Siiri Maria Niskakoski syntyi sunnuntaina 14.12.1924 Jaakkimassa, Marjalahdella, Laatokan rannalla, rajantakaisessa Karjalassa, Kirveen sisarusparven kuopuksena, joulukuussa, kylmään navettaan. Siirin syntymäpaikasta tulee mieleen Jeesus-lapsen syntymä, joka myös syntyi karjasuojaan. Siirin pitkä ja värikäs elämä päättyi rauhallisesti uneen vaipuen torstaiaamuna 13.3.2014 raamatullisen iän ylittäneenä 89-vuotiaana. Tämän vuoden joulukuussa Siiri olisi täyttänyt tasan 90 vuotta.
Siirin lapsuuskotiin kuului isän ja äidin lisäksi kolme veljeä ja Siiri-tytär nuorimmaisena. Hänen elämänsä alku kalastajan tyttärenä kauniin Laatokan rannalla oli niukkaa, mutta onnellista aikaa.
Kaikki se kuitenkin muuttui evakkoretkien myötä, jotka olivat raskaita matkoja lehmien kanssa. Muistoja noilta matkoilta oli paljon, eivätkä ne aina olleet kovinkaan kauniita. Siiri kertoo minulle lähettämässään kirjeessä 26.2.2010, että "monesti on taivaan Isä pelastanut henkeni. Kerrankin putosin jyrkältä kalliolta. Alla oli vesi ja kapea suikale kiviä johon jäin seisomaan ja odottamaan, kunnes veli ja hänen kaverinsa tulivat minut hakemaan." Siiri toteaa kirjeessään, että "hän on aina uskonut suojelusenkeliin."
Siiri kävi lapsena pyhäkoulua ja kaikki perheen jäsenet kävivät kotiseuroissa, joita pidettiin myös Kirveen perheen kodissa.
Kolme kertaa Kirveen perhe joutui jättämään rakkaat kotiseutunsa. Talvisodan jälkeen, kun he tulivat kotiinsa, niin kaikki oli poltettu. Vain rantasauna oli pystyssä. Tästä piti aloittaa uuden elämän rakentaminen.
Pohjoiseen Siiri tuli aikuistuttuaan, työn perässä. Kemijoen voimalatyömaat antoivat töitä veljille ja Siiri sai työn Kemiyhtiöstä. Sieltä hän löysi myös tulevan puolisonsa Aarnen, joka oli kotoisin Haapajärveltä. Siinä kohtasivat kaksi erilaista kulttuuria: karjalainen ja pohjalainen kulttuuri.
50-luvulla Niskakosken perheeseen syntyi kolme lasta: Riitta, Markku ja Anne.
Perheen elämä oli normaalia työläisperheen elämää, puurtamista elannon hankkimiseksi. Yhdessä he rakensivat omakotitalon Ristikankaalle.
Elintason noustessa elämä helpottui ja lomailuunkin oli aikaa ja mahdollisuuksia. Lapset koulutettiin ammatteihin ja he perustivat perheet.
48-vuotiaana Siiri jäi sairauseläkkeelle autonpesijän työstä. Sitten hänellä oli aikaa hoitaa lastenlapsia, yhdessä papan kanssa.
70-luvulla Siiri alkoi kiinnostua uskonnollisista asioista. Siiri kertoo, että Jumala alkoi puhutella häntä jo silloin, kun hän meni naimisiin ja he asuivat hautausmaan vieressä. Hautausmaa saarnaa meille kaikille hyvin voimakkaasti.
Vuonna 1975 Siiri osallistui adventistipastori Leo Haapalon kokouksiin ja hän löysi silloin hengellisen kodin Kemin adventtiseurakunnasta. Siiri kastettiin 25.5.1975. Raamatullisen kasteen suoritti Leo Haapalo. Meillä oli Siirin kanssa tässä asiassa yhteistä se, että minut kastettiin 15 päivää aikaisemmin Lohjan adventtikirkossa. Siiri oli tuolloin 51-vuotias ja minä 21-vuotias.
Siiri oli uskollinen ja tunnollinen seurakunnan jäsen. Muistan hänet ystävällisenä ja aktiivisena jäsenenä. Hän kannusti ja rohkaisi minuakin hyvin paljon, kun tulin nuorena työntekijänä Tornio-Kemi seurakuntien seurakuntapastoriksi. Siiri sanoi minulle kerran, että hän on rukoillut paljon, että Jumala antaisi minulle parantamisen armolahjan. Tunnen suurta halua rukoilla sairaiden puolesta, että Jeesus parantaisi heidät. Olen kuullut, että monet kuulijoistani ovat parantuneet öljyllä voitelun ja rukouksen kautta, heidän sanojensa mukaan, jopa parantumattomista sairauksista. Tämä on tietenkin kokonaan Jumalan armoa ja rakkautta ja hänen ansiotaan, eikä minun.
Tunsin hyvin myös Siirin miehen, Aarnen, joka nukkui kuolon uneen 1993 pitkällisen sairauden murtamana.
Siiri luopui omakotitalostaan ja muutti Senioritaloon, jossa hän asui viimeiset seitsemän vuottaan. Hän viihtyi siellä hyvin, koska siellä oli mahdollisuus hoitoihin, ystävien tapaamiseen ja liikuntaan voinnin mukaan. Lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset vierailivat usein Siirin luona ilahduttamassa häntä. Siirin muistoissa säilyivät aina Karjalan kauniit kesät, kuolemaan asti.
Siiri-sisar sai iäisyyskutsun keväällä 2014. Kevät on vuodenajoista se aika, jolloin ylösnousemuksen toivo kaikkein voimakkaimmin rohkaisee maan lapsia, kun se edistyy siihen vaiheeseen, kun uusi elämä nousee routamaan alta.
Siiri-sisar uskoi Jeesukseen ja hänen takaisintuloonsa. Ylösnousemustoivo ei ollut hänelle vieras ajatus. Hän ymmärsi, että Jeesuksen takaisintuloon liittyy vanhurskasten ylösnousemus. Tässä toivossa hänet laskettiin viimeiselle lepovuoteelleen, miehensä vierelle odottamaan Jeesuksen lupauksen täyttymystä. Tämän autuaallisen toivon täyttyessä tapahtuu ensimmäinen ylösnousemus Herran omille. Tuona päivänä Siiri-sisarella on Jumalan armosta toivo uudesta elämästä, iankaikkisen kevään ja kesän lämmöstä ja kirkkaudesta. Silloin hänellä on toivo saada kuulla Vapahtajan huulilta sanat: "Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan! (Matt. 25:21.)
Nyt Siiri-sisar saa levätä vaivoistaan ja me saimme jättää hänelle jäähyväiset jälleennäkemisen toivossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti