torstai 30. huhtikuuta 2009

Sieluni janoaa Jumalaa

Psalmissa 42 Daavid kuvaa kaipauksensa syvimpiä tuntoja. "Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa" Ps. 42:2,3). Onko meillä näin vahva kaipaus Jumalan puoleen? Jeesus julistaa autuaiksi ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano. Jumalan läsnäolon kaipaus ja hänen sanojensa kuulemisen nälkä on Pyhän Hengen aikaansaamaa vaikutusta ihmisen sydämessä. Apua tarvitseva ihminen kaipaa Jumalaa. Masentunut ja heikko ihminen etsii Jumalaa ja turvautuu Häneen hädässään. Psalmin 42 ajatukset ovat Pyhän Hengen innoittamia. Kirjoittaja kuvaa omaa kokemustaan pakopaikassaan Jordanin alkulähteillä ja Hermonilla, Misearinvuorella. Olen käynyt Jordanin alkulähteillä, Israelissa. Seutu on kaunista ja rauhallista. Daavid uskoo elämäntilanteensa selviävän aikanaan parhain päin Jumalan avulla. Siksi hänen ei tarvitse olla levoton eikä masentunut. Hänen tulee vain odottaa Jumalaa kärsivällisesti ja viedä huolensa Herralle päivittäin. Näin mekin saamme tehdä joka päivä. Herra pitää meistä, huolen.

Nyt lähdemme matkaan!

Iloista kevään juhlaa kaikille lukijoille!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

"Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen"!

Tämän päivän tapahtumista minulle tuli mieleeni Herran sana: "Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen" (Hes. 34:11).
Herra johdatti aamupiiriin uupuneen lampaan, joka tarvitsi lääkettä haavoihinsa. Psalmin 41 sanoma, "Sairaan rukous", oli tilanteeseen sopiva. Rukoilin ja voitelin hänet öljyllä niin kuin Jaak. 5:13-18 kehottaa tekemään. Ystävä sanoi, että tuli hyvä ja kevyt olo. Herra otti taakkoja ja huolia pois hänen harteiltaan. Tavallisesti aamupiirimme kestää tunnin, mutta tänään kirkolla vierähti aikaa lähes viisi tuntia. Päiväruokailun jälkeen tein vielä kotikäynnin tämän uupuneen lampaan luo. Kotikäynnin jälkeen alkoi, "Etsivä löytää", raamattupiiri klo 18.00. Jatkoimme viime kerralla kesken jäänyttä aihetta elämästä ja kuolemasta. Aihe oli innostava ja aika vierähti nopeasti. Pääsin kotiin vasta klo 20.30. Anne odottikin jo pihalla, että ehtisimme Prismaan ostamaan viikonlopun ruoat. Kun pääsimme Prisman parkkipaikalle, siellä oli odottamassa pieni yllätys, neljä puhdasta palaa mitä parhainta suklaata oli maassa autoni vieressä. Anne ei uskaltanut maistaa palaakaan, mutta ennen kuin olimme Prisman sisällä, suklaat olivat valahtaneet vatsaani ja suuni oli makea ja hymyä riitti.

Huomenna lähdemme vappuajelulle Ouluun Suvin, Tonin ja Jessican luo. Suvi ja Jessica tulevat kanssamme Kuusamoon muutamaksi päiväksi. Jessica on jo yli viisikiloinen ja saa syödä maidosta vahvempaakin ruokaa.
Mukava nähdä nuoria ja pikku tyttöä pitkästä aikaan.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Soitto Portugalista

Sain tänään yllättävän puhelun Portugalista. Uutinen Kasvisravintola Karpalosta oli kiirinyt sinne asti. Soittaja pyysi Kuusamon ETRA ry:n tilinumeron ja lupasi laittaa tilille pienen summan, jotta hanke menisi eteenpäin. Soittaja oli suomalainen ja tunsin hänet entuudestaan. Hän on ystävämme, joka on asunut Portugalissa muutaman vuoden. Tästä en tiennyt mitään. Kiitos piristävästä soitostasi, sinulle ja, lahjastasi. Terveiset kaikille, tutuille! Jumalan siunausta ja johdatusta, elämäänne. Toivottavasti nähdään joskus Kuusamossa ja Karpalo on silloin toiminnassa. Jos löydät tämän viestin, niin laita pieni kommentti kirjoitukseni alle.

PSL:n johtokunnan pöytäkirjan sain vihdoinkin postiin tarkastuskierrokselle. Toimistotöitä on tänä keväänä tiedossa todella paljon, koska PSL:n varsinainen edustajiston kokous lähestyy nopeasti ja sihteerillä on aina kovasti töitä. Pyydän teiltä esirukousta, että ehtisin hoitaa kaikki asiat ajoissa.

Kävin tänään eilen tapaamani sisustajan luona ja sain yhteystiedot siihen firmaan, joka suunnittelee ja valmistaa kaikenlaisia kalusteita. Soitin Pedro Oy:n johtajalle Nastolaan ja sain paljon arvokasta tietoa ja neuvoja ravintolan suunnitteluun ja yhteystietoja myös muihin firmoihin, joista saattaa olla minulle apua tulevina päivinä.

Eräässä paikassa käteeni annettiin kaksi isoa kirjekuorta ja ko. henkilö kysyi, että voisinko viedä nämä kirjeet postiin? Sain palvella postinkantajana. Kuorissa oli merkit valmiina, mutta toiseen kirjeeseen tarvittiin vielä 60 sentin lisämaksu. Onneksi minulla sattui olemaan pussi mukana, ettei tarvinnut juosta uudelleen tämän asian tähden. Kuten huomaatte, työni on monipuolista ja yllättäviä käänteitä tulee, tuon tuostakin.

Tielleni sattui tänään myös masentuneita ihmisiä, joita sain rohkaista ja kannustaa jatkamaan elämää eteenpäin rohkein mielin. Tunsin voimakkaan johdatuksen erään henkilön kohdalla. Kohtasin hänet 10 km:n lenkilläni. Hän avautui ja kertoi huolistaan. Nyt tarvitaan Herran apua pikaisesti. Muistakaa tätä nimetöntä rukousaihetta Herran edessä. Jeesus on suuri sielun ja ruumiin lääkäri ja Hän voi ja Hän tahtoo auttaa uupuneita jaksamaan. Muistetaan rukouksin koko perhettä!

Anne kävi tänään työssä Elisabeth-kodissa Tolvassa asti. Hän oli tavannut siellä "joulupukin" näköisen miehen.

Tämän päivän iloinen uutinen oli se, kun miniäni Sini sai työpaikan instrumentarium -liikkeestä, jossa hän kävi eilen työpaikkahaastattelussa. Nyt Mikaelille pitää etsiä päivähoitopaikka. Muistattehan tätäkin asiaa rukouksin! Kiitos!

"Voimallinen on Hänen armonsa"

Olen kauan sitten ostanut kirpputorilta pienen hartauskirjan, jonka on kirjoittanut Fredrik Wislöff. Kirjan nimi on "Voimallinen on Hänen armonsa". Tässä kirjassa on sana vuoden jokaiselle päivälle. Tekstit on otettu psalmien kirjasta. Olen lukenut tämän kirjan aikoja sitten. Muistin, että kirja oli koskettava ja hyvin antoisa, kun sitä luin vuosia sitten. Kaivoin kirjan esille, koska tutkimme aamuisin psalmeja. Yllätyksekseni huomasin, että tämän aamun teksti oli otettu juuri samasta psalmista, joka oli aamun tekstimme, psalmi 40 "Herra kuulee huutoni". Hartauskirjaan oli valittu teksti Ps. 40:8,9. Lainaan blogiini tämän päivän sanan kokonaisuudessaan, jotta saisimme kuvan kirjoittajan tavasta käsitellä psalmin tekstiä. Wislöff kirjoittaa jakeiden 8 ja 9 pohjalta seuraavasti:

"Nämä sanat sovittaa heprealaiskirjeen kirjoittaja Kristukseen (Hebr. 10:5) Hän poisti vanhan uhrimenon. "Polttouhreja ja syntiuhria Sinä et vaadi" (7.jae). Hän tuli itse suureksi sovintouhriksi. "Katso, minä tulen!" Kristus täytti ennustukset. "Kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä." Niin Hän eli elämänsä Jumalan lain mukaan. "Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni." Näin hän sovitti syntimme ja toi pelastuksen. Tästä sanoo Hebr. 10:10: "Tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan." Evankeliumin koko ihanuus vyöryy silmiemme eteen. Vielä voimakkaammin se kaikuu 14. jakeessa: "Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään." Tämä ainoa uhri on iankaikkisesti voimassa jokaiselle, joka uskoo."

Wislöff Nils Fredrik (1904-86), norj. pappi ja hengellinen kirjailija. Wislöff oli Norjan sisälähetysseuran pj:na 1956-68. Hän kirjoitti suosittuja hartauskirjoja, joista useita on suomennettu. Näin lukee "Suuressa henkilökirjassa" (wsoy facta).

Kirjassa, jonka olen kirpputorilta ostanut, on seuraavanlainen omistuskirjoitus: "Anna Elviira Suomela Täyttäessänne tänään 80 vuotta toivottaa kotiseurakuntanne Teille Jumalan siunausta, rauhaa ja terveyttä. Tänä juhlapäivänä on hyvä muistaa Herran sana: "Hamaan harmaantumiseenne saakka minä nostan, kannan ja pelastan". Siunausta toivottaen 8.12.1981 Helge Ranta Martin srk:n pappi. Lämpimät terveiset ao. henkilöille, jos he ovat elossa. Jos joku tuntee ko. henkilöt, niin kommentoikaa tämän kirjoituksen kohdassa.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Pyörimistä ja hyörimistä!

Aamun sana muistutti meitä elämän katoavaisuudesta. Nuori ja elinvoimainen ihminen ei ehdi ajatella elämän loppumista. Psalmissa 39 on tärkeitä ajatuksia, jotka koskevat meitä kaikkia. "Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen! Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni. Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei tiedä kenen käsiin se joutuu" (Ps. 39:5-7). Kylläpä on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu. Nämä ajatukset laittavat arvoja oikeaan järjestykseen. Tästä tekstistä pitäisi saarnata jo ennen hautajaisia.

Kävin tänään ABC:llä. Kaikki ruokalan pöydät ja tuolit oli kannettu yön aikana ulos. Sisällä oli aivan toisenlainen ilme. Kauniit tuolit, pehmustetut penkit ja siistit pöydät olivat paikoillaan ja tyytyväiset asiakkaat nauttivat olostaan kevätauringon paisteessa. Ulkona olevat kalusteet näyttivät näiden uusien kalusteiden rinnalla aivan "kaatopaikkatavaralta". Eräs paikalla ollut rva sanoi, että nämä ovat hänen mielestään ongelmajätettä ja arvioi tuolien hinnaksi 2,- euroa / kpl. Tuolit maksoivat kuitenkin 10;- euroa / kpl ja pöydät 45,- euroa / kpl. Katselimme niitä rahastonhoitajan kanssa sillä silmällä, että olisiko niistä Kasvisravintola Karpalon kalusteiksi? Kyselin myös Herran mielipidettä hiljaisina rukouksina. Tulimme sitten siihen tulokseen, että meidän ei kannata näitä ostaa. Ne näyttivät kuitenkin menevän kaupaksi metsästysseuroille ja muihin sellaisiin paikkoihin, joissa tuolien ulkonäöllä ei ole merkitystä. Naapurinikin osti tuolia, metsästysseuralle.
Sitten iltalenkillä tapasin tuttuni, jolla on "sisustusfirma". Hän kertoi, että hänellä on tiedossa eräs firma, joka tekee mittojen mukaan kalusteita. Hän lupasi antaa tämän firman yhteystiedot. Koin tässä tapaamisessa johdatusta.

Kuukkelikerhossa meillä oli lintuaihe. Askartelimme mukavan linnunpesän, puhuimme linnuista ja lauloimme lintuaiheisia lastenlauluja jne.

Päivällä, kun Sini kävi työpaikkahaastattelussa, yritin nukuttaa sillä välin Mikaelia päiväunille. Eipä malttanut millään nukkua, joten en onnistunut saamaan häntä unten maille. Nyt minun on kyllä syytä mennä nukkumaan, että jaksan taas huomenna touhuta.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Kirkkomusiikkia Kuusamossa 25.-26.4.2009

Iin rovastikunnan kirkkolaulujuhlat su 26.4.2009 Kuusamossa
Säveljuhla
Pyhän Ristin kirkossa klo 13.30 Mukana olivat seuraavat kuorot:
Posion kirkkokuoro, johtaja Teuvo Kajava
Käylän koraalikuoro, johtaja Maria Suviaro
Kuusamon kirkkokuoro, johtaja Raimo Heikkilä
Iin ja Haukiputaan lapsikuorot, johtaja Kaisa Säkkinen ja Markku Jaakkola
Veteraanimieslaulajat, johtaja Raimo Heikkilä
Kuulas-kuoro johtaja TaruTiina Perttunen

Tänä viikonloppuna saimme kuulla runsaasti koskettavaa kirkkomusiikkia. Eilen oli Kuusamon kirkkokuoron 85-vuotissäveljuhla ja tänään Iin rovastikunnan kirkkolaulujuhlat. Kaikki esitykset onnistuivat hyvin. Tämän päivän Säveljuhlassa eniten minua puhuttelivat lasten ja nuorten esitykset. Iin ja Haukiputaan lapsikuorossa oli paljon lapsia, jotka lauloivat raikkailla äänillään: T. Nikkolan "Opeta mua pikkulintu", P.J. Hannikaisen "Suojelusenkeli" ja O. Lindbergin "Nyt kohti taivasta katselen". Kun lapset marssivat paikoilleen panin merkille, että kuorossa oli ainoastaan yksi poika. Toivottavasti pojatkin innostuisivat laulamisesta. Heillä varmaan pitäisi olla oma poikakuoro ja sellainen vetäjä, joka saisi heidät mukaan. TaruTiina Perttusen johtama Kuulas-kuoro sai lauluillaan kaikkien mielet iloiseksi. Yleisön positiivinen palaute tuli välittömästi laulujen jälkeen taputusten kera. Heleään kevään vihreään pukeutuneet nuoret lauloivat: L-K. Kallungin "Lapsentie on aamuntie" ja J. Sjöblomin "Purot virtaamaan, vedet solisemaan". Kevät oli voimakkaasti läsnä laulujen sanoman ja esittäjien kautta sekä kirkon ikkunoista säteilevän kevätauringon paisteessa.

