Hautajaisten jälkeen kaipasin vähän liikuntaa. Lähdin kävelemään Kemin kaupungin katuja. Tapasin citymarketin pihassa mustan miehen, jota kutsuin illan kokoukseen. Hän kysyi minulta, että tunnenko hänen ystävänsä? Ymmärsin, että hänen ystävänsä on mukana seurakuntatyössä. En tuntenut. Sama mies tuli minua vastaan myöhemmin polkupyörällä. Hän hymyili ja tervehti minua kuin olisin ollut parempikin tuttu. Pienikin kontakti on tärkeä, koska silloin tunnemme, ettemme ole pelkkää ilmaa.
Muutaman metrin päässä Juha Väätäinen jakoi käyntikorttejaan suklaasydämen ja karamellin kera. Toivotimme puolin ja toisin Jumalan siunausta. Olimme molemmat kalastamassa: toinen ääniä tulevien vaalien johdosta ja toinen kuulijoita hengelliseen kokoukseen.
Iltakokous alkoi klo 19.00. Kemin Adventtikirkkoon, Meripuistokatu 15:een, saapui mukava määrä kuulijoita. Kutsumani musta mies ei ollut mukana, mutta kaksi mustaa sisarta oli saapunut paikalle. Kemin seurakunnan toimintaan osallistuu useita maahanmuuttajia.
Puhuin aiheesta: "Hetki on tullut". Tekstini oli: Joh. 12:20-43.
Puheeni käsitteli Jeesuksen kirkastamista hänen toimintansa alussa ja lopussa.
"Nyt minun sieluni on järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Mutta tätä vartenhan minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!" Silloin taivaasta kuului ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja vastedeskin kirkastan."
Isän nimi tuli kirkastetuksi Jeesuksen elämän jokaisessa hetkessä. Ihmisen Pojan korottaminen ristille kirkasti Isän nimen ikuisiksi ajoiksi. Ristiltä loistavaa kirkkautta ei voi mikään koskaan sammuttaa!
maanantai 31. maaliskuuta 2014
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Siiri Maria Niskakosken muistoa kunnioittaen! In Memoriam!
Siiri Maria Niskakoski syntyi sunnuntaina 14.12.1924 Jaakkimassa, Marjalahdella, Laatokan rannalla, rajantakaisessa Karjalassa, Kirveen sisarusparven kuopuksena, joulukuussa, kylmään navettaan. Siirin syntymäpaikasta tulee mieleen Jeesus-lapsen syntymä, joka myös syntyi karjasuojaan. Siirin pitkä ja värikäs elämä päättyi rauhallisesti uneen vaipuen torstaiaamuna 13.3.2014 raamatullisen iän ylittäneenä 89-vuotiaana. Tämän vuoden joulukuussa Siiri olisi täyttänyt tasan 90 vuotta.
Siirin lapsuuskotiin kuului isän ja äidin lisäksi kolme veljeä ja Siiri-tytär nuorimmaisena. Hänen elämänsä alku kalastajan tyttärenä kauniin Laatokan rannalla oli niukkaa, mutta onnellista aikaa.
Kaikki se kuitenkin muuttui evakkoretkien myötä, jotka olivat raskaita matkoja lehmien kanssa. Muistoja noilta matkoilta oli paljon, eivätkä ne aina olleet kovinkaan kauniita. Siiri kertoo minulle lähettämässään kirjeessä 26.2.2010, että "monesti on taivaan Isä pelastanut henkeni. Kerrankin putosin jyrkältä kalliolta. Alla oli vesi ja kapea suikale kiviä johon jäin seisomaan ja odottamaan, kunnes veli ja hänen kaverinsa tulivat minut hakemaan." Siiri toteaa kirjeessään, että "hän on aina uskonut suojelusenkeliin."
Siiri kävi lapsena pyhäkoulua ja kaikki perheen jäsenet kävivät kotiseuroissa, joita pidettiin myös Kirveen perheen kodissa.
Kolme kertaa Kirveen perhe joutui jättämään rakkaat kotiseutunsa. Talvisodan jälkeen, kun he tulivat kotiinsa, niin kaikki oli poltettu. Vain rantasauna oli pystyssä. Tästä piti aloittaa uuden elämän rakentaminen.
Pohjoiseen Siiri tuli aikuistuttuaan, työn perässä. Kemijoen voimalatyömaat antoivat töitä veljille ja Siiri sai työn Kemiyhtiöstä. Sieltä hän löysi myös tulevan puolisonsa Aarnen, joka oli kotoisin Haapajärveltä. Siinä kohtasivat kaksi erilaista kulttuuria: karjalainen ja pohjalainen kulttuuri.
50-luvulla Niskakosken perheeseen syntyi kolme lasta: Riitta, Markku ja Anne.
Perheen elämä oli normaalia työläisperheen elämää, puurtamista elannon hankkimiseksi. Yhdessä he rakensivat omakotitalon Ristikankaalle.
Elintason noustessa elämä helpottui ja lomailuunkin oli aikaa ja mahdollisuuksia. Lapset koulutettiin ammatteihin ja he perustivat perheet.
48-vuotiaana Siiri jäi sairauseläkkeelle autonpesijän työstä. Sitten hänellä oli aikaa hoitaa lastenlapsia, yhdessä papan kanssa.
70-luvulla Siiri alkoi kiinnostua uskonnollisista asioista. Siiri kertoo, että Jumala alkoi puhutella häntä jo silloin, kun hän meni naimisiin ja he asuivat hautausmaan vieressä. Hautausmaa saarnaa meille kaikille hyvin voimakkaasti.
Vuonna 1975 Siiri osallistui adventistipastori Leo Haapalon kokouksiin ja hän löysi silloin hengellisen kodin Kemin adventtiseurakunnasta. Siiri kastettiin 25.5.1975. Raamatullisen kasteen suoritti Leo Haapalo. Meillä oli Siirin kanssa tässä asiassa yhteistä se, että minut kastettiin 15 päivää aikaisemmin Lohjan adventtikirkossa. Siiri oli tuolloin 51-vuotias ja minä 21-vuotias.
Siiri oli uskollinen ja tunnollinen seurakunnan jäsen. Muistan hänet ystävällisenä ja aktiivisena jäsenenä. Hän kannusti ja rohkaisi minuakin hyvin paljon, kun tulin nuorena työntekijänä Tornio-Kemi seurakuntien seurakuntapastoriksi. Siiri sanoi minulle kerran, että hän on rukoillut paljon, että Jumala antaisi minulle parantamisen armolahjan. Tunnen suurta halua rukoilla sairaiden puolesta, että Jeesus parantaisi heidät. Olen kuullut, että monet kuulijoistani ovat parantuneet öljyllä voitelun ja rukouksen kautta, heidän sanojensa mukaan, jopa parantumattomista sairauksista. Tämä on tietenkin kokonaan Jumalan armoa ja rakkautta ja hänen ansiotaan, eikä minun.
Tunsin hyvin myös Siirin miehen, Aarnen, joka nukkui kuolon uneen 1993 pitkällisen sairauden murtamana.
Siiri luopui omakotitalostaan ja muutti Senioritaloon, jossa hän asui viimeiset seitsemän vuottaan. Hän viihtyi siellä hyvin, koska siellä oli mahdollisuus hoitoihin, ystävien tapaamiseen ja liikuntaan voinnin mukaan. Lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset vierailivat usein Siirin luona ilahduttamassa häntä. Siirin muistoissa säilyivät aina Karjalan kauniit kesät, kuolemaan asti.
Siiri-sisar sai iäisyyskutsun keväällä 2014. Kevät on vuodenajoista se aika, jolloin ylösnousemuksen toivo kaikkein voimakkaimmin rohkaisee maan lapsia, kun se edistyy siihen vaiheeseen, kun uusi elämä nousee routamaan alta.
Siiri-sisar uskoi Jeesukseen ja hänen takaisintuloonsa. Ylösnousemustoivo ei ollut hänelle vieras ajatus. Hän ymmärsi, että Jeesuksen takaisintuloon liittyy vanhurskasten ylösnousemus. Tässä toivossa hänet laskettiin viimeiselle lepovuoteelleen, miehensä vierelle odottamaan Jeesuksen lupauksen täyttymystä. Tämän autuaallisen toivon täyttyessä tapahtuu ensimmäinen ylösnousemus Herran omille. Tuona päivänä Siiri-sisarella on Jumalan armosta toivo uudesta elämästä, iankaikkisen kevään ja kesän lämmöstä ja kirkkaudesta. Silloin hänellä on toivo saada kuulla Vapahtajan huulilta sanat: "Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan! (Matt. 25:21.)
Nyt Siiri-sisar saa levätä vaivoistaan ja me saimme jättää hänelle jäähyväiset jälleennäkemisen toivossa!
Matkakertomus 27.-30.3.2014
Lähdin Annen ja Sinin kanssa matkalle torstaina 27.3.2014 klo 16.00. Palasimme Kuusamoon lauantaina 29.3.2014 klo 21.30. Mittariin tuli 789 km. Tiet olivat sulana. Valoisa kevätaika teki matkanteosta mukavan ja turvallisen tuntuisen. Pudasjärven ja Taivalkosken välillä, palatessamme, tuli kyllä jo pimeää, mutta tie oli tuttu. Matkan aikana näimme tien sivussa vain kaksi poroa. Liikennettä oli sopivasti. Oulu-Kemi tieosuudella ajeli melko paljon rekkoja. Moottoritiet mahdollistivat niiden ohittamisen. En kuitenkaan uskaltanut ohittaa erästä rekkaa, vaikka ajelinkin moottoritiellä, koska rekka ajoi niin kovaa edellä.
Oulussa veimme Sinin hänen ystävänsä luokse ja me suuntasimme Suvin ja Tonin kotiin. Perjantaiaamuna jatkoin matkaa Kemiin. Anne ja Sini jäivät Ouluun. Anne halusi auttaa Suvia kotitöissä ja lastenhoidossa ja Sinillä oli omat suunnitelmansa päivien ajaksi.
Kemiin saavuttuani minun piti etsiä ensimmäiseksi parturi. Kemi on minulle tuttu kaupunki yli kahdenkymmenen vuoden takaa, mutta en tiennyt, missä olisi sopiva parturi. Rukoilin Herraa johdattamaan minut oikeaan paikkaan. Tuossa tuokiossa näin parturikyltin ja minulle tuli sellainen tunne, että tuonne haluan mennä kysymään aikaa. Tuoli oli vapaana, joten pääsin hiustenleikkuuseen heti. Nuori näppärä tyttö leikkasi hiukseni ammattitaidolla keskustellen samalla henkevästi. Hienoa, kun nuoret löytävät oman paikkansa, jossa he voivat ansaita elatuksensa ja palvella ihmisiä. Hiustenleikkuu maksoi 21,- €.
Tiesin, että Maire-sisar asuu kivenheiton päässä, joten päätin mennä katsomaan, olisiko hän kotona. Maire-sisar oli valmiina ruoan kanssa ja toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi kotiinsa ja Kemiin. Maire-sisarella on ikää jo 86 vuotta, mutta edelleen hän asuu kotonaan ja on aktiivisesti elämässä mukana. Maire-sisar on sellainen äitihahmo, joka palvelee kaikkia ihmisiä suurella, lämpimällä ja vieraanvaraisella sydämellä. Hän on asunut tässä samassa paikassa jo 50 vuotta. Hän on tehnyt pitkän päivätyön Parturi-Kampaajana. Hänellä on ollut kampaamo oman kotinsa yhteydessä.
Tapasin Mairen Paula-tyttären ja nuoremman Aila-tyttären Joonas-pojan. Joonas oli pyrkimässä opiskelemaan. Sain tilaisuuden rukoilla Joonaksen puolesta ja pyytää Jumalaa johdattamaan hänelle parhaan mahdollisen opiskelupaikan, jonka kautta hän valmistuisi kutsumusammattiin.
Maire-sisar tarjosi minulle maukasta porkkanakeittoa karjalanpiirakoiden ja siemenleipien kera. Vihersalaatti, tofu ja avokaado tekivät ateriasta monipuolisen, maukkaan ja terveellisen. Juomana oli teetä ja appelsiineista puristettua nektariinia, jossa oli hedelmäliha mukana. Arvelen, ettei viidentähden hotellissakaan olisi saanut näin mahtavaa ja terveellistä ateriaa.
Aterian jälkeen valmistauduin Siiri Maria Niskakosken hautajaisiin, jotka alkaisivat klo 14.00 Paattionlehdon kappelissa. Tämän tähden sain kutsun tulla Kemiin siunaamaan 89-vuotiaana kuolon uneen nukkuneen seurakuntamme uskollisen sisaren.
Jatkan matkakertomusta myöhemmin ...
Oulussa veimme Sinin hänen ystävänsä luokse ja me suuntasimme Suvin ja Tonin kotiin. Perjantaiaamuna jatkoin matkaa Kemiin. Anne ja Sini jäivät Ouluun. Anne halusi auttaa Suvia kotitöissä ja lastenhoidossa ja Sinillä oli omat suunnitelmansa päivien ajaksi.
Kemiin saavuttuani minun piti etsiä ensimmäiseksi parturi. Kemi on minulle tuttu kaupunki yli kahdenkymmenen vuoden takaa, mutta en tiennyt, missä olisi sopiva parturi. Rukoilin Herraa johdattamaan minut oikeaan paikkaan. Tuossa tuokiossa näin parturikyltin ja minulle tuli sellainen tunne, että tuonne haluan mennä kysymään aikaa. Tuoli oli vapaana, joten pääsin hiustenleikkuuseen heti. Nuori näppärä tyttö leikkasi hiukseni ammattitaidolla keskustellen samalla henkevästi. Hienoa, kun nuoret löytävät oman paikkansa, jossa he voivat ansaita elatuksensa ja palvella ihmisiä. Hiustenleikkuu maksoi 21,- €.
Tiesin, että Maire-sisar asuu kivenheiton päässä, joten päätin mennä katsomaan, olisiko hän kotona. Maire-sisar oli valmiina ruoan kanssa ja toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi kotiinsa ja Kemiin. Maire-sisarella on ikää jo 86 vuotta, mutta edelleen hän asuu kotonaan ja on aktiivisesti elämässä mukana. Maire-sisar on sellainen äitihahmo, joka palvelee kaikkia ihmisiä suurella, lämpimällä ja vieraanvaraisella sydämellä. Hän on asunut tässä samassa paikassa jo 50 vuotta. Hän on tehnyt pitkän päivätyön Parturi-Kampaajana. Hänellä on ollut kampaamo oman kotinsa yhteydessä.
Tapasin Mairen Paula-tyttären ja nuoremman Aila-tyttären Joonas-pojan. Joonas oli pyrkimässä opiskelemaan. Sain tilaisuuden rukoilla Joonaksen puolesta ja pyytää Jumalaa johdattamaan hänelle parhaan mahdollisen opiskelupaikan, jonka kautta hän valmistuisi kutsumusammattiin.
Maire-sisar tarjosi minulle maukasta porkkanakeittoa karjalanpiirakoiden ja siemenleipien kera. Vihersalaatti, tofu ja avokaado tekivät ateriasta monipuolisen, maukkaan ja terveellisen. Juomana oli teetä ja appelsiineista puristettua nektariinia, jossa oli hedelmäliha mukana. Arvelen, ettei viidentähden hotellissakaan olisi saanut näin mahtavaa ja terveellistä ateriaa.
Aterian jälkeen valmistauduin Siiri Maria Niskakosken hautajaisiin, jotka alkaisivat klo 14.00 Paattionlehdon kappelissa. Tämän tähden sain kutsun tulla Kemiin siunaamaan 89-vuotiaana kuolon uneen nukkuneen seurakuntamme uskollisen sisaren.
Jatkan matkakertomusta myöhemmin ...
torstai 27. maaliskuuta 2014
Rukousvartio 24/7/365 Kuusamossa
31.3.-7.4.2014 meillä on Kuusamossa kristittyjen yhteinen rukousvartio, erityisesti Suomen puolesta.
Rukousvartio alkaa ma 31.3. klo 10.00 ja päättyy ma 7.4. klo 12.00.
Rukousajat on jaettu tunnin vuoroihin. Rukouspuutarhassa rukoillaan klo 10-20 ja muut ajat kotona.
Jos haluat saada oman rukousvuoron listalta, niin ota yhteyttä Eila Karppiseen (puh. 045 1204 459). Annan listan hänelle tänään, koska lähden matkalle Kemiin ja Tornioon.
"Jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi." (2. Aik. 7:14.)
Esirukouspyyntöjä voi lähettää osoitteeseen: paavo.hautala@rukouspuutarha.fi
Rukousvartio alkaa ma 31.3. klo 10.00 ja päättyy ma 7.4. klo 12.00.
Rukousajat on jaettu tunnin vuoroihin. Rukouspuutarhassa rukoillaan klo 10-20 ja muut ajat kotona.
Jos haluat saada oman rukousvuoron listalta, niin ota yhteyttä Eila Karppiseen (puh. 045 1204 459). Annan listan hänelle tänään, koska lähden matkalle Kemiin ja Tornioon.
"Jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi." (2. Aik. 7:14.)
Esirukouspyyntöjä voi lähettää osoitteeseen: paavo.hautala@rukouspuutarha.fi
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Ensimmäinen kuva Pikku-Paavosta!
Tässä taitaa olla ensimmäinen kuva minusta. Ensimmäisessä valokuva-albumissani lukee tämän kuvan kohdalla: "Pikku-Paavo" ja "Pepsodenttihymy". Heikki ehdotti, että tämä voisi olla profiilikuvani fb:ssa.
