sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Hautalan suvun tapaamisesta on kulunut tasan vuosi

Tasan vuosi sitten vietimme sukulaisten kanssa juhlaa Kuusamossa. Aila oli salaperäinen sukusivuilla, eikä kertonut vielä, missä seuraava Hautalan suvun tapaaminen järjestetään ja kuka toimii isäntänä tai emäntänä. Aikaisemmin hän on vihjannut Alavudella asuvaan, Sanni-tätiin.

Sukupuun pituudet 31.7.2011 ovat:
- Hautalankorven koivu 86 cm (Koivu on paleltunut kuoliaaksi, pitää hakea uusi koivu)
- Hopeakuusi 84 cm (Korkeus 120 cm (23.6.2013)
Mittasin puut Jessican kanssa.

21 vuotta sitten muutimme Torniosta, Kuusamoon. Aika on kulunut nopeasti.

Vilman hoitajana

Puutarhamme kukkaloisto on nyt parhaimmillaan. Jättiauringonkukkakin on avannut terälehtensä. Pilvisenä päivänä se valaisee kuin aurinko. Sillä on hyvin kuvaava nimi. Gladiolukset ovat kaikkein näyttävimmät kukat. Hehkuvan punaiset ja violetin väriset kukkatertut kohoavat korkealle. Ruusut ovat myös kukassa ja nuppuja on aika paljon, joten kukkia riittää pitkälle syksyyn.
Anne, Suvi ja Jessica lähtivät kauppaan ja minä jäin kotiin Vilman kanssa. Vilma nukkuu isossa sängyssä ja alkaa heräillä. Pitää ensin antaa tuttia suuhun ja hyssytellä. Taitaa olla kohta ruoka-aika, joten hyssyttely ja pelkkä tutti ei nyt auta. Soitin Suville, että tulisivat pian kaupasta. Kiertelin Vilma sylissäni ikkunasta ikkunaan ja näytin hänelle kukkia. Nurmella piipersi västäräkki, pyrstö vipattaen. Olen yrittänyt ystävystyä sen kanssa, tänä kesänä. Kerran västäräkki oli lentänyt verannalle eikä päässyt ulos, koska ovet olivat kiinni. Avasin liukuoven ja sen jälkeen vapaus oli västäräkille mieluinen asia. Myöhemmin näin saman västäräkin seisovan liukuoven edessä, ulkona. Se oli siinä kuin kotonaan, oven vartijana. Olen jutellut pikku ystävälle useamman kerran. Onkohan linnulla pesä jossakin tässä lähellä? Pesäpuuhat taitavat kuitenkin olla jo ohi, tältä kesältä.
Pärjäsimme Vilman kanssa oikein hyvin. Nyt reissulaiset ovatkin jo kotona ja Jessican vuoro on mennä päiväunille.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Vilma Ella Cristina s. 9.6.2011

Suvin ja Tonin tytär sai tänään nimekseen: Vilma Ella Cristina.
Vilma-nimi tulee Vilhelmiina-nimestä. Vilhelmiina nimen käyttöä vakiinnutti viimeisin kuningattaremme, Kustaa IV Adofin puoliso Frederika Dorotea Vilhelmina.
Ella-nimi tulee kreikan Helena-nimestä, jonka merkitys on `loistava´. Germaanista nimi saa merkityksen `kaikki, kokonaan´. Englannista nimi saa merkityksen: `kaunis keijukainen´.
Cristina (lat. kristitty tai Kristuksen oma), roomalaisten lapsipyhimys.
Pohjoismaissa nimen vetovoimaa on lisännyt Ruotsin Kristiina-kuningatar.

Tyttärentyttäremme sai kauniin nimen, jossa yhdistyy menneisyys, nykyisyys ja toivottavasti myös loistava tulevaisuus Kristuksen omana.

Onnea ja Jumalan siunausta sinulle Vilma Ella Cristina!
tv. Ukki ja mummi Kuusamosta

torstai 28. heinäkuuta 2011

Karpalo-Tuohi-taulu valmistui 22.7.2011

Muistatteko vielä sen tuohen, joka toi taivaan viestin Karpaloa koskevassa asiassa? Tämä erikoinen asia tapahtui 22.3.2011. Olen kirjoittanut siitä blogillani ko. ajankohtana. Vein silloin tuon erikoisen tuohen Sinin ja Terhon naapuriin, jossa asuu taiteilija Anne Määttä. Nyt Anne on saanut valmiiksi hienon taulun, jossa tuo tuohi on kiinnitettynä osana taulun sanomaa. Taulussa on seitsemän mehevää karpaloa ja karpalon vihreillä lehdillä on kaksikymmentäkaksi vesipisaraa. Karpalon hennoilla "rihmoilla" kulkee kolme muurahaista. Vesipisaroilla ja muurahaisilla on viesti. Niiden avulla on ilmoitettu tuohen taivaalta tipahtamisen päivämäärä, joka oli 22.3.2011. Taulu valmistui, - kas kummaa, 22.7.2011.
Tämä taulu laitetaan tulevan Karpalon seinälle, muistuttamaan siitä, että Herra on lähettänyt rahoituksen tämän hankkeen toteuttamiseen.

Onko sinulla hyvää nimiehdotusta tälle taululle?

Rahoitus ei ole vielä selvä. Tarvitaan edelleen ahkeria käsiä ja jalkoja. Voit esimerkiksi kerätä pulloja ja tölkkejä ja tilittää niistä saadut panttirahat Kuusamon ETRA ry:n tilille. Kuulitko uutisista, että pullonkeräysrahat ovat veronalaista tuloa? Nyt sinun ei tarvitse maksaa tuota veroa, jos lahjoitat varat Karpalon hyväksi etkä kerää varoja omaksi hyödyksi. Joko sinä olet osallistunut pullo-/tölkkikeräys-kampanjaan Karpalon hyväksi? Katso 25.5.2011 kirjoitettua sivua. Löydätkö jo oman nimesi "kunniataulusta"?

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Suremme yhdessä norjalaisten kanssa

Nyt on suuri suru Norjan kodeissa ja tuo suru koetaan ympäri maailman. Väkivalta Norjassa puhuttelee. Lapsiin ja nuoriin kohdistunut väkivalta on pelottavaa ja se lisää pelkoa herkissä sydämissä.
Surevat tarvitsevat tukemme ja esirukouksemme!
Nyt tarvitsemme Korkeimman suojelusta enemmän kuin koskaan ennen. Saakoon psalmin 91 ajatukset rohkaista kaikkia meitä niin, että jaksamme mennä eteenpäin surun ja koettelemuksen keskellä.

Huomenna on kansallinen suruliputus myös Suomessa!

torstai 21. heinäkuuta 2011

"Nettihyökkäys" jatkuu edelleen

Häriköitsijä on jälleen hyökännyt blogilleni rivoine kirjoituksineen. Otan yhteyttä poliisiin ja asia selvitetään. En voi vielä poistaa asiattomia kommentteja, koska asiaa selvitetään. Teksteistä päätellen vaikuttaa siltä, että kyseessä on sama henkilö, joka hyökkäsi blogilleni aikaisemmin tänä vuonna.

Huom. blogini lukijat!
Olen nyt poistanut asiattomat kommentit lähihistoriasta, mutta en ehdi käydä koko blogiarkistoani läpi ja poistaa asiattomia viestejä. Jos huomaatte sellaisia, niin olisin kiitollinen, jos ilmoittaisitte siitä minulle.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Sunnuntai 10.7.2011

Sunnuntain 10.7. teema oli: "Mutta suurin niistä on rakkaus"!