Kiitos Jumalalle, musiikista! Kiitos myös kaikille laulajille, soittajille ja kuoron johtajille, teette arvokasta työtä meidän kaikkien, iloksemme!

Ennen tämän kirjoituksen kirjoittamista, iskin kynteni multaan ja istutin parvekelaatikoihin, Lidlistä tuodut kukkasipulit, jotka sitten kesällä siirrän, puutarhaan.

Tänään on ollut ihanteellinen ulkoilusää. Minulla on vakio lenkki, jonka kävelen niin usein kuin vain mahdollista. Torankijärven ympäryslenkki on n. 10 km ja sen kiertämiseen kuluu aikaa n. 1,5-2 h. Rane tykkää tästä lenkistä myöskin tosi paljon. Anne lähti juuri Mikaelin kanssa ulos ja minä lähden perään. Mikael tykkää rapakko-leikeistä.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Kuusamon kirkkokuoron 85-vuotissäveljuhla 25.4.2009

Pyhän Ristin kirkossa oli tänään klo 18.00 Kuusamon kirkkokuoron 85-vuotissäveljuhla. Anne-vaimoni on laulanut tässä kuorossa viisi vuotta. Säveljuhlassa esiintyi useita kuoroja ja yksinlaulajia. Konsertti oli erittäin onnistunut. Laulut olivat tuttuja hengellisiä lauluja ja niiden sanoma nivoutui hyvin yhteen. Kun kaikki kuorot (yli sata laulajaa) yhtyivät laulamaan ylistystä Herralle niin koin musiikin ja laulun kohottavan vaikutuksen. Jumala on antanut ihmiselle laulun lahjan, jotta ihminen voi ilmaista kiitollisuutta Luojaansa kohtaan ja ylistää Häntä. Jumalan rakkauden, armon ja hyvyyden suuruuden voi parhaiten ilmaista sanoin ja sävelin.

Säveljuhlan jälkeen oli seurakuntatalolla juhlahetki, jossa 21 kuorolaista saivat ansiomerkin. 50 v. kuorotoiminnassa mukana ollutta oli kaksi, 40 v. yksi, 30 v. kuusi, 20 v. viisi, 10 v. yksi ja 5 v. kuusi. Anne on ollut viisi vuotta, joten hän sai ensimmäisen ansiomerkkinsä, tästä työstä.

Ansiomerkit jakoi Pohjois-Pohjanmaan kirkkomusiikkipiirin puheenjohtaja Keijo Piirainen, Pudasjärveltä. Tervehdyspuheessaan hän luki virren 834 viidennen säkeistön. Tuo säkeistö oli erittäin sopiva tähän hetkeen. Valitettavasti minulla ei ole näitä sanoja tätä kirjoittaessani. Jos sinulla on nuo sanat, niin voisitko kirjoittaa ne kommenttiin?

Jaakko Heikkinen korosti kiitospuheenvuorossaan kuorolaisten edustajana, että kirkkokuorotoiminta on "julistustyötä". Evankeliumin hyvät uutiset tuodaan sydämiimme vastaanotettavaksi sanoin ja sävelin.

Seurakuntapastori Matti Jurvelin onnitteli kuorolaisia ja kiitti heitä tärkeästä työstä srk:n jumalanpalveluksen rikastuttamisessa. Rohkaisuksi kirkkokuorolaisille hän luki Kol. 3:16: "Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja." Näin juuri kuorolaiset tekivät tänä iltana sydämensä pohjasta.
Onnitteluni kaikille musiikin lahjalla palveleville kuorolaisille ja heidän johtajilleen.

Ihmeellinen yltäkylläinen elämä!

"Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." (Joh. 10:10.) Tämä Jeesuksen sana oli lähtötekstinä tämän päivän raamatuntutkistelussa. Yltäkylläinen elämä on mahdollista vain Jeesuksessa Kristuksessa. Elämä, jonka olemme lahjaksi saaneet velvoittaa meitä huolehtimaan tästä arvokkaasta lahjasta vastuullisesti. Elämä on suuri ihme. Tämän kokee voimakkaasti lapsen syntymän hetkellä. Terhon, Suvin, Mikaelin ja Jessican syntymät ovat tuoneet elämän ihmeen kokemisen lähelle sydäntämme. Sanat eivät riitä kertomaan sitä suloisuutta mitä lastemme ja lastenlastemme syntymät ovat meille merkinneet. Kun ajattelen elämää ja kaikkea sitä mitä siihen liittyy, tulee mieleen Raamatun luomiskertomus. Jokainen elämä on Jumalan luomisihme. Meidät on luotu yhteyden kokemiseen. Yhteys Jumalaan, yhteys toisiimme ja yhteys ympäröivään luontoon tulisi aina huomioida valinnoissamme, joita päivittäin teemme. Olemme taloudenhoitajia. Kaikki on lahjaa ja lainaa. Jumala antaa viisautta ja ymmärrystä, kun sitä häneltä pyydämme. Tarvitsemme tätä viisautta terveydestämme huolehtimiseen, ihmissuhteiden hoitamiseen, perhe-elämäämme ja työhömme, jota meidät on kutsuttu tekemään. Hengellinen elämä on uutta elämää Jeesuksen yhteydessä. Se on kasvamista ja kypsymistä Jumalan armossa. Jeesuksesta sanotaan: "Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä." --- "Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä." (Luuk. 2:40,52.) Toivottavasti mekin saamme kokea samaa elämämme aikana.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Kärsivän rukous ja lepo Herrassa!

Kiitos kommenteistanne. Niillä on tärkeä merkitys. Jokaisella on jotakin annettavaa. Ihmisten välinen vuorovaikutus rikastuttaa elämää. Kiitos Seija-siskolle vahvasta, rohkaisusta. Jumalalle on kaikki mahdollista. Olen kokenut tämän Karpalo -hankkeen kohdalla erityistä johdatusta. Raamatussa kerrotut Jumalan ihmeet innoittavat minua menemään uskossa eteenpäin. Tuntuu kuin olisin astunut Punaiseen mereen. Meren pohjassa kulkee kuiva tie, vaikka se ei olekaan vielä kokonaan auennut. Tie on kuitenkin olemassa ja Herra kulkee sitä kanssani, eteenpäin.

Arkkitehti Hannu Hiltula kävi tänään kirkollamme. Nyt ryhdyttiin tosi toimeen. Hän kysyi minulta, että olenko kuullut, että Kuusamon ABC vaihtaa ruokalansa kaluston? He ovat myymässä pöydät ja tuolit ravintolastaan. Kävin niitä jo katsomassa ja ne vaikuttivat melko siisteiltä. Mietin, että olisiko siinä ravintolaamme kalusteet? Ne vapautuisivat jo ensi viikolla, ainakin osittain, kun he aloittavat remontin. Pyydän esirukousta asian puolesta. Kirjoitin tänään Nykyaika-lehteen kirjoituksen, jossa kerroin "missä mennään". Kirjoitan sen tähän blogiini, kun se on julkaistu, lehdessä.

Psalmin 38 otsikkona on "Kärsivän rukous." Daavid kuvaa avoimesti synnintuntoaan. Hän tuo syntinsä Jumalalle. Jakeessa viisi hän toteaa: "Syntini kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa." Tästä ajatuksesta tulee mieleeni toinen raamatun henkilö, jota painaa synnin syyllisyys ja rangaistuksen pelko, mutta joka toimii toisin kuin Daavid. "Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on minulle liinan raskas kantaa" (1 Moos. 4:13). Syynintekijä voi paeta Jumalasta poispäin tai paeta Jumalan luo. Kain valitsi ensimmäisen vaihtoehdon ja Daavid toisen. Molemmat olivat murhamiehiä. Kun viemme syntimme Jumalalle, niin lupaus "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" antaa toivon. Syntisen ei tarvitse jäädä taakkansa alle Jeesuksen Kristuksen lunastustyön ansiosta. Anteeksiantamus, ilo ja rauha koetaan kerta toisensa jälkeen avoimen ja rehellisen synnintunnustuksen hedelmänä.

Tänä aamuna kirkkoomme saapui väsynyt "matkamies". Jäin pohtimaan, että johdattiko Herra hänet tänä aamuna kuulemaan psalmin 38 sanoman? Vapautuneena hän lähti kulkemaan tietään eteenpäin. Johtuiko se vaatimattomasta ruokapussista, jonka hän sai vai Jumalan sanan lupauksista? "Kaikki yhdessä vaikuttaa ..."

Työviikko on takanapäin ja on aika rauhoittua sapatin viettoon. Toivotan siunattuja hetkiä teille kaikille!

Sanasta: "Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne" tuli mieleen, että voisiko tuon ilo-sanan paikalle laittaa myös lepo-sanan?

torstai 23. huhtikuuta 2009

Olemme ainutkertaisia persoonia!

"Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta" (Jes 43:1,2).

Eo. lupaus on rohkaiseva ja se antaa turvallisuuden tunteen. On hyvä aloittaa päivä Jumalan lupausten varassa. Psalmi 37 on myös Jumalan ihanien lupausten aarreaitta, josta saamme ilmaisia jyviä elämäämme varten. Hengellistä ruokaa, jota ilman emme tule toimeen. "Herra pitää huolen omiensa jokaisesta päivästä, eikä heidän perintöosansa koskaan häviä." "Olen elänyt pitkän elämän, nuoruudesta vanhuuteen saakka. Koskaan en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lapsiaan kerjäämässä leipää." "Nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan" --- "Rauhan miehellä on tulevaisuus!" Tässä on vain muutamia lupauksia, psalmista 37.

Päivä oli kiireinen, mutta ehdin silti vierailla muutamissa kodeissa. Kuuntelin pitkään erään iäkkään henkilön elämäntarinaa. Kerronnasta ei tahtonut tulla loppua ollenkaan. Hänen lapsensa ovat hyvin kansainvälisiä ihmisiä, erittäin pitkälle koulutettuja. Tunsin suurta iloa saadessani rukoilla hänen ja koko hänen sukunsa puolesta. Toisessa kodissa sain rukoilla erään sairaan ihmisen puolesta. Rukoushetken jälkeen sairas totesi painokkaasti, että nyt hänen päivänsä on pelastettu! Hänellä oli hyvin vakava sairaus. Muistakaa häntä rukouksin. Eräässä kodissa rva osti kymmenen korttia ja sanoi, että näissä korteissa on sanoma. Mies oli lähdössä tieasioita käsittelevään kokoukseen ja kun rukoilin tuon kokouksen puolesta, niin tämä mies oli huojentunut ja sanoi, että kyllä täällä saa käydä toistekin ja hän kehoitti vaimoansa antamaan minulle vastaleivottuja pullia. Pullat olivat niin kuumia, että ne piti laittaa laukkuun myöhempää "käyttöä" varten. Kadulla sain kuulla pitkän esitelmän sukututkimuksesta. Tämä henkilö on osallistunut raamattuluennoilleni vuosia sitten. Tämä henkilö oli tutkituttanut oman DNA:n Houstonissa Texasissa USA:ssa. Hän oli selvittänyt perimänsä sekä isänsä että äitinsä puolelta. Tämä tutkimus oli laajentanut hänen käsitystään suvustaan erittäin paljon. Kantaisät ja kantaäidit löytyvät tämän tutkimuksen avulla vuosituhansien taakse. Olin aivan ihmeissäni. Ystäväni kertoi minulle, että isän perimä on Y-67 DNA ja äidin perimä on mtDNA. Tutkimukset maksavat kuulemma n. 600-1000 euroa. Ko. tutkimusmenetelmää käytetään myös tuhansia vuosia vanhoja muumioita tutkittaessa. Olen kyllä kuullut näistä tutkimuksista aikaisemminkin, mutta nyt sain hyvin seikkaperäisen selostuksen henkilöltä, jolla oli omakohtaista kokemusta asiasta. Kun kuuntelin tätä henkilöä, ajattelin, että hänellä on valtavasti tietoa, elämästä. Hän osasi useita kieliä. Kun kysyin, osaatko puhua venäjää? Hän alkoi puhua venäjää, aivan sujuvasti, niin kuin se olisi ollut hänen äidinkielensä. Viron kieli oli myös hänelle tuttu. Ihmisen aivot ovat ihmeelliset. Sanoin hänelle, että kyllä sinä olet ainutlaatuinen persoona. Hän totesi, että niin me olemme kaikki ainutkertaisia.

Valtteri Ylä-Jääski kannusti Karpalo -hanketta 1.2.2009

Kiitos Aune rohkaisevista sanoista, jotka kirjoitit edellisen kirjoituksen kommentissa. Viittasit siskoni pojan rohkaiseviin sanoihin Karpalo -asiassa. Katsoin sukuni sivuilta tarkemmin mitä olin kirjoittanut?

22.1.2009 oli äitini kuolinpäivä ja 1.2. olivat hautajaiset Pomarkun kirkossa ja srk-talolla.
Valtteri-poika sanoi minulle yllättäen äitini muistotilaisuudessa srk-talolla, että kyllä se Kasvisravintola Karpalo -hanke toteutuu. Kysyin Valtterilta, että mistä hän on saanut sellaisen uskon? Valtteri vastasi vakuuttavasti, että hän uskoo tämän hankkeen toteutuvan, koska hänen mielestään kaikki muutkin hankkeet, joihin olen ryhtynyt, ovat onnistuneet Jumalan avulla niin hyvin. Viime kesän Eräriparin aikaan tapasin aivan yllättäen Tarja-siskoni ja hänen miehensä sekä heidän tyttärensä Ansa-kämpällä, kun olimme melontaretkellä leiriläistemme kanssa. Silloin Valtteri kysyi minulta, että "Kuuluuko tämäkin kokemus niihin ihmeellisten kokemusten sarjaan, joita minulle on tapahtunut?" Vastasin hänelle, että kyllä kuuluu! Koko elämä on yhtä ihmettä alusta loppuun saakka!

Kirjoitan tähän blogiini lainauksen kirjoituksestani, jonka kirjoitin 22.2.2009 sukuni sivuille.

"Kiitos Valtteri näistä sanoistasi. Sinun kaltaistesi uskon miesten kanssa työ varmasti onnistuisi erittäin hyvin. Rohkaisen sinua, aina säilyttämään tällaisen vahvan ja positiivisen uskonasenteesi ja luottamuksen Jumalaan. Muistan sinua erityisesti rukouksin! Kun tämä hanke toteutuu, niin haluan Kasvisravintola Karpalon avajaisissa ensimmäisenä tarjota Valtterille ruokalautasen ja toivon, että lehden toimittaja ottaa tilanteesta kuvan ja tuo kuva jää historiaan puhuttelemaan uskosta!"

Näillä Valtterin sanoilla oli minulle suuri merkitys, koska ne tulivat sellaisella hetkellä, jolloin tarvitsin rohkaisua ja kannustusta. Uskon, että Jumala pisti sanat Valtterin suuhun!

Päivämäärät puhuttelivat!
22.1. tapahtui äidin kuolema. 1.2. pidettiin äidin hautajaiset ja muistotilaisuudessa sain kuulla Valtterin rohkaisevat sanat. 22.2. kirjoitin Valtterin rohkaisevista sanoista suvun sivuilla. 22.3. olin Taivalkoskella Jumalan ihmeitä kokemassa. 22.4. oli kauppakirjojen kirjoittaminen. Mitä erikoista tapahtuu 22.5.?

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Karpalo -hanke etenee kuin kiihtyvä juna raiteillaan!

Aurinko nousi tänään kirkkaana Kuusamon taivaalle klo 4.56 ja se laski klo 21.10. Valo on voittanut pimeyden. Sää oli keväisen lämmin + 7 C ja seesteinen. Lumimyrskyt ovat toivottavasti nyt ohitse. Mielemme oli iloinen ja toiveikas, vaikka tämän päivän Koillissanomissa kirjoitettiinkin, että: "Yhä nuoremmat naiset päätyvät työkyvyttömyyseläkkeelle." Otsikossa luki myös, että: "Masentunut ei enää jaksa hypätä liikkuvaan junaan." Toivottavasti Kuusamon ETRA ry:n "juna" menee kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin ja sen kyytiin uskaltavat hypätä yhä useammat nuoremmat ja vanhemmat naiset ja miehet sekä tytöt että pojat. Toivottavasti tämä "juna" ei pysähdy ennen kuin "päätepysäkillä" voi astua junasta ja siirtyä suoraan herkulliseen ja terveelliseen ruokapöytään Kasvisravintola Karpalossa. Uskomme ja luotamme siihen, että Kuusamon ETRA ry saa Jumalan armon avulla toteutettua Karpalon perustamisen ja ko. ravintola pystyy hyvän ja terveellisen ravinnon avulla piristämään, kaikkia. Ja myös nuorten naisten terveys ja työkyky säilyy hyvänä, pitkään.

Aamusta alkaen tunsimme pientä jännitystä Olihan koittanut kauan odotettu historiallinen hetki Kasvisravintola Karpalo -hankkeen toteuttamisessa.
Karpalo -hankkeen ensimmäinen vaihe toteutui tänään puolen päivän maissa. Kyösti Aikkilan omistuksessa ollut Kitkansiulan kiinteistö siirtyi Kuusamon ETRA ry:n nimiin. Kauppakirjojen allekirjoittamisprosessin ensimmäinen vaihe oli klo 12.00-13.00 ja kauppa sai vahvistuksen klo 14.30, kun kaikki asiakirjat oli allekirjoitettu ja maksusuoritukset hoidettu. Ikuistimme historiallisen hetken ottamalla valokuvan ja videoimalla kauppakirjojen allekirjoitushetken. Paikalla olivat myyjä Kyösti Aikkila, kauppakirjojen laatija asianajaja Jouni Virranniemi sekä Kuusamon ETRA ry:n puheenjohtaja Paavo Hautala ja sihteeri/rahastonhoitaja Kirsti Heikkilä. Kauppakirjat allekirjoitettiin Jouni Virranniemen asianajotoimistossa, Kitkantie 37.

Seuraava vaihe on rahoituksen järjestäminen Karpalon toteuttamiseksi. Tämä on iso haaste Kuusamon ETRA ry:lle, koska kaikki perustuu vapaaehtoistyöhön ja lahjoituksiin. Jos sinulla on mahdollisuus olla jollakin lailla mukana tässä projektissa, niin voit katsoa blogini sivuilta tästä aiheesta enemmän. Olen kirjoittanut ko. aiheesta blogini alkusivuilla. Kiitos tuestasi ja, rukouksistasi. Luotamme Jumalan apuun ja johdatukseen, jota olemme kokeneet tähänkin asti. Uskomme, että Herra vie työnsä hyvään päätökseen!

"Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi. Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon" (Ps. 36:6-10).

Hyvää kevättä kaikille ja siunausta elämäänne!

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Pienillä asioilla on suuri merkitys!

Aamuvartiojae pysäytti voimakkaalla sanomallaan!

"Sen tähden Herran, Israelin Jumalan, sana kuuluu näin: Olen kyllä luvannut suvullesi ja isäsi suvulle, että saatte aina palvella minua. Mutta nyt Herra sanoo: Näin ei tule käymään! Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään" (1 Sam. 2:30).

Kenen suvulle tämä Herran sana tuli? Tämä sana tuli pappi Eelin suvulle. Raamatussa on paljon Jumalan lupauksia, joiden toteutumiseen liittyy kuuliaisuuden ehto. Tottelemattomuuden ja epäuskon tähden monet Jumalan antamat lupaukset ovat jääneet toteutumatta ja jäävät vastaisuudessakin toteutumatta. Pappi Eelin pojat, Hofni ja Pinehas, olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta. He joutuivat häpeään, koska he halveksivat Herraa. Jumala nostaa kunniaan ne, jotka häntä kunnioittavat. Näihin aikoihin Jumala kutsui Samuelin palvelemaan Herran pyhäkössä Eelin poikien sijaan. Nämä varoittavat esimerkit ovat ajankohtaisia myös meille tänä päivänä.

Sana: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea!", kuuluu meille kaikille!

Psalmi 35 muistuttaa meitä siitä taistelusta, jonka keskellä päivittäin elämme.

Ihmisten välillä käydään monenlaista taistelua. Pahat ihmiset ja pimeyden vallat piirittävät meitä kaiken aikaa. Valtataistelu on yleistä kaikkialla, perheissä, työpaikoilla, yhteisöissä, kansojen ja kansakuntien ja yksilöiden välillä jne. Tähän taisteluun osallistuvat yhtä lailla jumalattomat kuin uskovaisetkin. Ahneus, kateus ja itsekkyys ovat syntejä, jotka johtavat ihmiset toistensa kanssa napit vastakkain. Ensimmäisen murhan syynä oli kateus. Psalmi 35 opettaa meille sen, että meidän on syytä luovuttaa taistelu kokonaan, Herralle.

Nuorena miehenä kävin aseellisen palveluksen Niinisalossa. Palvelin tykistössä, mittauspatteristossa. Armeijan jälkeen sain hengellisen herätyksen ja anoin itseni aseettomaan palvelukseen. Ennen kuin tämä anomukseni hyväksyttiin, minun piti mennä Porin esikuntaan, todistamaan uskoontuloni aitous. Jouduin perusteelliseen kuulusteluun, josta esikunnan majuri teki pöytäkirjan ja myöhemmin minulle tuli kirjallinen lausunto, jossa minut hyväksyttiin aseettomaksi. On vapauttavaa luovuttaa kaikki aseet, Herralle. "Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!" (2 Moos. 14:14). Herra on kilpemme ja suojamme. Herran kanssa olemme turvassa ja voitamme Hänen kanssaan, koska Hän on voittanut pahan. "Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room 8:31).

Kenttätyössä sain kokea tänään ihmeellistä johdatusta. Vierailin kodeissa, joissa tunsin olevani juuri oikealla hetkellä ja oikeaan aikaan. Keskustelut ja rukoushetket koskettivat yhtä lailla minua itseäni kuin myös niitä, joiden luona sain käydä. Eräässä kodissa rukoushetken jälkeen sain kuulla sanat: "Tällaisista vieraista minä pidän!"
Toisessa kodissa minulle sanottiin: "Minusta tuntuu siltä kuin kaikki suomukset olisivat tipahtaneet päältäni pois!"
Tämä ei johtunut minusta, vaan Herran Hengen kosketuksesta näiden ystävien sydämessä. Kiitos Herralle!

Sain kuulla ihmeellisiä kertomuksia ihmisten elämässä tapahtuneista asioista. Eräs ikääntynyt henkilö kertoi kokemuksia poltetun Kuusamon ajoilta. Hän oli viettänyt hääyönsä korsussa, jossa oli ollut muitakin ihmisiä. Häälahjaksi hän oli saanut pienen maljakon ja pyykkilaudan. Maljakossa oli nytkin, kukkia.
Eräs henkilö kertoi kuinka elämä alkoi metsässä. Puut kaatuivat, pellot raivattiin ja talot rakennettiin. Työtä tehtiin aamusta iltaan. Esi-isämme ja esiäitimme ovat rakentaneet meille maan, jossa voimme elää vapaina ja onnellisina. Eikö meidän tulisi olla paljon kiitollisempia heille ja kunnioittaa heidän työtään enemmän ja muistaa heitä useammin. Minua puhutteli erään lesken kertomus siitä, että hän oli rohkaistunut valtavasti kortista, jonka olimme lähettäneet hänelle rukouspiiristämme, silloin kun hänen puolisonsa oli kuollut. Hän muisti vieläkin tuon kortin ja sanoi, että tuo kortti oli ollut paras lohdutus hänelle. Tuosta tapahtumasta on kulunut jo monta vuotta. Ymmärsin tässä hetkessä kuinka tärkeää ovat pienet asiat. Pienillä asioilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Tämä pätee niin hyvässä kuin pahassakin. Saakoon Herra auttaa meitä kasvamaan hyvyydessä ja heikentymään pahuudessa.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Terhon syntymäpäivänä!

Onnea ja siunausta Terho-pojallemme syntymäpäiväsi, johdosta!
Siitä on jo 31 vuotta, kun synnyit Heinolassa. Olin silloin 22-v ja Anne oli 23-v, kun iloitsimme syntymästäsi. Ensimmäiset sanat, jotka sinulle lausuttiin olivat synnytyslääkäri Laukaman sanat: "Isä sai kalakaverin"!
"Tänä tärkeänä päivänä toivon sinulle lahjoja, jotka kestävät koko elämän: rakkautta ja naurua, viisautta ja toivoa, onnea ja tyyneyttä ... ja monia, monia syntymäpäiviä lisää!" Nämä olivat Sarah Medinan "Lahjaksi syntymäpäivänä" -kirjan alkusanoissa. Tämän kirjan Anne osti Kajaanin matkalla Terholle, joka viettää tänään 31-vuotissyntymäpäiviään. Tässä kirjassa on kuuluisien ajattelijoiden mietelauseita lahjaksi Terholle. Kun katselen kirjan sisällysluetteloa, niin se tuntuu houkuttelevalta. Tekee mieli lukea nuo ajatukset välittömästi. Lahjaksi syntymäpäivänä, rakkauden lahja, naurun lahja, viisauden lahja, toivon lahja, onnellisuuden lahja, ja tyyneyden lahja ovat aihepiirejä, joista "ajatuslahjat" on koottu. Kirjoitan tähän muistoksi yhden ajatuksen jokaisesta teemasta.

Rakkauden lahja
"Kuinka voisimme elää ilman rakkautta? Ei ole mitään muuta yhtä herkkää ja sydäntälämmittävää kuin saatu ja annettu rakkaus. Ota pois rakkaus niin elämämme on hauta." Robert Browning

Naurun lahja
Nauru tekee hyvää sekä ruumiille että sielulle. Ne, jotka löytävät huumoria epätavallisistakin olosuhteista, ovat saaneet kallisarvoisen lahjan. Heidän elämänsä - ja heidän ympärillään olevien - on todella yltäkylläistä. Naura ja vahvistu." Ignatius Loyola

Viisauden lahja
"Viisaus on usein lähempänä kumartuessamme kuin kohotessamme korkeuksiin." William Wordsworth

Toivon lahja
"Toivo on kallisarvoinen lahja, ihmeellinen siunaus. Se antaa tarkoitusta kaikelle. Se on kynttilä pimeydessä ja kylmyydessä, valo tunnelin päässä, se on syy elää. Nauti toivon lohdutuksesta. Toivo on tulevaisuuden sävelmän kuulemista." Rubem Alves

Onnellisuuden lahja
"Miten tavoittelemmekaan onnea! Kuitenkin kohtaamme suurimmat ilot usein mitään aavistamatta, ne yllättävät meidät mitä odottamattomimpina hetkinä. Meidän on yksinkertaisesti avauduttava niille. Jos haluat olla onnellinen, ole." Leo Tolstoi

Tyyneyden lahja
"Tyyneys on ... rauhaa., lepoa, hyväksyntää. Kuitenkin se häviää niin helposti arkielämän pyörteissä. ja siksi toivon, että syntymäpäivänäsi saisit lahjaksi tyyneyden. Rauha on aina kaunista." Walt Whitman

Toinen hyvä kirja, jonka Terho sai oli: "Rukoilemme Lutherin kanssa tänään" Valikoima Martti Lutherin rukouksia Anna-Maija Raittilan suomennoksina.
Kirjoitan tästäkin kirjasta yhden ajatuksen. Tutkimme tänä aamuna psalmin 34, "Pelastuneen kiitoslaulu". Tämä rukous on tehty tämän psalmin jakeiden 1-4 innoittamana. "Rakas Jumala, sinä olet armahtaen kuullut meidän köyhän rukouksemme. Rakas Isä, anna meille kiitollinen sydän, ettemme unohtaisi tätä armoa, vaan ottaisimme sen vastaan yhä uudestaan ja käyttäisimme sitä oikein sinulle ylistykseksi ja kunniaksi."
Psalmi 34 on ns. alfabeettinen psalmi, jossa säkeiden alkukirjaimet noudattavat heprean aakkosten järjestystä.

Kerho Kuukkeli järjesti Terholle synttärit. Juhlahetki oli lämmin ja kodikas. Suklaakakku maistui makealta!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Koiran ilma koko päivän!

Ihmiset olivat tänään lämpimissä pirteissään, koska ulkona oli melkoinen lumimyräkkä. Oikea koiran, ilma. Itselleni tästä ilmasta oli hyötyä, koska ovikellon soittoon vastattiin melko usein. Tänään otin aikaa keskusteluihin ja rukoushetkiin tuttujen kanssa heidän kodeissaan. Oli mukava tavata ystäviä pitkästä aikaa ja keskustella syvällisemmistä teemoista kuin vain säästä. Säästä olisi riittänyt puhumisen aihetta, vaikka kuinka pitkään, koska ilma oli poikkeuksellisen talvinen. Olin kentällä, kun Anne soitti, että hänellä on vielä 90 km Kuusamoon, siis reilun tunnin matka. Ajattelin olla työssä Annen kotiintuloon saakka. Kului jonkin aikaa ja Anne soitti, että hän on ajanut ojaan. Lumimyräkkä ja liukas tienpinta ovat ottaneet auton hallinnan "omiin käsiinsä" ja viskanneet Annen Fordin kuljettajineen vastaantulevan kaistan yli 4-5 m:ä tien luiskaan. Ystävälliset tielläliikkujat olivat pysähtyneet ja tilanneet hinausauton. Hinausauto ei kuitenkaan ehtinyt heti paikalle. Anne odotti hakijaa 50 km:n päässä Kuusamosta. Terho kävi hakemassa hänet autollaan kotiin. Hinausauto vei kolhiintuneen Fordin korjauspaikalle Kuusamon katsastusaseman pihaan. Kävin sitä Terhon kanssa katsomassa. Vauriot eivät olleet niin pahat kuin olin etukäteen ajatellut. Terho ja hänen ystävänsä, joka on katsastusmiehiä, arvioivat huomenna vauriot ja tekevät korjaussuunnitelman.
Onneksi tiellä ei ollut vilkas liikenne eikä vastaantulijoita tuolla hetkellä. Tilanne olisi ollut vakava, jos vastaan olisi tullut esimerkiksi rekka. Annella on ollut kortti 22 vuotta ja tämä oli ensimmäinen ulosajo.
Kiitos Herralle, että hän varjeli pahemmalta onnettomuudelta. Anne selvisi säikähdyksellä. Ulkona on vieläkin tosi paha ilma. Vaikka onkin koiran ilma, niin Rane ei suostunut menemään koppiinsa yöksi vaan pyrki sisään lämpimään.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Myrsky ja Päivänpaiste taistelivat keskenään!

Kun avasin ulko-oven aamuvarhaisella, minua odotti yllätys. Lunta oli tullut "tupaan", koska terassin ovi oli jäänyt yöksi auki. Ulkona pyrytti oikein kunnolla. Ajattelin, että taitaa tulla kurja keli ajella Kemijärvelle ja Rovaniemelle. Oli kuitenkin lähdettävä matkaan. Anne oli lähtenyt edellisenä iltana Kajaaniin isäänsä katsomaan. Arvo on edelleen sairaalassa. Soitin matkalta ja sain kuulla, että tilanne on nyt paranemaan päin. Kiitos Herralle! Herra on kuullut, rukoukset.

Matkalla oli yllätyksiä. Lunta oli tuiskunnut tielle niin paljon, että siitä oli muodostunut melko korkeita kinoksia ja valleja, joiden yli oli ajettava tarpeeksi kovalla vauhdilla, ettei auto jäänyt jumiin. Suojaisissa paikoissa tie oli sulana. Välillä paistoi aurinko ja välillä pyrytti. Myrsky ja päivänpaiste kävivät taistelua keskenään. Talvi ja kevät kamppailivat ja ottivat yhteen saaden autonikin huojumaan. Kuuraparta, tuiskutukka, lumiviitta, harmaasukka näytti pitävän pintansa koko matkan ajan ja se sai tiukalla niskalenkillään kunnon puristusotteen päiväpaisteesta ja voitti ottelun kolme nolla.

Raamatuntutkistelun teemana oli tänään "Toivo". Toivoa toivottomassa maailmassa, toivoa tässä ja nyt, toivo, joka ulottuu haudan tuolle puolen, ikuinen toivo, Kristus meidän toivomme. Nämä olivat "Toivo"-teeman väliotsikkoja.
Tutkistelussamme tuli esille, että toivo on tärkeä osa kristityn elämää. Jeesus ja hänen työnsä ristillä sekä Jeesuksen ylösnousemus ja hänen takaisintulonsa ovat toivon perustana. Jeesuksen varmat ja lujat lupaukset antavat meille uskon varmuuden, että toivomme ei ole turha. Toivo kantaa meitä kuin vahvat käsivarret pientä lasta. Jeesuksen takaisintulo kruunaa toivomme vaihtaen sen näkemiseksi. Jeesuksen takaisintulo on kuin toivon päätepysäkki. Voimme astua kirkastetuin katsein Herran eteen ja nähdä toivomme toteutuneen ihmeellisempänä kuin osasimme edes kuvitellakaan. Minulle jäi mieleen sanat, jotka löytyvät "Suuri taistelu" - kirjan viimeisistä ajatuksista. Nämä sanat liittyvät siihen hetkeen kun toivomme täyttyy. "Suuri taistelu on päättynyt. Syntiä ja syntisiä ei enää ole. Koko maailmakaikkeus on puhdas. Sama sopusoinnun ja ilon sykintä tuntuu läpi koko suuren luomakunnan. Hänestä, joka loi kaiken, virtaa elämää, valoa ja iloa rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin. Pienimmästä atomista suurimpaan maailmaan kaikki oliot, elolliset ja elottomat, julistavat himmentämättömässä kauneudessaan ja täydellisessä ilossaan, että Jumala on rakkaus." (8 AO 180.)

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Tapahtumarikas päivä!

Tänään minulla on ollut kiireinen päivä aamusta alkaen. Aamupiirissä saimme paljon iloa ja voimaa. Psalmit sopivat aamulukemiseksi todella hyvin. Luithan sinäkin kanssamme tänään psalmin 33. "Taivaastaan Herra katsoo meitä, hän näkee kaikki ihmislapset. Korkeudestaan hän valvoo maata, kaikkia jotka siinä asuvat, joiden sydämen hän itse on luonut, joiden teot hän kaikki tuntee" (13-15). --- "Me odotamme hartaasti Herraa, hän on meidän turvamme ja kilpemme. Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme. Herra, tue meitä uskollisesti, kun me panemme toivomme sinuun" (20-22). Näissä sanoissa on meille aivan konkreettista apua, lohdutusta ja voimaa. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Aamupiirin jälkeen vein autoni 290.000 km:n huoltoon Pätsin korjaamoon. Autolleni on tehty kaikki määräaikaishuollot alusta alkaen. Katsastusmiehet ovat sanoneet, että kylläpä tämä auto on hyvä yksilö sen ikään nähden. Olen ostanut tämän vihreän Mazda 626:n (LFR-195) Kajaanista. Sen käyttöönottopäivä on 20.12.1993. Ikää on siis kertynyt jo 15 vuotta. Ostin tämän auton vähän käytettynä, olen toinen omistaja. Minulla on ollut elämäni aikana vain kolme autoa. Ensimmäinen oli sininen Honda Civic (OJE-392). Tämäkin auto ostettiin Kajaanista. Toinen oli punainen Nissan Sunny farmarimalli (UTJ-396). Tämän auton ostin Kai Arasolan veljen autoliikkeestä Helsingistä. Ostin sen sokkona. En ollut nähnyt sitä lainkaan. Asuin silloin Torniossa ja Nissan tuli junalla Rovaniemelle, josta sen sitten hain. Ensiksi olin pettynyt, koska tuulilasi oli säröllä ja auton ulkoinen olemus oli epäsiisti. Kun ajelin Rovaniemeltä Tornioon, ajattelin, että taisin ostaa "romun". Luotin kuitenkin myyjään, että kaikki on ok. Kauan sillä ajelin ja lopulta raskin luopua. Se meni vaihdossa tämän nykyisen Mazda 626:n autokaupassa, joka on siis kolmas menopeli. Olen joutunut useaan liikenneonnettomuuteen. Honda Civicillä lensin ympäri katolleen, ajaessani Kemistä Tornioon. Lumipyryssä jouduin kahden rekan väliin Kuusamo - Kemijärvi tiellä ja takaa tuleva rekka ajoi perääni. Hengenlähtö oli lähellä. Kajaanissa kolmion takaa iski auto kylkeeni ja pyörimme ympyrää. Silloin oli muistaakseni joulun aaton aatto. Kaksi kertaa olen töytäissyt poroa, Oulun tiellä ja Kajaanin tiellä. Parkkipaikoilla autoani on useampaan kertaan kolhittu. Kolhijat ovat yleensä häipyneet pois paikalta, mutta kerran eräs rva oli jättänyt lapun tuulilasiin ja korjasi aiheuttamansa vahingon.

Kerran eräs Kuukkeli-kerholainen näki autoani kolhittavan ja hän jäi vartioon ja ilmoitti minulle syyllisen, joka sitten korjautti, kolhut.

Ylinopeussakkoja olen saanut aina silloin tällöin. Kaksi kertaa peltipoliisit ovat valvoneet ajamistani sillä "silmällä", että posti on tuonut "pikavoiton" matkani jälkeen. Kerran eräs tuntemani pastori, joka sai ylinopeussakon, sanoi poliisille, että tämä työ on sellainen, että tässä pitää ajaa kuin paholainen. Kerroin tämän Kuusamon poliiseille, jotka sakottivat minua keskellä kesäyötä, kun olin palaamassa eräriparin valmistusreissulta ja olin jo kotitiellä, lähellä kotiani. Tiellä ei kulkenut silloin muita autoja kuin minä ja poliisit. Kaikki muut olivat jo nukkumassa. Tässä tilanteessa koin elämän olevan epäreilua, koska vauhtini oli vain vähän yli sallitun 50 km/h. Tie oli suora, näkyvyys kirkas, autoja eikä ihmisiä missään.

Kun autoni oli huollossa käytin odotusaikani kotikäynteihin. Tapasin paljon fiksuja nuoria. Eräälle tämän kevään ylioppilaalle sain antaa yo-lahjaksi kirjan, josta nuori mies oli hyvin iloinen. Hän aikoi armeijan jälkeen kouluttautua matkailualalle. Tein kauppoja kadullakin ja eräästä kodista lähdettiin varta vasten pankkiautomaatille nostamaan rahaa, että saivat kannustaa nuorisotyötä, joihin myymäni tuotteiden varat käytetään. Lumipyrystä huolimatta ihmiset olivat ystävällisiä ja iloisia. Kiitos Herralle mahtavasta päivästä.

Lähden huomenna seurakuntavierailulle Kemijärvelle ja Rovaniemelle. Kiitän esirukouksistanne!

torstai 16. huhtikuuta 2009

Seitsenkertainen ylistys Karitsalle!

Tämän kirjoitukseni pohjana on Mikko Hautalan kirje, jonka sain 13.4.2009. Kiitos, Mikko, kirjeestäsi!

"Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta" (Matt.28:5).

Niiden, jotka etsivät ristiinnaulittua Jeesusta ei tarvitse pelätä. Mikko viittaa kirjeessään menestysteologeihin ja muihinkin, jotka etsivät vääränlaista Jeesusta. Apostoli Paavalin julistuksessa ristiinnaulittu Kristus oli pääasia. Tämä aihe oli juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus. Ristin ja tyhjän haudan perusteella saamme uskoa ylösnousseeseen ja taivaaseen astuneeseen Jeesukseen, joka tulee pian takaisin noutamaan omansa kotiin.

"Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä" (Matt. 26:64).

Jeesus istuu nyt Isän oikealla puolella ja hän rukoilee meidän puolestamme. Kun ensimmäinen Jeesuksen veritodistaja, marttyyri Stefanus, kivitetään kuoliaaksi, Jeesus nousee seisomaan kunnioittaakseen häntä. Jeesuksen seuraajat maan päällä ovat Vapahtajalle tärkeitä ja rakkaita. Tämän aamun psalmissa 32 oli sanat: "Katseeni seuraa askeleitasi." Psalmissa 32 on kaksi seitsemästä VT:n autuuslupauksesta. Synnintunnustus ja anteeksianto antavat ihmiselle autuuden. Daavid kirjoittaa tässä omasta kokemuksestaan.

"Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan" (Ef. 4:10).

Kristuksen läsnäolo täyttää kaikkeuden. Tämä on valtava ajatus. Herää kysymys: Täyttääkö Kristuksen läsnäolo myös meidän "kaikkeutemme", sydämemme? Sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on evankeliumi, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä, mutta nyt paljastettu salaisuus (ktso Room. 16:25).
Evankeliumia ei voi julistaa ilman ristiä. Puhutaan veren evankeliumista. Ilman verenvuodatusta ei ole sovitusta. Risti innoittaa lauluntekijöitä tässä ajassa ja myös ikuisuudessa. Tämä on ehtymätön aihe. Ilmestyskirjan viidennessä luvussa kuvataan Jeesusta Karitsana, jolle annetaan ikuinen, täydellinen (seitsenkertainen) kiitos ja ylistys.

"- Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen".

Voimme harjoitella tätä joka päivä jo täällä alhaalla!

Blogini lukijoiden ja vierailijoiden esittelysivu!

Eilen tuli mieleeni ajatus siitä, että olisi mukava, jos blogini lukijat ja vierailijat kirjoittaisivat jotakin itsestään, sellaisen lyhyen ja nasevan esittelyn. Siitä olisi iloa meille kaikille. Oppisimme tuntemaan toisiamme paremmin ja saisimme läheisemmän kontaktin keskenämme. Voisi syntyä enemmän vuoropuheluakin!? Esittelyssä voisi mainita kuinka usein vierailet sivuillani, päivittäin, viikoittain, kuukausittain, harvemmin tai sattumalta. Tältä sivulta löytyisi tieto, joka kertoisi meille kuinka monet seuraavat tämän blogin tapahtumia. Kertokaa myös mistäpäin Suomea tai ulkomailta kirjoitatte? Esittelyn itsestään voi antaa myös nimimerkillä tai nimettömänä, jos haluaa pysytellä osittain tuntemattomana. Minua kiinnostaisi myös se, että mistä lukija sai tiedon tästä blogista? Olen ajatellut esitellä itsenikin paremmin kunhan ehdin. Tietysti näistä kirjoituksistani tulee jo esille aika paljon tietoa allekirjoittaneesta. Monet teistä tunnette minut hyvin ilman esittelyäkin.
Uskon, että tähän kohtaan blogiani tulee eniten kommentteja. Kuka ehtii ensimmäisenä?

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Kitkansiulan varsinaisessa yhtiökokouksessa

Joidenkin jumalana voi olla turhuus ja harha. Tämä oli uusi ajatus, joka tuli esille psalmissa 31. Daavidin Jumala on Herra, joka on vanhurskas, armollinen ja uskollinen ja hyvä. Häneen voi turvautua joka hetki. Hän suojelee omiaan ja häneltä saa avun ja pelastuksen. Joten "Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!"