En tiedä tarkkaa päivämäärää, milloin kuva on otettu, mutta olen jo koulupoika, koska kaikki "rautahampaat" ovat suussani.
Minulla taitaa olla äidin suu ja isän silmät. Äitini sanoi kerran, että hän on rukoillut, ettei kukaan hänen lapsistaan saisi hänen nenäänsä. En tiedä onko tähän hänen rukoukseensa vastattu.
Joku on sanonut, että silmät ovat kuin ikkunat, joista aivomme katselevat ulos.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Blogitilastoni rekisteröi uuden maan, Azerbaidzanin.
Sain blogilleni katsojan Azerbaidzanista. Tervetuloa!
Azerbaidžan – Wikipedia
Azerbaidzan - Globalis.fi
Azerbaidžanin lippu – Wikipedia
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Iltalenkkini sai yllättävän käänteen!
Tein tänään 10 km:n kävelylenkin. Poikkesin puolessavälin lenkkiäni toimistolleni etsimään erästä kirjettä, jota en kuiteenkaan löytänyt. Minulla on ainakin kolme isoa mappia, joihin olen tallettanut henkilökohtaisia kirjeitä. Kirjeissä on paljon mielenkiintoista historiaa sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat kuolleet kauan sitten. Yksi vaikuttavimmista kirjeistä, joka tuli käsiini, oli tohtori Paavo Hirvikallion kirje Helsingistä. En nyt käy tarkemmin kuvaamaan kirjeiden sanomaa, vaan siiryn toiseen tarinaan, joka syntyi toimistosta lähdön jälkeen.
Astuessani ulko-ovesta, ajattelin viime päivien runsaita lumisateita. Ulkona oli pimeää, mutta ei kovin kylmää. Jonkin matkaa käveltyäni kuulin takaani voihkivan tapaisen äänen. Katsoin taakseni ja ymmärsin, että tuo huuto oli tarkoitettu minulle. Totesin, että humalainen mustiin pukeutunut mies istui kivisellä kylmällä rapulla pidellen käsissään kahta kainalosauvaa. Muistin heti 31-vuotiaan sosiaalityöntekijä Julio Diazin kertomuksen fb:sta. Tämä kertomus antoi minulle rohkeutta ottaa askeleita tuntematonta ja vähän pelottavaakin miestä kohden. Tuli mieleeni, että tuo mies voisi vaikka huitaista noilla kainalosauvoilla minut tainnoksiin ja yrittää ryöstää minut. Jos näin olisi käynyt, niin olisin ollut huono saalis, koska minulla ei ollut lompakkoa mukana.
Saavuttuani miehen luo kuulin hänen sanovan, ettei hän pääse tästä mihinkään. Kysyin häneltä, että mihin hänen pitäisi päästä? Sairaalaan, hän vastasi. Nostin hänet ylös ja otin hänet kainalooni ja lähdin viemään häntä sairaalaa kohden. Puhuin miehelle ystävällisellä ja lempeällä äänellä. Hän kiitti minua siitä, että pelastin hänet. Kerroin hänelle Jumalasta, joka voi pelastaa ihmisen. Mies kertoi tarinaansa ja minä kuuntelin häntä kiinnostuneena. Hän kertoi suvustaan ja elämästään ja purki pahaa oloaan. Yritin kaiken aikaa rohkaista ja kannustaa häntä. Hän sanoi minulle, ettei minun tarvinnut pelätä häntä. Hän ei tulisi tekemään minulle pahaa. Tämä tieto antoi minulle turvallisemman olon. Kerroin hänelle avoimesti taustaani. Hän ihmetteli, että oli pastorin kanalossa.
Hän sanoi antautuvansa kuljetettavakseni sinne, minne veisin hänet. Ymmärsin tästä ajatuksesta, ettei hänellä ollut tietoa siitä, missäpäin saarala oli. Nyt ymmärsin paremmin hänen sanansa, että pelastin hänet. Matka eteni hitaasti, joten meillä oli mahdollisuus kommunikoida toistemme kanssa ihan mukavasti. Minun tuli miestä sääli, koska hänellä tuntui olevan paljon ongelmia. Lupasin rukoilla hänen puolestaan. Päästyämme sairaalaan hän kiitti minua moneen kertaan ja vakuutti, että tulemme vielä näkemään toisemme. Lopuksi hän sanoi minulle, että hän antaa minulle tuhat aplodia. Tuntemattoman apua saaneen ja apua tarvitsevan miehen tuhannen aplodin saattelemana lähdin iloisella mielellä jatkamaan iltalenkkiäni. Ajattelin, etten ole koskaan saanut noin erikoisia ja mieltä ilahduttavia kiitoksia palveluksistani!
Katuvalot heittivät mustia alastomia koivun varjoja lumiselle jalkakäytävälle saaden maiseman näyttämään erikoiselta. Kirkkaat tähdet tuikkivat iloisesti yötaivaalla ja pienillä pivillä näytti olevan kiire poistua taivaan näyttämöltä! Siinä kävellessäni rukoilin, että kohtaamani mies saisi edelleen tarvitsemaansa apua ja lämpimän yösijan häntä ymmärtävien hoitajien toimesta. Toivoisin, että tekin muistaisitte tätä tuntematonta miestä iltarukouksissanne! Siunausta yölevollenne!
PS. Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun taivaalta tipahti tuohi autoni sivupeiliin. Muistathan tämän kertomuksen? Ellet, niin voit lukea tuon tarinan blogiltani tai tulla katsomaan sitä Karpalon seinällä olevasta taulusta.
Astuessani ulko-ovesta, ajattelin viime päivien runsaita lumisateita. Ulkona oli pimeää, mutta ei kovin kylmää. Jonkin matkaa käveltyäni kuulin takaani voihkivan tapaisen äänen. Katsoin taakseni ja ymmärsin, että tuo huuto oli tarkoitettu minulle. Totesin, että humalainen mustiin pukeutunut mies istui kivisellä kylmällä rapulla pidellen käsissään kahta kainalosauvaa. Muistin heti 31-vuotiaan sosiaalityöntekijä Julio Diazin kertomuksen fb:sta. Tämä kertomus antoi minulle rohkeutta ottaa askeleita tuntematonta ja vähän pelottavaakin miestä kohden. Tuli mieleeni, että tuo mies voisi vaikka huitaista noilla kainalosauvoilla minut tainnoksiin ja yrittää ryöstää minut. Jos näin olisi käynyt, niin olisin ollut huono saalis, koska minulla ei ollut lompakkoa mukana.
Saavuttuani miehen luo kuulin hänen sanovan, ettei hän pääse tästä mihinkään. Kysyin häneltä, että mihin hänen pitäisi päästä? Sairaalaan, hän vastasi. Nostin hänet ylös ja otin hänet kainalooni ja lähdin viemään häntä sairaalaa kohden. Puhuin miehelle ystävällisellä ja lempeällä äänellä. Hän kiitti minua siitä, että pelastin hänet. Kerroin hänelle Jumalasta, joka voi pelastaa ihmisen. Mies kertoi tarinaansa ja minä kuuntelin häntä kiinnostuneena. Hän kertoi suvustaan ja elämästään ja purki pahaa oloaan. Yritin kaiken aikaa rohkaista ja kannustaa häntä. Hän sanoi minulle, ettei minun tarvinnut pelätä häntä. Hän ei tulisi tekemään minulle pahaa. Tämä tieto antoi minulle turvallisemman olon. Kerroin hänelle avoimesti taustaani. Hän ihmetteli, että oli pastorin kanalossa.
Hän sanoi antautuvansa kuljetettavakseni sinne, minne veisin hänet. Ymmärsin tästä ajatuksesta, ettei hänellä ollut tietoa siitä, missäpäin saarala oli. Nyt ymmärsin paremmin hänen sanansa, että pelastin hänet. Matka eteni hitaasti, joten meillä oli mahdollisuus kommunikoida toistemme kanssa ihan mukavasti. Minun tuli miestä sääli, koska hänellä tuntui olevan paljon ongelmia. Lupasin rukoilla hänen puolestaan. Päästyämme sairaalaan hän kiitti minua moneen kertaan ja vakuutti, että tulemme vielä näkemään toisemme. Lopuksi hän sanoi minulle, että hän antaa minulle tuhat aplodia. Tuntemattoman apua saaneen ja apua tarvitsevan miehen tuhannen aplodin saattelemana lähdin iloisella mielellä jatkamaan iltalenkkiäni. Ajattelin, etten ole koskaan saanut noin erikoisia ja mieltä ilahduttavia kiitoksia palveluksistani!
Katuvalot heittivät mustia alastomia koivun varjoja lumiselle jalkakäytävälle saaden maiseman näyttämään erikoiselta. Kirkkaat tähdet tuikkivat iloisesti yötaivaalla ja pienillä pivillä näytti olevan kiire poistua taivaan näyttämöltä! Siinä kävellessäni rukoilin, että kohtaamani mies saisi edelleen tarvitsemaansa apua ja lämpimän yösijan häntä ymmärtävien hoitajien toimesta. Toivoisin, että tekin muistaisitte tätä tuntematonta miestä iltarukouksissanne! Siunausta yölevollenne!
PS. Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun taivaalta tipahti tuohi autoni sivupeiliin. Muistathan tämän kertomuksen? Ellet, niin voit lukea tuon tarinan blogiltani tai tulla katsomaan sitä Karpalon seinällä olevasta taulusta.
A. Hartikaisen ja V. Piipposen yleisötilaisuus Kuusamossa ma 24.3.2014 klo 18.
TV7:stä tutut Aulikki Hartikainen ja Veijo Piipponen tulevat Kuusamoon maanantaina 24.3.2014. He pitävät yleisötilaisuuden Kuusamon Adventtikirkossa, Kitkantie 37, klo 18. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja kaikki ovat lämpimästi tervetulleita kuulemaan Jumalan sanaa. Tarkemmat tiedot tilaisuudesta on Koillismaan Uutiset -lehdessä.
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Sanasodan voi estää ja lopettaa itsehillinnän avulla!
"Moni viskaa sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisaitten kieli on lääke." (San. 12:18.)
"Kultaomenia hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.! (San. 25:11.)
"Kuningas on sen ystävä, joka rakastaa sydämen puhtautta ja jonka puhe on miellyttävää." (San. 22:11.)
Nämä ovat hyviä sananlaskuja, joita kannattaa pohtia ja ottaa opiksi. Kaikki Raamattuun kirjoitetut sananlaskut ovat Jumalan puhetta meille opetukseksi ja kasvatukseksi.
Em. sananlaskut opettavat meille mm. itsehillinnän tärkeyttä. Itsehillinnän puute on vakava asia. Löydämme tämän ominaisuuden puutteen jo syntihistorian alkulehdiltä. Historia opettaa meille kuinka moni hyvin alkanut elämä on päättynyt kurjasti itsehillinnän puutteen tähden. Jokainen ihminen tarvitsee elämänsä aikana paljon itsehillintää. Itsehillintä on Pyhän Hengen hedelmä, joka kasvaa ja kypsyy suhteessa, olkoon sitten kysymyksessä Jumala- tai ihmissuhde tai suhde elämään ylipäätänsä. Ensimmäinen suhde jokaiselle ihmiselle muodostuu perheessä. Vanhempien ja lasten välisissä suhteissa tulisi kiinnittää paljon huomiota itsehillinnän kehitykseen. Hyvin käyttäytyvät lapset ovat vanhempiensa ilo. Itsehillintä kaunistaa lapsia paremmin kuin vaatteet ja ulkonaiset asiat. Kukaan ihminen ei voi menestyä elämässä ilman itsehillintää. Nykyään puhutaan paljon itsetunnosta, sen heikkoudesta, vahvuudesta ja terveydestä. Terve itsetunto on todella tärkeä asia, mutta sen vahvistamisessa voidaan mennä äärimmäisyyksiin, niin kuin kaikissa muissakin elämään liittyvissä kysymyksissä. Haukkuminen ja mollaaminen ja liika kehuminen ja kiittäminen ovat ääripäitä, joilla molemmilla ovat huonot vaikutukset ihmisen henkiseen kasvuun. Kiitoksesta elävä ihminen kestää huonosti vastoinkäymisiä. Jalustalle korotettu lapsi tai nuori voi joutua omahyväisyyden koukkuun. Omahyväisyys pilaa luonteen ja rikkoo suhteet. Väärä sana väärään aikaan on kuin haavoittava tai jopa kuolettava miekanpisto. Sanasota on todellista sotaa, jonka voi estää ja lopettaa Jumalan antaman itsehillinnän avulla.
"Kultaomenia hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.! (San. 25:11.)
"Kuningas on sen ystävä, joka rakastaa sydämen puhtautta ja jonka puhe on miellyttävää." (San. 22:11.)
Nämä ovat hyviä sananlaskuja, joita kannattaa pohtia ja ottaa opiksi. Kaikki Raamattuun kirjoitetut sananlaskut ovat Jumalan puhetta meille opetukseksi ja kasvatukseksi.
Em. sananlaskut opettavat meille mm. itsehillinnän tärkeyttä. Itsehillinnän puute on vakava asia. Löydämme tämän ominaisuuden puutteen jo syntihistorian alkulehdiltä. Historia opettaa meille kuinka moni hyvin alkanut elämä on päättynyt kurjasti itsehillinnän puutteen tähden. Jokainen ihminen tarvitsee elämänsä aikana paljon itsehillintää. Itsehillintä on Pyhän Hengen hedelmä, joka kasvaa ja kypsyy suhteessa, olkoon sitten kysymyksessä Jumala- tai ihmissuhde tai suhde elämään ylipäätänsä. Ensimmäinen suhde jokaiselle ihmiselle muodostuu perheessä. Vanhempien ja lasten välisissä suhteissa tulisi kiinnittää paljon huomiota itsehillinnän kehitykseen. Hyvin käyttäytyvät lapset ovat vanhempiensa ilo. Itsehillintä kaunistaa lapsia paremmin kuin vaatteet ja ulkonaiset asiat. Kukaan ihminen ei voi menestyä elämässä ilman itsehillintää. Nykyään puhutaan paljon itsetunnosta, sen heikkoudesta, vahvuudesta ja terveydestä. Terve itsetunto on todella tärkeä asia, mutta sen vahvistamisessa voidaan mennä äärimmäisyyksiin, niin kuin kaikissa muissakin elämään liittyvissä kysymyksissä. Haukkuminen ja mollaaminen ja liika kehuminen ja kiittäminen ovat ääripäitä, joilla molemmilla ovat huonot vaikutukset ihmisen henkiseen kasvuun. Kiitoksesta elävä ihminen kestää huonosti vastoinkäymisiä. Jalustalle korotettu lapsi tai nuori voi joutua omahyväisyyden koukkuun. Omahyväisyys pilaa luonteen ja rikkoo suhteet. Väärä sana väärään aikaan on kuin haavoittava tai jopa kuolettava miekanpisto. Sanasota on todellista sotaa, jonka voi estää ja lopettaa Jumalan antaman itsehillinnän avulla.
torstai 20. maaliskuuta 2014
Tuulta ja tulenliekkejä!
"Enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulenliekiksi". (Hep. 1:7.)
Jumalan palvelijat ovat syttyneet Jumalan tulesta, olkoot he sitten Jumalan enkeleitä, jotka ovat taivaassa, tai ihmisiä, jotka palvelevat Jumalaa maan päällä. Pyhä Henki on tuli, joka sytyttää sammuneet sielut niin, että heistä tulee palavia Jumalan palvelijoita. Herran alttarille ei saa tuoda itse sytytettyä tulta, sellainen tuli on Jumalalle vierasta. Alttarin tulta pitää myös varjella niin, ettei se pääse sammumaan. Tuli sammuu, jos sana ja rukous jäävät pois päiväohjelmasta. Jumala on kuluttava tuli, joka polttaa uhrin. Meidän tulee antaa itsemme hänelle uhriksi. Jos näin teemme, niin Jumalan tuli polttaa synnin. Synnin palaessa rakkauden tuli roihahtaa suurempaan liekkiin. Mooses ihmetteli palavaa pensasta, jonka liekit eivät hävittäneet pensasta. Ajattelen, että palava pensas kuvasi Kristusta, hänen ihmisyyttään ja jumaluuttaan. Pyhän Hengen sytyttämät Jumalan lapset ovat kuin palavia pensaita tai palavia soihtuja ja kynttilöitä pimeässä ja kylmässä maailmassa, levittäen valoa ja lämpöä. Tuli leviää nopeasti tuulen mukana. Tänä päivänä tarvitaan tuulta ja tulenliekkejä, että maailma syttyisi Hengen paloon! Molemmat elementit kuvaavat Pyhää Henkeä, joka saa rakkauden tulen sytyttämät sytyttämään sammuneita soihtuja niin, että evankeliumin tuli leviää myrskytuulen tavoin ja sielut pelastuvat tuomion tulelta!
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Tulessa käytetyt puhdistuvat!
"Kaikki, mikä tulta kestää, käyttäkää tulessa, niin se puhdistuu." (4. Moos. 31:23.)
"Minä neuvon sinua ostamaan minulta tulessa puhdistettua kultaa." (Ilm. 3:18.)
Arvokas metalli tulee tulen kautta vielä arvokkaammaksi ja käyttökelpoisemmaksi, koska tulessa kaikki kuona palaa pois. Ahdistuksen tuli on Jumalan puhdistuskeino uskon kirkastamiseksi ja sydämen puhdistamiseksi kuonasta.
Synnitön Kristus kävi ahdistuksen tulen lävitse meidän syntiemme tähden, voidakseen puhdistaa meidät.
Kristuksella on puhtainta kultaa, koska ketään toista ei ole koeteltu niin suuressa ahdistuksessa kuin häntä. Hänellä on puhdasta uskon kultaa, joka on arvokkaampaa kuin mikään muu, mitä voimme saada tai löytää. Uskon kulta ei ole tämän maailman rikkautta ja sitä ei voi ostaa euroilla. Se on Kristuksen kärsimysten hinta, joka on annettu lunastusmaksuksi kaikista ihmisistä. Monet vaihtavat Kristuksen tarjoaman kullan arvottomaan "kissankultaan", joka näyttää kullalta, mutta on vain "multaa".
Jeesuksen omien ei tarvitse pelätä tulta, koska hän, joka tulta käyttää, valvoo vierellä. Rohkaisevaa on tietää, että tulessa käytetyt puhdistuvat!
"Älä pelkää, sillä minä olen sinun lunastajasi, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jos kuljet vetten halki, minä olen sinun kanssasi, jos virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa. Jos tulen läpi käyt, et kärvenny eikä liekki sinua polta." (Jes. 43:1,2.)
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Kädenjälki on hänen, jonka käytössä olemme!
"Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt." (Jes. 26:12.)
Kaikki, mitä me olemme ja mitä teemme, ei ole meidän ansiotamme. Kaikkien ihmisten hyvät ja ansiokkaat teot ovat Jumalan tekoja. Tämä totuus on hyvä muistaa, ettei oma kunnia ja ylpeys johda meitä lankeemukseen. Raamattu kutsuu meitä ansiottomiksi palvelijoiksi, joiden velvollisuus on tehdä hyvää Jumalan armon avulla. Usein käy niin, ettemme ollenkaan tiedä tehneemme mitään erikoista, mutta Herra on ollut mukana tekemässä jotain suurta ja merkittävää kauttamme. Herra ei siis peitä ainoastaan virheitämme vaan myös hyvät tekomme, ettei ylpeys veisi meitä harhaan. Meillä on etuoikeus olla Herran työkaluja tai aseita, mutta kädenjälki on hänen, jonka käytössä olemme. Jumalan kädessä oleva astia on käyttökelpoinen, kun Herra itse on puhdistanut sen ja ottanut sen käyttöönsä. Herra on valmistanut meille rauhan. Ne, jotka tulevat hänen tykönsä saavat sen lahjaksi. Kunnian ja kiitoksen antaminen Luojallemme vahvistavat rauhansiteitä!
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Ole luja ja rohkea! Jumala auttaa ja rakastaa sinua tänään ja aina!
"He auttavat toinen toistaan ja sanovat: "Pysy lujana!" Puuseppä rohkaisee kultaseppää, levyn vasaroitsija alasimen takojaa. Juotoksesta sanotaan: "Se on hyvä", ja jumalankuva vahvistetaan nauloilla, niin ettei se horju." (Jes. 41:6,7.)
Näitä jakeita ei ole kaikissa raamatunkäännöksissä, mutta Raamattu Kansalle -käännöksestä nämä jakeet löytyvät.
Luvussa, josta nämä jakeet löytyvät, käsitellään todellisen Jumalan ja epäjumalan välistä eroa. Todellinen Jumala ohjaa kansojen vaiheita ja pitää omasta kansastaan aivan erityistä huolta, mutta epäjumalat ovat turhuutta ja pelkkää harhaa ja niistä ei ole apua kenellekään.
"He auttavat toinen toistaan ja sanovat: "Pysy lujana!".
Tekevätkö näin, oikean Jumalan palvelijat vai epäjumalien palvelijat, toinen toisilleen?
Valitettavasti kristittyjen keskuudessa toimitaan usein aivan päinvastoin. Puhutaan enemmän pahaa ja arvostellaan toinen toisia kuin autetaan, rohkaistaan ja kannustetaan hyvään. Kateus, epäluulo ja arvostelu kylmentävät rakkauden ja kadottavat lämpimän yhteishengen.
"He auttavat toinen toistaan ja sanovat: "Pysy lujana!", on hyvä mottoajatus menestyvälle tiimityöskentelylle.
Kukaan ihminen ei ole niin voimakas, että hän pystyy tulemaan toimeen omillaan. Jokainen tarvitsee toisen ihmisen auttavaa kättä ja erityisesti Jumalan kättä. Rakkaus ei elä yksin, siihen tarvitaan vähintään kaksi.
Todellinen rakkaus karkottaa pahuuden, välinpitämättömyyden ja kylmäkiskoisuuden ihmisten väliltä.
Kun rohkaisemme toisiamme pysymään lujina uskossa, toivossa ja rakkaudessa, toimimme samoin kuin Jeesus. Rakkaus huomaa tilaisuudet, missä sitä tarvitaan. Alakuloisia ja masentuneita ihmisiä ei tarvitse etsimällä etsiä, niitä on joka puolella ympärillämme.
Sanoilla: "Ole luja!", on valtava voima, kun ne sanotaan oikealla hetkellä, oikealle henkilölle, rakkaudessa.
Tiedämme, että auttamalla toisia, tulemme itse autetuksi ja rohkaisemalla muita, saamme rohkaisua ja iloisuutta myös itsellemme. Tässä on meille hyvä toimintaohje tälle päivälle! Ole siis luja ja rohkea ja tiedä, että Jumala rakastaa ja auttaa sinua tänään ja aina!
Näitä jakeita ei ole kaikissa raamatunkäännöksissä, mutta Raamattu Kansalle -käännöksestä nämä jakeet löytyvät.
Luvussa, josta nämä jakeet löytyvät, käsitellään todellisen Jumalan ja epäjumalan välistä eroa. Todellinen Jumala ohjaa kansojen vaiheita ja pitää omasta kansastaan aivan erityistä huolta, mutta epäjumalat ovat turhuutta ja pelkkää harhaa ja niistä ei ole apua kenellekään.
"He auttavat toinen toistaan ja sanovat: "Pysy lujana!".
Tekevätkö näin, oikean Jumalan palvelijat vai epäjumalien palvelijat, toinen toisilleen?
Valitettavasti kristittyjen keskuudessa toimitaan usein aivan päinvastoin. Puhutaan enemmän pahaa ja arvostellaan toinen toisia kuin autetaan, rohkaistaan ja kannustetaan hyvään. Kateus, epäluulo ja arvostelu kylmentävät rakkauden ja kadottavat lämpimän yhteishengen.
"He auttavat toinen toistaan ja sanovat: "Pysy lujana!", on hyvä mottoajatus menestyvälle tiimityöskentelylle.
Kukaan ihminen ei ole niin voimakas, että hän pystyy tulemaan toimeen omillaan. Jokainen tarvitsee toisen ihmisen auttavaa kättä ja erityisesti Jumalan kättä. Rakkaus ei elä yksin, siihen tarvitaan vähintään kaksi.
Todellinen rakkaus karkottaa pahuuden, välinpitämättömyyden ja kylmäkiskoisuuden ihmisten väliltä.
Kun rohkaisemme toisiamme pysymään lujina uskossa, toivossa ja rakkaudessa, toimimme samoin kuin Jeesus. Rakkaus huomaa tilaisuudet, missä sitä tarvitaan. Alakuloisia ja masentuneita ihmisiä ei tarvitse etsimällä etsiä, niitä on joka puolella ympärillämme.
Sanoilla: "Ole luja!", on valtava voima, kun ne sanotaan oikealla hetkellä, oikealle henkilölle, rakkaudessa.
Tiedämme, että auttamalla toisia, tulemme itse autetuksi ja rohkaisemalla muita, saamme rohkaisua ja iloisuutta myös itsellemme. Tässä on meille hyvä toimintaohje tälle päivälle! Ole siis luja ja rohkea ja tiedä, että Jumala rakastaa ja auttaa sinua tänään ja aina!
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Roosan 1-vuotissyntymäpäivä!
Kukassa on salaperäinen viesti!
Onnea 1-vuotiaalle Roosalle!
Ilo palaa takaisin luokse sen, joka aloitti päivänsä hymyillen!
"Enkeleitä matkallesi minne kuljetkin. Olkoon aina suojanasi siipi enkelin." (A-M Kaskinen)
torstai 13. maaliskuuta 2014
Tänään on blogini 5-vuotissyntymäpäivä!
Tänään on blogini 5-vuotissyntymäpäivä. Tämä on samalla nettiseurakuntani juhlapäivä! Talvisodan päättymisen muistopäivä osuu samalle päivälle. Facebookiin kirjauduin 14.2.2014 eli ystävänpäivänä. Molemmilla foorumeilla on siis merkittävät aloituspäivät.
Olen kirjoittanut viiden vuoden aikana 2114 kirjoitusta. Kommentteja on tullut 2850. Siinä on mukana myös omat kommenttini ja vastaukset kommentoijille.
Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet kulkea rinnallani nämä vuodet. Viiteen vuoteen mahtuu paljon tapahtumia. Mitä kaikkea täältä voisikaan lukea, jos tällaiset laitteet olisi keksitty silloin, kun olin nuori?
Huomenna 14.3.2014 Sinin ja Terhon Roosa-tytär täyttää yhden vuoden ja ylihuomenna 15.3.2014 Sinin ja Terhon Mikael-poika täyttää seitsemän vuotta. Onnea ja siunausta lapsenlapsillemme ja heidän, vanhemmilleen!
Jumala lähettää enkelit avuksemme oikeaan aikaan!
Jokin aika sitten eräs itäsuomalainen henkilö kertoi minulle enkelikokemuksensa, Rukouspuutarhassamme. Hän oli Karpalon asiakas, jota kiinnosti kovasti hengelliset asiat. Hän kertoi, kuinka eräällä paikkakunnalla enkeli oli osoittanut parkkipaikan, hänelle ja hänen pojalleen, kirkon vierestä, vaikka kirkon ympärillä oli "kilometrejä" pitkä jono. Enkeli oli myös ohjannut tupaten täynnä olevaan kirkkoon, jossa oli heitä varten varattu kaksi istumapaikkaa vapaana. Kirkko oli muuten ihan täynnä väkeä. Väkeä oli ulkonakin. "Opas" oli jo hävinnyt, kun ystävän oli tarkoitus kiittää häntä palveluksesta.
Muutama päivä myöhemmin Rukouspuutarhaan tuli kihlapari Pohjois-Suomesta. Hekin halusivat mennä, Karpalossa syömisen jälkeen, Rukouspuutarhaan. Kerroin heille em. kokemuksen. Kuinka ollakaan, toinen ystävistä sanoi, että hän on em. ihmisen sukulainen. Nyt enkelikokemukset tulivat vielä konkreettisemmiksi ja lähelle meitä. Tilanne päättyi iloiseen kiitos- ja rukoushetkeen!
Jumala lähettää enkelit avuksemme oikeaan aikaan!
Muutama päivä myöhemmin Rukouspuutarhaan tuli kihlapari Pohjois-Suomesta. Hekin halusivat mennä, Karpalossa syömisen jälkeen, Rukouspuutarhaan. Kerroin heille em. kokemuksen. Kuinka ollakaan, toinen ystävistä sanoi, että hän on em. ihmisen sukulainen. Nyt enkelikokemukset tulivat vielä konkreettisemmiksi ja lähelle meitä. Tilanne päättyi iloiseen kiitos- ja rukoushetkeen!
Jumala lähettää enkelit avuksemme oikeaan aikaan!
Pahasta luopuminen ja hyvästä kiinni pitäminen!
"Unohtaen sen, mikä on takana." (Fil. 3:13.)
Ihmisen on vaikea unohtaa häneen kohdistuneet loukkaukset ja vääryydet. Unohtaminen on mahdollista vain Jumalan armon avulla, anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen kautta. Kun asiat on selvitetty Jumalan ja ihmisten kesken, niin meillä on lupa unohtaa synneistämme aiheutuneet katkerat muistot.
Syyttömänä koetut väärät syytökset eivät vaivaa niitä, jotka elävät Jeesuksen seurassa. Anteeksiannetut synnit on upotettu meren syvyyteen. Jumala on sen tehnyt. Armon meren aallot ovat huuhtoneet ne pois sydämestämme ja mielestämme. Minkä Jumala unohtaa, sen mekin saamme unohtaa. Vanhasta kiinni pitäminen estää uuden syntymisen. Tämä koskee syntiä, jonka juuret ruokkivat "vanhan ihmisen" elämää, vaikka sen pitäisi olla kuollut.
On asioita, jotka ovat takanamme ja joita emme saa unohtaa. Ne liittyvät Jumalan johdatukseen ja apuun. Meidän pitäisi pystyttää mieleemme muistomerkkejä, jotka muistuttavat Jumalan rakkaudesta, armosta ja pelastuksesta. Synnistä ja sen seurauksista johtuvia varoittavia esimerkkejä emme myöskään saa unohtaa. Ne auttavat meitä pysymään oikealla tiellä.
Pahasta luopuminen ja hyvästä kiinni pitäminen auttavat meitä "kurottautumaan sitä kohti, mikä on edessä".
Ihmisen on vaikea unohtaa häneen kohdistuneet loukkaukset ja vääryydet. Unohtaminen on mahdollista vain Jumalan armon avulla, anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen kautta. Kun asiat on selvitetty Jumalan ja ihmisten kesken, niin meillä on lupa unohtaa synneistämme aiheutuneet katkerat muistot.
Syyttömänä koetut väärät syytökset eivät vaivaa niitä, jotka elävät Jeesuksen seurassa. Anteeksiannetut synnit on upotettu meren syvyyteen. Jumala on sen tehnyt. Armon meren aallot ovat huuhtoneet ne pois sydämestämme ja mielestämme. Minkä Jumala unohtaa, sen mekin saamme unohtaa. Vanhasta kiinni pitäminen estää uuden syntymisen. Tämä koskee syntiä, jonka juuret ruokkivat "vanhan ihmisen" elämää, vaikka sen pitäisi olla kuollut.
On asioita, jotka ovat takanamme ja joita emme saa unohtaa. Ne liittyvät Jumalan johdatukseen ja apuun. Meidän pitäisi pystyttää mieleemme muistomerkkejä, jotka muistuttavat Jumalan rakkaudesta, armosta ja pelastuksesta. Synnistä ja sen seurauksista johtuvia varoittavia esimerkkejä emme myöskään saa unohtaa. Ne auttavat meitä pysymään oikealla tiellä.
Pahasta luopuminen ja hyvästä kiinni pitäminen auttavat meitä "kurottautumaan sitä kohti, mikä on edessä".
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
"Tapahtukoon teille uskonne mukaan"
"Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan." (Matt. 9:29.)
Puhutaan uskon silmistä. Näillä silmillä katsellaan uskon maailmaa. Usko ei katso heikon ihmisen mahdollisuuksiin, vaan se tarttuu Kaikkivaltiaan voimalliseen käteen ja näkee Jumalan mahdollisuudet, jotka ovat rajattomat. Usko avaa sokeat silmät, että näemme Jeesuksen Kaikkivaltiaana Jumalana. Usko ei keskity mittaamaan uskon määrää vaan se tarttuu Jumalan lupauksiin, jotka löydämme Jumalan sanasta. Uskon rukous voi paljon, koska Jumala voi paljon. Usko on luottamista. Jeesuksen antama usko luottaa Jeesukseen. Jos silmämme kääntyvät katsomaan itseemme, omiin mahdollisuuksiimme, toisiin ihmisiin tai olosuhteisiimme, tulemme voimattomiksi ja alamme pelätä, kuten opetuslapset myrskyn keskellä. Jeesukseen katsominen ei koskaan heikennä uskoa vaan vahvistaa sitä. Epäusko on paholaisen työkalu, jolla se yrittää irrottaa otteemme Jeesuksen kädestä. Opetuslasten heikko usko kasvoi, kun he katsoivat Jeesukseen. Samalla tavalla käy meillekin. Usko kasvaa, jos juuremme ovat sanassa. Sanassa pysyvän ja sanasta elävän uskovan perustus kestää epäuskon "tsunamit".
Tänään saamme huutaa kahden sokean tavoin: "Armahda meitä, Daavidin Poika!" Armahda meitä Jumalan Poika!
"Ja kun Jeesus meni sisälle taloon, sokeat tulivat hänen luokseen. Jeesus kysyi heiltä: "Uskotteko, että minä voin tehdä sen?" He vastasivat: "Uskomme, Herra." (Matt. 9:28.)
Sokeiden piti mennä sisälle taloon. Tässä on meille tärkeä opetus. Silmät avautuvat Herran huoneessa, jossa kohtaamme Jeesuksen, sanan kautta. Jeesuksen sana avaa hengelliset silmämme näkemään Jeesuksen kasvot, kun menemme Herran huoneeseen. Jumalan läsnäolon kirkkaudessa silmät eivät jää sokeiksi vaan ne avautuvat Jeesuksen kosketuksesta, kun uskomme näin tapahtuvan!
