Kun avasin ulko-oven aamuvarhaisella, minua odotti yllätys. Lunta oli tullut "tupaan", koska terassin ovi oli jäänyt yöksi auki. Ulkona pyrytti oikein kunnolla. Ajattelin, että taitaa tulla kurja keli ajella Kemijärvelle ja Rovaniemelle. Oli kuitenkin lähdettävä matkaan. Anne oli lähtenyt edellisenä iltana Kajaaniin isäänsä katsomaan. Arvo on edelleen sairaalassa. Soitin matkalta ja sain kuulla, että tilanne on nyt paranemaan päin. Kiitos Herralle! Herra on kuullut, rukoukset.
Matkalla oli yllätyksiä. Lunta oli tuiskunnut tielle niin paljon, että siitä oli muodostunut melko korkeita kinoksia ja valleja, joiden yli oli ajettava tarpeeksi kovalla vauhdilla, ettei auto jäänyt jumiin. Suojaisissa paikoissa tie oli sulana. Välillä paistoi aurinko ja välillä pyrytti. Myrsky ja päivänpaiste kävivät taistelua keskenään. Talvi ja kevät kamppailivat ja ottivat yhteen saaden autonikin huojumaan. Kuuraparta, tuiskutukka, lumiviitta, harmaasukka näytti pitävän pintansa koko matkan ajan ja se sai tiukalla niskalenkillään kunnon puristusotteen päiväpaisteesta ja voitti ottelun kolme nolla.
Raamatuntutkistelun teemana oli tänään "Toivo". Toivoa toivottomassa maailmassa, toivoa tässä ja nyt, toivo, joka ulottuu haudan tuolle puolen, ikuinen toivo, Kristus meidän toivomme. Nämä olivat "Toivo"-teeman väliotsikkoja.
Tutkistelussamme tuli esille, että toivo on tärkeä osa kristityn elämää. Jeesus ja hänen työnsä ristillä sekä Jeesuksen ylösnousemus ja hänen takaisintulonsa ovat toivon perustana. Jeesuksen varmat ja lujat lupaukset antavat meille uskon varmuuden, että toivomme ei ole turha. Toivo kantaa meitä kuin vahvat käsivarret pientä lasta. Jeesuksen takaisintulo kruunaa toivomme vaihtaen sen näkemiseksi. Jeesuksen takaisintulo on kuin toivon päätepysäkki. Voimme astua kirkastetuin katsein Herran eteen ja nähdä toivomme toteutuneen ihmeellisempänä kuin osasimme edes kuvitellakaan. Minulle jäi mieleen sanat, jotka löytyvät "Suuri taistelu" - kirjan viimeisistä ajatuksista. Nämä sanat liittyvät siihen hetkeen kun toivomme täyttyy. "Suuri taistelu on päättynyt. Syntiä ja syntisiä ei enää ole. Koko maailmakaikkeus on puhdas. Sama sopusoinnun ja ilon sykintä tuntuu läpi koko suuren luomakunnan. Hänestä, joka loi kaiken, virtaa elämää, valoa ja iloa rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin. Pienimmästä atomista suurimpaan maailmaan kaikki oliot, elolliset ja elottomat, julistavat himmentämättömässä kauneudessaan ja täydellisessä ilossaan, että Jumala on rakkaus." (8 AO 180.)
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti