maanantai 31. elokuuta 2009

Yllätyksiä päivän ohjelmaan

Ajattelin, että tuoreet mustikat taisivat jäädä tältä kesältä saamatta, mutta ei sittenkään. Sain tilaisuuden ostaa innokkaalta marjan kerääjältä kolme ämpärillistä hyvälaatuista mustikkaa. Terho ja Sini ostivat toiset kolme ämpärillistä samalta kerääjältä. Marjojen perkaamisessa on iso urakka. Pari ämpärillistä puhdistui eilen.

Muutama päivä sitten löysin keltaista talomaalia ja vihreää kattomaalia naapuritalon lämmönjakokeskusta siivotessani. Maalit ovat ongelmajätettä. Mietin, että mihin nämä maalit voisin, käyttää.
Naapurissa on "kaatopaikkatuomion" saanut autokatos/varasto, joka on melko ränsistyneen näköinen, tasakattoinen, tukipilarit vinossa oleva rumilus. Sain inspiraation "huitaista" nämä maalit tuohon vanhaan rötisköön. Kun olin saanut työn valmiiksi, alkoi kova sade. Maali alkoi valua pois seinistä. Tuli kiire viritellä pressuja seinien suojaksi. Annen kanssa onnistuimme saamaan pressut paikoilleen. Nyt tuo rötiskö on kuin suojelukohde. Ohikulkijat varmaan ihmettelevät, että kannattiko noin huonoon rakennukseen tuhlata maalia? Osaatko arvata mihin pensselöin tuon vihreän peltikattomaalin? Rötiskössä on vihreä huopakatto.

lauantai 29. elokuuta 2009

Muuttunut tilanne tuntuu oudolta

Naapuritalo on nyt tyhjä. Tuntuu oudolta, kun Mikael ei enää juoksekaan aamulla yöpaita päällä mummin ja ukin ovelle ja huuda reippaalla äänellä: "Hei mummi ja ukki!" Kylämatka piteni n. viidellä kilometrillä. Onneksi saamme olla samassa kaupungissa ja näemme toisiamme melko usein. Mikaelin elämässä on tapahtunut nyt paljon muutoksia. Hoitoon meno, kodin muutto ja Sini-äidin kouluun, meno. Hyvin hän on tähän mennessä selvinnyt. Toivottavasti me vanhemmatkin selviämme yhtä hyvin kaikista muutoksista, joita eteemme tulee.
Terho sanoi, että ei mene kovin kauan, kun Mikael tulee pyörällä mummilaan.

Vesi, veri ja Henki todistavat Sankarista, joka auttaa!

"Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta - ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi." (1 Joh. 5:6-8.)

Vanhassa testamentissa tarvittiin asian vahvistamiseksi kaksi tai kolme todistajaa. Jumala antaa Jeesuksen jumaluudesta kolme vahvaa todistusta. Mihin tilanteeseen veden todistus liittyy? Jeesuksen kasteen yhteydessä koko jumaluus oli läsnä. Isä puhui taivaasta, Poika oli kastevedessä ja Henki laskeutui Jeesuksen ylle "kyyhkysen" tavoin näkyvästi. Veren todistus liittyy ristiin ja Pyhän Hengen todistus on läsnä kaiken, aikaa.

Meillä on Raamatussa monia vahvoja todistajia, jotka todistavat Jeesuksen jumaluudesta ja hänen ainutlaatuisesta tehtävästään. Johannes Kastaja, samarialainen nainen, apostolit, kirjoitukset, Jeesuksen teot, marttyyrit jne. Usko Jeesukseen perustuu siis vahvoihin todistuksiin. Lunastuksemme ei kuitenkaan perustu tietoon vaan siihen mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Jeesuksen voitto maailmasta, synnistä ja paholaisesta takaa myös meidän voittomme. Jeesus lahjoittaa oman voittonsa meille, kun hyväksymme sen ja otamme Hänen voittonsa ansiot vastaan uskon kautta. Jeesus on todellinen sankari. Sankari, joka auttaa! Ei löydy toista Hänen vertaistaan! Jeesus on suurin voittaja. Hän antaa voittajille monia ihmeellisiä lupauksia. Ne löytyvät Raamatusta. Lue esim. Joh. 16:33; 1 Joh. 4:4; Ilm. 2:7,11; 3:5,21; 12:11; Room. 6:1-6. Mitä voimme oppia näiden tekstien sisältämistä lupauksista? Jeesus antaa nämä lupaukset oman voittonsa perusteella.

Maailmassa kilpaillaan hyvin paljon. Tälläkin hetkellä on menossa monenlaisia kilpailuja. Yksilöt, joukkueet ja maat kilpailevat keskenään monissa eri lajeissa. Voittajia juhlitaan ja palkintoja jaetaan. Joskus palkintoja otetaan voittajilta pois, kun saadaan selville, että sääntöjä on rikottu ja voitto on saavutettu vilpillisin keinoin. Tämä aiheuttaa häpeää niin urheilijoille kuin valmennusrenkaalle ja urheilijoiden kotimaallekin. Luottamus puhtaaseen kilpailuun on hiipunut. En ole kuullut, että kukaan olisi antanut voittamiaan palkintoja toisille. Ihmettelen sitä, että kuuluisien urheilijoiden palkinnoilla ja jopa urheiluvälineillä "tehdään rahaa", kun niitä asetetaan näytteille ja ihmisiltä peritään maksuja, kun he saavat katsella niitä hetken.

Maailmassa on käynnissä joka hetki suuri valtataistelu. Tässä taistelussa emme ole sivusta seuraajia. Olemme mukana tässä taistelussa tahdoimmepa tai emme. Kysymys on herruudesta. Kuka on herramme? Kuka omistaa meidät ja kenenkä palvelijoita olemme? Kenen puolelle olemme antautuneet?

"Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen." (Ilm. 3:21.) Tämän lupauksen edellä on sana, joka tekee meidän unelmistamme totta. "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän." Kun me annamme ensin Jeesuksen istua sydämemme valtaistuimella, niin sitten me saamme kerran istua Hänen valtaistuimellaan. Jeesus ei taistele vallastaan. Hän ei pidä "mustasukkaisesti" kiinni omista oikeuksistaan valtaan nähden. Hän on valmis jakamaan valtaistuimensa omiensa kanssa. Jeesus on tottunut luopumaan omastaan meidän hyväksemme. Tässä on Hänen rakkautensa ja suuruutensa salaisuus. Siitä todistavat vesi, veri ja Henki!

perjantai 28. elokuuta 2009

Elämää Kuukkelintiellä

Naapuritalon remontti on jatkunut edelleen. Olen noussut katolle. Katon kuntotarkastus oli paikallaan. Useita kymmeniä kattonauloja piti poistaa ja vaihtaa ne peltikattoruuveihin. Sain avukseni Tonin. Toni tuli käymään Kuusamossa, koska hän palautti autoni, jonka lainasin nuorille pariksi viikoksi. Katto pitää ensin pestä panssaripesulla ja sitten alkaa katon maalaus. Ostin jo maalinkin. Arvaatko minkä väriseksi aion katon maalata?
Tällä hetkellä katon väri on vihreä.

Terho ja Sini ovat muuttaneet jo suurimman osan tavaroistaan uuteen kotiinsa. Muutossa on kova homma. Samalla tulee tehtyä inventaariota. Omakotitalot ovat oikeita "romunkeräyspaikkoja."
LVI-mies kävi tarkastamassa lämmönjakokeskuksen ja vaihtamassa uuden vesipostin talon päätyyn. Vanha vesiposti olikin epäkunnossa.

Veljekset Janne ja Jukka kävivät kylässä. He asuvat Oulussa. Tulivat auttamaan Terhoa ja Siniä muutossa. Heikki, Tarja, Ansku, Jani ja Alisa olivat myös muutto- ja siivoushommissa. Annella oli tänään vapaapäivä, joka meni keittiöhommissa. Rieskat, sämpylät ja muut herkut tekivät "kauppansa" ja maistuivat oikein hyviltä.

Kuulin tänään, että naapurin Maija on myymässä taloaan. Maija sanoi, että hänen talonsa olisi ollut Terholle ja Sinille oikein sopiva.

Huomenna on mukava mennä kirkkoon, sanaa tutkimaan, laulamaan ja rukoilemaan yhdessä sisarien ja veljien kanssa. Tutkimme edelleen Johanneksen kirjeitä. Raamatun tutkistelun aiheena on: "Jumalan Poikaan uskominen."

Naapuri pyysi minua katsomaan hänen puutarhassaan kasvavaa hienoa kasvia. Kukan nimi on Pikkuängelmä. Se olikin mielenkiintoinen ja herkkä kasvi.

Salaisuudet paljastuvat

Nuoret laukkaavat Hepokaarteelle. Tämä on se salaisuus, jota en heti kertonut. Terho ja Sini ovat ostaneet talon Torangin kaupunginosasta. Nyt he ovat muuttopuuhissa. Kun asia alkoi varmistua, laitoin Koillismaan Uutisiin ilmoituksen: Vuokralle tarjotaan: Ok-talo Tolpanniemestä Kuusamosta esim. useammalle opiskelijalle. P. 040 847 4582.
Soittoja tuli paljon. Samassa lehdessä oli koirankoppi-ilmoitus. Puhelimen soidessa oli kiinnostavaa tietää, että haluaako soittaja koirankopin vai ok-talon? Kun koirankoppia tultiin hakemaan viiden miehen voimalla, selvisi, että yksi miehistä oli Terhon ja Sinin ostaman talon omistaja.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä saamme naapuriimme kolme opiskelijaa. Jouni, Juuso ja Paavo opiskelevat liikunnanohjaajiksi. He ovat kotoisin Oulusta ja Kemijärveltä. Eilen kirjoitimme vuokrasopimukset. Pojat ovat fiksuja nuoria aikuisia. Juuso on kumparelaskija, joka on osallistunut olympialaisiin. Sijoitus oli kahdeksas.

torstai 27. elokuuta 2009

Jatkoa matkakertomukseen

Suvi, Toni ja Jessica muuttavat tulevan syksyn aikana Kajaaniin. Suvi jatkaa tammikuussa sairaanhoitaja-opintojaan ja Toni pitää hyvää huolta Jessicasta. Toivottavasti Kajaanista löytyy sopiva vuokra-asunto.
Olimme tyttäremme luona kaksi yötä, - meno ja tulomatkalla. Aika meni nopeasti pienten puuhasteluiden merkeissä. Anne osti Jessicalle mielenkiintoisen menopelin, "puhuvan mopon." Moposta kuuluu laulua, soittoa ja puhetta, riippuen siitä mistä napista painaa. Tästä lelusta on iloa pitkäksi, aikaa.
Minulla oli puutarhatöitä. Leikkasin orapihlaja-aidan ja silppusin oksat pieniksi, jotta ne mahtuivat biojätesäiliöön. Pensasaidan parturointi muutti pienen puutarhan ilmettä siistimmäksi. Kukat, jotka alkukesästä istutimme Suvin kanssa, ovat kukoistaneet koko kesän komeasti. Kauniilta ne näyttivät nytkin. Koska nuoret muuttavat pian Kajaaniin, niin nappasin penkin reunaan istuttamani eloisan vihreät koristeheinät ja istutin ne eilen Kuusamon kotimme kukkapenkin reunuskasveiksi, lähelle suihkulähdettä. Kukkapenkkimme loistokkuus on lisääntynyt. Yksi Gladiolus on avannut upean kukintonsa ja muut seuraavat perässä, jos lämpimiä ilmoja riittää tarpeeksi pitkään. Tertturuusut, "Nina Weibull", ovat syvän punaisia ja vaaleanpunaiset, aniliinin punaiset ja valkoiset syysleimut ovat nyt parhaimmillaan. Luojamme on luonut kaikki kauniit kukat, iloksemme.

Matkalla sain kipinän mehiläisten hoidosta. Sanni-tätini kertoi edesmenneen miehensä, Kyösti Oinosen, mehiläistenhoitoharrastuksesta. Sanni antoi minulle "Mehiläisten hoitajan käsikirjan" ja ullakolta kävimme hakemassa yhden mehiläispöntön tarvikkeet, jotka pakkasimme autoon. Tavoitteena on saada yhteen pönttöön mehiläisyhdyskunta, ensi kesäksi.
Sannin luona olimme myös kaksi yötä, - meno ja tulomatkalla. Sannin talo on kauniilla paikalla, lähellä järveä. Anne ja Sanni kävivät aamu-uinnilla. Itse olin vielä tuohon aikaan peiton alla lämpimässä ja tyydyin myöhemmin vain, suihkuun.
Sunnuntaiaamuna kävimme Sannin kotikirkossa, jonka kirkkokuorossa Sannilla on oma paikkansa. Alavuden kauniissa kirkossa oli järjestetty tuona aamuna vanhempien ihmisten ehtoolliskirkko. Heti kirkkoon tullessamme saimme ystävällisen ja lämpimän vastaanoton. Kirkkoherra, Timo Kumpunen, toivotti kaikki kirkkoon saapuvat kädestä pitäen tervetulleiksi. Jumalanpalveluksessa avusti kappalainen, Elina Mäki. Saarnatekstit ja puheet vetosivat kuulijoihin ja haastoivat kuulijat itsetutkisteluun ja nöyrtymiseen ja syntien tunnustamiseen. Jumalan sana, rukoukset ja virret vaikuttivat kuulijoihin, elähdyttävällä tavalla.
Jumalanpalveluksen jälkeen tutustuimme Tapuli-kahvilaan, jossa pidettiin myyjäisiä lähetyksen hyväksi. Käsityöt ja tiikerikakut käsissämme jatkoimme matkaa iloisella mielellä.

Navigaattori ohjasi meidät koko matkan mukavia teitä määränpäähämme. Ajelimme mutkaisia hyviä ja kauniita teitä kaikessa rauhassa katsellen ja ihastellen Suomen luonnon kauneutta. Moni tie oli meille aivan uusi tuttavuus. Toisinaan heräsi epäilys, että olemmekohan oikealla tiellä, koska tie näytti kapealta ja mutkaiselta. Kaikki tiet eivät olleet siis pääteitä. Lämpimät ja aurinkoiset ilmat seurasivat matkaamme lähes koko ajan. Kankaanpäässä pysähdyimme mm. Kankaanpään kirkon kohdalla, koska halusin ottaa kuvan "rippikirkostani." Muistelin aikaa, jolloin olin Kankaanpään ammattikoulussa ja kävin silloin rippikoulun 15-vuotiaana, kirkkoherra Sakari Pöyhösen johdolla. Olisin käynyt katsomassa kirkkoa sisältä, mutta suuret ja vahvat ovet olivat valitettavasti tiukasti, kiinni.
Kankaanpäässä olisi ollut mukava poiketa Mikon ja Kaarinan luona, mutta aikataulu olisi saattanut muodostua liian kiireiseksi, koska Lavian kautta kulkeva reittimme oli meille vieras, emmekä osanneet arvioida matkaan tarvittavaa aikaa kovin tarkasti. Lavian kohdalla muistelimme, veljeni Raimon vaimoa, Siskoa, joka on Laviasta kotoisin. Heidät vihittiin Keski-Porin kirkossa 1975. Nykyisin he asuvat Ylöjärvellä. Näimme heidät ja heidän Teemu-poikansa Marian ja Markuksen häissä.