Osa leiriläisistä oli lähtenyt kotiin jo sapatti-iltana. Leirin jäännös oli loppuun asti. Aamun avauksessa puhuin suurimmasta lahjasta, rakkaudesta, jonka saamme Jeesuksessa Kristuksessa. Puhuin myös Jumalan sota-asusta, johon meidän tulee pukeutua niin kuin rakkauteenkin, joka päivä.
Luin 1. Kor. 13-luvun ja Ef. 6:10-20. Rukoilimme Jumalan varjelusta ja siunausta elämäämme. Juurtuminen Kristukseen on tärkeää. Tässä Jumalan sana, rukous, seurakuntayhteys ja todistaminen auttavat kasvamaan ja vahvistumaan Herrassa. Kristuksessa pysyminen ei ole mahdollista ilman sanassa pysymistä. Ilman Pyhää Henkeä ei ole hengellistä elämää.

Tavarat oli pakattu jo edellisenä iltana autoon ja peräkärryyn, joten lähtöpäivänä pääsimme helpommalla. Oli mukava jättää huoneet ja yleiset tilat siistiin kuntoon seuraavaa leiriä varten.

Vain kolme poikaa tarvitsi kyydin Taivalkosken linja-autoasemalle ja Kuusamon kirkollemme, muita tultiin hakemaan Jokijärven leirikeskuksesta. Tämän johdosta sain perua linja-auton, koska pojat mahtuivat Timon autoon.

Lähtöpäivänä lauloimme emännille ja kiitimme, hyvästä ruoasta. Antamamme pienet lahjat ilahduttivat heidän, mieliään.

Nimet, jotka liittyivät tämän kesän leiriin, olivat:
Airi, Anna, Anne, Anni, Ari, Asser, Eeva-Kaisa, Eine, Eine, Elias, Emma-Katariina, Heikki, Jani, Janica, Jari, Jari, Jonna, Judit, Juha, Juha, Julia, Katja, Katja, Kirsti, Kristina, Markus, Mikael, Milla, Oona, Outi, Paavo, Pauliina, Petri, Petteri, Pirjo, Raija, Rainer, Reetta, Reima, Riika, Riikka, Roni, Tarja, Terho, Tero, Teuvo, Timo, Timo, Toini, Toini, Tuulikki, Turkka, Veikko.
Listasta puuttuu ainakin viisi nimeä, koska en tuntenut heitä entuudestaan.

Kiitän kaikkia avustajiani hyvästä yhteistyöstä ja tuesta. Kiitos Veikko Määtälle kiinnostavista tehtävistä, joita teit leiriläisten iloksi. Kaikki pitivät niistä ja tekivät niitä ahkerasti. Jotkut tehtävistä olivat kyllä erittäin haastavia eikä vastausta löytynyt. Meillä oli kuitenkin ratkaisut tiedossa, koska annoit ne, meille.

Kaikki leirillä olleet toivoivat, että ensi kesänä järjestettäisiin jälleen uusi leiri. Pitää rukoilla Herralta johdatusta, voimia ja avustajia ja tietenkin leiriläisiä, jotka tulevat mukaan.

Leirin loppujärjestelyt kestivät viikon leirin jälkeen. Olisi hienoa, jos minulla olisi sellainen avustaja, joka voisi olla apunani viikon ennen ja jälkeen leirin. Pitää rukoilla Jumalalta apuvoimia.

Kiitos Taivaan Isälle ja teille kaikille, kun saimme viettää kymmenen unohtumatonta päivää yhdessä. Kiitos Herralle lämpimistä ja aurinkoisista päivistä ja siitä, että hyttysetkään eivät olleet kiusanamme.

Lauantai eli sapatti 9.7.2011

"Tulkaa minun tyköni"! Tämä päivän teema kutsui meitä Jeesuksen luo viettämään juhlaa hänen kanssaan. Joka aamu, päivä, ilta ja yö Herra oli ravinnut meitä armollaan. Tänään saimme kokea sen aivan erityisellä tavalla. Hengellisen ja ajallisen ravinnon runsaus, vihreät niityt ja virvoittavat vedet johtivat ajatukset luonnostaan psalmin 23 sanoman äärelle. Ohjelmassa kehotettiin lukemaan psalmi 23 ennen jumalanpalvelusta. Hyvä Paimen avasi meille portit ja saimme käydä Hänen kanssaan jumalanpalvelukseen, katetun pöydän ääreen.
Anni ja Janica johtivat jumalanpalveluksen ja Asser piti alkurukouksen. Nuoret olivat valinneet laulut ja suunnitelleet ohjelman kulun. Timo piti lähetyskertomuksen. Hän oli koonnut raikkaan kuvasarjan viikon tapahtumista ja niiden katseleminen kauniiden laulujen kera toivat mieleen viikon kohokohdat. Näimme kuvista Jumalan siunauksen ja varjeluksen. Hymyilevät kasvot kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa, että Jumala on rakkaus.

Tilaisuuteen oli saapunut meidän lisäksemme vain viisi vierasta Kuusamon seurakunnasta. Olimme varautuneet useampaan vieraaseen. Kaikilla oli varmaan omat kesäkiireensä, menonsa, tulonsa ja vieraansa, niin ettei päässyt tulemaan. Ehkä myös arkuus ja ennakkoluulot estivät liikkeellelähdön.

Raamatuntutkistelun aihe koski jumalanpalvelusta. Tutustuimme lähemmin Häneen jota palvelemme ja palvomme. Pienet ryhmät antoivat nuorille paremman mahdollisuuden avata suunsa heitä askarruttaviin kysymyksiin. Viidessä ryhmässä tutkittiin opettajan johdolla eri aiheita ja lopuksi aiheet tuotiin yhteen. Meidän mieleemme muodostuva kokonaiskuva Jumalasta avartui. Tämä rohkaisi meitä palvelemaan Herraa, kokosydämisesti.

Saarnatekstini oli kaksiosainen, toinen osa käsitteli leirin kokonaisteemaa ja toinen Herran pyhää ehtoollista. Ensimmäinen oli Joh. 7:37-46 ja toinen oli Fil. 2:1-11. Toivon, että luet nämä kohdat itse ja mietit niiden puhuttelevaa sanomaa. Kirjoita sitten kommenttiin sinua siunaavat ajatukset. Näin voimme rakentua yhdessä nettiseurakunnan kanssa.

Kiitos Herralle kaikesta siitä mitä koimme yhdessä ehtoollisjumalanpalveluksessa.

Juhlalounaan jälkeen valmistauduimme viettämään Julian ja Oonan kastejuhlaa. Kasterannassa oli kaunis koivuinen portti. Leirin tulipaikalla oli entuudestaan kaunis portti. Ohjaajat olivat kantaneet sen kasterantaan, koristelleet sen tuoreilla koivunoksilla ja kukilla. Laiturille oli levitetty n. viisi metriä pitkä säkkikankainen matto. Tämä matto oli ollut metsäkirkon alttarilla keskiviikkoiltana. Nyt tämän "alttarimaton" päällä seisoi kaksi kaunista nuorta neitosta valkoisissa kastepuvuissaan. Molemmilla oli punainen kaunis ruusu kädessään. Heidän kastajansa seisoi heidän vieressään. Yleisö seisoi rannalla odottavalla mielellä laulaen kauniita, kastetilaisuuteen sopivia lauluja. Kaksi talon emäntää oli myös katsomassa tätä herkkää hetkeä. Toinen heistä näki tällaisen toimituksen ensimmäistä kertaa elämässään ja totesi, ettei hän ollut koskaan elämässään nähnyt mitään näin kaunista, herkkää ja koskettavaa.
Uskontunnustuksen ja kastelupauksen jälkeen astuimme Jokijärven puhtaaseen ja lämpimään veteen. Julian toivomuksesta Oona kastettiin ensin ja sitten Julia. Tytöt olivat kuin sisaruksia. Molemmilla oli kuvankauniit kasvot, vaaleat hiukset, kirkkaat silmät ja hymyilevät suut. He näyttivät aivan enkeleiltä, pitkissä valkoisissa kastepuvuissaan.