Puhutaan uskon silmistä. Näillä silmillä katsellaan uskon maailmaa. Usko ei katso heikon ihmisen mahdollisuuksiin, vaan se tarttuu Kaikkivaltiaan voimalliseen käteen ja näkee Jumalan mahdollisuudet, jotka ovat rajattomat. Usko avaa sokeat silmät, että näemme Jeesuksen Kaikkivaltiaana Jumalana. Usko ei keskity mittaamaan uskon määrää vaan se tarttuu Jumalan lupauksiin, jotka löydämme Jumalan sanasta. Uskon rukous voi paljon, koska Jumala voi paljon. Usko on luottamista. Jeesuksen antama usko luottaa Jeesukseen. Jos silmämme kääntyvät katsomaan itseemme, omiin mahdollisuuksiimme, toisiin ihmisiin tai olosuhteisiimme, tulemme voimattomiksi ja alamme pelätä, kuten opetuslapset myrskyn keskellä. Jeesukseen katsominen ei koskaan heikennä uskoa vaan vahvistaa sitä. Epäusko on paholaisen työkalu, jolla se yrittää irrottaa otteemme Jeesuksen kädestä. Opetuslasten heikko usko kasvoi, kun he katsoivat Jeesukseen. Samalla tavalla käy meillekin. Usko kasvaa, jos juuremme ovat sanassa. Sanassa pysyvän ja sanasta elävän uskovan perustus kestää epäuskon "tsunamit".
Tänään saamme huutaa kahden sokean tavoin: "Armahda meitä, Daavidin Poika!" Armahda meitä Jumalan Poika!
"Ja kun Jeesus meni sisälle taloon, sokeat tulivat hänen luokseen. Jeesus kysyi heiltä: "Uskotteko, että minä voin tehdä sen?" He vastasivat: "Uskomme, Herra." (Matt. 9:28.)
Sokeiden piti mennä sisälle taloon. Tässä on meille tärkeä opetus. Silmät avautuvat Herran huoneessa, jossa kohtaamme Jeesuksen, sanan kautta. Jeesuksen sana avaa hengelliset silmämme näkemään Jeesuksen kasvot, kun menemme Herran huoneeseen. Jumalan läsnäolon kirkkaudessa silmät eivät jää sokeiksi vaan ne avautuvat Jeesuksen kosketuksesta, kun uskomme näin tapahtuvan!
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Jeesuksen luokse tulevan ei tarvitse pelätä ulos heittämistä!
"Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, ja sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos." (Joh. 6:37.)
Ihminen ei tule Jeesuksen luokse ilman Isän rakkauden vetämistä. Jumalan rakkaus vetää meitä parannukseen eli mielen muutokseen. Jeesuksen luokse tulleen ei tarvitse pelätä torjutuksi tulemista ja ulos heittämistä. Paha ihminen voi tehdä lähimmäiselleen sellaisen tempun, että kutsuu hänet luokseen vain sen tähden, että voi ajaa hänet ulos. Jeesus ei heitä hänen luokseen tullutta ikinä ulos. Tämä tieto antaa rohkaisua ja turvallisuutta. Jeesus on yhtä hyvä kuin tuhlaajapojan isä, joka otti vastaan ryvettyneen poikansa. Synti tuo erottavan väliseinän ihmisen ja Jumalan välille, mutta Jeesuksen lunastustyö ja syntien anteeksianto poistavat tuon väliseinän ja mahdollistavat läheisen yhteyden Jumalan kanssa.
Ihminen ei tule Jeesuksen luokse ilman Isän rakkauden vetämistä. Jumalan rakkaus vetää meitä parannukseen eli mielen muutokseen. Jeesuksen luokse tulleen ei tarvitse pelätä torjutuksi tulemista ja ulos heittämistä. Paha ihminen voi tehdä lähimmäiselleen sellaisen tempun, että kutsuu hänet luokseen vain sen tähden, että voi ajaa hänet ulos. Jeesus ei heitä hänen luokseen tullutta ikinä ulos. Tämä tieto antaa rohkaisua ja turvallisuutta. Jeesus on yhtä hyvä kuin tuhlaajapojan isä, joka otti vastaan ryvettyneen poikansa. Synti tuo erottavan väliseinän ihmisen ja Jumalan välille, mutta Jeesuksen lunastustyö ja syntien anteeksianto poistavat tuon väliseinän ja mahdollistavat läheisen yhteyden Jumalan kanssa.
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Näkyykö Kuusamon taivaalla enkeleitä?
Tässä erään kuusamolaisen ystäväni ottama kuvasarja hänen iltalenkillään!
Kuvat ovat niiden ottamisjärjestyksessä. Tapahtuma oli siitä erikoinen, ettei sitä voinut seurata paljain silmin, vaan ainoastaan kameraan ilmestyi nuo ihmeelliset kuvat. Tinannetta pystyi siis seuraamaan kameran kautta. Kamerassa ei ollut mitään vikaa.
Kahden ensimmäisen kuvan jälkeen maisema alkoi muuttua erikoisen näköiseksi. Ystävä ei osannut sanoa syytä tähän valoilmiöön. Hän kysyi minulta, että näkikö hän enkelin? Ilmiö oli tosi erikoinen, koska sen näki vain kameran kautta. Onko teillä selitystä tähän?
Kahdessa viimeisessä kuvassa tilanne näyttää normaalilta, kun valoilmiö katosi. Vierailiko ystävän luona enkeli, se jäi arvoitukseksi?
Kuvat ovat niiden ottamisjärjestyksessä. Tapahtuma oli siitä erikoinen, ettei sitä voinut seurata paljain silmin, vaan ainoastaan kameraan ilmestyi nuo ihmeelliset kuvat. Tinannetta pystyi siis seuraamaan kameran kautta. Kamerassa ei ollut mitään vikaa.
Kahden ensimmäisen kuvan jälkeen maisema alkoi muuttua erikoisen näköiseksi. Ystävä ei osannut sanoa syytä tähän valoilmiöön. Hän kysyi minulta, että näkikö hän enkelin? Ilmiö oli tosi erikoinen, koska sen näki vain kameran kautta. Onko teillä selitystä tähän?
Kahdessa viimeisessä kuvassa tilanne näyttää normaalilta, kun valoilmiö katosi. Vierailiko ystävän luona enkeli, se jäi arvoitukseksi?
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Saimme kolme sävellystä Torniosta!
Sain tällä viikolla kirjeen Torniosta. Mus. maisteri Jukka Ollila (87 v.) lähetti seurakunnallemme kolme sävellystään lahjaksi.
1. "On luonto kaunis tuo" on tehty puolison muistolle.
2. "Päättynyt on aikani mun" on tehty muisto- ja siunaustilaisuuksia varten.
3. "Varpunen" kuvaa vaatimattomuuden kauneutta.
Ei ääni mulle suotu oo satakielisen; heikoksi siipi luotu, ei kanna taivaaseen.
Vaan laulustani kuiten' en huoli vaieta, kun ääni lintuin muitten ei kuulu talvella.
Paremmat lauluäänet keväällä ehtinee, niin kuunnellessaan noita jo varpu vaikenee! varpu vaikenee!
Sydämellinen kiitos suuresta yllätyksestä tyttäremme Suvi-Maarian kotikaupungista!
1. "On luonto kaunis tuo" on tehty puolison muistolle.
2. "Päättynyt on aikani mun" on tehty muisto- ja siunaustilaisuuksia varten.
3. "Varpunen" kuvaa vaatimattomuuden kauneutta.
Ei ääni mulle suotu oo satakielisen; heikoksi siipi luotu, ei kanna taivaaseen.
Vaan laulustani kuiten' en huoli vaieta, kun ääni lintuin muitten ei kuulu talvella.
Paremmat lauluäänet keväällä ehtinee, niin kuunnellessaan noita jo varpu vaikenee! varpu vaikenee!
Sydämellinen kiitos suuresta yllätyksestä tyttäremme Suvi-Maarian kotikaupungista!
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Muista minua!
"Herra, muista Daavidin hyväksi kaikki hänen kärsimyksensä, hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle: "Totisesti, en mene kotitelttaani enkä nouse leposijalleni, en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, ennen kuin löydän paikan Herralle, asuinsijan Jakobin Väkevälle."
Jumala oli tehnyt Daavidin ja hänen jälkeläistensä kanssa liiton. Liiton miehiä olivat myös Nooa ja Aabraham. Herra ei unohda liittoansa meidän kanssamme. Kristukseen kastetut ovat armoliitossa, joka ei horju Jumalan puolelta. Liiton rikkoutuminen on aina ihmisen omaa syytä. Jeesuksen veren ansiot korjaavat rikkoutuneen liiton niiden kohdalla, jotka pyytävät armoa ja saavat sen. Jeesuksen Kristuksen armo on lahja, joka on "kääritty" Kristuksen ansioihin.
Tänään meillä on etuoikeus vedota Jeesuksen Kristuksen kärsimyksiin ja pyytää Jumalaa muistamaan meitä Jeesuksen kärsimysten ja kuoleman tähden. Tämä tarkoittaa sitä, että vetoamme Jeesuksen nimeen ja vereen, kun pyydämme syntejämme anteeksi.
Daavid etsi Herran huoneen paikkaa taukoamatta, kunnes hän löysi sen. Näin meidänkin tulee etsiä päivittäin yhteyttä Herraan. Sydämemme huoneessa tulisi aina olla paikka Jaakobin Väkevälle. Kun sydämessämme on paikka Herralle, niin sielumme on löytänyt levon.
