lauantai 31. heinäkuuta 2010

Hautalan sukutapaaminen on tänään

Hautalan sukutapaaminen on tänään. Kuusamo hymyilee auringon paisteessa. Nostamme kohta lipun salkoon ja valmistaudumme lähtemään Käylän rajaseutukirkkoon. Jumalanpalvelus alkaa klo 10.00.
Saimme vieraiksemme tätini, Sanni Oinosen, ja setäni, Arvo Hautalan vaimon, Kaarina Hautalan, pikkuserkkuni Aila Sipolan ja hänen miehensä, Heikki Sipolan. Muista vieraista ei meillä olekaan mitään tietoa. Jännittävää nähdä ketä tulee.

Olette kaikki tervetulleita vieraiksemme!

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Mansikkamaa innoitti minut runoilemaan

Keräsin eilen suuren kulhollisen mansikoita omalta maaltamme. Anne oli ostanut jostakin liikkeestä samana päivänä yhden laatikollisen mansikoita ja kaksi laatikollista puutarhavadelmia. Vertasin mansikoiden makua toisiinsa. Kyllä oman maan mansikat olivat paljon paremman makuisia.

Mansikkamaa innoitti minut runoilemaan.

Suuri punainen mansikka, alla vihreän lehtikaton. Tunsi poimijan sormet kannassaan. Irtosi helposti mehevästä tertustaan. Jäi kaveri vierellä odottamaan auringon paistetta lämpimää, koska vain puoliksi oli se ehtinyt kypsymään.

Kun ihminen kypsä on kokonaan, tulee puutarhuri hänet noutamaan. On leikkuumiehet hänellä mukanaan. Kun katselet elopeltoa tai maata mansikkaista, näetkö itsesi joukossa tähkien kultaisten tai puoliksi kypsänä paikallaan. Oletko sittenkin vain raakile, kuin hilla tupellaan. Ootatko paistetta auringon, armon säteitä pehmittämään.
Hengen sadetta ja tuulta kaipaat varmaan, että pääsisit sä kerran, luokse Isän armaan.

Einen mies sai sairauskohtauksen ja nukkui pois

Perjantaina 23.7. kirppiksen hoitajamme, Eine, sai kuulla, että hänen miehensä oli saanut sairauskohtauksen. Eine lähti tyttärensä kanssa välittömästi Etelä-Suomeen. Kun soitin eilen Einelle ja ilmoitin hänelle, että hänen silmälasinsa oli löytynyt Loma-Ajakasta ja Maija on tuonut ne kirppiksellemme, niin sain kuulla, että Einen mies kuoli maanantaina 26.7. perjantaina saamaansa sydänkohtaukseen.

Otamme osaa Einen ja hänen omaistensa suruun. Kuolema on aina syvästi koskettava asia. Herra vahvistakoon ja auttakoon teitä kestämään surun ja ikävän, joka on tullut yllättävänä vieraana sydämiinne. Muistamme teitä kaikkia rukouksin.

Lohduttakoon teidän sydämiänne seuraavat Ps. 62:6-9 sanat:
"Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on luja kallio, hänessä on turvani. Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme."

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Hautalan suvun esirukouspyynnöt!

Hei kaikki Hautalan sukuun kuuluvat!

Teillä on mahdollisuus lähettää, rovasti Seppo Ervastille, esirukouspyyntönne.
Seppo Ervasti haluaa saada esirukouspyynnöt etukäteen, koska hän haluaa valmistautua tähän tehtävään huolella.

Hautalan sukua koskevat esirukoukset lähetetään Taivaan Isän sydämelle la 31.7.2010 klo 10 alkavan jumalanpalveluksen yhteydessä.

Seppo Ervastin sähköpostiosoite on: seppo.ervasti@elisanet.fi

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Vihkiminen meren rannalla oli herkkä ja kaunis hetki

Kirjoitin navigaattoriin osoitteeksi Peuhuntie 194, Oulunsalo ja lähdin ajamaan juhlapaikalle hyvissä ajoin. Kaikki oli nyt ok. Matkan aikana navigaattorin opas sanoi kaksi kertaa, että käänny takaisin, jos mahdollista, koska tein pari pientä ajovirhettä. Tie kapeni kapenemistaan. Minun piti ajaa autoni ohituspaikalla sivuun, että vastaantuleva auto pääsisi menemään ohitseni. Pian olin perillä.

Astuessani ulos autosta, ärhäkkäät hyttyset iskivät heti kimppuuni. Toivottavasti niitä ei ole meren rannalla, olivat ensimmäiset ajatukseni hyttysistä.
Kaunis, hyvin hoidettu, punainen, hirsistä tehty, kartano teki hyvän ensivaikutelman. Astuessani kartanon pääovesta sisään sain ystävällisen ja lämpimän vastaanoton.

Viimeiset valmistelut olivat käynnissä ja odottava jännitys oli käsin kosketeltavaa. Sain pienen esittelyn talosta, jonka jälkeen lähdin heti rannalle katsomaan vihkipaikkaa. Aurinko paistoi täydeltä terältään lämpimästi ja hyttysiä oli ilmassa melko paljon. Kaunis, lehtomaisen metsän halki johtava leveä polku, mutkitteli rannalle. Rannalla oli siisti ja melko iso saunarakennus, josta avautui sydäntä sykähdyttävä näkymä merelle. Meri oli tyyni ja se kimalteli kauniisti auringon paisteessa. Hiekkarannalla oli vihkipaikka, joka oli viimeistelyä vailla valmis. Sulhanen, bestman ja kameramies olivat rannalla työn touhussa. Esitin oman toivomukseni puhujapöydästä. Se oli hetkessä paikallaan. Jakkaran päälle nostettiin rannalla ollut kelopölkky ja valkoinen liina asetettiin sen päälle. Siinä se oli, juuri oikean korkuinen ja erittäin sopiva ja muuhun koristeluun sointuva. Vihkialttarilla oli neljä valkoista pylvästä, joiden päällä olivat muratit ja kaunis kukkakaari. Merikaisloista tehdyt matalat "aidat" yhdistivät pylväät toisiinsa ja muodostivat juhlallisen alttarin luonnon temppeliin. Merihenkinen ryijy oli asetettu sievästi aidatun alueen keskelle. Polvistuminen alttarilla oli otettu huomioon.

Nyt oli viimeisen hiljentymisen aika. Rukoilin useaan kertaan hääparin, häävieraiden ja tilaisuuden puolesta. Aika meni nopeasti. Ennen kolmea minä ja soittajat viuluineen ja selloineen astelimme juhlapaikalle.

Neljä nuorta naista asettelivat nuottitelineet ja nuotit paikoilleen ja virittivät soittimensa ja harjoittelivat viimeisen kerran ennen H-hetkeä.
Kun ensimmäisten vieraiden hameen helmat vilkahtelivat puiden lomasta, riensin paikalleni odottamaan vieraita ja hääparin tuloa.

Vieraat olivat nyt paikoillaan, samoin komea sulhanen, bestman sormusrasia taskussaan, ja kaaso kukkakimpun kera. Häämarssi soi ja hymyilevä isä saattaa sädehtivän kaunista tytärtään alttarille. Kauniilla morsiamella on yllään äidin valmistama upea valkoinen hääpuku. Ennen luovuttamistaan isä saa tyttärensä halauksen ja suukon poskelleen. Sulhanen kumartaa tulevaa appeaan kunnioittavasti. Isä on nyt luovuttanut tyttärensä ja pari astelee Jumalan kasvojen eteen solmimaan pyhän avioliiton. Rakkaus on lahja Jumalan. Tämän voimme kaikki nähdä hymyilevien nuorten onnellisilta kasvoilta.

Kaikki menee hyvin ja nuoret saavat toisensa. Ajatukseni menevät luomisen aamuun, jolloin avioliitto säädettiin Luojan toimesta.

Vihkiminen meren rannalla oli ainutlaatuinen, herkkä ja kaunis hetki. Saakoon tämä kokemus säilyä siunaavana muistona kaikkien Petran ja Juha-Matin häissä mukana olevien sydämissä.

Sokeripala oli jäänyt Kuusamoon

"Sinähän voisit tehdä sen tuosta valkoisesta mehukanisterista", sanoi Toni, kun en saanut mistään lainattua tarvitsemaani valkoista sokeripalaa.

Aamulla ihmettelin, miksi Anne soittelee Oulun eri seurakuntien papeille ja kyselee heiltä lainaksi jotakin. - Sokeripala oli jäänyt Kuusamoon, vaikka kysyin Annelta pariinkin kertaan, että oliko se mukana? En viitsinyt tarkistaa asiaa, koska sain kaksi kertaa saman kyllä-vastauksen. Onneksi häät alkaisivat vasta klo 15.00. Ajattelin, että meillä olisi riittävästi aikaa hoitaa tämä asia. Lähdimme Suvin ja Tonin kanssa kierrokselle. Sain tietää, että Biblia-seuran kirjakaupassa myydään sellaisia. Kauppa oli lauantaina suljettu ja ovessa oleva puhelinnumero ei vastannut. - "Tuossa on joku kirkko", katsotaan onko se auki, sanoin, ja ajoimme kirkon parkkipaikalle. Ovet olivat kiinni. Ilmoitustaululla oli monien pastoreiden nimet ja puhelinnumerot. En saanut kehenkään yhteyttä. Sitten joku mökillään ollut nainen, joka ei ollut enää työelämässä, vastasi, ja kehotti menemään Tuomiokirkon aulaan hakemaan lehden, josta näkyisi viikonlopulla työssä olevien pastoreiden nimet ja puhelinnumerot. Tuomiokirkossa oli meneillään hautajaiset. Kolmen miehen voimin etsimme sokeripalaa sakastista. Ei löytynyt. Suntio antoi minulle pienen valkoisen muistilapun ja sanoi, että tästä voisit tehdä sellaisen hätätapauksessa. Hän ehdotti myös, että tulisin puolen päivän aikaan uudelleen. Silloin kirkossa olisi häät ja ehkä vihkipappi voisi auttaa. Piti lähteä pois ilman sokeripalaa, vain valkoinen pieni paperilappu kädessä. En muistanut ottaa lehteäkään.

Tonin ehdotus olisi seuraava vaihtoehto. Keittiön alakaapissa oli tyhjä valkoinen mehukanisteri. Otin sen esille ja leikkasin saksilla sopivan palan. Kun se oli valmis ja sovitin sitä paitaani, niin puhelin soi. Naispastorin puhelinvastaajaan jättämäni viesti oli mennyt perille. Hän lupasi toimittaa sokeripalan Tuomiokirkon suntiolle, josta Suvi ja Toni sen hakivat. Kaikki oli nyt kunnossa ja lähdin ajelemaan Peuhun kartanoon. Uusi seikkailu oli alkamassa.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Hääjuhla meren rannalla!

Hääpuhe, vihkiraamattu ja kaikki tarvittava aineisto on nyt salkussani.
Lähdemme tänään ajelemaan Ouluun.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Petran ja Juha-Matin juhlasta tulisi ikimuistoinen.
Pyydän matkalleni esirukousta! Muistetaan erityisesti Petraa ja Juha-Mattia rukouksin, että heidän yhteinen elämänsä olisi onnellinen ja Jumalan siunaama.

Minulla on ainutlaatuinen etuoikeus vihkiä nuoret meren rannalla, jos sää on suotuisa.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Tuli ehtoo ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen leiripäivä

Torstaina 8.7. saapui suurin osa leiriläisistä kirkollemme yöksi. Olin silloin Loma-Ajakassa tekemässä viimeisiä valmisteluja avustajani kanssa.
Perjantaiaamuksi jäi vielä monia asioita hoidettavaksi. Lidilin pihassa autoni alkoi temppuilla. Sain sen kuitenkin juuri ja juuri käynnistymään rukouksen voimalla. Seuraava paikka oli Jessi. Sitten autoni teki tenän. Rukoukset eivät saaneet autoani käynnistymään. Mazdassa ei ollut mitään elonmerkkiä. Soitin korjaamoon ja pian kaksi miestä tuli apuun ja he hinasivat autoni lähellä olevaan korjaamoon. Janne tuli hakemaan minut Jessin pihasta, josta menimme yhdessä toimistollemme hakemaan puuttuvia tavaroita.