Maanantaina 24.8 saavuimme Kajaaniin. Nostin perunan, jonka alkukesästä Annen kanssa istutimme. Peruna oli kasvanut hyvin. Anne poimi marjat pensaista ja valmisti niistä mehun talven varalle. Teimme koko ajan puutarhatöitä ja saimme kaikki syystyöt tehdyiksi. Suojasin myös omenapuut jäniksiltä. Viime talvena jänikset söivät omenapuut melko pahoin. Onneksi puut eivät kuolleet kokonaan. Hauskat verkkotötteröt jäivät seisomaan puiden ympärille kun lähdimme Kuusamoon.
91-vuotias Irma isomummi touhusi kotihommia tuttuun tapaansa hyvin terhakkaana. Arvo lepäili aika paljon sängyssä, mutta käväisi sentään ulkonakin rollaatorin tukemana.
Irman puheista jäi mieleeni hänen huolensa sikainfluenssasta. Irma sanoi, että jos hän saa tuon taudin, niin hän ei kestä sitä. Irma totesi, että tämä tauti tappaa vanhukset. Jospa Suomi säästyisi tältä, kulkutaudilta.

Saavuimme Kuusamoon keskiviikkona 26.8. klo 19.30. Autossamme oli monenlaista tuliaista, mm. Annen hääpuku 32 vuoden takaa.

Matka oli onnistunut ja virkistävä. Oli mukava nähdä sukulaisia ja ystäviä. Kiitos Tarjalle ja Hannulle ja nuorelle parille hyvistä, juhlista. Pidit, Hannu, hyvän puheen tyttärellesi ja vävyllesi. Siinä olivat kaikki ne elementit, jotka tekivät puheesta tilanteeseen sopivan. Huumoriakin oli mukana ihan piristävästi.
Kiitos Suville, Tonille, Sannille, Ailalle ja Reijolle (Oulainen) vieraanvaraisuudestanne ja hyvistä keskusteluhetkistä.

"Jo ovat vuokot puhjenneet kallion kielekkeelle." Tietääkö kukaan sukulaisistani, kuka on sanonut eo. sanat? Esitin tämän kysymyksen eräälle henkilölle matkan aikana, mutta em. henkilö ei osannut arvata kuka sukulaisistani on näin runollisesti ilmaissut itseään.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Palasimme kotiin häätunnelmissa!

20.-26.8. olimme Annen kanssa matkoilla. Torstaina 20.8. ajelimme Ouluun. Olimme yötä Suvin ja Tonin luona. Perjantaina 21.8. ajelimme Alavudelle ja yövyimme Sanni-tädin luona. Lauantaina 22.8. ajelimme Kullaan kirkkoon, jossa Maria Särkijärvi ja Markus Lindholm sanoivat toisilleen, "Tahdon!" Pastori Hannu Anttoora piti koskettavan vihkipuheen, kanttori Ilkka Liuskallio soitti häämarssit (T. Kuulan Häämarssin ja T. Mendelssohnin Häämarssin, Kesäyön unelman) ja säesti yhteislaulun, virren 822 "Se tuntee onnen syvän." Kaasona oli Jenni Ylikarhi ja Bestmaninä Jarno Mastomäki. Kullaan kirkkoon oli saapunut runsaasti hääväkeä, lähes 200 henkeä. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja kaunis. Marian kummitädin tytär, Veera Ylä-Jääski, soitti kauniin pianokappaleen: Lintu (L'oiseau ).

Hääväriksi oli valittu energinen oranssi. Väri sopi hyvin nuoruuden intoa ja tarmokkuutta uhkuville nuorille. Juhlajärjestelyt oli tehty huolella. Kaikki sujui mutkattomasti suunnitelmien mukaan.

Hääpari marssi kirkosta, riisisateen alla, mustan ratsun vetämiin vaunuihin ja näin siirryttiin, Kullaan seurantalo Harjulaan, viettämään hääjuhlaa.
Kaikille vieraille oli varattu oma istumapaikkansa. Minua vastapäätä istui Sisko Uusitalo. Tämä oli mielenkiintoinen johdatus, sillä kuulin ensimmäisen kerran Siskolta, että sisareni tytär, Maria, seurustelee Siskon miehen, Viljo Uusitalon, sukulaisen kanssa. Sanoin silloin Siskolle, että mehän ollaan sitten jo melkein sukulaisia.

Viljo, joka oli läheinen naapurimme Hiilimäessä, ei ollut häissä, koska hän nukkui pois viisi vuotta sitten. Sisko muisteli yhteisiä hetkiämme, suurella lämmöllä ja itkien hän hyvästeli meidät kotimatkalle juhlan, jälkeen.

Kaikki muut sisarukseni olivat häissä, paitsi Helena ja Mikko. Helenan kohdalla poissaolon syy oli harmillinen, koska hän erehtyi päivässä. Helenan mielessä oli ajatus, että häät ovat vasta seuraavana viikonloppuna. Olimme, Helena, kaikki harmissamme puolestasi ja koimme syyllisyyttä siitä, ettemme olleet ottaneet sinuun yhteyttä aiemmin. Näin voi käydä kenelle tahansa, koska työtä ja touhua on paljon, eikä kaikkia ehdi aina varmistaa riittävän ajoissa. Toivottavasti muiden sisarusten raportit, ja häistä otetut kuvat ja videot tuovat juhlan myös Helenan ja Mikon koettavaksi, ainakin jollakin tasolla. Häät ovat mukava tapa tavata sukulaisia, koska tunnelma on kaikilla iloinen ja kaikki näyttävät jo iloisuudenkin tähden nuoremmilta kuin hautajaisissa.

Hääateria oli runsas ja monipuolinen ja ruoka maistui hyvältä. Ohjelmassa jäin kaipaamaan enemmän leikkimielistä ohjelmaa ja yhteislaulua sekä häävieraiden esittelyä. Suurin osa vieraista oli ainakin minulle tuntemattomia ja vieraiksi he jäivät juhlan jälkeenkin.

Matkakertomus jatkuu ...

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Työt eivät tekemällä lopu!

Naapuritalon pihassa kasvaa iso petäjävanhus, jonka oksat kaartuvat talon katolle. Tästä on se harmi, että räystäskourut ovat täynnä neulasia. Tänään päätin tehdä asialle jotakin. Soitin Pasille, joka on tehnyt paljon raivaustöitä. Pasilla sattui olemaan vapaata. Hänellä on oksasaha, joka kiinnitetään pitkään puuvarteen. Näin pystyy maasta käsin sahaamaan oksia puusta. Minulla oli varreksi ainoastaan harjan varsi. Kiinnitimme sen sahaan. Tämän avulla Pasi pystyi, tikkaita hyväksi käyttäen, sahaamaan melko korkealta, katolle kaartuvia oksia. Katolta käsin sahaaminen onnistui myös melko hyvin. Pasi sanoi, että hän nauttii tällaisesta työstä. Sen kyllä huomasi.

Kun oksat oli saatu puusta irti, ne karsittiin. Risut sain viedä Haatajalle, joka tekee niistä ensiksi hakkelusta ja sitten niistä tehdään kompostoimalla multaa. Paksummat oksat sahattiin polttopuiksi ja ohuemmista oksista Pasi tekee pieniä kiekkoja, joista hän askartelee erilaisia käsitöitä. Puun kaikki osat menivät hyötykäyttöön. Pasi on tehnyt hienon kirjahyllyn kiekoilla päällystetyistä laudoista. Teimme kerran Kuukkeli-Kerhossa pannunalusen tällä menetelmällä ja siitä tuli erittäin kaunis ja omaperäinen työ. Kaikilla onnistui työ hyvin, Pasin opastuksella.

Kylläpä maalarinteippien irrottamisessa oli kova homma. Teipit olivat liimautuneet tiukasti alustaansa. Koko talo oli vielä kerran kierrettävä ympäri valkoinen maalipurkki ja pieni pensseli kädessä fiksauksia tekemässä. Koko päiväksi riitti puuhaamista.
Kylvin myös syyslannoitteen puutarhakasveille ja nurmikolle.

Huomenna lähdemme häämatkalle. Tarja-siskoni ja hänen miehensä, Hannun, tytär, Maria, vihitään 22.8., Kullaan kirkossa, Markus Lindholmin kanssa. Mielenkiintoinen matka alkaa jo huomenna. Kiitän esirukouksista!

tiistai 18. elokuuta 2009

Maalausremontti on nyt suoritettu loppuun

Kuukkelintie 1:ssä oleva talo on nyt saanut uuden maalipeitteen. Saimme Tonin kanssa urakan tehtyä tänään n. klo 18.00. Työ edistyi vinhaa vauhtia Vinhalla. Talo näyttää ihan uudelta. Työ onnistui tosi hyvin. Vielä täytyy repiä maalarinteipit pois ja pestä mm. ikkunat.

Eräs henkilö oli jo kiinnostunut tietämään, että mikä se salaisuus oikein on, josta kirjoitin? Kerron myöhemmin, kun asia varmistuu. Voi mennä syyskuun puolelle.

Jessica on oppinut uusia temppuja. Hän istuu mielellään sellaisessa aparaatissa, jossa on pyörät alla ja jalat ulottuvat lattiaan. Tällä laitteella pääsee liikkumaan. Siinä oppii ottamaan askeleita turvallisesti. Se on sellaista kävelyn "kuivaharjoittelua". Jessica täyttää pian kahdeksan kuukautta. Hänellä on tutkiva katse ja eloisa temperamentti. Ensimmäisen vuoden aikana lapsen kehitys on nopeaa.

maanantai 17. elokuuta 2009

Juorupadassa kypsyy myrkkysoppa

"Riita syntyy kuin rako patoon - tuki se, ennen kuin vesi nousee!" (San. 17:14.)

Riidat aiheuttavat ihmissuhteisiin säröjä ja ne voivat kasvaa raoiksi, ellei niitä tukita tarpeeksi ajoissa. Joku on sanonut, että suurenkin tulipalon voi sammuttaa kupillisella vettä, jos sitä käyttää ajoissa.

Ihmisten käyttämillä sanoilla on suuri vaikutus hyvään tai pahaan ilmapiiriin, jonka he luovat ympärilleen.
Yksikin loukkaava sana, riittää rikkomaan välit pitkäksikin aikaa.

Lapset oppivat kielenkäytön kotonaan. Vanhempien tulisi kiinnittää paljon huomiota sanoihin, joita he käyttävät, keskustellessaan kotonaan. Ystävällisyys, rakkaus ja lempeys tulevat esille jo äänen sävyssä. Lujuus ja lempeys ovat kaksi ominaisuutta, joita ei ole helppo yhdistää toisiinsa. Molemmat ovat ehdottoman tärkeitä lasten kasvatuksessa. Jos kotona huudetaan ja korotetaan ääntä, lapset tekevät samoin. Jos kodissa käytetään ankaria, kiukkuisia ja moittivia sanoja, lapsi purskahtaa usein itkuun ja kyyneleet valuvat pitkin poskia. Koska lapset ovat herkkiä, nämä itkukohtaukset painuvat syvälle mielen sopukoihin ja sieltä ne nousevat esille onnettomina mielikuvina ja ne heittävät synkkiä varjoja "sielun maisemaan", jopa aikuisiällä.

Kotiin ei saisi päästää riitaa ja epäsopua. Kodin rauha on asia, jota pitäisi vaalia ja varjella kaikin keinoin. Paras apu tulee ylhäältä. Jokapäiväinen tehtävämme on huolehtia siitä, että Jeesus on sydämessämme ja kodissamme. Jeesus antaa itsehillintää, tyyneyttä ja kärsivällisyyttä. Vanhempien tulisi puhua lapsilleen ystävällisesti ja lasten tulisi puhua vanhemmilleen kunnioittavasti. Juorupadassa kypsyy myrkkysoppa, joten sen hämmentäminen on viisainta lopettaa heti alkuunsa.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Matkapuhelimeeni tuli tänään suruviesti

Aurinko paistoi koko päivän ja oli lämmintä. Maalausprojekti jatkuu edelleen. Toni tuli tänään Oulusta ja hänkin ehti heilutella pensseliä jonkin aikaa. Nyt on luvattu sadetta alkuviikon, joten maalaaminen pitää jättää, toiseen kertaan.

Lomani jatkuu 12.9. saakka ja sitten aloitan jälleen työni.

Sain tänään suruviestin. - Timo Ahava, Haparandalta, nukkui pois tänä aamuna pitkän koettelevan sairauden murtamana. Opin tuntemaan Timo Ahavan ollessani työssä Torniossa. Ahavan perhe oli meille läheinen. Harri, Seppo ja Monica tulivat tutuiksi seurakunnan kautta. He olivat silloin teini-ikäisiä nuoria ja meillä oli vilkasta nuorisotoimintaa yhdessä Kemin nuorten kanssa. Perheeseen kuuluu myös pikkuveli, Petteri. Petteriä emme oppineet tuntemaan kovin hyvin, koska hän ei ollut seurakunnan yhteydessä samalla tavalla kuin Ahavan muut perheen jäsenet. Timo Ahava oli aina hyväntuulinen, auttavainen ja toiset huomioon ottava hyvin lämmin ihminen. Hän oli hyvä perheen isä. Timon puoliso, Marjatta Ahava, seisoi miehensä rinnalla loppuun asti. Marjatta hoiti miestään hyvin ja auttoi häntä pitkän sairauden aikana uskollisesti.

Otamme osaa Timo Ahavan omaisten suruun. Saakoon Herra lohduttaa teitä kaikkia ylösnousemuksen toivolla. Elämä ei ole aina helppoa. Sairaudet ja muut vastoinkäymiset tuovat tuskaa, murhetta ja huolta. Sana kehottaa meitä heittämään kaikki murheemme Herralle. Hän on luvannut pitää meistä huolen, kaikkina elämämme päivinä.

Ahava on hepreaa ja sanan merkitys on "rakkaus". Saakoon Jumalan rakkaus kantaa, nostaa ja pelastaa teidät kaikki kerran taivaan kotiin, jossa ei ole enää sairautta, kuolemaa eikä kyyneleitä.

Rukouksin muistaen Paavo, Anne ja lapset perheineen

lauantai 15. elokuuta 2009

Jumalan lapseus ja ihmisen arvokkuus

"Pysähdy miettimään, mitä lupaus Jumalan lapseudesta merkitsee. Tuoreimpien tietojen mukaan maailmankaikkeudessa on yli neljäsataa miljardia näkyvää galaksia, joissa kaikissa on miljardeja tähtiä. Kuka tietää, kuinka paljon tähtien joukossa on planeettoja ja kuinka monilla on älyllistä elämää? Kun otamme huomioon planeettamme pienuuden omasta pienuudesta puhumattakaan, eikö olekin ällistyttävää, että Jumala, joka loi tämän kaiken, rakastaa meitä ja on ottanut meidät lapsikseen? Sen pitäisi kertoa meille, miten tärkeitä olemme Jumalan silmissä. Millaisen toivon, varmuuden ja luottamuksen se antaakaan meille tulevaisuuden suhteen, olivatpa nykyiset olosuhteemme miten vaikeita hyvänsä. Jumala, kaiken Luoja, rakastaa meitä, huolehtii meistä ja kutsuu meitä lapsikseen."

perjantai 14. elokuuta 2009

Kuusamon ja Oulun välillä on kova trafiikki

Tänään oli hyvä maalausilma. Sain maalattua julkisivun seinää ihan mukavasti. Väri on maalarinteipin keltainen. Pohjaväri on myös keltainen, mutta vähän tummempi.

Aimo tuli auttamaan puuhommissa. Hän sahasi moottorisahalla naapuritalon takapihalla olevat puut, pilkkoi ne ja latoi siistiin pinoon talon päätyyn. Takapiha ei näytä enää romukasalta.

Koirankoppi haettiin tänään puolen päivän maissa. Hakijalla oli sellainen pumpulla toimiva aparaatti, jolla liikutellaan siirtolavoja. En nyt muista millä nimellä tätä laitetta kutsutaan. Ovatko ne "pumppukärryt?" Joka tapauksessa ne toimivat hyvin ja hetkessä koppi oli Kuukkelintiellä valmiina peräkärryyn nostettavaksi. Hakija oli hommannut neljä vahvaa miestä, jotka saivat kopin vaivattomasti peräkärryyn. Eräs miehistä vitsaili, että "tämähän on niin iso koppi, että siihen majoittaisi vaikka hevosen." Toinen vastasi, että "minä teen tästä sinulle vierashuoneen, jossa voit olla yötä, kun tulet kylään." Yhden kantajan nimi oli Terho, jolle meidän Terho myi auton. Hän oli meille tuttu, linja-auton kuljettaja.

Sitten tapahtui jotain sellaista, että totesimme kuinka pieni "kylä" Kuusamo on. En kerro tarkemmin, koska tämä liittyy siihen keskeneräiseen asiaan, josta kirjoitin eilen. Kirjoitan tämän kokemuksen myöhemmin. Pidän teitä vähän jännityksessä.

Sinin vanhemmat, Sini ja Mikael lähtivät Ouluun, Sinin veljen tyttären, Alisan, 1-vuotis syntymäpäiville. Terholla on ollut rankka työviikko, koska koulut alkoivat tällä viikolla. Ennen koulun alkua Terho piti Kuusamon koulun opettajille (n.70) esityksen, jossa hän toi palautteen Kuusamon koulujen johtoryhmältä. Torangin yläasteen rehtori, Hannu Kyllönen, antoi Terholle rohkaisevan palautteen, sanomalla, että esitys oli, hyvä.
Terho ei halunnut tällä kerralla lähteä Ouluun, vaan päätti jäädä kotiin lepäämään.

Oulun ja Kuusamon välillä pitäisi olla jokin erittäin nopea tapa liikkua, koska monilla on vähän väliä asiaa Ouluun. Kuusamon ja Oulun välillä on kova trafiikki. Kukahan keksisi nopean salamaradan näiden pohjoisten kaupunkien, välille? Nopea tapa liikkua pitäisi olla meluton, saasteeton, turvallinen ja edullinen. Synnyttäjätkin pääsisivät nopeasti ja turvallisesti Ouluun synnyttämään. Samoin erikoislääkäreitä tarvitsevat sairauskohtauksien saajat saisivat apua nopeasti. Opiskelijat pääsisivät viikonlopuksi kotiin virkistymään. Tässä olisi "insinööreille" töitä.

Toni tulee takaisin Kuusamoon tämän viikonlopun aikana. Toivottavasti ensi viikolla on hyvät ilmat, että saadaan maalaustyöt, valmiiksi.

Nyt on mukava päättää viikon työt ja aloittaa lepopäivän vietto! Luoja tiesi, että ihminen tarvitsee joka viikko yhden lepopäivän. Ihminen ei ole kone. Tarvitsemme lepoa, jotta jaksamme tehdä kuusi päivää työtä ja toimittaa askareitamme.

torstai 13. elokuuta 2009

Kierrätys kannattaa!

Myydään
Eristetty kahden koiran koppi. Puh. 040 8474 582

Tämä oli ilmoitukseni tämän päivän Koillismaan Uutiset -lehdessä. Soittoja tuli useita ja koppi meni heti kaupaksi. Kierrätys kannattaa! Ostaja lupasi hakea kopin huomenna. Kopin siirtämiseen tarvitaankin neljä riskiä miestä, koska se on vahvasti rakennettu ja painava. Koppi ei ollut Rane -koiran koti. Ranella on oma koti omalla paikallaan. Tämä koppi oli joutilaana naapuritalon takapihalla. Siinä asusteli Moona-koira, joka muutti majansa muualle, viime vuoden joulukuussa. Halusin kopin pois remontin tieltä. Kuusamossa on paljon koiraihmisiä. Eräskin soittaja sanoi, että hänellä on yhdeksän koiraa. Hän ei valitettavasti ehtinyt, saamaan tätä koppia.

Samassa lehdessä oli toinenkin ilmoituksemme. En kerro vielä mitä asia koski. Katsotaan sitten myöhemmin, kun asiat edistyvät. Keskeneräisiä asioita ei ole viisasta paljastaa liian aikaisin.
Puhelimeni on soinut koko päivän tiuhaan tahtiin.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Tänään ihasteltiin lasten hampaita

Toni lähti tänään Ouluun, asuntoasioita hoitamaan.

Maalaustöitä pystyi tekemään tänään vain pienissä erissä, koska aina välillä tuli sadekuuroja. Naapuritalon kuisti sai kuitenkin valkoisen maalipeitteen. Olisipa huomenna kaunis ilma, että voisin aloittaa seinien, maalaamisen.

Tämä päivä meni nopeasti erilaisten puuhasteluiden merkeissä. Kävin viemässä kaatopaikkakuormankin. Lastenhoito tuo "lomailijalle" mukavaa vaihtelua. Suvi esitteli Mikaelille Jessican kahta pientä hammasta. Mikael avasi suunsa suurelle ja sanoi, että "minulla on kaikki hampaat suussa." Jessica hamuaa purulelua, koska hampaiden tulo ei tapahdu "kivutta". Mietin mistä tulee sanonta "hammasten kiristys?" Kiristääkö ikeneitä vai hampaita?

Tiedätkö missä yhteydessä puhutaan itkusta ja hammasten kiristyksestä?

Mikael valmistautuu perhepäivähoitopaikkaan menoon. Tämä on lapselle uusi vaihe elämässä. Niin myös meille, muille. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ilman "itkua ja hammasten kiristystä!"

tiistai 11. elokuuta 2009

Kuningas ristillä

Tänään oli ukonilma ja vettä satoi toisinaan melko rankasti. Maalaustyöt eivät onnistuneet. Aika meni lastenhoidossa, ristikoita täyttäessä ja lukemisessa.