Kasteen jälkeen nuorille annettiin kastetodistus, heille toivotettiin onnea ja siunausta. Oona herkistyi kokemastaan niin paljon, että kyyneleet valuivat hänen silmistään. Ne olivat onnen ja ilon kyyneleitä. Sitten leiriperhe järjestäytyi viralliseen leirikuvaan. Sapatti-iltapäivä olikin vapaata.
Päivällisen jälkeen jaoimme todistukset ja palkinnot. Kuusamon, Varkauden ja Heinolan liikkeet olivat lahjoittaneet hyviä palkintoja. Nuoret olivat niistä iloisia. Jokainen sai mieluisia palkintoja muistoksi tämän kesän leiriltä. Kiitän kaikkia palkintojen lahjoittajia sekä palkintojen kerääjiä. Emma-Katariina, Katja ja Raija olivat tehneet hyvää työtä. Saitte nuorten sydämet sykkimään ilosta ja kiitollisuudesta. Nuoret arvostivat lahjaanne tosi paljon ja kehuivat palkinoja arvokkaiksi. Kiitos kaikille hyvästä, yhteistyöstä! Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja antakoon palkintoja lahjoittaneiden liikeyritysten menestyä hyvin.

Leiritilan kota oli jo ennen leiriä irronnut maasta myrskyn tähden eikä sitä ehditty korjaamaan, joten illan "kota" -juhla pidettiinkin saunarannan terassilla. Eine oli paistanut suuren määrän lettuja, jotka maistuivat hyviltä hillon kera. Uiminen ja lämpimässä paljussa istuminen oli leirin kestosuosikkipaikka. Paljussa nuoret saivat olla lähellä toisiaan, jutella, nauraa ja iloita. Viimeinen ilta yhdessä oli jäähyväisten herkistämää aikaa.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Perjantai 8.7.2011

Perjantain 8.7. teema oli: "Jolla on Poika, sillä on elämä"! Perjantai on sapatin valmistuspäivä. Vietimme koko päivän leiritilalla. Aamupäivän opiskelimme Raamattua. Lounaan jälkeen oli enemmän vapaa-aikaa. Eeva-Kaisan kanssa vietimme kaikkien leiriläisten kanssa keskustelu ja rukoushetken. Eräriparilaiset tulivat tähän hetkeen yksitellen, mutta Seikkailuleiriin osallistujat tulivat ryhmänä. Käskyt olivat jääneet mieleen ja kaikki olivat nauttineet leirillä olosta tosi paljon ja sanoivat haluavansa tulla ensi kesänä uudelleen leirille. Eeva-Kaisa luki nuorille henkilökohtaisen muistojakeen. Ajattelin, että kuinka sopivia tekstit olivatkaan. Enkelit olivat ne varmaan valinneet Eeva-Kaisan apuna. Perjantaina meillä on ollut perinteisesti "Taidetta monella tapaa" -iltapäivä sekä erilaisia palkintokilpailuja. Tämän kesän savityöt olivat mielestäni erittäin taitavasti tehtyjä. Maalauksia tekivät tänä kesänä vain pienemmät lapset, Elias ja Anna. He olivat käyttäneet kirkkaita värejä. Kun kysyin Eliakselta, että mitä hänen työnsä esittää, niin hän sanoi, että siinä on salamoita ja myrsky. Annan töistä tuli mieleeni perhoset.
Iltapäivän kilpailut olivat: tikanheitto, kiekkojen heitto, renkaiden heitto, purkkien kaato, hula-hula-vanteen pyöritys, pallon tarkkuusheitto, suopungin heitto, frisbee-rata ja jousiammunta.
Päivällisen yhteydessä oli leirityttö/leiripoika -äänestys. Leiritytöksi valittiin Anni Kinnunen ja leiripojaksi Asser Tuomi. Saadustaan huomiosta nuoret olivat hyvin iloisia. Kaikki yhdyimme heidän iloonsa.
Tänään oli Turkan nimipäivä. Leirin aikana Turkka ja Ulrica saivat kuulla onnittelulaulun nimipäivänsä johdosta. Tänä kesänä kenelläkään ei ollut syntymäpäivää heinäkuun kymmenen ensimmäisen päivän aikana.

Huoneiden - ja yleisten tilojen siivous ja järjestelytyöt aloitettiin hyvissä ajoin. Siisteyspalkinto kannusti nuoria siivoamaan huoneensa kiitettävällä tavalla. Luokkahuone järjestettiin kirkkosaliksi, johon tuli valkoisilla liinoilla koristeltu risti, jossa oli sata tuikkua. Ristin äärelle katettiin ehtoollispöytä. Sali oli hyvin kaunis ja puhutteleva. Vesihoito-osaston jälkeen vietettiin lauluiltaa ja kuultiin saarna Joh.10-luvusta, Hyvästä Paimenesta.
Illan päätteeksi punaisen sydämen keskelle ilmestyi kahden leiriläisen punainen kädenjälki. Tämä oli merkki siitä, että nämä kaksi olivat viikon aikana kypsyneet, kasteratkaisuun. Päivän teema: "Jolla on Poika, sillä on elämä", kannusti nuoria valitsemaan Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen.

Viikon aikana olimme tehneet Jokijärven ja Taivalkosken ilmoitustauluille mainoksia huomisesta nuorisojumalanpalveluksesta. Kutsuimme ihmisiä mukaan juhlaamme. Laitoin myös ilmoituksen Koillismaan Uutiset -lehteen.
Jäimme odottamaan vieraita ja kävimme nukkumaan kiitollisin mielin, kukin omine ajatuksinemme.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Torstai 7.7.2011