Nälkäinen leiriväki odotti kirkolla ruokaa. Ruokalistassa ja ohjelmassa oli lounaan alkamisajankohta erilainen. Ruokalistassa se oli klo 13.00 ja ohjelmassa klo 12.00. Emäntä oli katsonut ruokalistaa, joten ateria ei ollutkaan valmis kahteentoista mennessä. Ajattelin, että nyt ohjelman aikataulu menee pahasti pieleen. Pysyimme kuitenkin aikataulussa muun ohjelman suhteen, koska nuoret syövät ruokansa nopeasti.

Autokorjaamolta soitettiin klo 12.00 ja ilmoitettiin, että Mazdani oli nyt valmis. Starttimoottori oli kärähtänyt ja se oli vaihdettu uuteen. Michael vei minut korjaamoon ja minulle tuli jälleen kova kiire, koska peräkärry oli haettava Tolpanniemestä. Sitä tarvittaisiin leirillä viikon aikana.

Linja-auto saapui kirkkomme pihaan ajoissa ja pian olimmekin menossa Kuusamon keilahallille. Kaikilla oli jo kiire aloittamaan leiriä. Seikkailua ja vauhtia riittäisi nyt kymmenen päivän ajan. Ajattelin, että kestääkö kuntoni tällaista menoa koko leirin ajan vai lopahdanko kesken kaiken. Keilahallilla vierähti kolme tuntia. Keilauskisa, squash, snoker, punttisali ja juoksukilpailu saivat leiriläisten hien pintaan. Juoksukilpailu Kuusamon urheilukentällä oli viimeisenä ohjelmassa ennen saunaa. Juoksukilpailussa ohjaajilla oli oma sarjansa, joten minunkin piti asettua lähtöviivalle juoksemaan 400 m. Maratoonarit menivät menojaan. Minun oli tyydyttävä viimeiseen sijaan. Kannustuksesta huolimatta en jaksanut juosta koko matkaa, koska lähdin liikkeelle alussa liian kovaa vauhtia. Loppusuoralla Kristina pysähtyi kävelemään kanssani ja antoi myötätunnosta minun mennä ohitseen ja saavuin maaliin vähän ennen häntä.

Keilahallikokemuksen jälkeen lähdimme, viime vuodesta tuttuun, Loma-Ajakkaan, jossa meillä oli lämmin vastaanotto. Perjantai-illan ohjelmaan kuuluivat majoittuminen, ruokailu, tutustumisleikki, raamattutunti ja saunominen sekä iltapala.

Lämpimät paljut tekivät saunomisesta suorastaan ylellisen kokemuksen. Lämmin kesäaurinko oli myös tehnyt tehtävänsä ja saanut Ajakkajärven veden mukavan lämpöiseksi. Uimaranta olikin ahkerassa käytössä koko viikon ajan.

Kodikas piha-aitta antoi minulle tervetulleen levon ja hiljaisuuden ja palautti voimani aamuun mennessä.

Tuli ehtoo ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen leiripäivä.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Sukutapaamiseen on kymmenen päivää!

Hautalan suvun sukutapaamiseen on aikaa kymmenen päivää.
Rovasti Seppo Ervasti on laatinut jumalanpalveluksen ohjelman la 31.7.2010 klo 10.00 Käylän rajaseutukirkkoon.

Jumalanpalvelus on avoinna kaikille! Sinäkin olet lämpimästi tervetullut kirkkoon.
Lehteen tulee myös ilmoitus yleisenä kutsuna sanan ääreen!
Lämmin ja aurinkoinen Kuusamo odottaa vieraitamme!

Jos haluat ohjelman, niin voin lähettää sen sinulle sähköpostina. Lähetä minulle sähköpostiosoitteesi, niin klikkaan ohjelman koneeltani sinulle.

Ohjelma on työkoneellani paavo.hautala@pp1.inet.fi

Leiriväki ja taustajoukot

Leirillä oli kolmetoista (13) poikaa, yhdeksän (9) tyttöä, kaksi (2) pientä lasta ja seitsemän (7) ohjaajaa ja kaksi (2) ohjelmapalvelun järjestäjää osan ajasta, sekä Ajakan väkeä, neljä (4) henkeä.

Vieraita 17.7. oli kaksikymmentä kolme (23). Leirillä oli väkeä enimmillään kuusikymmentä (60) henkeä.