Tänään tein töitä erityisesti Kuusamon ETRA ry:n asioita hoitaen. Osallistuin myös ensimmäisen kerran taloyhtiön varsinaiseen yhtiökokoukseen. Tämä olikin hyvin tärkeä kokous. Esityslistalle toin Kasvisravintola Karpalon perustamisasian. Oli mukava, kun taloyhtiöllä ei ollut mitään sitä vastaan, että suunnittelemme kasvisravintolan kirkkomme yhteyteen. Kasvisravintola Karpalon suunnittelu on edennyt hyvin. Kerron myöhemmin lisää.

"Etsivä löytää"-raamattupiiri oli jällen erittäin antoisa ja innoittava. Käsittelimme elämän ja kuoleman kysymyksiä ja löysimme toivon ja rohkaisun sanoman, joka kosketti meitä kaikkia. Raamattu on Jumalan sanaa kokonaisuudessaan. Kaikki hetket, jotka vietämme sanan parissa, ovat keidashetkiä elämässämme, koska olemme silloin Jumalaa lähellä.

Lupasin kirjoittaa enemmän Mikon kirjeen johdosta, mutta palaan tähän aiheeseen myöhemmin ajanpuutteen tähden.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Aika vierähti puhelimessa!

Herran hyvyys on loppumaton ja hänen armonsa ehtymätön. Daavid osaa pukea sanoiksi ihmisen syvimmät kaipaukset ja tarpeet. Aamulla saimme pukeutua ilon pukuun kun luimme psalmin 30, rukoilimme ja lauloimme laulun "Niin ihanaa on ylistää".

Tänään minulla oli toimistopäivä. Jumalanpalveluksen palveluvuorolistan teko kolmen kuukauden ajaksi tuli valmiiksi, mutta ei helpolla. Olin nimittäin "yhtenään" puhelimessa. Puheluja oli tänään yli 30. Etelä-Suomesta eräs henkilö soitti ainakin viisi kertaa. Minulta kysytään mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä. Eräs henkilö kysyi, että mistä hänen iholleen oli tullut viime yönä tatuointi? Hän epäili, että Johannes Kastaja oli sen lähettänyt. Hän kysyi myös, että tiedänkö syyn siihen miksi hän pystyy ottamaan tulikuumia kiuaskiviä paljain käsin eivätkä nuo kivet polta hänen käsiään ollenkaan? Outoja asioita, eikö totta? Henkimaailman juttuja, vai mitä sinä ajattelet?

Sukulaiseltani, Mikko Hautalalta tuli tänään rohkaiseva sanoma sähköpostiini. Mikko asuu perheensä kanssa Seinäjoella. Mikko on päässyt hiljattain eläkkeelle Seinäjoen ev.lut. srk:n diakonin työstä. Mikko kirjoitti, että ne jotka etsivät ristiinnaulittua Kristusta löytävät hänet. Kirjoitan tähän jatkoa huomenna ...

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Pääsiäisvieraita Hyvinkäältä

Kiitos Janille ja Tuulalle onnitteluista ja Taimolle pitkästä ja perusteellisesta selostuksesta "haalarievankelioinnista". En ole aikaisemmin kuullut tuota ajatusta.

Pelastusarmeijan "Soppaa, saippuaa ja sanaa" - ohjelma tuntuu myös hyvin käytännönläheiseltä, ihmisiä lähelle tulevasta tavasta toimia. Edesmenneen Äiti Teresan työskentelytapa köyhien hyväksi on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Useita vuosia sitten luin kirjan: "Jugga kohtaa äiti Teresan". Se oli hyvin koskettava kirja. Muistan vieläkin tuon kirjan tekemän vaikutuksen. Jos äiti Teresan kaltaisia ihmisiä olisi maailmassa enemmän, niin tämä maailma ei olisi niin kova paikka asua.

Saimme pääsiäisvieraiksi siskoni Seija ja Timo Jaakolan Niina-tyttären ja hänen poikaystävänsä, Haapavedeltä kotoisin olevan, Ollin. Nuoret asuvat Hyvinkäällä. Ilta on mennyt iloisissa merkeissä. Olipa mukava yllätys nuorten saapuminen Kuusamoon. Tosi mukavaa kun sukulaiset pitävät yhteyttä toisiinsa. Toivon nuorille onnea ja siunausta seurusteluun ja virkistävää lomaa, Rukalla. Tervetuloa uudelleen!

Anne ja Terho tulivat Kajaanista sunnuntaina. Arvo joutui sairaalaan. Hän oli saanut pienimuotoisen halvauksen ja kaatunut. Lonkassa on nyt hiusmurtuma, jota ei leikata. Toivottavasti se paranee. Ikääntyneiden kaatumiset ovat yleisiä ja ne voivat olla kohtalokkaita. Muistetaan rukouksin!

Blogini 1 kk syntymäpäivä!

Tänään on, synttärit. Blogini täyttää 1 kk. Kirjoitteluni on vielä "vauvan" asteella. Toivon, että se kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä. Mieleeni tuli kolme ajatusta pyhästä kirjasta, jotka kirjoitan tähän "synttärimuistoksi".

Ensimmäinen sana on "Häälaulusta kuninkaalle": "Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja. Minä lausun säkeeni kuninkaalle - olkoon kieleni kuin taitavan kirjurin kynä" (Ps. 45:2).

Toinen sana on San. 16:23,24 "Viisas sydän antaa suuhun sanat, jotka vievät perille opetuksen. Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille."

Kolmas sana on Saarn. 1:8, "Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea."

Näitä ajatuksia olisi mielenkiintoista pohtia syvempään, mutta nyt pitää valmistautua vieraiden vastaanottamiseen.
Jätän pohdinnan lukijoilleni ja luen sitten illalla mitä olette kirjoittaneet kommentteihin.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Maranatha Volunteers Finland ry

Maranatha Volunteers Finland ry:n puheenjohtaja Taimo Laitinen osallistui vaimonsa Päivi Laitisen kanssa jumalanpalvelukseemme eilen. Samalla he saivat kuulla Kasvisravintola Karpalo-visiostani.

Mikä on MVF?
Se on kristillinen vapaaehtoisjärjestö, joka tekee projekteja eri puolille maailmaa rakentaen sairaaloita, kouluja, kirkkoja ym.
Ryhmät koostuvat kaikenikäisistä vapaaehtoisista. Aikaisempaa kokemusta rakentamisesta ei välttämättä tarvita. Ainoa edellytys mukaan lähtemisessä on halu auttaa.
Kaikki projekteihin osallistuvat eivät välttämättä tartu vasaraan vaan voivat tehdä avustavia töitä ja lähistöltä löytyy usein mahdollisuuksia tehdä lääkinnällistä ja evankelioivaa työtä.
Vuodesta 1989 lähtien MVF on järjestänyt 32 virallista projektia, joista 5 kotimaassa 27 ulkomailla viidessä eri maanosassa.
Yksi viidestä kotimaan kohteesta on ollut Kuusamon Adventtikirkon rakentaminen vuonna 1996. Olin itse mukana tässä projektissa. Näin käytännössä miten työt sujuvat. Kaksikymmentä eri alojen ammattimiestä työskenteli viikon pari ja tekivät kaikki karkeammat työt ja srk:n oma väki jatkoi projektia saattaen kirkon tilat valmiiksi. Kuusamon Adventtikirkko tehtiin yhdistämällä kaksi liikehuoneistoa yhteen, toimivaksi kokonaisuudeksi.

Eräs kuusamolainen mies alkoi käydä kirkossamme, koska hän oli nähnyt "näyn" etukäteen kaikesta siitä, mitä sitten käytännössä tapahtui. Hän näki nuo kaksikymmentä miestä työskentelemässä ja suuren soppatykin porisemassa ulkona kirkon nurkalla. Hän ihmetteli näyssään, että mitä ihmettä nämä miehet oikein tekevät. Hän näki, että jotain kirkkoa siihen oltiin tekemässä. Hän jäi pohtimaan mikä tuo kirkko oikein oli ja miksi soppatykistä jaettiin hernekeittoa nälkäisille? Kun tämä kaikki toteutui, hän sai itsekin syödäkseen ihan oikeasti eikä vain unissaan. Tämän miehen lähtö kirkostamme oli yhtä yllättävää kuin hänen saapumisensakin. Hän kuoli sydänkohtaukseen 50-vuotiaana ollessaan lenkillä.

Odottelen nyt jännittyneenä milloin nuo uskon miehet tulevat taas Kuusamoon ja jatkavat tuota hyvää työtään ja tekevät meille Kasvisravintola Karpalon? Tuona päivänä minun "näkyni" saa täyttymyksensä.

Jos haluat olla mukana tässä historiallisessa projektissa, niin ota minuun yhteyttä p. 040-8474 582 paavo.hautala@pp1.inet.fi

Jos olet kiinnostunut Maranatha Volunteers Finland ry:n toiminnasta ja tulevista projekteista voit käväistä tämän yhdistyksen sivuilla: www.maranathafinland.net

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Rauha teille!

Anne ja Terho lähtivät aamulla Kajaaniin katsomaan Annen isää, joka on saanut sairaskohtauksen. Arvo on ollut heikossa kunnossa jo pidemmän ajan. Vaivat tulevat iän myötä. Arvolla on ikää jo 85 vuotta. Lähdön hetki saattaa olla lähellä. Muistetaan rukouksin, että kaikki menisi hyvin.

Nuoret ja minä jäimme Kuusamoon, keväiseen ja aurinkoiseen Kuusamoon. Teimme Ranen kanssa 10 km:n aurinkolenkin ja poikkesimme myös lintutornissa, joka on matkan varrella. Kevään merkit ovat jo pitkällä. Lumi sulaa kovaa vauhtia. Luonnossa tapahtuvat muutokset ovat, suuria.

Tänään meillä oli pääsiäisjumalanpalvelus. Saarnani alkuteksti oli Luuk. 24:36 "Rauha teille." Nämä sanat olivat ylösnousseen Jeesuksen ensimmäiset sanat, jotka Hän lausui yläsaliin kokoontuneelle pelokkaalle opetuslapsijoukolle. Samasta asiasta ja samassa paikassa Jeesus oli puhunut muutama päivä aikaisemmin viimeisellä ehtoollisella näin:
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon" (Joh. 14:27). Kaikki ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat rauhaa. Jeesuksen oma rauha, jonka hän antaa omilleen on suuri siunaus. Jeesuksella on valta ja oikeus toivottaa ja antaa omilleen rauha. Tämä perustuu siihen rauhan työhön, jonka hän on juuri suorittanut ristillä. Jeesuksen risti kruunaa Vapahtajamme rauhan ruhtinaaksi. Sovitus tuo rauhan kaikille niille, jotka vastaanottavat sovituksen. Jeesuksen ansiot vastaanotettuna uskossa omalle kohdalleen antaa rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Rauhan toivotus opetuslapsille oli tärkeää, koska he pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Kerran aikaisemminkin he olivat luulleet Jeesusta aaveeksi. Jeesus ei ole aave eikä harhakuva. Jeesus näytti kätensä ja jalkansa ja pyysi opetuslapsia koskettamaan itseään ja tunnustelemaan, että Hän on konkreettisesti heidän keskellään. Kun Maria oli nähnyt Jeesuksen haudalla, häntä kiellettiin koskettamasta Jeesusta, koska Jeesus ei ollut vielä käynyt Isän luona taivaassa. Nyt hän oli käynyt Isän luona ja palannut takaisin opetuslasten luo. Nyt opetuslapsilla oli lupa koskea Jeesusta. Jotta kaikki epäluulot häviäisivät mielestä, Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi." Nyt kuulijat olivat valmiit ottamaan vastaan Jeesuksen opetuksen. Jeesus painottaa kirjoitusten tärkeyttä. Uskon pitää olla ankkuroituneena sanaan. Evankeliumin julistaminen ja Jeesuksesta todistaminen lepää sanan pohjalla. Jeesus muistuttaa Pyhän Hengen saamisesta ja kehottaa opetuslapsia odottamaan tämän lupauksen täyttymystä. Lupaus täytettiin helluntaina ja silloin opetuslapset olivat valmiit palveluksen työhön. "Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu" (Matt. 24:14).

Oletko sinä vastaanottanut evankeliumin? Jos olet, niin kerrothan siitä eteenpäin muille ihmisille! Jeesus tulee takaisin, kun evankeliumi on saavuttanut kaikki kansat!

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Pitkäperjantaina saimme vieraita

Psalmi 29 antoi hyviä ajatuksia sydämeen. Herran ääni kaikuu kautta luomakunnan. Psalmit ovat lauluja. Olisi mielenkiintoista kuulla psalmi 29 laulettuna ja soitettuna. Siinä on niin kauniita sanoja. Herran ääni saa ihmeitä aikaan. Hänen äänessään on luomisvoima. Tulee mieleen luomiskertomus. "Jumala sanoi ja tapahtui niin ..." "Herra antaa voiman kansalleen, rauhalla hän kansaansa siunaa". Tätä voimaa ja rauhaa saimme kokea tämän illan "Ristinjuhlassa". Esko Korpi-Hyövälti tuli lastensa kanssa Piikkiöstä Kuusamoon viettämään pääsiäistä. He ovat olleet täällä jo monena vuotena. Äiti ei päässyt tänä vuonna mukaan, mutta Pekka-poika ja Hanna tytär olivat saapuneet. Korpi-Hyövältin perhe on ollut useana vuotena esiintymässä pääsiäiskuvaelmassamme. Tänään muistelimme noita ihania aikoja, yhdessä.
Tilaisuuden jälkeen sain tekstiviestin eräältä kuulijalta jossa luki: "Ristin tapahtumat sykähdyttivät minua todella paljon. Vanhat ajat muistuivat mieleen. Oli hyvä kun kokoonnuimme piiriin rukoilemaan yhdessä. Se yhdistää meitä seurakuntana." T.E.

Suvi, Toni ja Jessica tulivat viettämään pääsiäistä mummilaan. On mukavaa kun tupaamme tuli elämää. Kylläpä Jessica on kasvanut isoksi tytöksi. Seurailee asioita ympärillään kovasti ja syö jo muutakin kuin maitoa. Lapset kasvavat nopeasti. Mikael teki tuttavuutta ja seuraili vauvan hoitamista sivusta. Jessica ei kuitenkaan ole vielä niin iso tyttö, että leikit sujuisivat Mikaelin kanssa. Pitää vielä odottaa vuosi tai pari vuotta. Muistamme rukouksin, että kaikki menisi hyvin ja pysyisitte terveinä.

Onnitteluja!

Onnea ja siunausta Pirjo-siskolleni syntymäpäiväsi (10.4.) johdosta. Herra antakoon syntymäpäivälahjaksi sinulle paljon terveyttä.