Torstain 7.7. leiripäivän teema oli: "Seuratkaa minua"! Tämä on Jeesuksen kutsu seurata häntä. Emme ole ihmisten seuraajia, vaan Jeesuksen seuraajia. Meidän tulee jatkuvasti kääntää katseemme pois itsestämme ja toisista ihmisistä ja ongelmistamme Jeesukseen. Kun katseemme on kiinnittynyt Vapahtajaamme, niin silloin ei tule romahdusta, kun koettelemukset ja pettymykset ravistelevat meitä ja uskoamme.
Torstaiaamun hartaudessa puhuin Temppelistä lähtevästä virrasta (Hes. 47:1-12.)
Rohkaisin leiriläisiä astumaan Jumalan virtaan, uimavesiin asti. Vain uimavedet irrottavat meidät siteistä ja muista pidäkkeistä, niin että Pyhä Henki saa meitä kuljettaa tahtonsa mukaan. Jumalan lapsia ovat ne, joita Pyhä Henki kuljettaa. Pyhän Hengen kosketus on siunattu asia, mutta Pyhän Hengen johdossa eläminen tuo autuuden.
Olin valinnut tämän aiheen, koska meillä oli alkamassa jännittävä koskimelontapäivä Iijoella ja halusin meidän ajattelevan luonnon temppelissä temppelistä lähtevää virtaa, joka parantaa kaiken ja saa menestymään kaiken, minne tuo virta jättää vaikutuksensa. Iijoki on saanut nimensä lapinkielen yötä merkitsevästä sanasta. Nyt kuitenkin elimme valoisaa aikaa, emmekä kokeneet pimeää yötä ollenkaan.
Tätä retkipäiväämme oli odotettu koko viikon. Melontareittimme oli meille kaikille tuntematon. Tiesimme, että 24 km:n reitillämme oli n. 20 ykkös- ja kakkosluokan koskea. Jokaista varmaan jännitti ja vähän pelottikin. Mietimme mielessämme, että mitenkähän selviämme? Kaatuuko kanoottimme vai selvitämmekö reitin kuivana?
Jari Olkkola oli oppaanamme ja vastasi turvallisuudestamme. Hän oli kulkenut reitin etukäteen ja etsinyt joesta sopivan kulkuväylän, jota meidän tuli tarkoin seurata. Minulla oli Asserin kanssa paikka kanoottijonon puolessa välissä. Kanootteja oli kaksitoista. Melonnasta teki haastavan se, että Iijoen pinta oli tänä kesänä melko matalalla, kuivuuden tähden.
Olimme hyvissä ajoin kokoontuneet lähtöpisteeseen. Jokijärven Lomat oli se paikka, josta lähdimme liikkeelle. Jari piti turvallisuuskoulutuksen ja antoi hyviä ohjeita, miten meidän tulee menetellä, jos kanoottimme kaatuu. Noin kolme kilometriä saimme harjoitella melomista ennen kuin saavuimme ensimmäiseen koskeen. Ilma oli helteinen ja aurinkoinen. Käsivarteni ja jalkani tulivat aivan punaisiksi, koska en muistanut laittaa aurinkovoidetta suojaksi. Onneksi minulla oli kuitenkin lippis suojana, niin etten saanut auringonpistosta. Pysähdyimme vain yhden kerran ennen Kirstinkarin kotaa. Tämä oli hyvä ratkaisu, koska juuri ennen kotaa taivaalle kerääntyi tummia pilviä ja vettä tuli ihan reippaasti. Metsähallituksen ylläpitämät kodat ovat aivan ensiluokkaisia. Niin oli tämäkin kota. Kirstinkarin kota on tilava ja hyvin siisti. Seinillä ei ollut piirustuksia ja roskia ei näkynyt missään. Nautimme kotaelämää noin 1,5 tuntia. Söimme maukkaan aterian ja kuuntelimme toistemme kokemuksia matkan varrelta. Katjan ja Eeva-Kaisan ruokakanootti oli kiepsauttanut Katjan ja Eeva-Kaisan koskeen. Ruokasäkit olivat ihmeellisesti pysyneet kanootin kyydissä, eivätkä olleet kastuneet lainkaan. Minulla ja Asserilla oli myös uhkaava tilanne eräässä koskessa. Kanoottimme meni poikittain suurta kiveä vasten ja kaksi muuta kanoottia iski kylkeemme. Sormeni oli vähällä jäädä kanoottien väliin. Tässä rytäkässä melani karkasi koskeen. Huusin Einelle, että hän ottaisi melani äkkiä ylös koskesta. Hän onnistui saamaan sen ylös, mutta hänen oma melansa karkasi vuorostaan kuohuihin. Emme tahtoneet millään päästä pois kiveltä, koska virtaavan veden aiheuttama paine oli niin suuri. Selvisimme kuitenkin kaikki tuosta kiperästä tilanteesta kaatumatta. Pyysin Asserilta melan ja sen avulla selvisin kaatumatta. Lopulta sain myös kadottamani melan takaisin, eräoppaiden ripeän toiminnan ansiosta.

Kodalla oli tosi mukavaa ja ruoka maistui hyvältä. Eine oli varannut runsaat eväät kaikille. Emännät valmistivat myös tulevan ruokapaikan pastaruoan, koska sen valmistaminen oli nyt tosi kätevää. Kotaelämän jälkeen olimme valmiit jatkamaan matkaa uusin voimin. Aurinko paistoi taas täydeltä terältä ja mustat pilvet olivat poistuneet näyttämöltä. Matka jatkui ja jokainen koski oli haaste. Pysähdyimme vielä kerran uimaan ja loppumatka olikin sitten Iijoen puolesta rauhallinen, koska olimme selvittäneet kaikki kosket. Melontakisa sai kuitenkin nuoret ottamaan toisistaan mittaa. Me otimme Asserin kanssa rauhallisesti ja ehdimme maaliin hyvissä ajoin. Pysyimme koko ajan hyvin aikataulussa. Olimme perillä etuajassa, joten saimme vielä uida joessa ja nauttia vastavirtaan uimisesta. Putaanmutkassa nautimme päivällisen ja odottelimme linja-autoa. Linja-auto saapui ajallaan ja pääsimme leirikotiin. Vesihoito-osasto rentoutti lihakset. Iltapalan ja kertomuksen kautta löysimme lepopaikan tutusta vuoteestamme. Unen tuloa ei tarvinnut odotella pitkään. Jokijärvi vaikeni jälleen odottamaan uutta päivää. Olipa jännittävä, hauska ja mielenkiintoinen päivä. Tästä retkestä riitti puhumista pitkän ajan, myös seuraavana päivänä ja leirin jälkeenkin.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Joensuun matka alkaa tänään

Lähden matkalle Joensuuhun. Minulla on kahden poika-vauvan "ristiäiset" eli siunaustilaisuus. Sanasta siunaustilaisuus tulee mieleen hautajaiset, mutta tästä ei ole kysymys, vaan siunauksen pyytämisestä lasten elämään.
Kiitos esirukouksista matkan johdosta.
Leiripäiväkirjan kirjoittaminen siirtyy tuonnemaksi.

Palasin matkalta sunnuntaina 17.7. klo 20.35.
Matka olikin syntymäpäivämatka. Kajaanissa minua odotti yllätys. Annen kummitäti Katri on syntynyt samana päivänä kuin minä ja hän tarjosi Rossossa seitsemälle hengelle lounaan.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Keskiviikko 6.7.2011

Keskiviikon 6.7. teema oli: "Älä pelkää, vaan usko"!
Keskiviikkona liputtivat muutkin kuin me, sillä vietimme Eino Leinon päivää ja Runon ja suven päivää. Leiripäivän ohjelmassa olimme ottaneet tämän huomioon aivan erityisellä tavalla. Järjestimme leiriläisille runokilpailun ja myös valokuvauskilpailun.

Tänään halusimme tutustua historiaan ja kulttuuriin. Iltapäivällä teimme Kulttuuri-retken maastopyörillä Jokijärven kylälle. Muutamat tekivät retken autolla. Yksi leiriläinen ajoi ojaan ja joutui palaamaan takaisin leirille ja tulemaan autolla ohjaajan kanssa perässä. Ensimmäinen kohde oli Pölkky-teatteri. Pikku Elias toimi esityksemme ohjaajana ja antoi meille ohjeita, mitä meidän tuli esiintymislavalla esittää. Meidän piti olla elefantteja, koiria ja kissoja. Meidän piti tömistellä lattiaa ja kävellä nelinkontin jne. Esitys onnistui hyvin ja kaikilla oli hauskaa.
Pölkky-teatterista suuntasimme matkamme Tyräjärvelle. Siellä meillä oli kaksi historiallista kohdetta. Toinen oli Tyräjärven eräällä pellolla seisova vanha tuulimylly, jota käytettiin sodan aikana ilmatorjuntavalvontaan ja toinen oli Outi Alapirtin ylläpitämä kotimuseo. Oppaana meillä oli Teuvo Lohilahti, joka selvitti meille Jokijärven historiaa. Saimme tietää, että Paavali Säkkinen oli ensimmäinen uudisasukas Jokijärvellä ja hänen jälkeläisistään lähes 300 vuotta myöhemmin syntyi kirjailija Kalle Päätalo, jonka lapsuuskotiin saimme myös tutustua vähän myöhemmin samana päivänä. Tuulimyllystä avautui kaunis näkymä Tyräjärvelle. Jokainen leiriläinen sai kavuta hyvin vanhoja portaita ylös tuulimyllyn tähystystorniin. Hirret olivat täynnä nimiä ja kirjoituksia, jotka kertoivat siitä, että monet ovat käyneet samalla paikalla ennen meitä. Toisia vähän pelotti, koska rakennus oli niin vanha ja se huojuikin jonkin verran. Jokijärven alueen vakituinen asutus alkoi muodostua 1590-luvulla. Teuvo kertoi meille, että Outi Alapirtin kotimuseossa on Pohjois-Suomen vanhimpia esineitä. Museon esineet on numeroitu ja paksusta vihkosta löytyy tiedot siitä, että mikä mikin esine on. Tämä on mielestäni hyvä systeemi. Tästä vierailusta nousee mieleeni laulu: "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa".
Museovierailun jälkeen ajelimme Siltavoudin kioskille ja jätimme pyörät siihen, sillä halusimme patikoida pitkospuita pitkin raikkaalla suomaalla Kallioniemeen, joka on kirjailija Kalle Päätalon lapsuuden koti. Päätaloviikon johdosta Kallioniemessä oli opas, joka kertoi meille talon historian. Istuimme talon suuressa pirtissä ja kuuntelimme Päätalon suvun tarinaa. Taivalkoskea kutsutaan tuhansien tarinoiden pitäjäksi juuri Päätalon työn ansiosta. Timo Vilgats kulki koko leirin ajan kamera kaulalla. Hän sanoi ottaneensa noin 1000 kuvaa leirin aikana. Hän lupasi toimittaa minulle nämä kuvat. Toivottavasti voin joskus näyttää niitä teille jossakin yhteydessä. Retken aikana pyöräilimme noin 17 km ja patikoimme noin 4 km. Saimme siis liikuntaa sopivasti. Retken jälkeen olimmekin sitten pöydän äärellä nauttimassa päivällistä, joka oli tietenkin hyvin herkullinen. Tämän jälkeen vietimme vapaa-aikaa ja lepäsimme. Vesihoito-osasto oli jo kaikilla mielessä ja sinne ei tarvinnut kahta kertaa pyytää menemään.
Iltapalan jälkeen iltakertomus oli tavallisuudesta poikkeava. Olin tehnyt valmistelut metsäkirkkoa varten eikä kukaan leiriläisistä osannut etukäteen arvata, että minne leiriläiset vein. Marssimme jonossa metsäkirkkoon ja lauloimme: "Siunaa koko maailmaa". Olin pyytänyt Katjaa soittamaan "kelloa", joka oli puuhun ripustettu paistinpannu, johon lyötiin puulla, niin että metsä kaikui. Leiriläisten suut olivat hymyssä, kun he astuivat metsäkirkon penkkeihin. Illan sanoma oli kuitenkin koskettavan vakava. Tekstinä oli Matt. 25-luku kymmenestä neitsyestä. "Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: "Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!" Sanoma on ajankohtainen ja sen kuulemisen ajankohta oli erittäin sopiva. Metsäkirkon alttarille olin levittänyt pitkän ruskean säkkikankaan. Tämän päälle oli hyvä polvistua ja jättää elämä kokonaan Herran johtoon. Hetki oli pyhä ja liikuttava, kun nuoret olivat Jumalan kasvojen edessä ensimmäistä kertaa jättäytymässä Herralle tai uudistamassa suhdettaan Jeesuksen kanssa. Minusta tuntui, että metsäkirkon penkeillä istui myös enkeleitä, jotka veivät viestejä Taivaan pyhäkköön. Tämän jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan turvallisella ja levollisella mielellä.

Tiistai 5.7.2011

Tiistain 5.7. teema oli: "Täydellinen rakkaus karkottaa pelon"! Rakkaus-teema oli mukana koko viikon. Se kulki punaisena lankana koko ohjelman taustalla. Rakkaus tekee kaiken palvelun täydelliseksi, koska Jeesus on mukana kaikessa mitä teemme ja toimimme. Ilman rakkautta emme voi tehdä mitään.
Aamupäivä käytettiin tuttuun tapaan raamattutuntien pitämiseen. Vietimme myös hiljaisen hetken ja kirjoitimme kirjeen Jumalalle. Jokainen sai kirjoittaa hyvin avoimen ja rehellisen kirjeen, jossa oli mahdollisuus tunnustaa kaikki synnit, ne salaisetkin mieltä painavat asiat. Lippukentällä oli koivupuusta tehty risti orjantappurakruunuineen. Tämän ristin juurella polvistuimme kukin vuorollamme ja luimme kirjeen Jumalalle. Sitten siirryimme nuotiopaikalle, jossa poltimme kirjeen. Kokoonnuimme vielä yhteiseen piiriin, jossa kiitimme Jeesusta syntien anteeksiannon ja pelastuksen lahjasta. Tämä hetki oli hoitava ja vapauttava kokemus meille kaikille.

Lounaan jälkeen leirin parkkipaikalle ilmestyi linja-auto. Lähdimme sillä retkelle. Tänään oli vuorossa Taivalvaaran retki. Taivalvaaran päältä avautuivat hulppeat näköalat kauaksi yli Taivalkosken keskustan. Taivalkosken seikkailupuistossa jakaannuimme kahteen ryhmään. Toinen ryhmä lähti kiertämään Frisbeegolf-rataa ja toinen ryhmä aloitti kiipeilemisen. Molemmat ryhmät saivat tehdä samat tehtävät omalla vuorollaan, neljän tunnin aikana. Pienille lapsille oli oma satupolkunsa samoissa maisemissa.
Kokeilin kiipeilemistä, koska minulla oli niin hyvä turvamies koko ajan lähellä. Pystysuoraa seinää oli aika vaikea päästä ylös, mutta onnistuin kuitenkin nousemaan seinää pitkin muutamia metrejä ylöspäin. Nuoret olivat rohkeita ja vikkeliä kuin "oravat". He kiipesivät aivan ylös asti ja suorittivat kaikkein vaikeimmatkin reitit. Yksi nuori jäi kuitenkin hankalaan paikkaan istumaan ja hänet piti hakea pois köysilaskeutumisen avulla. Maasta katsottuna ko. nuori oli kuin kotkanpoikanen, joka ei uskaltanut lähteä pesästä kokeilemaan siipiensä kantovoimaa. Frisbeegolf oli myös hauska ja heittotaitoa vaativa laji. Kaikki saivat hyviä neuvoja lajin ammattilaisilta ja oppivat uusia niksejä siitä miten "kiekon" saa lentämään mahdollisimman hyvin ja tarkasti maaliinsa. Tämä laji oli minulle aivan uusi kokemus.
Roni tuli leirillemme tässä vaiheessa. Hän pääsi heti näyttämään omia, kiipeilytaitojaan.
Sitten lähdimme Jalavan Kaupan Matkalaisen pirttiin syömään päivällistä. Historiallinen kauppa kiinnosti kaikkia ja muutamat tekivät ostoksiakin hankkiakseen jotakin erikoista tuliaista kotiin vietäväksi. Lohikeitto on pohjoisen perinneruokaa ja sitä oli tarjolla meillekin. Kasvisvaihtoehto oli myös otettu huomioon. Jälkiruokana oli jäätelö tai leivos. Ruokailun jälkeen katsoimme Ice Age -Jäätikön sankarit elokuvan. Se oli hauska ja opettavainen kertomus, jota oli mukava seurata. Tämän jälkeen lähdimme linja-autolla takaisin leirikotiin. Linja-autossa saimme vielä katsella Kuusamon kauneimpia maisemia musiikin kera. Kuvat olivat kauniita ja musiikki rauhoittavaa. Leirille päästyämme nuoret menivät saman tien uimaan, saunaan ja paljuun. Tämä vesihoito-osasto oli ahkerassa käytössä koko leirin ajan. Siellä muodostui läheisiä ystävyyssiteitä ja nuorten kommunikointitaidot kehittyivät positiivisella tavalla. Kaikkein hiljaisemmatkin avautuivat kertomaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan ja kertaamaan päivän tapahtumia.
Iltapalan ja kertomuksen jälkeen vain kuorsaajat pitivät omaa ääntään, muuten kaikki oli tyyntä ja hiljaista. Kaikki olimme kuin "Untamoita", jotka viettivät nimipäiväänsä peiton alla.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Maanantai 4.7.2011