Kahdeksan nuorta oli ilmoittautunut leirille, mutta heille tuli este, joten he joutuivat peruuttamaan tulonsa.

Paikkakunnat, joista leiriväki oli saapunut Loma-Ajakkaan olivat:
Kuusamo, Helsinki, Lahti, Siuntio, Kemiö, Piikkiö, Nummela, Joensuu, Outokumpu, Liperi, Kontiolahti, Utajärvi, Oulu, Haparanda.

Nämä nimet liittyivät tavalla tai toisella tämän kesän leiriin:
Andrey, Anna, Anne, Anne, Anni, Annika, Antti, Anu, Ari, Eila, Eine, Elias, Elmer, Heikki, Henri, Jani, Janica, Jake, Janne, Joel, Johannes, Joonas, Juha, Juha, Judit, Kaarina, Katariina, Kari, Karita, Katja, Kirsti, Krister, Kristina, Leena, Maija, Margit, Marjatta, Mia, Michael, Mikael, Mikko, Nicole, Olavi, Oliver, Osmo, Ossi, Paavo, Petteri, Pirjo, Rainer, Risto, Rosa, Samuel, Senja, Senora, Sini, Tarja, Tea, Terho, Timi, Toini, Toni, Tuomas, Turkka

Listasta puuttuu varmasti vielä joitakin nimiä. Jos tiedät jonkun nimen puuttuvan, niin voit lisätä sen kommenttiin.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Olen palannut leiriltä Loma-Ajakasta

Leiri meni hyvin. Kirjoitan myöhemmin yksityiskohtaisemmin menneen viikon tapahtumista. Tämä viikko tulee olemaan kiireinen jälkijärjestelyiden ja hääpuheen valmistamisen johdosta.

Lomani alkaa vasta elokuun alussa, joten silloin minulla saattaa olla enemmän aikaa kirjoittamiseen.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Leiri alkaa huomenna 9.7.2010 klo 12.00

Leiri alkaa huomenna ja päättyy 18.7.
Poissaollessani voitte kirjoitella kommentteja aikaisempiin kirjoituksiin. Niitä on mukava lukea, kun tulen leiriltä.
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille. Muistetaan toisiamme rukouksin. Kiitos esirukouksista leirin puolesta. Vauhdikasta menoa on tiedossa kymmenen päivän ajan.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Valdolaisseikkailu Kuusamon korvessa

Tämän viikon maanantaista tuli varsinainen "Valdolais"-seikkailu. Valmistelimme Katariinan kanssa leirin luolaseikkailuosuutta. Luolalle piti viedä melkoinen määrä rekvisiittaa. Lastasimme kaiken romppeen kottikärryihin ja lähdimme kohti uuniluolaa. Välillä laitoimme tehtävärastit paikoilleen, joissa on viisi valdolaisten jalanjälkiä koskevia kysymyksiä. Minä työnsin kärryjä ja Katariina veti lastia köydellä edessä. Jouduimme purkamaan koko kuorman viisi kertaa matkan aikana. Kolmen ojan yli meidän piti tehdä ylityspaikat metsään kaatuneista puista. Yhdessä kosteikossa kärry teki tenän eikä suostunut liikkumaan mihinkään. Lasti oli purettava ja meidän piti etsiä toinen reitti. Juuri tällä kohdalla tuhatpäinen hyttysparvi hyökkäsi kimppuumme pistimet valmiina iskemään hikistä ihoamme vasten. Sodan ollessa kiivaimmillaan puhelimeni soi. Seurakuntamme sihteeri soitti ja kyseli, että millaista toimintaa seurakunnassamme on ollut viimeisen kolmen kuukauden aikana. Sanoin etten voi nyt vastata tähän kysymykseen, koska olen sellaisessa tilanteessa, etten pysty keskittymään hänen kysymykseensä ollenkaan. Lupasin soittaa hänelle myöhemmin paremmalla ajalla ja antaa vastauksen hänen kysymykseensä.

"Vaikka minä vaeltaisin "hyttyslaakson" läpi, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani". Tällainen ajatus tuli mieleeni, kun menimme sisulla eteenpäin luolaa kohti.

Jos Katariina ei olisi saanut Ajakasta lainaksi saappaita ja hyttyshattua, hän olisi tässä vaiheessa kääntynyt kiireesti takaisin. Olisin jäänyt siihen paikkaan kärryineni. Onneksi meillä molemmilla oli vesipullo mukana. Ilman vettä olisimme nääntyneet aivan kokonaan kuumassa helteessä. Katariina ihmetteli, kuinka "valdolaismies" jaksoi raataa koko urakan loppuun saakka. Tuli mieleen, että mitenkähän Katariinan käy, kun hänen voimansa alkoivat vähitellen ehtyä. Pitääköhän vielä soittaa helikopteri apuun. Loppumatkasta kottikärryistä ei ollut enää mitään hyötyä. Meidän piti kantaa kärryäkin useissa kohdissa. Kännykkäni soi tiheään tahtiin. Tulevilla leiriläisillä oli leiriä koskevia kysymyksiä. Annekin soitteli ja kyseli tilanteestamme ja rukoili meille voimia kestää. Monta kertaa matkan aikana tuli mieleen, että onkohan tämä nyt oikein viisasta touhua. Kyllä sitä pääsisi paljon vähemmälläkin, kun jättäisi joitakin osuuksia tekemättä. Mieleeni tulevat kuitenkin lukuisat onnistuneet seikkailut nuorten kanssa ja tämä ajatus kannustaa tekemään parhaansa tälläkin kerralla. Toivottavasti tämänkin kesän leiri on ainutkertainen kokemus jokaiselle leiriläiselle.

Kello oli jo yli yhdeksän illalla, kun pääsimme lähtemään luolalta kohti autoani, jonka perässä oli tietysti peräkärry. Kottikärryt sai moneen otteeseen ilmalennon kun se lensi kantojen, kivien ja ojien yli. Paluumatka oli suurimmaksi osaksi alamäkeä ja tyhjä kärry liikkui kevyesti ja sulavasti vähällä vaivalla. Nyt sitä ehti ihailla jo luontoakin. Kerroinkin jo kasveista, joita toin tältä reissulta. Kello oli yksi yöllä, kun kävin nukkumaan. Unta ei tarvinnut odotella. Se katkaisi tajuntani hetkessä. Kiitos Herra, että annoit voimia tämän päivän haasteisiin.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Kirppiksen vastaava vaihtui tänään!

Kirpparillamme oli tänään vuoron vaihto. Raija Hänninen lähti Varkauden kotiinsa ja Eine Airaksinen Lahdesta tuli jatkamaan Raijan työtä. Sydämellinen kiitos Raijalle erittäin hyvin tehdystä työstä. Kaikesta näkyi, että palvelit ihmisiä suurella sydämellä. Jätit Kuusamoon monia ystäviä, jotka muistavat sinua lämmöllä. Toivottavasti pääset pian takaisin ja miehesikin innostuu tulemaan mukaan. Muistamme teitä rukouksin. Kiitos, että muistatte myös meitä rukouspiireissänne. Pääsitkö onnellisesti perille?

Toivotamme Einelle runsasta siunausta ja voimia kirppiksen vastaavana. Perjantaina alkaa leiri ja tulet sinne avustajaksi. Työ kirppiksellä taukoaa kohdallasi kymmeneksi päiväksi. Olemme saaneet kirppis-päivystäjät perjantaiksi 9.7. ja maanantaiksi 12.7. Tarvitsisimme vielä 13.-16.7. väliselle ajalle kirppiksen hoitajan tai hoitajat. Mikäli emme saa ketään tuuraajaa, niin joudumme sulkemaan kirppiksen ko. ajaksi.

Jos sinulle, joka luet tätä viestiä, sopisi ko. työ, niin otathan yhteyttä pian.

Tarvitsisin leirille vielä ainakin yhden vapaaehtoisen avustajan. Haluaisitko sinä tulla viettämään ikimuistoisen viikon yhdessä nuorten parissa?

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Luonnovaraisia orkideoita ihailemassa

Eilen teimme Terhon, Antin ja Tuomaksen kanssa köysiradan Loma-Ajakan rantapetäjiin. Siitä tuli oikein hyvä. Kaksi nuorta tyttöä, jotka olivat Loma-Ajakan kesäasukkaita testasivat radan heti tuoreeltaan ja onnistuivat kiertämään radan putoamatta kertaakaan maahan. Tämä rata tuo varmasti iloa leiriläisillemme. Radan nimenä on Puukiitäjä.