Onnea ja siunausta myös Hilkka-siskolle 50-vuotispäivän johdosta 11.4.
Terveiset kaikille sisarilleni, jotka olette kokoontuneet viettämään Hilkan synttäreitä.

En ole katsonut sukuni merkkipäivälistaa pitkiin aikoihin. Syyn varmaan arvaatte! Monet olette täyttäneet vuosia. Onnea!

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Pääsiäistervehdyksenä lähetän kaikille lukijoilleni Raamatun lukukappaleita, joihin voit perehtyä kaikessa rauhassa. Toivottavasti ehdit ja jaksat lukea ainakin yhden lukukappaleen. Kommentissa voit kertoa minkä lukukappaleen valitsit ja mikä ajatus jäi sinua siunaamaan ja puhuttelemaan.

1. Jes. 53:1-12
2. Matt. 26-28
3. Mark. 14-16
4. Luuk. 22-24
5. Joh. 18-21
6. 1 Kor. 13:1-13
7. Ilm. 4-5

Toivon sinulle siunattuja hetkiä sanan äärellä!

torstai 9. huhtikuuta 2009

Pääsiäisenä rakkaus tulee suurimmaksi

Koillissanomien toimittajan Riina Puurusen kirjoitus oli tämän päivän lehdessä. Hän on kirjoittanut artikkelin haastattelun perusteella. Joissakin kohdin olisin kirjoittanut toisin, jos olisin saanut päättää mitä lehteen tulee.
Lehtikuvassa istun Raamattu kädessä puisella penkillä, jonka takana on keväinen puutarha suihkulähteineen ja ilmassa kuuluu linnun laulu. Kuvatekstissä lukee: Pääsiäisenä suru ja ilo kohtaavat voimakkaasti, sanoo Kuusamon adventtiseurakunnan pastori Paavo Hautala. - Pääsiäisenä muistamme tärkeintä asiaa mitä meidän puolestamme on tehty. Lehdessä lukee seuraavasti:

Ristin tie

Pelastus perustuu syntien anteeksi saamiseen, sanoo Kuusamon adventtiseurakunnan pastori Paavo Hautala. Pääsiäisen tapahtumat ovat keskeisiä. - Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus on Jumalan voimakkain rakkauden ilmaisu ihmisille. Ristiin naulitseminen alkaa rukouksella ja anteeksiantamuksella - "Isä, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät."
Pääsiäisen tapahtumien dramatiikka ja paradoksi puhuttelevat Hautalaa. - Ihminen tapaa Luojansa, tapahtuu isän murha. Meidän syntimme ja pahuutemme naulasivat Jeesuksen ristille ja se tapahtui, jotta pelastuisimme, saisimme syntimme anteeksi. Tappio kääntyy, voitoksi.
Pastori Hautalan mieleen nousee korinttilaiskirjeen rakkauden korkeaveisu: "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
- Pääsiäisessä rakkaus tulee suurimmaksi ja voittaa pahuuden. Jeesus nousee ylös kuolleista ja toivo alkaa.
Pääsiäistä vietetään adventtiseurakunnassa perheen juhlana. Pääsiäisen tapahtumia käydään läpi kuvaelmissa. Kirkossa vietetään perjantaina ristinjuhlaa ja lauantaina on pääsiäisjumalanpalvelus.
- Jumalan sana, laulut ja rukoukset koskettavat ja auttavat ihmistä. Pääsiäinen käy läpi kaikki tunteet, joita ihmisessä on.
Hautala sanoo pääsiäisen kertovan hyvin sen miksi Jeesus auttaa kiusattuja. - Oma kansa nousi Häntä vastaan ja tappoi hänet. Itse raskaimman kokeneena, Hän ymmärtää niin hyvin meitä.
Pääsiäisenä adventtiseurakunnassa otetaan askel kevääseen. - Pimeys loppuu ja kevään lämpö aukeaa. Katse kirkastuu ja mieli on, iloisempi.

Riina Puurunen

Aamulla luimme psalmin 28. Olen pannut merkille, että Daavid rukoilee ja toivoo usein sitä, ettei hän kuolisi jumalattomien kanssa yhtä aikaa. Hän kammoaa jumalattomuutta. Synnistä ja sen seurauksista hänellä on omakohtainen kokemus. Heikkoudessaan hän pakenee Jumalan luo ja kaipaa syvästi Herran läsnäolon kirkkautta. Tässäkin psalmissa hän rukoilee: "Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden mukana." Kuollessaan Daavid halusi jättää elämänsä Herran käteen. Miten Jeesus kuoli? Jeesus kuoli kahden ryövärin keskellä, joista toinen pelastui viime hetkellä. Ryöväri sai Jeesukselta paratiisilupauksen ja Jeesus pitää lupauksensa.
Mietin Jeesuksen elämää ja ajattelen sitä, kuinka kauheat jumalattomuuden "tsunamit" vyöryivät häntä kohti syntymätä kuolemaan asti. Viimeisinä hetkinään hänen päälleen laskettiin synnin ja jumalattomuuden koko kuorma. Raskainta kestettävää Jeesukselle oli ajatus Isän menettämisestä. Isän käsiin Jeesus antoi itsensä. Jeesuksen ylösnousemus on valtava todistus Jumalan rakkaudesta. Jeesus elää, joten mekin saamme elää!

Daavid toteaa psalmissa 28, että "Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa." Näin mekin voimme tehdä.

Saamme useita pääsiäisvieraita kirkkoomme. Myös yövieraita. Meillä on hyvät tilat ottaa vastaan yövieraita. Siivosimme Herran huoneen kaikki tilat hyvin ja koristelimme salin keltaisin kukkasin. Lastenkirkkoon laitoimme huopakuvista vaikuttavan "kuvakollaasin" Golgatan tapahtumista. Tämä teki voimakkaan vaikutuksen meihin. Miten se vaikuttaakaan lapsiin! Lastenopetusta kannattaa tehostaa kuvin. Kuvat jäävät mieleen ja ne puhuttelevat enemmän kuin tuhat sanaa. Kaikki varmaan muistamme kouluajoilta sen, miten opettajan tuomat kuvataulut olivat mielenkiintoisia ja puhuttelevia. Opettajan selvittäessä mitä kuvat esittävät saivat ainakin minun mielenkiintoni heräämään. Meillä on ollut tapana pystyttää tyhjä iso puinen risti alttarille. Tämä on vaikuttava ja kutsuva, erityisesti pitkäperjantain ristinjuhlassa. Musiikkidraama "Ristille tie vapaa on!" on ollut aina koskettava.

Ehdin tänään käydä myös kentällä. Kaikki kodit, joissa kävin, olivat hyvin tuttuja ja niiden asukkaat tunnen 19 vuoden ajalta oikein hyvin. Eräässä kodissa sukeutui pitkä keskustelu Karpalosta. He olivat kiinnostuneita tulemaan mukaan erilaisille terveyskursseille, joita suunnittelemme tulevaisuudessa. Päässäni on "valtavat" visiot ja unelmoin niiden toteutumisesta.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Lehden toimittaja soitti ja pyysi haastattelua!

"Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on elämäni turva ketä siis säikkyisin? --- Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! (Ps. 27:1,14). Näiden ajatusten siivittämänä aloitin tämän päivän.
Tapasin monia ihmisiä, joiden kanssa tuli mielenkiintoisia keskusteluja. Sain myös oppitunnin rakentamisesta. Reumapotilaalle puutalo olisi kuulemma paljon terveellisempi vaihtoehto kuin kivitalo. Saunan ja pesuhuoneen seiniä ei kannattasi laatoittaa tämän tapaamani rakentajan mielestä. Hän suositteli panelointia. Hän perusteli tätä ratkaisua energiankulutuksen ja ilmanvaihdon kannalta.

Iltapäivällä sain yllättävän puhelun Kuusamon lehtitalosta. Koillissanomien toimittaja pyysi minulta haastattelua lehteen. Haastattelu tehtiin Kuusamon ev.lut. srk:n seurakuntatalolla, jonne oli valmistettu mittava näyttely pääsiäisviikon tapahtumista. Näyttely alkoi viimeisestä ehtoollisesta ja päättyi ylösnousemuksen iloon ja riemuun. Näyttelyn valmistajat olivat nähneet suuren vaivan. Eri asemilla yhdistyvät historia ja nykypäivä koskettavalla tavalla. Tämä antaa mahdollisuuden hiljentyä ja kuunnella Herran puhuttelua omassa sydämessä. Toimittaja kyseli minulta pääsiäiseen liittyviä kysymyksiä. Hän oli kiinnostunut tietämään miten vietämme pääsiäistä ja mitä sanomaa
välitämme pääsiäisen aikana. Ilman Jeesuksen elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta meillä ei olisi elämää!

"Raamattu avautuu etsivälle" -pienryhmässä tutkimme edelleen Jeesuksen takaisintuloon liittyviä tekstejä. Tästä aiheesta soitti minulle eräs henkilö ja sanoi Jeesuksen takaisintulon olevan hänen mielestään hyvin lähellä. Olin hänen kanssaan samaa mieltä. Tämä henkilö ei kuulu seurakuntaamme. Hän oli nähnyt unessa, että kokosin sirpaleita. Tiedän, että tämän soittajan elämä on sirpaleina ja sanoin, että unesi merkitys on ehkä se, että Herra on kokoamassa sinun elämääsi sirpaleista uudeksi ehjäksi astiaksi. Hän lukee nyt ahkerasti Raamattua. Annoin hänelle maanantaina paremman Raamatun entisen kuluneen tilalle. Herra siunatkoon kaikkia särkyneitä ihmisiä, jotka kaipaavat eheytymistä ja parantumista haavoistaan.

Viimeisenä illalla klo 19.30 oli vielä Kuusamon ETRA ry:n johtokunnan kokous, jossa käsiteltiin Karpalo-asiaa. Rukoillaan edelleen asian puolesta. Muistetaan myös Annen isää, joka on saanut sairaskohtauksen.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Kotikäyntejä pääsiäisviikolla

Vein tänään ilmoituksen Koillismaan Uutisiin. Siihen tuli kuuden tilaisuuden ohjelma samaan lehteen. Kyseinen lehti ilmestyy vain kerran viikossa. Se on ilmaisjakelulehti, joka jaetaan koko Koillismaan alueelle. Lehti luetaan tarkkaan, joten tieto menee hyvin perille. Nyt lehdellä on runsaasti lukijoita, koska Kuusamoon on saapunut paljon pääsiäisvieraita. Tämä muistuttaa minua Jerusalemiin saapuneista pyhiinvaeltajista Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikoihin. Kuusamoon tulevat matkailijat eivät kuitenkaan ole "pyhiinvaeltajia", vai ovatko? Tässäpä olisikin hyvä idea järjestää Rukalla gallup-kysely pyhiinvaelluksesta. Siitä pääsisi sitten keskusteluihin ja kontakteihin ihmisten kanssa. Nykyään kirkkoomme tulee usein vieraita juhlapyhien aikaan. Jokin aika sitten saimme vieraiksi kolme värillistä naista, jotka olivat Englannista. He kuuluivat Lontoossa 600-jäseniseen seurakuntaamme. He olivat iloisia ja reippaita sisaria. Lauloivat ja toivat terveisiä kotiseurakunnastaan. Piristävä kokemus puolin ja toisin.

Aamun psalmissa 26 Daavid pyytää Herraa hankkimaan hänelle oikeutta. Hän kokee kärsineensä vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta ihmisten taholta. Tämä on varmaan monien kokemus meidänkin päivinämme. Ihmiset huokailevat kovaa kohtaloaan ja peräänkuuluttavat oikeuksiaan. Kuka heitä auttaisi ja puolustaisi? Syyttömänä kärsiminen on raskasta. Tämä ajatus vie meidät pääsiäisen sanomaan. Jeesus kärsi syyttömänä kaikkein raaimman kohtelun minkä kukaan muu on joutunut kokemaan. Jeesuksen kärsimyksien ja rakkauden määrää ei voi käsittää. Raskainta ja vaikeinta kestettävää on se kun oma yhteisö ja läheiset nousevat vastarintaan ja alkavat vainota syytöntä. Jumala oli valinnut Israelin totuutensa välittäjäksi maailmaan. Oliko niin, että heillä oli totuus vain kirjoissa ja kansissa, mutta ei sydämessä eikä käytännön elämässä. Totuuden teoriasta ei ole apua, jos "käytäntö", hengen hedelmät puuttuvat. Ylipappien, kirjaoppineiden, fariseusten ja hallitusmiesten sokeus ihmetyttää. Mietin, että toistaako historia itseään myös meidän aikanamme. Tapetaanko totuus ns. "viisaiden" kautta nykyäänkin?
Jeesus kävi läpi kovan kohtalon meidän kaikkien tähden ja puolesta. Jeesus ymmärtää elämää. Hän pystyy auttamaan sorrettuja ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Kukaan ei voi tehdä toiselle mitään sellaista, mitä ei nähdä taivaassa. Kerran kaikki asiat selvitetään perusteellisesti ja oikeus voittaa. Jos tunnollamme on vääryyttä missä muodossa tahansa se on syytä selvittää tässä ajassa. Armon ajassa. Ilmestyskirja kertoo meille, että eräänä päivänä armon aika päättyy. Tämä on ihmiskunnan vakava hetki. Tähän tilanteeseen annetaan sana: "Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. Katso minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan" (Ilm. 22:11,12).

Psalmissa 26 Daavid kertoo avoimesti miltä hänestä tuntuu ja mitä hän ajattelee elämästä. Hän puolustaa itseään vähän samalla tavoin kuin Job, joka tunsi olevansa väärin ymmärretty ja väärin kohdeltu sekä väärin syytetty. David sai voimaa Jumalan läheisyydestä. Temppeli ja temppelin alttari oli Daavidille Jumalan kohtaamisen paikka, sovituksen ja siitä seuraavan anteeksiantamuksen, ilon ja rauhan "maja". Ihminen löytää elämälleen vahvan perustan Jeesuksessa, lähteen josta pulppuaa elämän vettä. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Voimme nähdä sen selvästi ristiinnaulitussa Kristuksessa. Tunnetko sinä seisovasi vahvalla perustalla elämässäsi?
Jos perustuksesi on heikko ja se horjuu, niin katso Jeesuksen ristiä!

Kokemuksia tämän päivän kotikäynneistä!
Kävin tänään tapaamassa viittäkymmentä naapuriani. Laukussani oli tutut tuomiset ja oven takana "sama tuttu naama", niin kuin kerran eräs henkilö totesi, kun näki minut oven avattuaan. Ihmisten tapaaminen on minulle erittäin mieluista. Se tekee päivästä suuren seikkailun. Etukäteen ei tiedä mitä saa kokea. Tänään sain kuunnella mukavia kertomuksia siitä mitä ihmiset olivat tehneet ja missä he olivat käyneet. Tapasin myös uuden ystävän, joka oli pari kuukautta sitten muuttanut lähelle kotiamme. Eräs henkilö oli töissä Huurre-nimisessä firmassa. Kun hän vastasi puhelimeen hän sanoi: "Huurteen puhelimessa Tuisku". Soittaja luuli, että vastaaja pelleilee, mutta se oli kuitenkin totta. Esitettyäni lehteä vanhusten palvelukodissa, niin minulle kerrottiin etteivät dementoituneet vanhukset ymmärrä enää mitään mitä lehdissä lukee. Rva sanoi, että vaippoja täällä tarvittaisiin. Jos minulla olisi ollut myytävänä vaippoja, niin ne olisivat menneet hyvin kaupaksi tällä ovella. Tämä kokemus jäi mieleen huvittavana kokemuksena tältä illalta.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Kuukkeli-Kerhon pääsiäisaskarteluilta

Kuukkeli-kerhossa oli tänään pääsiäisaskartelua. Tea-tyttö oli löytänyt lehdestä mukavan askarteluohjeen ja oli äitinsä kanssa tehnyt sen malliksi. Se oli sellainen isokokoinen "tipu", johon tarvittiin styroksipalloja, silkkipaperia, kartonkia, huopaa, keltaista akryylimaalia ja liimaa. Se oli aika hauska työ. Siinä tarvittiin sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä. Silkkipaperista piti rypistellä pieniä pallukoita ja liimata niitä isoon styroksipalloon. Toinen vähän pienempi pallo piti maalata keltaiseksi. Siitä tuli "tipun" pää. Työn ohessa oli mukava jutella ja lauleskella teemaan sopivia lauluja. Kerhoaika ei ihan riittänyt työn valmiiksi saattamiseen. Päätimme jatkaa huomenna ja keskiviikkona, jotta saamme sen valmiiksi pääsiäiseksi. Keskustelimme "tuunaus"-töistä, jotka ovat tulleet muotiin. TV:ssä on hyviä ohjelmia, joissa tuunataan monenlaisia juttuja. Niistä saamme jatkuvasti hyviä vinkkejä, mitä voi kerhossa toteuttaa. Yhdessä tekeminen on hauskaa ja aika vierähtää nopeasti. Kuukkeli-kerho on maanantaisin klo 17.30-19.00. Sinne ovat kaikki lapset ja varhaisnuoret tervetulleita. Olen pitänyt tätä kerhoa vuodesta 1990 alkaen. Syksyllä tulee kuluneeksi jo 19 vuotta kerhon avajaisista. Paljon on ehtinyt siinä ajassa tapahtua. Kerhon perustajajäsenet ovat aikuistuneet. Jotkut ovat menneet naimisiin ja heillä on lapsia. Pian tulee aika jolloin kerholaisia tulee mukaan jo toisessa polvessa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Tri Paavo Hirvikallion muistolle!

Ostin tänään Helsingin Sanomat. Kylläpä oli paksu lehti, 86 sivua. Ostin lehden, koska siinä oli pitkäaikaisen ystävämme kuolinilmoitus. Valtiotieteiden tohtori Paavo Hirvikallio s. 4.9.1911 Luumäellä. Nukkui kuolon uneen 7.3.2009 Helsingissä 97 vuoden ikäisenä. Lehdessä oli 70 kuolinilmoitusta, joten meni tovi ennen kuin löysin etsimäni. Muistotekstinä oli Paavo Hirvikallion omat sanat, jossa hän tuo esille tuntojaan ja kaipaustaan.

"On aika lähteä. En tunne enää kuuluvani tähän kummalliseen maailmaan. Olenko syntynyt toisella planeetalla? Menetettyäni elämäntoverini ja näköni kaipasin lämpöä ja läheisyyttä. Sainko sitä, hyvä kysymys." P.H.

Nämä sanat koskettivat sydäntäni. Paavo-kaimani koki olevansa vieras ja muukalainen tässä maailmassa. Yksinäisenä ja sokeana, läheisyyttä ja lämpöä kaipaavana vanhuksena ei ole mukava olla. Maailmasta on tullut kummallinen paikka asua. Se ei ole entisensä. Pitkä synnin murhenäytelmä on vieraannuttanut ihmiset toisistaan. Kaikilla on niin kiire, ettei näytä jäävän aikaa edes läheisille. Miljoonat ihmiset kokevat samoin. Olemme kuin orpolapsia ja huudamme isää ja äitiä. Missä olet?! Sokeana ja avuttomana huudamme taivasta kohti ja kysymme: Onko ketään kotona?

Tiedämme, että Jumala on ja hän on lähellä niitä, joilla on särjetty sydän ja nöyrä henki.

Opin tuntemaan tri Paavo Hirvikallion Toivonlinnassa, Piikkiössä. Olin silloin nuori mies. Toimin kuntohoitajana Toivonlinnan kylpyparantolassa kesäisin. Asuin silloin perheeni kanssa Heinolassa. Minulla oli silloin oma kuntohoitajan vastaanotto. Tein tätä työtä Heinolassa kahdeksan vuotta 70- ja 80- luvuilla. Kesäisin olimme työssä Toivonlinnassa. Löysin valokuva-albumistani valokuvan, joka oli otettu 1980 kesällä. Kuvassa on Paavo Hirvikallio, minä, vaimoni ja 2-vuotias Terho-poikamme ja ystävämme Anja Attenberg-Nieminen. Kuva on otettu kesäasuntomme olohuoneessa. Kaikki ovat kuvassa iloisen näköisiä. Terho istuu sylissäni ja hänellä on molemmissa käsissä koira-kortti. Kun katselen tätä kuvaa, mieleeni palautuu tuo hetki. Kaksi Paavoa on äänessä ja Anja, joka on kova puhumaan ja nauramaan tapaa Paavo Hirvikallion ensimmäistä kertaa ja siksi hänellä onkin niin paljon kerrottavaa elämästään, joka ei ole ollut helppo. Keskustelussa käymme läpi elämänkokemuksia. Paavo osaa rohkaista ja kannustaa meitä nuoria, joille ei ole vielä ehtinyt karttua kovin paljon elämänviisautta.

Kun hoidin ystävääni kylpylässä, meillä oli aina hyvin vilkas keskustelu monista eri aiheista. Uskonasioissa riitti puhumista vaikka kuinka paljon. Se oli meille molemmille mieluinen aihe. Paavo kannusti minua seurakuntatyöhön. Hän oli hyvin kiinnostunut urastani ja iloitsi siitä, että löysin oman paikkani sananjulistajana. Paavo piti meihin yhteyttä, kun muutimme Tornioon ja myöhemmin Kuusamoon. Lähetimme toisillemme joulutervehdykset ja vaihdoimme kuulumisia myös puhelimitse. Hän unohti aina omat tarpeensa ja kyseli vointiamme, miten jaksamme ja miten lastemme elämä sujuu? Miten työssä on mennyt? Muistelimme yhteisiä onnellisia hetkiä Toivonlinnassa. Ystävyyssuhteemme liittyi kesään. Erityisesti juhannukseen. Silloin oli koolla useita tuttuja henkilöitä, jotka saapuivat uskollisesti Toivonlinnaan kuin kevään "muuttolinnut". Juhannus Toivonlinnassa oli elämys. Kylpyvieraat ja talon henkilökunta esittivät yhdessä tasokasta ohjelmaa. Laulu- ja musiikki-konsertit, runonlausunta, kuvaelmat ja juhlapuheet sekä hyvä ruoka ovat jääneet mieleen Toivonlinnan juhannuksista. Esitetyistä ohjelmista keskusteltiin ja annettiin palautetta puolin ja toisin. Henkilöistä ja "erityispersoonista" riitti puhumista. Paavolla oli aina jokin rohkaiseva ja kannustava sana sanottavana. Olimme kuin yhtä perhettä. "Hoidimme" toinen toisiamme monella eri tavoin. Muistuu mieleeni eräs juhannus. Henkilökunta esitti silloin kuvaelman juhannuskokolla Toivonlinnan rantakalliolla. Aiheena oli Elia ja baalin profeetat Karmelin vuorella. Olin saanut pääroolin. Esitin Eliaa. Kallioinen merenrantaympäristö loi aidontuntuiset puitteet. Baalin profeetat hyppivät ja tanssivat, mutta tuli ei vain syttynyt alttarilla. Sitten tuli Elian vuoro astua esiin. Eläydyin Elian kokemukseen hyvin vahvasti ja tunsin suuren vastuun kuulijoiden "jumalanpalveluksesta". Minua jännitti kovasti, että syttyisikö tuli ja kun tuli syttyi alttarille, jotain syttyi myös minun sydämessäni. Kylpyvieraiden kannustavilla sanoilla oli nuoreen mieleeni suuri vaikutus. Uskon, että nämä kokemukset ovat rohkaisseet minua tähän työhön jota tänä päivänä teen. Erityisesti muistan kiitollisuudella Paavo Hirvikallion "isällisiä" neuvoja ja ohjeita ja sitä kannustavaa kiinnostusta jota hän osoitti minulle ja perheelleni.

Kiitos Paavo! Lepää rauhassa! Herra muistakoon sinut ylösnousemuksen ihanana päivänä ja antakoon sinulle iankaikkisen elämän, ilon ja rauhan. Isän turvallisen sylin, jossa saat kokea lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta jota jäit kaipaamaan maan päällä. Vieraalla planeetalla!

"Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata" (Hep. 11:13,14).

Eilen 4.4. muistelimme Paavo Hirvikalliota ja sytytimme kynttilän hänen muistolleen klo 13.00.

Otamme osaa läheisten suruun ja kaipaukseen ja toivotamme siunausta kaikille teille. Muistamme rukouksin!

"Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen" (Joh. 17:3).

Paavo Hautala perheineen Kuusamosta

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Johannes-passion "lumoissa"!

Anne vei minut tänään konserttiin Pyhän Ristin kirkkoon. Kirkossa oli harvinaisia vieraita: Evankelista Tuomas Katajala, "Jeesus" Jorma Hynninen, Pietari ja Pilatus Ari Rautakoski, sopraano Henna-Mari Sivula, altto Essi Luttinen, tenori Niall Chorell, basso Jari Parviainen, kuorot Oulun Katedraalikuoro, Sofia Magdalena- yhtye, orkesteri Oulunsalo Ensemble, konserttimestari Sinikka Ala-Leppilampi, Basso continuo Miklos Spanyi, cembalo, Dora Petery, urut, kapellimestari Raimo Paaso. He esittivät upean Johann Sebastian Bachin Johannes-passion BWV 245.

Sain tietää, että ensimmäinen Johannes-passion esitys tapahtui pitkäperjantaina vuonna 1724 Leipzigissä. Nyt Kuusamossa tapahtuva esitys oli Johannes-passion 285-vuotisjuhlaesitys, sillä vuonna 1724 pitkäperjantai oli 4. huhtikuuta. Kului 285 vuotta kun tämä mahtava sävellys tuli Kuusamoon ja sain etuoikeuden kuulla sen "livenä" ja elää nuo sykähdyttävät hetket yhdessä kuusamolaisten kanssa, jotka olivat tulleet kuuntelemaan samoja säveliä suurena joukkona. Kirkko oli täynnä väkeä. Taputuksista ei tahtonut tulla loppua, kun esitys oli, päättynyt.

Johannes-passiota sanotaan "viidenneksi evankeliumiksi". Jumala on antanut meille evankeliumin myös sävelin!

Johann Sebastian Bach (21.3.1685 - 28.7.1750) syntyi Eisenachissa itäisessä Saksassa musiikkiperheeseen. Hänen muusikkovanhempansa kuolivat, kun hän oli yhdeksänvuotias, ja hän muutti asumaan veljensä Johann Christophin luokse Ohrdrufiin. 17-vuotiaana hän oli jo urkuri. 1707 Bach meni naimisiin serkkunsa Maria Barbara Bachin kanssa, jonka kanssa hän sai seitsemän lasta. 36-vuotiaana hän menetti vaimonsa ja vuotta myöhemmin hän solmi toisen avioliiton Anna Magdalena Wilcken kanssa ja heille syntyi 13 lasta. Bachilla oli siis 20 lasta. Musikaalisia Bachin sukulaisia on paljon. Bachin kolme poikaa Carl Philipp Emanuel Bach, Johann Christian Bach ja Wilhelm Friedemann Bach ovat ansioituneita säveltäjiä ja muusikkoja. Bach oli hyvin uskovainen ja hän sävelsi kaikki teoksensa Jumalan kunniaksi. Johann Sebastian Bach kuoli 28.7.1750. Hän oli silloin 65 vuoden ikäinen. Johannes-passiossa on viisi kohtausta: Jeesuksen pidätys, Jeesus ylipappien edessä, Jeesus Pilatuksen edessä, ristiinnaulitseminen ja hautaus. - Ajattelin, että tähän voisi lisätä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen ja Hänen takaisintulonsa. Silloin kohtauksia olisi seitsemän. Raamatussa seitsemän on täydellisyyden luku. Johannes-passiosta tulisi näin "täydellinen". Kuusi osaa olisi toteutunut ja seitsemäs toteutuu pian!
Kuunnellessani koskettavaa sanomaa ajattelin, että olisi mahtavaa, jos samanaikaisesti kuulisi myös Geog Friedrich Händelin Messias-oratorion (Messiah HWV 56 vuodelta 1741) ja erityisesti "halleluja"-kuoro-osan. Mietin, että olisiko tässä ne kaksi puuttuvaa osaa, että "viides evankeliumi" olisi "täydellinen."

Tilaisuuteen oli tehty mahtava käsiohjelma-vihko, jossa oli kaikki sanat saksaksi ja suomeksi. Siitä oli helppo seurata musiikki-draaman etenemistä. Tenorit, baritonit, altot, sopraanot, mezzosopraano, viulut, sellot, huilut, urut, cembalo soivat kirkon holveissa ja tavoittivat korvamme ja sydämemme voimakkaalla ja vaikuttavalla tavalla.