Maanantaipäivän teema oli: Anokaa, etsikää, kolkuttakaa"!
Aamupäivä käytettiin raamattutunteihin eilisen päivän tapaan ja toteutettiin näin päivän teemaa käytännössä. Lounaan jälkeen oli vuorossa vesiaktiviteetit. Terhon firma järjesti moottoriveneajelua. Suuri vetorengas otti sisäänsä pari leiriläistä kerralla ja sitten sitä lähdettiin kiitämään Jokijärvellä hurjaa vauhtia veden pintaa pitkin. Minäkin kokeilin tätä lajia, mutta Timon kanssa meillä oli liikaa painoa, joten vauhtimme ei ollut kovin suuri. Meidän olisi pitänyt mennä erikseen, yksin. Saimmehan kuitenkin jonkinlaisen tuntuman tähänkin hauskanpitoon. Nuorilla näytti vauhtia riittävän ja riemun kiljahdukset kiisivät järven pintaa pitkin vähintäänkin yhtä suurella nopeudella kuin nuoret. Lautalla olevat seurasivat kavereitaan, jotka tukka putkella viilettivät vesillä. Jokainen sai kyytiä yllin kyllin. Kolmivuotias Eliaskin uskalsi istua isänsä kanssa vetorenkaan sisään ja sai näin kokea vauhdin hurmaa. Vesiaktiviteettien aikana palju ja sauna olivat lämpiminä. Tähän lajiin käytettiin aikaa neljä tuntia, joten hauskaa menoa riitti pitkän tovin.

Päivällisen jälkeen leiriväki kokoontui jälleen veden ääreen. Nyt lähdettiin kalastuslautalla kohti Lapinsaarta. Kalatehtävä sopi teemaan hyvin. Retki oli kalastusretki. Minä sain neljä pientä särkeä, joista kaksi pääsi karkuun. Riikka sai kaikista suurimman ahvenen. Se olikin kunnon kala, josta riitti syömistä useammalle kaverille. Lapinsaaren laavulla oli hauska paistaa kaloja. Ne maistuivat hyviltä, koska ne oli voissa paistettu. Toiset halusivat paistaa myös saamansa särjet. Turkka ja Petteri saivat pienen hauenkin, joka kuitenkin päästettiin takaisin järveen kasvamaan. Ilmeisesti kaikki saivat kaloja, jotka onkensa veteen heittivät.

Kalaretken jälkeen iltapala ei jäänyt syömättä, koska se oli niin hyvää ja maukasta. Kiitos kahdelle Einelle ruoan valmistamisesta ja kattamisesta leiriläisten iloksi ja hauskuudeksi. Iltakertomus saatteli nuoret huoneisiinsa lakanoiden väliin. Unen tuloa ei tarvinnut kauaa odotella.

Porin Ulrikalle terveisiä. Tämä päivä oli sinun nimipäiväsi!

Sunnuntai 3.7. 2011 on Arvon päivä!

Sunnuntain teema oli: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan"! Tämä on hyvä muistaa sekä hengellisesti että maallisesti. Aamiaisen ja lounaan väli klo 10.00 - 13.00 oli tiivistä Raamatun opiskelua. Raamattutunnit ovat vuosittain olleet hyvin pidettyjä hetkiä leirin ohjelmassa, usein jopa kaikkein kiinnostavimpia. Tämä on hämmästyttänyt minua, koska kuulijakunta leirillä on nuorisoa, jota tavallisesti kiinnostaa eniten meneminen, tuleminen ja tekeminen. Nuoret ovat kiinnostuneita hengellisistä asioista ja he haluavat kokea uskon asiat todeksi. Nuorten sydämet ovat hyvää maaperää, jossa sanan siemenet itävät, nousevat oraalle, kasvavat ja tuottavat hedelmää. Tunnen suurta iloa opettaessani nuoria Jeesuksen tuntemiseen.

Iltapäivällä hypättiin pyörän selkään ja lähdettiin retkelle Kylmäluoman kodalle.
Kylmäluoman länsipuolen, järven laavu, oli retken ensimmäinen levähdyspaikka. Muutamat leiriläisistä eivät jaksaneet polkea tätä kahdeksan kilometrin tie-metsätaivalta, vaan he menivät suoraan kodalle auton kyydissä. Tämä väli oli merkitty huolellisesti tienviitoilla, ettei kukaan pääsisi eksymään. Nuorilla on kaikilla erilainen kunto. Joskus kaikkein pienimmät ovat sisukkaimpia ja jaksavat kulkea jopa vahvemmilta näyttävien edellä. Hiekkatiellä pyöräileminen kysyi kärsivällisyyttä, koska tien pinta oli "nimismiehen kiharalla" ja pyörä tärisi koko ajan melko napakasti. Koko keho sai tuta ravistelun vaikutuksen. Harjulla kulkeva reitti oli tasaisempaa metsäpolkua ja maisemat olivat kerrassaan upeat. Harjun molemmin puolin oleva järvi näkyi koko ajan ja teki matkasta nautittavan hetken. Luonto oli kauneimmillaan ja sää oli lämmin ja aurinkoinen. Meillä oli hyvät ilmat koko ajan. Hyttyset eivät kiusanneet ollenkaan koko leirin aikana. Harjulla kulkevaa polkua ei oltu viitoitettu, koska reitti oli hyvin selvä. Kaikki leiriläiset osasivat suunnistaa kodalle, mutta kaksi ohjaajaa ajoi noin kilometrin harhaan. He eivät olleet huomanneet kodan tienviittaa vaikka se olikin merkitty hyvin selvästi. Ehkä heillä oli niin tiivis keskustelu ja vauhti päällä, että viitta jäi paitsioon. Onneksi puhelimet toimivat ja hekin pääsivät perille aikataulun mukaisesti. Metsähallituksen ylläpitämä kota sijaitsee kauniilla paikalla, niemessä. Se on oivallinen retkikohde ja levähdyspaikka. Uintimahdollisuus on myös todella hyvä. Kodalla istuminen, tulistelu ja jutustelu olivat kuitenkin niin kiinnostavaa, ettei kukaan halunnut mennä uimaan. Kasviskeitto ja lohikeitto maistuivat luonnossa ja sopivat ympäristöön hyvin. Lämpimät keitot tulivat kätevästi kodalle Terhon ja Heikin veneellä. Samalla veneellä kuljetettiin sekä pyörät että leiriläiset Kylmäluomajärven toiselle rannalle kotailun jälkeen. Kodalla oli myös aarteenetsintää ja sen löysi tällä kerralla Turkka. Järven ylitys veneellä toi retkeen mukavan lisäpiristeen. Veneenlaskupaikalta leiritilalle on noin kymmenen kilometriä. Tämä matka meni sukkelaan maastopyöräkisan merkeissä. Janica huristeli joukon kärjessä ja olisi ollut maalissa ensimmäisenä, mutta jossain vaiheessa hän kääntyi väärälle tielle, vaikka tie oli merkitty huolellisesti. Kun tie päättyi, niin Janica ymmärsi, että tämä ei olekaan oikea tie niinpä hän käänsi pyöränsä vastakkaiseen suuntaan, polki takaisin ja löysi perille. Liian kova vauhti voi sokaista silmät ja merkkien tulkinta saattaa silloin hämärtyä. Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan, oli päivän teema. Tämä ajatus sopi hyvin meille kaikille.
Sauna, palju ja uiminen rentouttivat lihakset ja rauhoittivat mielen. Iltapalan ja kertomuksen jälkeen kaikki olivat valmiit unimaailmaan, jossa aivot käsittelivät päivän tapahtumia, unikuvien avulla.
Arvon päivä oli vaiherikas ja sen arvo oli arvokas! Leirillämme ei ollut yhtään Arvo-nimistä. Jos Annen isä olisi ollut mukana, niin hän olisi saanut osakseen huomiota nimipäivänään. Onnea Arvo!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Ensimmäinen leirisapatti 2.7.2011