Olen lainannut yli kymmenen vuoden ajan Kuusamon kaupungilta ranteen vahvuista köyttä, josta radan teemme. Radan tekemisessä on aina melkoinen urakka, mutta työ on vaivan arvoinen, kun näkee nuorten nauttivan temppuilusta ja puukiitäjäkilpailusta leirin aikana.

Köyttä lainatessani kysyin kaupungin varikon hoitajalta, että onko tämä köysi ahkerassa käytössä? Sain vastaukseksi, ettei ole. Kysyin edelleen, että lainaako köyttä muut kuin minä? Tähänkin sain kielteisen vastauksen. Ajattelin, ettei kukaan muu viitsi ryhtyä moiseen hommaan. Köydet ovat kymmeniä metrejä pitkiä ja painavat niin paljon, että niiden liikuttamiseen tarvitaan paljon voimia. Köyden kuljettamiseen tarvitaan peräkärry. Terho totetisikin minulle, että peräkärry on ollut hyvä ostos. Sitä on tarvittu paljon. Jos olisin joutunut lainaamaan kärryn aina, kun olen sitä tarvinnut, niin lasku olisi ollut melkoinen. Kun köydestä tekee köysiradan, niin sitä täytyy kiskoa puiden ympärille moneen kertaan kaikista eri ilmansuunnista. Ilman Terhon, Antin ja Tuomaksen apua köysirata olisi jäänyt tekemättä.

Sanoin, että seuraavan kerran, kun köysirataa tehdään, niin minun on kai pyydettävä Tarzania ja apinoita apuun. He olisivat varmaan päteviä tässä puuhassa.

Kävimme vielä illalla Terhon koululla, Kuoliolla. Terho teki ensi syksyn lukujärjestyksen valmiiksi. Tällä matkalla ihailin jälleen kasvimaailman ihmeitä.
Kämmekkäkasvit ovat luonnon aatelisia. Ne ovat luonnonvaraisia orkideoita. Maarian kämmekkkä on hyvin yleinen. Näin niitä useita. Ne erottuivat metsässä erittäin hyvin. Tämä kukka on Annen ja Suvin kukka, koska heillä molemmilla on Maaria-nimi. Kämmekät ovat lehto- ja havumetsien tuoksuyrttejä, kuten vanamokin.

Tämän päivän reissulta toin kotiini kaksi kasvia läheisempään tarkasteluuni. Toinen oli Pyrola rotundifolia eli Isotalvikki ja toinen Moneses uniflora (Pyrola uniflora) eli Tähtitalvikki. Tähtitalvikin nimeen liittyy ilo ja ihastus. Näin kukan näkeminen juuri vaikuttaa sen näkijässä. Molemmat kasvit ovat yleisiä ja ne kasvavat lehtometsissä.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Hossan retki oli mukava kokemus

Kiitos Marjatta ja Juha Ollikaiselle, kun järjestitte meille tänään virkistävän mökki-illan Hossassa. Kesämökkinne on kauniilla paikalla. Raikas tuuli vaikutti siihen, ettei hyttyset olleet lainkaan kiusana. Rane nautti olostaan myös erittäin paljon. Poislähdön aikana Rane vitkasteli autoon menemistä. Se ei olisi vielä halunnut lähteä kotiin, koska sillä oli niin mukavaa järven rannalla.

Nyt uskaltauduin veteen oikein kunnolla. Talviturkki tuli heitettyä pois karvalakin kera. Vesi oli yllättävän lämmintä. Kävin uimassa kolme kertaa.

Grillimajassa oli lämmin tunnelma ja eväät maistuivat hyviltä.

Rannalla näin pienen kauniin sinisen kukan, jota en ole aikaisemmin nähnyt. Katsoin Otavan värikasviosta, että mikä on tämän kasvin nimi. Löysin etsimäni. Kasvin nimi on: Pinguicula vulgaris eli Sininen yökönlehti. Kasvi on jokseenkin yleinen. Harvinaistuu etelässä ja on etelässä jopa uhanalainen, eli sukupuuttoon kuolemassa. Katsokaapa netistä, niin näette kuinka kaunis tämä hentoinen orvokin näköinen kukka on.
Sanoin Juhalle, että hän varjelisi kasvia huolella, ettei se katoaisi kasvupaikaltaan.

