Koillissanomien toimittajan Riina Puurusen kirjoitus oli tämän päivän lehdessä. Hän on kirjoittanut artikkelin haastattelun perusteella. Joissakin kohdin olisin kirjoittanut toisin, jos olisin saanut päättää mitä lehteen tulee.
Lehtikuvassa istun Raamattu kädessä puisella penkillä, jonka takana on keväinen puutarha suihkulähteineen ja ilmassa kuuluu linnun laulu. Kuvatekstissä lukee: Pääsiäisenä suru ja ilo kohtaavat voimakkaasti, sanoo Kuusamon adventtiseurakunnan pastori Paavo Hautala. - Pääsiäisenä muistamme tärkeintä asiaa mitä meidän puolestamme on tehty. Lehdessä lukee seuraavasti:
Ristin tie
Pelastus perustuu syntien anteeksi saamiseen, sanoo Kuusamon adventtiseurakunnan pastori Paavo Hautala. Pääsiäisen tapahtumat ovat keskeisiä. - Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus on Jumalan voimakkain rakkauden ilmaisu ihmisille. Ristiin naulitseminen alkaa rukouksella ja anteeksiantamuksella - "Isä, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät."
Pääsiäisen tapahtumien dramatiikka ja paradoksi puhuttelevat Hautalaa. - Ihminen tapaa Luojansa, tapahtuu isän murha. Meidän syntimme ja pahuutemme naulasivat Jeesuksen ristille ja se tapahtui, jotta pelastuisimme, saisimme syntimme anteeksi. Tappio kääntyy, voitoksi.
Pastori Hautalan mieleen nousee korinttilaiskirjeen rakkauden korkeaveisu: "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
- Pääsiäisessä rakkaus tulee suurimmaksi ja voittaa pahuuden. Jeesus nousee ylös kuolleista ja toivo alkaa.
Pääsiäistä vietetään adventtiseurakunnassa perheen juhlana. Pääsiäisen tapahtumia käydään läpi kuvaelmissa. Kirkossa vietetään perjantaina ristinjuhlaa ja lauantaina on pääsiäisjumalanpalvelus.
- Jumalan sana, laulut ja rukoukset koskettavat ja auttavat ihmistä. Pääsiäinen käy läpi kaikki tunteet, joita ihmisessä on.
Hautala sanoo pääsiäisen kertovan hyvin sen miksi Jeesus auttaa kiusattuja. - Oma kansa nousi Häntä vastaan ja tappoi hänet. Itse raskaimman kokeneena, Hän ymmärtää niin hyvin meitä.
Pääsiäisenä adventtiseurakunnassa otetaan askel kevääseen. - Pimeys loppuu ja kevään lämpö aukeaa. Katse kirkastuu ja mieli on, iloisempi.
Riina Puurunen
Aamulla luimme psalmin 28. Olen pannut merkille, että Daavid rukoilee ja toivoo usein sitä, ettei hän kuolisi jumalattomien kanssa yhtä aikaa. Hän kammoaa jumalattomuutta. Synnistä ja sen seurauksista hänellä on omakohtainen kokemus. Heikkoudessaan hän pakenee Jumalan luo ja kaipaa syvästi Herran läsnäolon kirkkautta. Tässäkin psalmissa hän rukoilee: "Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden mukana." Kuollessaan Daavid halusi jättää elämänsä Herran käteen. Miten Jeesus kuoli? Jeesus kuoli kahden ryövärin keskellä, joista toinen pelastui viime hetkellä. Ryöväri sai Jeesukselta paratiisilupauksen ja Jeesus pitää lupauksensa.
Mietin Jeesuksen elämää ja ajattelen sitä, kuinka kauheat jumalattomuuden "tsunamit" vyöryivät häntä kohti syntymätä kuolemaan asti. Viimeisinä hetkinään hänen päälleen laskettiin synnin ja jumalattomuuden koko kuorma. Raskainta kestettävää Jeesukselle oli ajatus Isän menettämisestä. Isän käsiin Jeesus antoi itsensä. Jeesuksen ylösnousemus on valtava todistus Jumalan rakkaudesta. Jeesus elää, joten mekin saamme elää!
Daavid toteaa psalmissa 28, että "Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa." Näin mekin voimme tehdä.
Saamme useita pääsiäisvieraita kirkkoomme. Myös yövieraita. Meillä on hyvät tilat ottaa vastaan yövieraita. Siivosimme Herran huoneen kaikki tilat hyvin ja koristelimme salin keltaisin kukkasin. Lastenkirkkoon laitoimme huopakuvista vaikuttavan "kuvakollaasin" Golgatan tapahtumista. Tämä teki voimakkaan vaikutuksen meihin. Miten se vaikuttaakaan lapsiin! Lastenopetusta kannattaa tehostaa kuvin. Kuvat jäävät mieleen ja ne puhuttelevat enemmän kuin tuhat sanaa. Kaikki varmaan muistamme kouluajoilta sen, miten opettajan tuomat kuvataulut olivat mielenkiintoisia ja puhuttelevia. Opettajan selvittäessä mitä kuvat esittävät saivat ainakin minun mielenkiintoni heräämään. Meillä on ollut tapana pystyttää tyhjä iso puinen risti alttarille. Tämä on vaikuttava ja kutsuva, erityisesti pitkäperjantain ristinjuhlassa. Musiikkidraama "Ristille tie vapaa on!" on ollut aina koskettava.
Ehdin tänään käydä myös kentällä. Kaikki kodit, joissa kävin, olivat hyvin tuttuja ja niiden asukkaat tunnen 19 vuoden ajalta oikein hyvin. Eräässä kodissa sukeutui pitkä keskustelu Karpalosta. He olivat kiinnostuneita tulemaan mukaan erilaisille terveyskursseille, joita suunnittelemme tulevaisuudessa. Päässäni on "valtavat" visiot ja unelmoin niiden toteutumisesta.
torstai 9. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti