keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Parantava kosketus saa ihmeitä aikaan!

"Silloin eräs nainen, joka oli sairastanut verenvuotoa kaksitoista vuotta, lähestyi Jeesusta takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua." (Matt. 9:20.)

Vakava sairaus tekee ihmisestä usein pelokkaan ja syrjäänvetäytyvän. Tarttuvia tauteja sairastavat eristetään muista ihmisistä. Sairaan ihmisen omanarvontunto laskee pohjalukemiin. Kahdentoista vuoden sairaus on pitkä aika. Tämä nainen ei ollut saanut apua lääkäreiltä. Naisen käyttäytyminen tuo mieleen potilaan, joka on laittomasti karkuteillä. Nainen toimi niin, ettei hänen henkilöllisyytensä paljastuisi. Hän pelkäsi paljastumista. Jeesuksen silmien eteen tuleminen olisi liian paljastavaa. Takaapäin lähestyminen tuntui turvalliselta. Viitan tupsuun koskettaminen ei paljastaisi häntä. Hän voisi pysyä tuntemattomana. Jeesukseen itseensä koskettaminen olisi liian paljastavaa. Naisen teko, Jeesuksen viitan tupsuun koskettaminen, oli uskon teko. Hän uskoi parantuvansa, jos pääsisi  kosketusetäisyydelle Jeesuksen luo. Usko ei jää koskaan yksin. Se tuo aina  mukanaan hedelmän. Tässä tapauksessa parantumisen.

"Tyttäreni, ole rohkealla mielellä, uskosi on parantanut sinut." Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi." (Matt. 9:22.)

Nyt naisen ei tarvinnut tuntea pelkoa, häpeää, eikä alemmuutta muiden ihmisten parissa. Hän sai elää täyttä elämää, uskon elämää. Usko Jeesukseen muuttaa ihmisen ja hänen elämänsä siihen tarkoitukseen, johon hänet on luotu. Parantava kosketus saa ihmeitä aikaan!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kadonneen löytyminen tuo suuren ilon!

Tulin tänään töistä kotiin klo 20.30. Totesin, että puhelimeni ei ollut taskussa. Kelasin mielessäni päivän tapahtumat ja lähdin etsimään kadoksissa olevaa puhelintani. Kävin joka paikassa, missä olin päivän aikana käynyt, paitsi ne liikkeet ja virastot, jotka olivat suljettu, jäivät käymättä. Puhelinta ei löytynyt mistään.

Pyysin Jumalan apua. Rukoilin, että Herra auttaisi minua löytämään puhelimeni, koska se on minulle tärkeä työväline.  Menin Terhon ja Sinin luo. Vein heille Annen antamia marjoja pakkasesta ja ruokapussin. Kerroin Terholle, että puhelimeni on kadonnut.

Sain ajatuksen, että puhelin on varmaan kadonnut yrttienkeruumatkalla, jonka päivällä tein neljän maahanmuuttajan kanssa.

Lähdin Terhon, Mikaelin ja Tosca-koiran kanssa etsimään puhelinta luonnosta. Terho otti puhelimensa mukaan. Hän soittaisi puhelimeeni aika ajoin, kun kulkisimme sitä reittiä pitkin, minkä päivällä noissa maisemissa teimme. Mikael kysyi, että saako hän löytöpalkkion, jos hän löytää puhelimen? Lupasin antaa hänelle löytöpalkkion.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli ladon seinusta, jossa kasvoi hyviä nokkosia. Sanoin Terholle, että soittaisitko nyt puhelimeeni? Terho soitti ja Mikael sanoi kuulevansa puhelimen soittoäänen. Juuri saman äänen, joka puhelimessani on. Tämä antoi pienen toivon puhelimen löytymisestä. Lähdimme etsimään puhelinta järven rannalta päin, koska keräsimme sieltä yrttejä. Jonkin matkaa kuljettuamme, Terho soitti uudelleen. Ääntä ei kuulunut. Mikael sanoi, että pitää mennä takaisin sinne, mistä ääni kuului. Halusin kuitenkin jatkaa matkaa ja tehdä koko kierroksen, missä vaelsimme. Tulimme sitten pellon laitaan. Sanoin, että tässä kohdassa maahanmuuttajat halusivat kuvata itsensä, koska maisema oli todella kaunis ja kuvaan tulisi hyvä tausta. Pyysin Terhoa soittamaan puhelimeeni tältä paikalta. Terho soitti ja puhelimeni soittoääni kuului vahvasti. Siinähän se kadonnut kännykkäni lepäsi kaikessa rauhassa mättään päällä muutaman metrin päässä meistä. Voi, miten mukavalta tuntui, kun kadonnut oli löytynyt. Kiitokset kohosivat taivaaseen! Sitten muistin, mitä tällä paikalla tapahtui. Olin laskenut puhelimeni mättään päälle, koska käsissäni oli sakset ja yrttipussit. Ne estivät kuvan ottamisen. Kuvaaminen kesti sen verran kauan, että ehdin unohtaa kännykkäni mättään päälle ja mielikuva kännykästä haihtui saman tien. Vahinko ei tule kello kaulassa. Minulle ehdotettiin, että kantaisin tästä lähtien kännykkääni kaulassa samalla tavalla kuin toiset kantavat avainta kaulassa. Täytyy panna ehdotus korvan taakse.

Ladon kulmalta kännykän kohdalle oli noin 100 m. Kyllä Mikaelilla on hyvä kuulo, koska hän kuuli soittoäänen niin kaukaa. Sää oli kyllä aurinkoinen ja tyyni ja puhelimeni soittoääni on tosi kovalla heikentyneen kuuloni tähden. Minä ja Terho emme kuulleet mitään ääntä. Mikael saa löytöpalkkion, koska hän kuuli ensimmäisenä soittoäänen ja rohkaisi tällä tavalla meitä etsijöitä jatkamaan etsimistä, joka johti matkapuhelimeni löytymiseen.

Raamatussa kerrotaan kadonneista, etsimisestä ja löytymisestä. Näissä kertomuksissa kerrotaan myös siitä ilosta, jota koetaan sekä maan päällä että taivaassa, kun kadonneet löydetään. Jos kännykän löytymisestä tuli niin iloinen mieli kuin tänään tuli, niin kuinka paljon suurempi ilo tuleekaan, kun eksynyt ihminen löydetään ja korjataan talteen. Kadonneen löytyminen tuo suuren ilon!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Oliko Juudas narsisti?

"Juudas meni heti Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, rabbi!", ja suuteli häntä. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ystäväni, mitä varten tulit tänne?" Silloin miehet tulivat Jeesuksen luo, kävivät häneen käsiksi ja vangitsivat hänet." (Matt. 26:49,50.)

"Ystävän lyönnitkin ilmaisevat uskollisuutta, mutta vihamiehen suudelmat ovat petollisia." (San. 27:6.)

Petollinen rakkaus on vaarallista. Se kätkee taakseen paljon pahaa, jota ei heti huomata. Valheella on kuitenkin lyhyet jäljet. Ennemmin tai myöhemmin petokset paljastuvat. Jeesus tiesi, että Juudas oli petturi, mutta todellisen ystävyyden ja rakkauden avulla Jeesus yritti johdattaa Juudaksen totuuden tielle. Jeesuksen osoittama rakkaus ei kuitenkaan muuttanut Juudaksen sydäntä. Juudas halveksi tuota rakkautta ja antoi pahan tehdä työtään omassa sydämessään, kunnes sydän paatui.

Juudas oli rikollinen. Hän oli varas. Hän osasi peittää varastamisen ihmisiltä, mutta ei Jeesukselta.

Ihminen voi olla ulospäin hyvin rehellisen oloinen, vaikka hänen sydämensä olisikin täynnä petosta. Ylenpalttisilla suudelmilla hän pettää kanssaihmisiään ja etsii luottamusta niissä kohteissa, joita hän aikoo myöhemmin pettää. Saatuaan luottamuksen, hän aloittaa kavalan työnsä, pettämisen, valehtelemisen ja varastamisen. Tällainen ihminen sairastaa paholaisen tautia. Tätä tautia sairastava on sokea. Hän ei tunne tarvitsevansa apua, ei Jumalan apua eikä ihmisten apua. Omat virheensä ja petollisuutensa hän siirtää niihin ihmisiin, joita hän pettää.

Onneksi kukaan ei voi pettää Pyhää Henkeä. Viimeisenä päivänä kaikki paljastuu. Paha saa palkkansa.

Juudaksen kaltaisia ihmisiä on maailmassa paljon. Heitä sanotaan narsisteiksi. Narsisti sairastaa paholaisen tautia, jota ihmiset eivät voi parantaa. Jos jatkuvasta tietoisesta pahantekemisestä ei tule koskaan syyllinen olo, tauti on kuolemaksi.

Syntinsä tunnustavalla on toivoa. Katumuksen ja parannuksen kautta Jeesuksen luo tulevalla on iankaikkisen elämän lupaus ja syntien anteeksianto Jeesuksen veressä.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

10.5.1975 on kastepäiväni

Minut kastettiin raamatullisella upotuskasteella Lohjan Adventtikirkossa 10.5.1975. Olin silloin 20-vuotias. Täytin heinäkuussa 21-vuotta. Tästä päivästä tulee kuluneeksi 41-vuotta. Jumala on ollut hyvä. Hän on auttanut ja johdattanut elämääni ihmeellisellä tavalla. Kiitos ja kunnia hänelle kaikesta!

perjantai 6. toukokuuta 2016

Tänään 39-vuotishääpäivä!




Keltaiset ruusut sen tähden, koska ensimmäinen ruusu, jonka Annelle annoin Hopeaniemessä oli keltainen.

Jumalan lahja ja siunaus ovat kantaneet nämä vuodet yhdessä! Kiitos muistamisesta. 

Huomenna vietetään vähän juhlaa kirkon jälkeen Terhon perheen kanssa. Suvin perhe on Oulussa, eikä pääse tulemaan mukaan.