Kotiintuloreitti oli nyt paljon suorempi, kuin tulomatkamme mökille, koska emme ajaneet harhaan. Navigaattorimme ei tunnistanut osoitettanne, koska etsimme sitä Suomussalmen Hossan kohdalta. Olisi pitänyt etsiä Kuusamon osoitteista. Nyt reitti on tullut tutuksi ja tiedämme, että osa Hossaa kuuluu Kuusamon puolelle.

Tulomatkalla pysäytin autoni metsätiellä otin tien ojasta punaisen kiven muistoksi, koska kiven ottaminen mökkinne rannasta unohtui.
Hossan retki oli mukava kokemus!

Kiitos lahjastanne Eräriparille! Se oli suuri yllätys ja tuli tosi tarpeeseen! Jälleen kerran sain kokemuksen siitä, että Herra pitää huolen nuorisotyöstä. Nuoret ovat Herralle rakkaita ja tärkeitä ja heidän hyväkseen tehty työ on kallisarvoista. Kuin piste iin päälle oli Vaasasta tullut puhelu eräältä äidiltä, joka ilmoitti hänen 16-vuotiaan poikansa, Mikaelin, halusta tulla leirillemme. Muistimme Mikaelia iltarukouksessamme ja pyysimme hänen elämälleen siunausta ja johdatusta. Tervetuloa Mikael leirille! Odotamme sinua ja kaikkia muitakin. Leirimme alkaa ensi perjantaina 9.7. ja vielä ehtii mukaan muitakin nuoria. Jos olet kiinnostunut tai tiedät jonkun nuoren, joka haluaisi tulla leirille, niin toimikaa ripeästi ja ilmoittautukaa minulle.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Tuula, Porista, kirjautui blogiini!

Hei Tuula!
Kiitos viestistäsi. Ilahduin suuresti nähdessäni, että olet liittynyt blogin lukijoiden joukkoon oikein virallisesti. Nyt kirjautuneita lukijoita on yhdeksän.
Tuula on ollut blogin lukijana alusta asti.
Muistan oikein hyvin, kun yhteys löytyi "Elävät Kivet" -sivuston kautta.
Ihmettelen miten vaatimattomat kirjoitukseni ovat merkinneet sinulle noin paljon.
Olet meille tärkeä ihminen ja tyttäresi Katri-Ulrika myös.
Toivottavasti pääset joskus tulemaan Kuusamoon vieraaksemme.

Olen valmistellut leiriä, joka alkaa viikon kuluttua. Tänään tein luolaseikkailuun liittyviä tehtäviä. Luolaseikkailun aihe on: "Valdolaisten jalanjäljissä".

torstai 1. heinäkuuta 2010

Jumala ei ole kädetön eikä kuuro

1.7.1999 on isäni poismenon päivä. Tänään siitä tulee kuluneeksi yksitoista vuotta.
Aika on mennyt nopeasti.

En nähnyt isääni koskaan uimassa. Kyllä hän varmaan osasi uida, koska veljeni kertoi, että isäni pelastui sodassa uimalla vihollisen piirityksestä. En muista mikä tämä tilanne oli.

Radiosta tuli muutama päivä sitten ohjelma, jossa kerrottiin, että suomalaisten miesten uimataito on heikentynyt ja hukkumiskuolemat ovat lisääntyneet. Tänä juhannuksena hukkui yli kaksikymmentä ihmistä. Tämä on suuri luku.

Jos tätä blogia lukee sellainen, joka menetti läheisensä hukkumisen kautta, niin otan osaa suureen suruusi. Saakoon sinua rohkaista seuraava sana, johon itse sain tarttua muutama päivä sitten, kun heräsin uuteen päivään, ja tuo lupaus antoi minulle voimaa.

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan". (Jes. 59:1.)

Jumala ei ole kädetön eikä kuuro. Herralla on pitkät ja vahvat kädet, hänellä on hyvä kuulo ja kaikkinäkevät silmät.
Tähän meidän on hyvä turvautua kaikkina hetkinämme, erityisesti vaikeina aikoina.