on kaikki mitä me tarvitsemme tänäkin jouluna. Tässä on paras joululahja! Tämä on henkilökohtainen lupaus sinulle ja minulle. Olemme tottuneet pitämään vuoria lujina ja horjumattomina. Ne voivat kyllä väistyä ja horjua, koska maan kuori liikkuu ja se saa aikaan maanjäristyksiä, jotka vuorostaan muuttavat olosuhteet maapallolla nopeastikin toisenlaisiksi. Herran armo on kestävämpää ja pysyvämpää kuin maapallon vahvinkaan materiaali. Herran armo ei väisty tieltämme, jos me emme väistä sitä itse. Ihminen voi juosta armoa karkuun, hyljätä sen, kadottaa sen, pitää sen halpana tai ottaa sen vastaan ja iloita ja kiittää siitä. Joulun sanomassa kuulutetaan maan päälle rauhaa. Tässä lupauksessa mainitaan rauhanliitto. Jeesuksen risti vahvistaa rauhanliiton. Minusta "Heinillä härkien kaukalon" -joululaulu on puhutteleva, koska siinä joulu ja pääsiäinen ovat läsnä molemmat. Jouluna on hyvä ajatella molempia juhlia yhtenä kokonaisuutena. Huomaatko ajatuksen: "minun rauhanliittoni". Rauhanliitto on Herran, jonka hän tarjoaa meille. Meidän liittomme horjuvat, mutta Herran liitto on vahva ja horjumaton. Jospa tänä Jouluna kaikki ihmiset ottaisivat sydämiinsä vastaan Herran armon ja hänen rauhanliittonsa, silloin kaikki saisivat todellisen ja pysyvän joulurauhan! Me olemme kaikki rauhaan ja lepoon kutsuttuja!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Paavo lämpimistä sanoistasi.'Jouluksi kotiin' toteutui isän kohdalla. Hän sai nukahtaa rauhallisesti uskossa Vapahtajaansa 10.12. Kaarinan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Uskomme, että tältä lepovuoteelta Jeesus on tullessaan herättävä hänet uuteen aamuun ja uuteen kotiin. Terveiset ja kiitokset myös äidiltä.

Paavo Hautala kirjoitti...

Kiitos, Sirpa, kommentistasi ja Sinikka-äidin terveisistä. Voimia teille hautajaisten järjestelyihin, hautajaisiin ja muistotilaisuuteen. Jäähyväisten jättö on koskettava hetki, mutta jälleennäkeminen antaa lohdutusta suruun. Terveisiä Annelta, Terhon perheeltä ja Suvin perheeltä.