sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Kaikki on niin pienistä asioista kiinni!

Menin tänään päivystämään Karpalo-Kirppikselle klo 12-15. Siellä kävi 23 asiakasta. Suurin osa oli turisteja. Espoosta, Lahdesta, ja muualta Etelä-Suomesta ja Australiasta asti ja myös paikallisia kuusamolaisia. Keskustelimme Australian metsäpaloista. Ulkona oli tuiskuinen keli ja kylmä viima puhalsi navakasti. Ovi oli avoinna ja näin erään rouvan vetävän matkalaukkua perässään. Pyysin häntä poikkeamaan kirppikselle. Hän kysyi linja-autoasemaa ja sanoi menevänsä Rovaniemelle. Rouva ei ajatellut tulla nyt kirppikselle, koska hänen täytyi etsiä linja-autoasema. Sain tietää, että auto lähtisi vasta puolentoistatunnin päästä. Teillä on paljon aikaa, joten ehditte hyvin tulla vaikka lämmittelemään kirppikselle, houkuttelin häntä. Rouva innostui asiasta. Hän jätti matkalaukkunsa portaille ja astui sisään. Sitten hän innostui katsomaan tavaroita. Hän löysi heti sopivan liinan ja kortteja, joita hän tarvitsi. Hän osti liinan ja 14 korttia. Hän oli oikein iloinen löytämistään tavaroista. Hän sanoi, ettei mistään kaupasta löydy tällaisia kauniita ja erikoisia kortteja. Hän viihtyi kirppiksellä oikein hyvin ja halusi keskustella asioistaan. Sitten hän oli lähtemässä pois. Ennen kuin hän astui ulos ovesta hän katsoi taakseen ja sanoi, että teille hän voi kertoa, että hän jatkaa matkaansa Rovaniemeltä Utsjoelle asti. Reakoin tähän ajatukseen hämmästyksen ja ilon vallassa. Sanoin, että siellä asuu eräs seurakuntamme jäsen, Birit. Hän tunsi Biritin oikein hyvin. Salamana keksin lähettää Biritille joululahjaksi kauniin punaiset Annen kutomat villasukat, palmikkokuviolla. Kirjoitin kortin ja lahja lähti kuin matkahuollon kautta Biritille lämmittämään hänen jalkojaan kylminä talvipäivinä. Tunsin suurta iloa tästä johdatuksesta. Pyysin ystävällistä rouvaa viemään lämpimiä terveisiä Biritille. Kotona Anne ihnmetteli kokemusta ja oli iloinen, että hänen kutomat villasukat menivät Biritille. Anne sanoi, että jo tämän kokemuksen tähden minun kannatti mennä kirppikselle. Ei voi kuin ihmetellä miten meitä johdatetaan ja kaikki on niin pienistä asioista kiinni. Jos en olisi houkutellut tuntematonta rouvaa tulemaan kirppikselle ja jos rouva ei olisi kertonut, minne hän oli matkalla, tätä ei olisi tapahtunut.

torstai 26. joulukuuta 2019

Veden kautta elämää ja terveyttä!

Vesien saastuminen on varmaan yhtä suuri uhka maailmalle kuin ilmastonmuutos.

Onko totta, että vedellä on muisti?

Kaikki lumikiteet ovat erilaisia, mutta jos lumikide sulatetaan vedeksi ja tuo vesi jäädytetään uudelleen, niin kiteestä tulee täysin samanlainen kuin se oli ennen sulattamista. Tällaisen ajatuksen luin Charlie Ryrien kirjasta "Veden parantava voima".

Kun avaruudesta löydetään eksoplaneettoja, avaruuden tutkijat ovat ensimmäisenä kiinnostuneet siitä, että löytyykö planeetalta vettä? Veden löytyminen antaa toivoa elämän löytymisestä.

Osaammeko antaa vedelle sille kuuluvan arvon?

Eko-Marketin perustamisen jälkeen haluaisin perustaa elämäntapamuutoslääketieteen hoitolan, jossa veden parantavat voimat olisivat käytössä kaikessa moninaisuudessaan.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Hyvän sanoman päivä!

Ulkomaalainen työtön tuli kysymään Karpalosta töitä. Hän sanoi rukoilleensa Jumalaa, että käynti toisi tulosta. Sijaiskokki ei osannut vastata tähän kysymykseen. Nainen lähti surullisena pois, mutta meni Eko-Kirppikselle. Kirppismyyjä, Ari, soitti minulle. Sovimme tapaamisen. Vein hänet Askeleeseen, jossa tutkimme virkailijan kanssa hänen mahdollisuutta päästä työllistämistuella töihin Karpaloon. Onni potkaisi! Hän pääsi töihin vuodeksi alkaen 7.1.2020. Onnellinen nainen sanoi, että hän sai töitä myös viime vuonna alkaen 7.1.2019. Menin sitten tilitoimistoon Raijan luokse, jossa Kuusamon ETRA ry:n asiat hoidetaan. Sitten lähdin autolle. Auton avaimia ei löytynyt mistään. Työntekijän kanssa lähdimme kotiini hakemaan auton vara-avainta. En voinut kuitenkaan lähteä vielä mihinkään, koska minun oli saatava avaimet. Etsin kaikki mahdolliset nurkat pihamaalta, jossa olin liikuskellut. Minua tuli vastaan 90-vuotias mummo rollaattorin kanssa liikkuen. Minulla oli puhelu Kuusamon poliisilaitoksen löytötavaratoimistoon samalla, kun etsin avaimia. Mummo kysyi minulta, että etsitkö jotakin, onko sinulta jotakin hävinnyt? Sanoin, että olen pudottanut auton avaimeni. Hän sanoi löytäneensä ne maasta ja hänen ystävänsä lähti viemään niitä poliisiaseman löytötavaratoimistoon, jonne minulla oli parhaillaan puhelu menossa. Asia selvisi! Sain avaimeni takaisin! Tämä päivä oli hyvän sanoman päivä, josta riitti iloa kaikille, jotka tänään tapasin ja joille kerroin päivän tapahtumista! Kiitos Jumalalle ja rehellisille ihmisille!