Olkoon tämän päivän rukouksemme Herralle: Muista minua!
Jumala oli tehnyt Daavidin ja hänen jälkeläistensä kanssa liiton. Liiton miehiä olivat myös Nooa ja Aabraham. Herra ei unohda liittoansa meidän kanssamme. Kristukseen kastetut ovat armoliitossa, joka ei horju Jumalan puolelta. Liiton rikkoutuminen on aina ihmisen omaa syytä. Jeesuksen veren ansiot korjaavat rikkoutuneen liiton niiden kohdalla, jotka pyytävät armoa ja saavat sen. Jeesuksen Kristuksen armo on lahja, joka on "kääritty" Kristuksen ansioihin.
Tänään meillä on etuoikeus vedota Jeesuksen Kristuksen kärsimyksiin ja pyytää Jumalaa muistamaan meitä Jeesuksen kärsimysten ja kuoleman tähden. Tämä tarkoittaa sitä, että vetoamme Jeesuksen nimeen ja vereen, kun pyydämme syntejämme anteeksi.
Daavid etsi Herran huoneen paikkaa taukoamatta, kunnes hän löysi sen. Näin meidänkin tulee etsiä päivittäin yhteyttä Herraan. Sydämemme huoneessa tulisi aina olla paikka Jaakobin Väkevälle. Kun sydämessämme on paikka Herralle, niin sielumme on löytänyt levon.
Olkoon tämän päivän rukouksemme Herralle: Muista minua!
maanantai 3. maaliskuuta 2014
Srk-vierailu Rovaniemelle 1.3.2014
Sapattiaamuna 1.3.2014 klo 7.45 lähdin srk-vierailulle Rovaniemelle. Anne lähti tuntia ennen Ouluun hakemaan Suvin ja lapset meille kylään. Aamu oli jo valjennut, joten ei tarvinnut pimeässä ajella. Ajokeli oli hyvä. Eläimiä ei ollut tiellä. Tämä oli ensimmäinen pidempi matka Passatilla. Auto pelasi hyvin. Bensankulutus oli alle 6 litraa/100 km. Maisemat olivat kuin huhtikuussa. Tiet olivat monin paikoin sulana. Puissa ei ollut lainkaan lunta. Tavallisesti ne ovat tykkylumen peitossa tähän aikaan vuodesta.
Ajon aikana minulla oli hyvä tilaisuus rukoilla. Ääneen rukoileminen on siitä hyvä, ettei ajatukset karkaa niin helposti kuin hiljaa mielessä rukoillessa tapahtuu. Olin varannut matkaa varten runsaasti aikaa, joten minulla ei ollut mitään kiirettä.
Mietin raamatuntutkistelun aihetta ja saarnaani. Raamatuntutkistelut ovat käsitelleet tämän neljänneksen aikana opetuslapseutta Jeesuksen aikana. Jeesus etsi opetuslapsia kaikista eri piireistä. Hänellä ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja ketään kohtaan. Hän julisti sanaa, opetti ja paransi sairaita kaikkialla missä hän liikkui. Kirjanoppineet, papit ja hallitusmiehet näyttivät olevan suurimpia hänen työnsä vastustajia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Vaikutusvaltaisten ihmisten viha ja katkeruus Jeesusta ja hänen työtään kohtaan sumensivat heidän mielensä niin, etteivät he nähneet Jeesuksen ihmetöissäkään mitään jumalallista. Nikodemos, Joosef arimatialainen ja roomalainen sadanpäämies olivat poikkeuksia. Korkea yhteiskunnallinen asema on tänäkin päivänä monille este Jeesuksen julkiselle seuraamiselle.
"Varakkaat, maailmanmieliset, maailmaa palvovat sielut eivät tule Kristuksen luo satunnaisen, tilapäisen kosketuksen kautta. Näitä henkilöitä on usein erityisen vaikea tavoittaa. Lähetyshengen täyttämien miesten ja naisten on väsymättä ja masentumatta työskenneltävä heidän hyväkseen." (SLS 171.)
Ajoin autoni huoltoaseman pihaan vähän kauemmaksi kirkostamme. Näin sain liikuntaa ja mahdollisuuden ottaa kontaktia kadulla kulkeviin. Liikennevalot vaihtuivat vihreäksi ja huomasin vierelläni kulkevan miehen. Päästäkseni keskusteluun hänen kanssaan tein hänelle kysymyksen. En keksinyt muuta kuin kellonajan kysymisen. Hän kaivoi taskustaan matkapuhelimen ja ilmoitti minulle ajan. Sittenhän minulla onkin hyvästi aikaa kävellä adventtikirkolle. Kerroin hänelle mistä olen tulossa ja miksi olen tullut Rovaniemelle. Hän kuunteli kiinnostuneena ja alkoi kertoa omasta päiväohjelmastaan. Hänellä tuntui olevan kova kiire valmistautua siskonsa häihin. Ajattelin, että molemmilla meillä oli kirkko mielessä. Seuraavassa kadun kulmassa hän kääntyi vasemmalle ja minä jatkoin matkaa suoraan eteenpäin rukoillen hänen ja hänen siskonsa tärkeän elämäntapahtuman puolesta, että tuleva avioliitto olisi onnellinen ja kestävä.
Jumalanpalvelus, Herran pyhä ehtoollinen, vuosikokous ja kotikäynnit veivät aikaa niin paljon, että pääsin lähtemään Kuusamoon vasta kuuden aikoihin. Perille savuin klo 21.00.
Kiitos Herralle matkan onnistumisesta!
Ajon aikana minulla oli hyvä tilaisuus rukoilla. Ääneen rukoileminen on siitä hyvä, ettei ajatukset karkaa niin helposti kuin hiljaa mielessä rukoillessa tapahtuu. Olin varannut matkaa varten runsaasti aikaa, joten minulla ei ollut mitään kiirettä.
Mietin raamatuntutkistelun aihetta ja saarnaani. Raamatuntutkistelut ovat käsitelleet tämän neljänneksen aikana opetuslapseutta Jeesuksen aikana. Jeesus etsi opetuslapsia kaikista eri piireistä. Hänellä ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja ketään kohtaan. Hän julisti sanaa, opetti ja paransi sairaita kaikkialla missä hän liikkui. Kirjanoppineet, papit ja hallitusmiehet näyttivät olevan suurimpia hänen työnsä vastustajia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Vaikutusvaltaisten ihmisten viha ja katkeruus Jeesusta ja hänen työtään kohtaan sumensivat heidän mielensä niin, etteivät he nähneet Jeesuksen ihmetöissäkään mitään jumalallista. Nikodemos, Joosef arimatialainen ja roomalainen sadanpäämies olivat poikkeuksia. Korkea yhteiskunnallinen asema on tänäkin päivänä monille este Jeesuksen julkiselle seuraamiselle.
"Varakkaat, maailmanmieliset, maailmaa palvovat sielut eivät tule Kristuksen luo satunnaisen, tilapäisen kosketuksen kautta. Näitä henkilöitä on usein erityisen vaikea tavoittaa. Lähetyshengen täyttämien miesten ja naisten on väsymättä ja masentumatta työskenneltävä heidän hyväkseen." (SLS 171.)
Ajoin autoni huoltoaseman pihaan vähän kauemmaksi kirkostamme. Näin sain liikuntaa ja mahdollisuuden ottaa kontaktia kadulla kulkeviin. Liikennevalot vaihtuivat vihreäksi ja huomasin vierelläni kulkevan miehen. Päästäkseni keskusteluun hänen kanssaan tein hänelle kysymyksen. En keksinyt muuta kuin kellonajan kysymisen. Hän kaivoi taskustaan matkapuhelimen ja ilmoitti minulle ajan. Sittenhän minulla onkin hyvästi aikaa kävellä adventtikirkolle. Kerroin hänelle mistä olen tulossa ja miksi olen tullut Rovaniemelle. Hän kuunteli kiinnostuneena ja alkoi kertoa omasta päiväohjelmastaan. Hänellä tuntui olevan kova kiire valmistautua siskonsa häihin. Ajattelin, että molemmilla meillä oli kirkko mielessä. Seuraavassa kadun kulmassa hän kääntyi vasemmalle ja minä jatkoin matkaa suoraan eteenpäin rukoillen hänen ja hänen siskonsa tärkeän elämäntapahtuman puolesta, että tuleva avioliitto olisi onnellinen ja kestävä.
Jumalanpalvelus, Herran pyhä ehtoollinen, vuosikokous ja kotikäynnit veivät aikaa niin paljon, että pääsin lähtemään Kuusamoon vasta kuuden aikoihin. Perille savuin klo 21.00.
Kiitos Herralle matkan onnistumisesta!
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Kävijä Norsunluurannikolta.
Blogilleni kirjautui tänään kävijä Norsunluurannikolta, Tervetuloa!
Norsunluurannikko – Wikipedia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)