Saimme viettää leirillä kaksi ikimuistoista sapattia yhdessä leiriperheen kanssa.
Aurinko oli noussut jo korkealle, kun seisoimme lippukentällä 8.45 aamun avauksessa. Omer-mitallinen mannaa ravitsi sielua ja antoi hyvät eväät tulevalle päivälle, joka oli täynnä siunausta, iloa, rauhaa, lepoa ja myös hieman jännitystä. Nuoren seurakunnan veisukirjan 2010 laulut ovat raikkaita. Niiden laulaminen onnistui hyvin CD:ltä tulevan esilaulun ansiosta. Muutamat laulut olivat erityisen suosittuja ja niitä toivottiin usein laulettavaksi. Kiitos Helsinki-Kallion seurakunnalle, joka lainasi nämä uudet kirjat. Joka aamu nostimme myös lipun salkoon. Lipun laskeminen tahtoi joskus venähtää vähän pitkäksi, koska menemistä ja tulemista riitti pitkin päivää nuorten vilkkaalla sykkeellä ja lippu unohtui salkoon kiiruhtaessamme paikasta paikkaan kuuluvan kellon kilkattaessa milloin mistäkin suunnasta.
Ensimmäisen sapatin teema oli: "Siunatkaa toisianne"! Näin me teimme ja tunsimme lämmintä yhteenkuuluvuutta, keskenämme.
Nuorisojumalanpalvelukseen valmistauduttiin psalmin 1 ajatuksilla. Asser hoxasi keskusradion ja hän luki tuon psalmin useampaan kertaan ja varmisti moneen kertaan, että kuuluiko hänen äänensä varmasti joka paikkaan, erityisesti tyttöjen asuntoihin.
Raamatuntutkistelun aiheena oli: "Jumalanpalvelus". Maailmassa on aina ollut kahdenlaisia Jumalan palvelijoita. Jokainen sai miettiä, kumpaan ryhmään hän kuului.
Tutkistelun lähtötekstit löytyvät Raamatun alkulehdiltä. Tutkistelu tapahtui viidessä ryhmässä. Näin jokainen sai olla opettajansa kanssa läheisessä vuorovaikutuksessa. Ihmettelimme Timon kanssa, että miten saarnan aihe nivoutui aiheeseen niin hyvin. Emme olleet sitä etukäteen tienneet. Nimittäin esitimme pienen kuvaelman paratiisin tapahtumista. Oona esitti Eevaa, Asser oli Adam, Timo paholainen ja minä olin saanut Jumalan osan. Katja oli kertoja, joka luki luomiskertomuksen ja syntiinlankeemuskertomuksen. Jokaisen leiriläisen edessä "Jumala" näytti peiliä ja sanoi, että hän loi ihmisen (sinut) omaksi kuvakseen, kaltaisekseen. Jokainen sai miettiä tuota kuvaa peilin kautta. Paholainen seurasi paratiisin tapahtumia nurkan takaa ja tuli sitten mustassa viitassa, käärme kädessään Eevan luo, viettelemään Eevaa tottelemattomuuteen. Oona ja Asser olivat hyvin onnellisen näköisiä valkoisissa viattomuuden asuissaan, kunnes nuo asut otettiin heiltä pois syntiinlankeemuksen jälkeen. En tiennyt, että Oona oli ottanut mekkonsa pois, kun hän oli pukenut valkoisen pitkän asun päälleen. Nyt hän oli todella vähäpukeinen alushameessaan. Minun piti hakea hänelle hänen mekkonsa huoneesta, että Oona kehtasi tulla esille piilopaikastaan. Tällä tavalla alastomuus tuli hyvin konkreettisesti esille. Paholainen otti tuon peilin itselleen ja rikkoi sen pieniksi sirpaleiksi vasaran avulla huutaen samalla voimakkaalla äänellä vihansa julki Jumalaa kohtaan. Timo eläytyi osaansa niin aidosti, että kaikki säikähtivät peilin särkymistä. Keittiössä oleva emäntäkin ihmetteli, että mitä oikein tapahtui. Kolmivuotias Eliaskin totesi, että noin ei saa tehdä. Tämän jälkeen peilin sirpaleet liimattiin ristille. Jokainen sai vuorollaan liimata peilinpalan ristille. Näin me voimme tuoda särkyneen astiamme ristille, Herran luo. Risti loisti tämän jälkeen hyvin kauniina ja sirpaleet toimivat jälleen peilinä. Tämä risti oli koko viikon alttarilla muistuttamassa leiriläisiä ristin parantavasta ja eheyttävästä voimasta. Timo viskasi käärmeen yleisön joukkoon ja tämä aiheutti spontaanisen kiljahduksen. Käärmeen pää on kyllä ristillä murskattu, mutta sen "pyrstö" tekee pelottavaa työtään ihmiskunnan keskuudessa edelleenkin. Sirpaleiden siivoaminen oli kova homma. Tämäkin kertoi siitä, että lunastustyö on kestänyt kauan ja edelleen olemme matkalla, kohden täydellistä eheytymistä.
Jumalanpalveluksen jälkeen nautimme lounaan ja ruokailun jälkeen lähdimme luontoretkelle. Kohteena oli Villisaari, jossa on kylän paras uimaranta. Maastopyörillä oli mukava ajella. Matka oli sopivan pituinen. Saareen piti kahlata. Vettä oli polviin saakka. Tämä muistutti meitä Punaisenmeren ylityksestä tai Jordan-joen ylityksestä. Raikas vesi ja järven hiekkapohja tuntui varpaiden alla virkistävältä ja miellyttävältä. Uiminen oli tosi hauskaa ja nuotiolla istuminen ja leikit purkivat paineita, jos niitä oli jollekin kertynyt. Tulimme retkeltä pois päivällisen aikoihin. Ukkossade pyyhkäisi yli leirimme ja muutamat saivat saderyöpyn niskaansa juuri ennen perille pääsyä. Itse selviydyin kuivana, koska johdin joukkoja mennen tullen. Sapattina oli yksi raamattutunti ja sen jälkeen katsoimme liikuttavan elokuvan "Tyttö ja Kettu". Kaikki seurasivat filmiä silmä tarkkana ja napostelivat elokuvaeväitä, jotka olivat hyvin mieluisia. Pienet lapsetkin jaksoivat olla mukana loppuun saakka. Filmi oli oikein sopiva, koska leirimme oli tänä vuonna tyttövoittoinen. Aarteenetsinnän, jossa ilmansuuntien tunteminen oli tärkeää, voitti Judit. Iltapalan yhteydessä oli vielä vaikuttava kertomus Raamatusta. Sitten olimmekin valmiit menemään vuoteisiin odottamaan unen tuloa. Itse ainakin nukahdin välittömästi!

Syntymäpäiväonnittelut Suville!

Tänään, tyttäremme, Suvi-Maaria Elisabeth, täyttää 23 vuotta, Oulussa. Onnea ja siunausta rakkaalle Supelle. Terveiset myös Tonille, Jessicalle ja pikkuiselle, jonka nimen saamme tietää vasta 30.7.

"Tyttäreni, älä unohda sitä mitä opetan, pidä kaikki käskyni mielessäsi, sillä ne kartuttavat päiviesi määrää, antavat sinulle elinvuosia ja menestystä. Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä." (San. 3:1-4.)

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Leirin ensimmäinen päivä pe 1.7.2011

Leiri on nyt onnellisesti ohi. Loppujärjestelyt on vielä edessäpäin ja päiväkirjan tekstit kirjoittamatta. Aloitan ensimmäisestä leiripäivästä ja kirjoitan päivän tapahtumista, mitä muistan.

Suurin osa leiriläisistä oli saapunut Kuusamoon jo torstaina 30.6. ja he olivat yötä kirkollamme. Ohjaajat pitivät heistä hyvää huolta. Autoemännän virkaa jäi hoitamaan Eeva-Kaisa. Minä lähdin Emma-Katariinan kanssa klo 10.30 Jokijärven leirikeskukseen tekemään valmisteluja leiriämme varten. Leirillä oli täysi tohina päällä. Lastenleiri ei ollut vielä päättynyt. Emme voineet aloittaa järjestelyjen tekemistä sisätiloissa, joten kävimme käsiksi ulkohommiin. Laitoimme pelipaikat kuntoon. Suopunginheittoa varten kiinnitimme sarvia muistuttavan haaraisen tukevan koivunoksan suuren petäjän paksuun runkoon. Jousiammuntataulu tuli tutulle paikalleen pysäköintialueen pohjoislaidalle, metsän reunaan, odottamaan tarkka-ampujia paikalle venyttämään jousta ja tähtäämään keskelle taulua.
Aslak sanoi minulle, että metsään on tehty metsäkirkko. Päätin mielessäni järjestää tässä paikassa jonakin iltana hartaushetken. Kahdentoista jälkeen pääsimme tekemään sisätyöt. Kuusi tuntia teimme rivakasti töitä ennen kuin kaikki oli valmista ja leiriläiset voisivat tulla, aloittamaan Eräriparia ja Nuorten Seikkailuleiriä vuonna 2011. Minua vähän harmitti, koska en päässyt mukaan riverbookie-tapahtumaan, joka pidettiin Taivalkoskessa. Onneksi sain kuitenkin nähdä Timon ottamista kuvista, miten hauskaa ja jännittävää siihen osallistuvilla leiriläisillä oli ollut. En tiedä olisinko uskaltanut osallistua tähän extreme-koskiseikkailuun, koska koski ei ollut todellakaan mikään pikkupuro. Ihmettelin, että nuorimmat tytötkin olivat uskaltaneet laskea kosken "sammakkopuku" päällä, pienen "kelkkamaisen lautan" avulla.

Linja-auto ajoi pihaan ja nuoret olivat innoissaan ja kantoivat tavaransa huoneisiin.
Lämmin ruoka oli katettu ja leiri alkoi yhteisellä aterialla. Talon emännän, Eine Pajulammen, valmistama pöytä oli runsas je herkullinen. Leirin aikana tulimme näiden pöytien äärelle ateriahetkeen yhteensä 29 kertaa. Luonnossa ja muissa paikoissa söimme kuusi kertaa.
Perjantai-ilta meni nopeasti. Ehdimme pitää myös yhden raamattutunninkin. Sauna, palju ja uiminen kuuluivat leiripäivien ohjelmaan ja ne toivat virkistävän ja rentouttavan hetken päivän päätteeksi. Iltapalan yhteydessä oli pieniä pohdintatehtäviä ja hartaushetki, jonka ohjaajat pitivät kukin vuorollaan.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kuukkelintie vaikenee, mutta vain hetkeksi!

Kuukkelintie vaikenee, mutta vain hetkeksi! Kirjoitelkaa silti kommentteja ja lukekaa aikaisempia kirjoituksia uudelleen. Leirimme loppuu 10.7.2011.
Toivotan kaikille lukijoille oikein lämpöistä kesää. Pysykää terveinä ja pitäkää huolta toinen toisistanne. Siunausta ja varjelusta matkoillenne. Tavataan pian uudelleen.
Kirjoittelen sitten leirikuulumiset entiseen tapaan!

Kamat reppuun, keppi kouraan ja matkaan vaan!

Ensimmäiset leiriläiset saapuivat hyvissä ajoin tänä iltana. Heitä tuli Joensuusta, Heinolasta, Lahdesta ja Varkaudesta. Huomenna heitä tulee lisää ainakin Kuusamosta, Taivalkoskelta, Keminmaasta ja Oulusta. Tiistaina saamme joukkoomme Roni-pojan Kuopiosta. Mielenkiintoista nähdä keitä leiripeheeseemme loppujen lopuksi on tullut ja mistäpäin he ovat saapuneet, kun aloitamme huomenna Kuusamosta klo 12.00.

Tänä iltana kävimme jälleen kerran Jokijärvellä ja palatessamme poikkesimme tietenkin Melontakeskuksessa. Joki soitteli kesäistä sävelmäänsä kovalla volymilla. Sitä oli mahtava kuunnella. Aivan sponttaanisesti aloimme laulaa: "Lähde Jumalan pulppuaapi" -laulua virran juoksua katsellessamme. Ihmettelimme Eeva-Kaisan kanssa, että miten noihin kuohuihin uskaltaa kukaan mennä. Tässä kysytään uskoa ja luottamusta, että uskaltaa heittäytyä virran vietäväksi. Pitää luottaa siihen, että virta vie oikeaa reittiä pitkin turvallisesti perille asti. Tapasimme rannalla kaksi poikaa, joista toinen oli osallistunut riverbookieen koulun kanssa. Hän totesi sen olevan siistiä. Rohkaisimme Juusoa ja Jania liittymään leiriläisten joukkoon huomenna klo 14.00.
Mikäli käytte lukemassa blogiani, niin lähetän teille terveisiä ja toivotan teidät tervetulleiksi leirille. Äkkilähtö kannattaa ja tulette nauttimaan kesästä aivan uudella tavalla. Ei muuta kuin kamat reppuun, keppi kouraan ja matkaan vaan!