Kadonneen löytyminen tuo suuren ilon!

Tulin tänään töistä kotiin klo 20.30. Totesin, että puhelimeni ei ollut taskussa. Kelasin mielessäni päivän tapahtumat ja lähdin etsimään kadoksissa olevaa puhelintani. Kävin joka paikassa, missä olin päivän aikana käynyt, paitsi ne liikkeet ja virastot, jotka olivat suljettu, jäivät käymättä. Puhelinta ei löytynyt mistään.

Pyysin Jumalan apua. Rukoilin, että Herra auttaisi minua löytämään puhelimeni, koska se on minulle tärkeä työväline.  Menin Terhon ja Sinin luo. Vein heille Annen antamia marjoja pakkasesta ja ruokapussin. Kerroin Terholle, että puhelimeni on kadonnut.

Sain ajatuksen, että puhelin on varmaan kadonnut yrttienkeruumatkalla, jonka päivällä tein neljän maahanmuuttajan kanssa.

Lähdin Terhon, Mikaelin ja Tosca-koiran kanssa etsimään puhelinta luonnosta. Terho otti puhelimensa mukaan. Hän soittaisi puhelimeeni aika ajoin, kun kulkisimme sitä reittiä pitkin, minkä päivällä noissa maisemissa teimme. Mikael kysyi, että saako hän löytöpalkkion, jos hän löytää puhelimen? Lupasin antaa hänelle löytöpalkkion.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli ladon seinusta, jossa kasvoi hyviä nokkosia. Sanoin Terholle, että soittaisitko nyt puhelimeeni? Terho soitti ja Mikael sanoi kuulevansa puhelimen soittoäänen. Juuri saman äänen, joka puhelimessani on. Tämä antoi pienen toivon puhelimen löytymisestä. Lähdimme etsimään puhelinta järven rannalta päin, koska keräsimme sieltä yrttejä. Jonkin matkaa kuljettuamme, Terho soitti uudelleen. Ääntä ei kuulunut. Mikael sanoi, että pitää mennä takaisin sinne, mistä ääni kuului. Halusin kuitenkin jatkaa matkaa ja tehdä koko kierroksen, missä vaelsimme. Tulimme sitten pellon laitaan. Sanoin, että tässä kohdassa maahanmuuttajat halusivat kuvata itsensä, koska maisema oli todella kaunis ja kuvaan tulisi hyvä tausta. Pyysin Terhoa soittamaan puhelimeeni tältä paikalta. Terho soitti ja puhelimeni soittoääni kuului vahvasti. Siinähän se kadonnut kännykkäni lepäsi kaikessa rauhassa mättään päällä muutaman metrin päässä meistä. Voi, miten mukavalta tuntui, kun kadonnut oli löytynyt. Kiitokset kohosivat taivaaseen! Sitten muistin, mitä tällä paikalla tapahtui. Olin laskenut puhelimeni mättään päälle, koska käsissäni oli sakset ja yrttipussit. Ne estivät kuvan ottamisen. Kuvaaminen kesti sen verran kauan, että ehdin unohtaa kännykkäni mättään päälle ja mielikuva kännykästä haihtui saman tien. Vahinko ei tule kello kaulassa. Minulle ehdotettiin, että kantaisin tästä lähtien kännykkääni kaulassa samalla tavalla kuin toiset kantavat avainta kaulassa. Täytyy panna ehdotus korvan taakse.

Ladon kulmalta kännykän kohdalle oli noin 100 m. Kyllä Mikaelilla on hyvä kuulo, koska hän kuuli soittoäänen niin kaukaa. Sää oli kyllä aurinkoinen ja tyyni ja puhelimeni soittoääni on tosi kovalla heikentyneen kuuloni tähden. Minä ja Terho emme kuulleet mitään ääntä. Mikael saa löytöpalkkion, koska hän kuuli ensimmäisenä soittoäänen ja rohkaisi tällä tavalla meitä etsijöitä jatkamaan etsimistä, joka johti matkapuhelimeni löytymiseen.

Raamatussa kerrotaan kadonneista, etsimisestä ja löytymisestä. Näissä kertomuksissa kerrotaan myös siitä ilosta, jota koetaan sekä maan päällä että taivaassa, kun kadonneet löydetään. Jos kännykän löytymisestä tuli niin iloinen mieli kuin tänään tuli, niin kuinka paljon suurempi ilo tuleekaan, kun eksynyt ihminen löydetään ja korjataan talteen. Kadonneen löytyminen tuo suuren ilon!