Jäin miettimään monia sanoja joita kuulin esimerkiksi seuraavia ajatuksia:
"Kiiruhtakaa, te ahdistuneet sielut, lähtekää tuskaisista luolistanne, kiiruhtakaa - "Minne" - Golgatalle! Menkää uskon siivin, paetkaa - "Minne?" - Ristin kukkulalle, teidän onnenne kukoistaa siellä!
"Mieti, kuinka hänen veren tahrima selkänsä kohta kohdaltaan yhtyy taivaaseen. Kun syntitulvamme laineet sitten ovat laantuneet, loistaa kaunein sateenkaari Jumalan armon merkkinä."

Kiitos Anne-vaimoni, kun veit minut tähän unohtumattomaan konserttiin! Ilman sinua tämä kokemus olisi jäänyt väliin! Kiitos kaikille esiintyjille ja tilaisuuden, järjestäjille! Kiitos Oulun tuomiokirkkoseurakunnan Raimo Paasolle ja Kuusamon seurakunnan kanttori Raimo Heikkilälle, jotka olette nähneet suuren vaivan järjestäessänne tämän upean kokemuksen meille kaikille! Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta, lahjastaan! Terveiset myös kaikille tutuille, joita näin, kirkossa. Musiikki ja sen sanoma yhdisti meitä ihmeellisellä tavalla. Terveiset erityisesti hyvälle naapurille, Annen kirkkokuorokaverille, Eevalle ja hänen perheelleen, joka oli matkassamme mukana. Rukouksin muistaen, Paavo!

Rakkaus oli tämän päivän teemana!

Tänään on ollut aurinkoinen ja kirkas sapatti. Jumalanpalveluksen teemana oli Rakkaus. Noin viisisataa vuotta ennen Kristuksen syntymää kreikkalainen filosofi Sofokles sanoi: "Yksi sana vapauttaa meidät kaikesta elämän taakasta ja tuskasta. Se sana on rakkaus." Niin tosia kuin nämä sanat ovatkin, tämä kreikkalainen viisas oli täysin tietämätön sen rakkauden syvyydestä, jota meidän Vapahtajamme tulisi julistamaan ja ilmentämään."

Nämä johdantosanat lähettivät meidät kiintoisalle matkalle VT:n ja UT:n maailmaan tutkimaan Jumalan rakkauden syvyyttä, pituutta, leveyttä ja korkeutta. Lastenlaulussa lauletaan: "Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen, Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen, Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen, Rakkaus ihmeinen. Niin korkea, ettet voi ylittää, Niin laaja, ettet voi ohittaa, Niin syvä, ettet voi alittaa, Rakkaus ihmeinen." Tulimme huomaamaan, että nämä sanat pitävät paikkansa. Jumala on rakkaus. Rakkaus on suurin kaikista, koska Jumala on suurin! Meidän rakkautemme on hyvin vajavaista, koska siihen liittyy usein itsekkyyttä ja ahneutta. Jotkut ovat sellaisia, että he aina vain vaativat rakkautta muilta, mutta eivät itse anna rakkautta toisille. Tällaiset ihmiset käyttävät toisia hyväkseen ja imevät lähimmäisensä "kuiviin" ja jättävät heidät sitten ja siirtyvät toisen luo ja imevät heidätkin "kuiviin". Nämä ihmiset ovat hyväksikäyttäjiä. Oletko sinä joutunut kohtaamaan tällaisia ihmisiä? Löydätkö kenties itsesi näistä ajatuksista? Jumala antaa kyvyn rakastaa ja kyvyn ottaa vastaan rakkautta. Jätän tämän teeman auki, jotta sinulle jäisi kommentoitavaa tästä tunteita herättävästä aiheesta. Millaisia ajatuksia sinulla on Rakkaudesta? Klikkaa kommenttia kohtaa kirjoituksen alla ja kerro ajatuksistasi! Älä turhaan arkaile!

Kymmenen kilometrin lenkillä kohtasin erään perheen, jonka kaikki jäsenet osasivat "rakastaa" Rane-koiraa. Pieni tyttö hyppäsi pyörän päältä pois ja kysyi vienolla äänellä, että saako tuota koiraa silittää? Sanoin, että kyllä saa. Kysyin tytöltä, että onko sinulla koira? "Ei ole, mutta on ollut", tyttö vastasi. Sitten hän silitti Ranea hyvin hellästi. Rane tykkäsi ja rupesi kieriskelemään lumessa. Vähän myöhemmin tuli vastaan tämän tytön sisko ja hänkin hyppäsi pyörän päältä pois ja alkoi silittää Ranea. Kaksi tyttöä silitti ja rapsutti Ranea oikein kunnolla ja Ranella oli mukavaa. Kenelläpä ei olisi ollut vastaavassa tilanteessa. Vähän myöhemmin tuli vastaan tyttöjen isä ja äiti ja he työnsivät vaunuja, jossa oli heidän kuopuksensa. He nostivat pienen vauvan vaunuista ja näyttivät hänelle Rane-koiraa ja juttelivat lempeällä äänellä ja tutustuttivat hänet koiraan. Ajattelin, että tämä perhe osaa kohdella eläimiä rakkaudella. Ihailin tuollaista kasvatusta. Jospa osaisimme kohdella kaikkia Jumalan luomia ihmisiä ja eläimiä tuolla tavalla. Tämä perhe vaikutti onnelliselta, koska rakkaus ohjasi heidän käyttäytymistään. Tulin siunatuksi!

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Kevättä rinnassa!

Kuusamoon alkaa vähitellen virrata ihmisiä pääsiäisenviettoon. Se näkyy marketeissa pitkinä kassajonoina. Kevätaurinko houkuttelee matkailijoita Rukan rinteisiin ja laduille. Ihmisillä näyttää olevan kevättä rinnassa! Se tulee esille kasvojen ilmeissä ja iloisissa naurun sävyttämissä puheensorinoissa. Näin aurinkoisia ilmoja en muista nähneeni pikiin aikoihin näillä seuduilla tähän aikaan vuodesta yhtäjaksoisesti. Toivottavasti hyvät ja aurinkoiset ilmat jatkuvat vielä pitkään. Kuusamossa oli tänään kevätmarkkinat. Käväistiin Sinin ja Mikaelin kanssa katsomassa, mutta huomasimme, ettei kummallakaan ollut käteistä edes sen vertaa, että olisimme voineet ostaa jotakin kivaa Mikaelille. Minun piti heittää kolmella pehmeällä pallolla kevyitä peltipurkkeja kumoon ja siitä olisi voinut voittaa pehmolelun, mutta pussissani oli vain 1,35 euroa ja maksu oli 2,- euroa, joten sekin ilo jäi kokematta. Tästä sain sen opetuksen, että pitäisi huolehtia siitä, ettei "matti asu" vakituiseen kukkarossa.

Aamupiirin vietimme tänään Mikaelin ehdoilla. Sini sai rauhassa tehdä asioinnit ja kauppareissut, kun Mikael oli aamupiirissä. Lauloimme useita lastenlauluja. Niissä oli rohkaiseva sanoma kaikille meille. Psalmin 24 kysymykset pysäyttivät meidät syvälliseen pohdintaan. En kerro enempää. Voit itse pohtia niitä omassa mielessäsi.
Psalmissa 24 esitetään kolme kysymystä ja kaikkiin kysymyksiin annetaan vastaus. Oletko miettinyt kenelle nämä kysymykset esitetään ja kuka niihin vastaa? Mitä voimme oppia näistä kysymyksistä ja psalmista 24? Löydätkö tästä psalmista pääsiäiseen liittyviä aiheita?

Sain tänään ilahduttavan puhelinsoiton, joka koski Kasvisravintola Karpaloa. En kerro siitä nyt enempää. Pidän teidät jännityksen vallassa. Pyydän edelleen esirukousta tämän hankkeen puolesta. Herralle on kaikki mahdollista!

Posti toi meille tänään myös suruviestin. Mervi Hirvikallio, Vantaalta, lähetti henkilökohtaisen kirjeen, jossa hän ilmoitti meille, että Paavo Hirvikallion pitkä elämä päättyi rauhallisesti 7.3.2009 Kustaankartanon vanhainkodissa Helsingissä. Kirjoitan myöhemmin Paavo Hirvikalliosta muistokirjoituksen blogini sivulle.

Nyt valmistaudun huomista jumalanpalvelusta varten!

torstai 2. huhtikuuta 2009

Toimistotyössäkin voi miettiä taivasasioita!

Tänään minulla on ollut kiireinen toimistopäivä. Hoidan kahta virkaa. Pastorin - ja Pohjois-Suomen lähetyksen sihteerin, virkaa. Meillä on johtokunnan kokous 5.4., jonka pidämme puhelinneuvotteluna. Paperityöt vievät aina oman aikansa ja niissä on oltava tarkkana.

Kerron nyt mitä opetuksia olen saanut sanasta tämän päivän aikana.
Ensimmäinen teksti, jonka aamulla luin oli aamuvartiojae: "Väärä todistaja ei jää rankaisematta, joka valheita puhuu, ei pelastu" (San. 19:5). Tekstin yhteyteen oli merkitty nimet Naaman ja Gehasi. Nämä ovat tuttuja miehiä. Olen tavannut heidät Raamatussa. Naaman oli Aramin kuninkaan sotapäällikkö. Hän oli arvossa pidetty sotaurho, mutta pitalitautinen. Naamanin kodissa oli pieni heprealainen orjatyttö, joka todisti Naamanille uskostaan ja oikeasta Jumalasta, joka voi parantaa sairauksia. Tytön todistus oli niin vakuuttava, että Naaman päätti lähteä Israeliin hakemaan Jumalalta apua sairauteensa. Profeetta Elisa pyysi Naamania sukeltamaan Jordan-virtaan seitsemän kertaa, niin hän paranisi. Ylpeys esti häntä tottelemasta, mutta palvelijoidensa rohkaisemana hän lopulta nöyrtyi ja usko voitti epäilykset. Naaman sukelsi Jordan-virtaan seitsemästi ja parantui pitaalistaan täysin terveeksi. Naaman halusi palkita Elisan kalliilla lahjoilla, mutta Elisa ei suostunut ottamaan lahjoja vastaan. Hän antoi Jumalalle kunnian, eikä halunnut hyötyä toisen sairauden kustannuksella. Elisan palvelijan Gehasin sydän ei ollut yhtä jalomielinen. Hän päätteli mielessään: "Minun herrani säästi tuota aramilaista Naamania, niin ettei ottanut häneltä, mitä hän oli tuonut; - minä riennän hänen jälkeensä ja otan häneltä jotakin." Gehasi juoksi Naamanin luo salaa ja sai valheen avulla kaksi talenttia hopeaa ja kaksi juhlapukua. Hän kätki lahjat omaan piilopaikkaansa ja meni Elisan luo niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Profeetta kysyi: "Mistä tulet Gehasi?" Gehasi sanoi: "Palvelijasi ei ole käynyt missään." Tämä petollinen ja valheellinen toiminta sai kovan tuomion. Naamanin pitalitauti tarttui Gehasiin ja hänen sukuunsa ikiajoiksi. Totuus on Jumalasta, mutta petos kaikkine eri ilmenemismuotoineen on paholaisesta. Kukaan ei voi salata Jumalalta mitään eikä Pyhää Henkeä voi pettää. Rehellisyys maan perii. Tämä on hyvä pitää mielessä joka päivä.

Aamupiirissä luimme psalmin 23. Onko tämä sinunkin lempitekstisi? Tämän osaavat monet ulkoa. Psalmissa 23 on vain kuusi jaetta ja niissä on sanottu ja luvattu niin paljon meille kaikille. Jeesus on näiden sanojen ytimessä ja takuumiehenä, ja ne toteutuvat kohta kohdalta elämässämme, kun luotamme häneen. Tänäkin päivänä saamme elää todeksi jokaisen ajatuksen ja sanan jonka tästä psalmista luemme.

Mikä sana psalmissa 23 rohkaisee sinua eniten juuri tällä hetkellä?

Minua siunaa ajatus, joka tulee esille jakeessa kuusi: "Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti."
Jumalan hyvyys ja rakkaus ympäröi minua joka puolelta. Olen kuin "upoksissa" rakkauden meressä. Olen joka puolelta ja joka hetki rakkauden saartamana. Tiukasti rakkauden Isän sylissä, jossa on turvallinen ja hyvä olla.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

"Raamattua ja raitista ilmaa"

Psalmi 22 on profeetallinen. Siinä Kristus itse ennustaa kuvaavasti sitä, miten ihmiset tulevat häntä kohtelemaan tässä maailmassa. "Minä olen -- ihmisten pilkka ja kansan hylky. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt." " Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa". "Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille. Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minun sydämeeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt" (Ps. 22:7-9,18,19; Ps. 69:9,10,21). Tämä kaikki toteutui pääsiäisenä, jota pian vietämme. "Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat" (Ps. 22:28,29).

Tänä iltana meillä oli raamattupiiri, jossa tutkimme Jeesuksen takaisintuloon liittyviä tekstejä. Tämä aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Se on niin laaja ja monitahoinen, että siinä riittää tutkimista yhä uudelleen ja uudelleen. Juuri tämän aiheen yhteydessä Jeesus sanoo: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan" (Matt. 24:4). Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran, niin ihmiset eivät olleet valmistautuneita, koska he eivät ymmärtäneet kirjoituksia oikein. Historia toistaa itseään hämmästyttävällä tavalla. Olen huolissani ihmisten tietämättömyydestä koskien Jeesuksen toista tulemusta. Tästä aiheesta on liikkeellä hyvin outoja käsityksiä. Eksytys tulee syvenemään entisestään ja lopulta jopa valitutkin voivat joutua harhaan. Kannattaa lukea Matt. 24-luku huolella. Samoin Luuk. 21-luku ja erityisesti Ilmestyskirja ja Danielin kirja. Nämä kirjat eivät ole lukittuja. Ne ovat avautuneet meitä varten, koska aikaa on enää vain vähän. Jeesuksen nimessä tehdyt tunnusteot, ihmeet ja voimateot ovat vihollisen käytössä voimakkaita aseita johtamaan ihmisiä harhaan ja ne tehoavat hyvin erityisesti uskonnollisiin ihmisiin.

Tänään oli mukava ulkoilla yhdessä perheen kanssa. Olimme kaikki iltalenkillä Anne, minä, Terho, Sini, ja Mikael. Olisi mukava, jos Suvi, Toni ja Jessica pääsisivät tulemaan Kuusamoon useammin. Pääsiäinen on pian ja silloin saamme olla taas, yhdessä.
Rane-koirakin sai iltalenkillä nuuskia tuttuun tyyliinsä omia juttujaan. Rane tykkää kieriskellä lumessa ja se on Mikaelista, hauskaa.

Tämän päivän teemaksi sopii: "Raamattua ja raitista ilmaa"!