Aamuvartiokalenterin sanat: "Kuningas ristillä", sai minut kiinnostumaan aiheesta niin paljon, että luin tästä aiheesta lisää 5AO- kirjasta sivulta 295 alkaen. Jeesuksen kärsimyksiin liittyvät tekstit ovat hyvin puhuttelevia. Tähän aiheeseen meidän on syytä palata uudelleen ja uudelleen. Sydän pehmenee, kun ajattelee Jeesusta, kärsivänä Vapahtajanamme.

Uusi ajatus minulle oli se, että Simon Kyreneläisen pojat olivat Jeesuksen seuraajia, mutta isästä tuli Jeesukseen uskova vasta ristin kantamisen jälkeen.

Jeesuksen äiti oli rohkea ihminen. Hän seisoi poikansa rinnalla loppuun asti, vaikka joutuikin pyörtyneenä poistumaan joksikin aikaa ristin juurelta. Oletko miettinyt, miksi ylipäätään Jeesuksen seuraajat uskalsivat seurata ristiinnaulitsemisen tapahtumia läheltä?
Papit ja hallitusmiehet olivat luvanneet, että Jeesuksen seuraajat saisivat olla rauhassa, jos Jeesus luovutettaisiin heidän käsiinsä. Tämä lupaus antoi opetuslapsille rohkeutta, liittyä muiden mukana seuraamaan tapahtumien kulkua läheltä.

Lunastuksemme hinta on korkea. Mikään maailmankaikkeudessa ei ole maksanut niin paljon kuin meidän pelastaminen.

maanantai 10. elokuuta 2009

Autotalliin tuli sitruunan raikas tuoksu

Aamulla satoi vettä, joten emme päässeet vielä silloin Tonin kanssa maalaushommiin. Työtä oli kuitenkin sisätiloissa. Kävin ostamassa Jessistä muovisia laatikoita, joissa oli pyörät alla. Niihin oli hyvä järjestellä autotallissa olevat työkalut. Huomasin, että Tonilla on hyvä järjestelytaito. Hän osasi hyvin järjestellä tavarat paikoilleen. Kun hän kirjoitti nimikyltit laatikoiden päätyyn, niin työkalut ja muut kamat löytyvät nyt helposti. Autotalli on siistissä kunnossa. Toni löysi autotallista sitruunantuoksuista ilmanraikastinta ja hän suihkautti sitä ilmaan. Jopa tuli raikas ja hyvänhajuinen tuoksu. Pysyisipä järjestys tässä kunnossa jatkuvasti.

Pääsimme myöhemmin, kun sade taukosi, maalaamaan ikkunoiden ja ovien reunalautoja valkoisiksi. Katsotaan pääsemmekö huomenna jatkamaan siitä mihin tänään jäimme?

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Ruusut ja Lapinnauhukset ovat kauneimmillaan

Kävin mustikassa, mutta en onnistunut löytämään marjoja juuri lainkaan. Alkukesän kylmyys taisi viedä tämän syksyn marjasadon mennessään. Onneksi pakkasessa on vielä edellisen syksyn marjoja, ihan mukavasti.

Sini kävi Oulussa ja samalla Suvi, Toni ja Jessica pääsivät tulemaan meille. Alkavalla viikolla jatkamme maalaushommia ja Toni tulee minulle, avuksi.

Puutarhamme on nyt kauneimmillaan. Kukkapenkissä on monenlaista kukkaa. Ruusuissa on yli kolmekymmentä nuppua, joista seitsemän on jo avautunut. Täytyy sanoa, että kyllä ruusu on kukkien, kuningatar.
Keltainen Lapinnauhus on myös erittäin näyttävä kukka. Monin paikoin tämä kukka on jo kukkinut, mutta meillä on näitä kasveja varjoisassa paikassa ja ne ovat vasta nyt avautumassa. Ne ovat kuin keltaisia kynttilöitä, jotka kurkistelevat ikkunoista sisään. Kukka avautuu hauskasti kukan tyvestä ja jatkaa avautumistaan kohti terävää huippua. Täysin auenneena kukka on keltainen "aurinkokynttilä."

lauantai 8. elokuuta 2009

Antikristuksen ja oikean Kristuksen välinen taistelu

"Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä." (1 Joh. 2:18.)
Antikristuksen ja oikean Kristuksen välinen taistelu alkoi taivaassa ja taistelu jatkuu kiivaana maan päällä koko ajan. Loppua kohden taistelu kiihtyy ja panokset kovenevat. Oletko varautunut taistelun ja petoksen huippuhetkiin?
Johannes, joka tunsi hyvin Kristuksen, varoittaa antikristuksesta, joka yrittää ottaa oikean Kristuksen paikan. Tätä vallankaappausta Lusifer yritti jo taivaassa. Hän ei pystynyt syrjäyttämään Kristusta taivaassa eikä hän pysty tekemään sitä myöskään maan päällä. Oveluudellaan ja viekkaudellaan hän kuitenkin kykenee eksyttämään monet ja irrottamaan monien otteen Kristuksen kädestä. Näin hän teki taivaassa ja näin hän tekee myös maan päällä. Antikristus osaa taidokkaasti tekeytyä Kristukseksi ja valkeuden enkeliksi ja saa jopa valitutkin johdetuksi harhaan. Ei siis ihme, että Jeesus ja hänen lähin opetuslapsensa, Johannes, varoittavat meitä tästä laittomuuden ihmisestä. Kaikkein voimakkaimmillaan antikristuksen eksytys on silloin, kun paholainen tekeytyy Kristukseksi, juuri ennen oikean Kristuksen saapumista noutamaan omansa taivaaseen. Valejeesus tulee esiintymään Jeesuksena niin puoleensavetävänä ja aidon tuntuisena, että sitä on mahdoton aisteillamme erottaa oikeasta Jeesuksesta.

Mistä voimme tunnistaa "valejeesuksen" oikeasta Jeesuksesta? Jeesus itse sanoo, että "hedelmistä te heidät tunnette." Valejeesuksen opetus voi ensivaikutelmaltaan tuntua oikealta ja se voi hurmata kuulijan kaikki aistit, mutta aikaa myöten antikristuksen lumous johtaa ihmisen harhaan. Paras suoja väärältä jeesukselta on tuntea oikea Jeesus mahdollisimman hyvin henkilökohtaisesti, Pyhän Hengen kirkastaman sanan kautta.
On myös hyvä huomata se tosiasia, että oikea Jeesus ei astele maan päällä, kun hän tulee hakemaan omansa taivaaseen. Hän tempaa omansa pilviin ja vie joukkonsa pois turvallisesti taivaan kotiin.

perjantai 7. elokuuta 2009

Erikoinen vappumarssi tuli mieleeni

Viikon työt on tehty. On aika hiljentyä sapatin viettoon.
Hilkka ja Taisto Säkkinen, Muhokselta, piipahtivat tänään kylässä. He asuivat vuosia sitten Kuusamossa. Hilkka on seurakuntamme jäsen. Kastoin hänet Torniossa yli kaksikymmentä vuotta sitten. Hilkalla ja Taistolla on kaksi aikuista lasta, Armi ja Jarmo. Säkkisen perheen asuessa Kuusamossa, Armi ja Jarmo olivat aktiivisia Kuukkeli-kerhon jäseniä. He ovat tämän kerhon perustajajäseniä. On mukavaa kun yhteys heihin on säilynyt, vaikka he ovatkin jo maailmalla. Muistan hyvin erään vapun, kun Kuukkeli-kerho järjesti marssin, Kuusamon kaupungintalolta torille. Suomeen oli juuri valittu sateenkaarihallitus. Marssimme ei kuitenkaan ollut poliittinen kannanotto, vaikka kannoimmekin sateenkaarta Nooan arkin yläpuolella. Armi ja Jarmo olivat puetut erikoisen aurinkoisiin vaatteisiin. He kantoivat tuota sateenkaarta. Minä ja Anne olimme puetut Nooan ja hänen vaimonsa asuihin ja kannoimme Nooan arkin pienoismallia. Arkin sisällä oli nauhuri, josta kuului koko ajan laulu: "Valmista on, Nooa, Nooa, valmista on, koko arkki valmis on". Merimies, Jaakko Pokkinen, kulki kulkueen edellä ja kantoi Kuukkeli-kerhon lippua. Hänen edellään ajoi poliisiauto, vilkkuvalot päällä. Kulkueessa oli paljon lapsia värikkäissä asuissaan. Lapset muodostivat erilaisia luontotietokilpailun joukkueita eri kouluilta ja kerhoista. He olivat valinneet joukkueelleen oman nimensä. Joukkueen nimi oli kirjoitettu kädessä kannettavaan kylttiin.
Kokoonnuimme erilaisina ryhminä Kuusamon torille ja järjestimme siellä luontoaiheisen tietokilpailun. Torangin koulun luontokerho voitti ensimmäisen palkinnon. Palkintona oli kaunis, melko iso, Kuukkeli-taulu.

N.P. piti vappupuheen. Katujen varsilla ja torin laidalla oli aika paljon yleisöä ihmettelemässä, että mitä oli tapahtumassa. Nyt, kun Kuusamossa on uudistettu tori, tällaisen marssin voisi järjestää jossain muodossa uudelleen.

torstai 6. elokuuta 2009

Maijan kesäkonsertti piristi työntekoa

Kaupunkien omakotitaloalueet pitäisi suunnitella siten, että naapurin takapiha ei ole toisen naapurin olohuoneen ikkunan alla. Yleensä takapiha on sellaista aluetta, jossa säilytetään kaikenlaista roinaa. Tämä ajatus tuli mieleeni tänään, kun siirsin jo kolmannen kerran samoja puita eri paikkaan. Kun meillä oli iso remontti ja pihastamme kaadettiin monia suuria puita, niistä tuli paljon klapeja, jotka eivät tahtoneet mahtua tontille. Rakennusjätteestä tuli myös paljon poltettavaa laudan - ja lankun pätkää. Naapurin mies antoi ystävällisesti luvan pystyttää pressutallin tontilleen, jonne saimme puita ja muuta ylimääräistä romua pois silmistämme. Nyt tämä tontti on meidän käytössämme. Toinen naapuri hyväksyi myös tämän ratkaisun väliaikaisena toimenpiteenä. Lupasin purkaa pressutallin seuraavana kesänä, kun saan talven aikana poltettua puita vähemmäksi. Tuli seuraava kesä, puut eivät olleetkaan vähentyneet, koska liiterissä oli edelleen puita melko paljon. Ne eivät kuluneetkaan siinä tahdissa kuin olin ajatellut. Tuli syksy. Pressutalli oli edelleenkin täynnä puita. Minun piti ennen lumia siirtää tämä pressutalli pois, koska se oli liian lähellä naapurin tonttia. En saanut lisäaikaa. Ei auttanut muuta kuin tyhjentää pressutalli tyhjäksi ja siirtää se toiseen kohtaan. Kärräsin kaikki puut nuorten talon päätyyn, jossa ne olivat viime talven pressujen alla suojassa. Alkukesästä Toni kärräsi niitä liiterin täyteen ja tänään minä kärräsin yhden melko ison pinon oman taloni päätyyn. Toivottavasti näiden puiden neljäs siirto on uuni, tuli, lämpö, savu, tuhka ja sitten maaksi jälleen.

Puita kärrätessäni Mikael touhusi mukana. Hänestä oli hauska laittaa puita pinoon, niin kauan kuin pino oli tarpeeksi matala, että kädet ylettyivät pinon päälle. Kun pino tuli liian korkeaksi, puuhommat eivät enää kiinnostaneetkaan. Sitten alkoi kuulua kaunista laulua naapurin pihamaalta. Maija oli hakenut kaksi ystäväänsä vanhusten palvelutalosta ja he istuivat keinussa ja lauloivat kauniita kansanlauluja. En tiennytkään, että Maijalla on noin hyvä ja kirkas lauluääni. Kesäiset sävelet täyttivät tienoon. Taisi siinä kääntyillä lauluvihkon kaikki sivut konsertin edetessä ja kestäessä pitkän tovin. Kerrassaan kaunista, kuultavaa. Tämän kesän yksi kohokohdista, joka jää mieleen. Työnteko tuntui paljon kevyemmältä. Kiitos Maija! Lauluasi kuuntelisi ilomielin toistekin! Teit hienosti, kun hait ystäväsi ja järjestit heille piristävän kesähetken. Tämä oli todellista lähimmäisestä välittämistä.

Kun pino oli valmis ja talon pääty putsattu, siirsin maalaustelineet paikoilleen ja aloitin maalaamisen. Sain naapurin talon toisen päädyn valmiiksi ja räystäänaluset myös. Maalia piti hakea lisää, vaikka ostinkin sitä muutama päivä sitten kahdeksan litran purkin. Katsotaan riittääkö kolmen litran lisäpurkki lopputöihin?

Matonhuuhtelu painepesurilla on hyvä keksintö. Vielä on muutama matto pesemättä. Toivottavasti kauniit ilmat jatkuvat, jotta matot kuivuvat kunnolla. Tänään piti kiireellä kuskata yksi iso puolikuiva matto suojaan ankaran sadekuuron alta. Satoi todella rankasti. Ukkoskuuro pyyhkäisi ohitsemme. Rakeitakin tuli ja peltikatto ropisi.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Lomalla on aikaa tehdä kotihommia

Anne kantoi ullakolta kaikki matot pesuun, koska pesu sujuu liotussysteemillä kuin leikkiä vain. Puhtaaksi tulivat äidin tekemät räsymatotkin. Niissä on kauniita raitoja ja ne ovat nyt kirkkaita. Ne ovat kuin juuri kangaspuista otetut. Mietin mielessäni, että onkohan noissa kudelmissa minunkin pieneksi jääneitä vaatteita. Tuli mieleeni kaunis laulu vanhasta räsymatosta. Jos kuteet osaisivat puhua, niillä olisi kerrottavana monta mielenkiintoista tarinaa, eletystä elämästä.

Tämä päivä on mennyt matonpesussa ja maalatessa, kuten eilinenkin päivä. Aamusta varhain laitoin maalauskamppeet päälle ja suuntasin askeleeni naapurin taloa kohti. Ensimmäinen haaste oli saada raskaat, puusta tehdyt, telineet Terhon ja Sinin talon julkisivun päätyyn. Rukoilin kantoapua. Erkki ja Teemu ajoivat pihaan. Pyysin heiltä apua, ja niin tellingit siirtyivät oikealle paikalleen, sitten vain pensseli heilumaan. Sain maalattua julkisivun päätykolmion ja noin puolet räystäslaudoista. Kylläpä kävi niskoihin ja olkapäähän. Lopetin maalaamisen juuri sopivasti ennen sadetta. Kun olin lopettanut työt tältä päivältä, noin viiden maissa, naapuriin alkoi virrata vieraita Sinin järjestämille Tupperware-kutsuille.

tiistai 4. elokuuta 2009

Mattopyykiltä maalaustellingeille!

Kesän lämpiminä päivinä olemme Annen kanssa usein olleet mattopyykillä järven tai joen rannalla, jossa on hyvä matonpesulaituri. Tänä kesänä tätä traditiota ei ilmeisestikään tule. Anne osti painepesurin mattopyykkiä ajatellen. Viime yönä olivat ensimmäiset matot likoamassa pulverivedessä isoissa saaveissa ja tänään minun tehtävänä oli huuhdella ne painepesurilla. Matot näyttivät tulevan puhtaiksi tälläkin menetelmällä ja paljon vähemmällä työllä. Saaveissa on nyt uusi satsi huomista huuhtelua odottaen. Onneksi on aurinkoista ja matot kuivuvat hyvin. Puhtaat matot on kiva levittää lattialle, jouluna.

Mattopyykin jälkeen kävin hakemassa maalia ja maalasin yli kolmekymmentä metriä räystäänalusia, jotka jäivät remontin aikana maalaamatta, sääolosuhteiden tähden. Sain työn tehdyksi ja nyt ovat kaikki räystäänaluset maalattu.

Elämänhallinta vai suhdeverkosto?

Mikä olisi hyvä alkavan koulutyön toimintaidea, painopistealue, johtava idea ja teema taustalla, joka seuraisi mukana kaikessa tulevassa opiskelussa? Tästä aiheesta keskustelimme Terhon kanssa eilisellä matkalla Kuolion koululle.
Voisiko tuo teema olla vaikkapa, elämänhallinta tai suhdeverkosto?
Elämänhallinta!
Mitä kaikkea tämän otsikon alle liittyy, josta voisi nuoria muistuttaa? Mitä asioita elämänhallintaan kuuluu?
Sana, elämänhallinta, sisältää kaksi sanaa, elämä ja hallita. Uskon, että elämä ei ole sattuma. Kukaan ihminen ei ole sattuma eikä vahinko. Kaikilla luoduilla on jokin tarkoitus, jonka vain Jumala yksin tietää. Jumala on kaiken yläpuolella ja Hän hallitsee kaikkea. Kaikki on Hänelle mahdollista. "Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme" (Ps. 100:3). "Hänessä me elämme, liikumme ja olemme" (Ap.t. 17:28).
Elämä on lahja, jonka olemme saaneet ottaa vastaan. Emme ole voineet tehdä sen eteen mitään, emmekä ole voineet sitä estää. Jumala on päättänyt, että olemme täällä tällä hetkellä. Sinä olet olemassa Jumalan tahdosta. Hän on luonut sinut ja olet elossa, koska hän ylläpitää elämääsi joka hetki. Olemme täysin riippuvaisia Jumalasta. Elämämme on Korkeimman "käres", niin kuin sukulaiseni sanovat.

Jos elämä ja sen hallinta on Jumalan kädessä, niin mikä on sitten meidän tehtävämme elämään ja sen hallintaan nähden? Meidän tehtävämme on elää lähellä Jumalaa. Niin lähellä, että kuulemme hänen äänensä. Jos olemme hänestä kaukana, voimme pyytää Häntä tulemaan lähellemme. Hän on kyllä lähellämme joka hetki. Hän seisoo ovellamme ja kolkuttaa ja odottaa, että avaisimme hänelle oven ja kutsuisimme hänet sisään, asumaan kanssamme pysyvästi, ei vain vierailulle. Kun olemme ja elämme lähellä Jumalaa, ymmärrämme, että emme voi tehdä mitään ilman häntä. Lähellä Jumalaa elävä haluaa luovuttaa elämänsä hallintavallan Luojalle, joka kykenee hallitsemaan kaikkea, meidänkin maailmaamme, tunteitamme, tahtoamme ja käyttäytymistämme. Nuortenkin maailmaa!

Adam ja Eeva luotiin täydelliseen ja valmiiseen maailmaan. Mitään ei olisi voitu tehdä paremmin. Kaikki oli sangen hyvää. "Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä" (1 Moos. 2:15).
Jumala uskoi tehtäväksemme puutarhan hoidon. Puutarhurin ammatti on maailman vanhin ammatti, ensimmäinen ammatti, johon Jumala koulutti ihmisen. Kiinalainen sananlasku sanoo, että jos tahdot olla onnellinen, niin ala puutarhuriksi. Olemme kaikki puutarhureita, vaikka meillä ei olisikaan maata edes kämmenen leveyttäkään. Meillä kaikilla on sydämen puutarha, jota meidän tulee "varjella ja viljellä". "Varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee".

Mitä elämänhallinta- teemaan voisi sisältyä eo. valossa?
Varjella ja viljellä sanasta voisi johtaa sanan huolehtia. Nuorille voisi puhua eri asioiden, huolehtimisesta.
Iskulauseita voisi olla esim. Huolehdi itsestäsi, kaveristasi, ympäristöstäsi ja annetuista tehtävistä jne.
Pidä huoli itsestäsi!
Tämä on laaja-alainen asia. Ihminen on kokonaisuus, fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen olento. Kaikista mainituista osa-alueista tulisi huolehtia. Niitä tulisi vahvistaa tasapuolisesti Luojan antamien ohjeiden mukaisesti. On hyvä muistaa, että hengellisyys ja siitä huolehtiminen kuuluu luonnollisena osana ihmisen hyvinvointiin. Jos kouluilta poistetaan hengellisyys tai sitä on liian vähän, siitä seuraa ongelmia. Toinen ääripää on se, jos uskontoa on liikaa ja sitä tuputetaan joka paikassa, siitä seuraa myös ongelmia. Tasapaino ja kohtuus on otettava huomioon joka asiassa.
Huolehdi kaveristasi!
Tämä auttaa nuoria suuntaamaan ajatukset ulospäin. Maailmassa on muitakin kuin minä itte. Lähimmäinen tulee ottaa aina huomioon, jotta elämä sujuisi hyvin myös itsellä.
Huolehdi ympäristöstäsi!
Tästä asiasta ei koskaan puhuta liikaa. Tänä kesänä olen monesti ihmetellyt ihmisten käyttäytymistä, varsinkin nuorison käyttäytymistä. Kuusamon museon lähituntumaan, kauniille paikalle, Torankijärven rantaan, Kuusamon kaupunki pystytti hienon kodan. Viereen rakennettiin puuvaja ja puucee. Olen iloinnut tästä paikasta ja tehnyt useamman kerran kodalle retken, Mikaelin kanssa, ja opettanut hänelle erätaitoja. Iloani on aina varjostanut se, että jotkut "riiviöt" ovat tehneet tässä paikassa tuhojaan. Kaikki kodan ja puuvajan ikkunat on rikottu useampaan kertaan ja viimeksi kun kävin, kodan ovi oli rikottu ja se oli poissa saranoiltaan. Puhtaat seinät on sutattu hävyttömillä kirjoituksilla. Spray-maalipurkkien myynti nuorisolle pitäisi kieltää kokonaan! Pitäisikö kaikkiin virkistyspaikkoihinkin laittaa kameravalvonta tai rangaista vanhempia, jotka eivät valvo lastensa käyttäytymistä? Mitä koulu voisi tehdä asian suhteen?

Huolehdi annetuista tehtävistä!
Jos tämän taidon oppii jo nuorena, niin siitä on paljon hyötyä ja apua koko elämän ajaksi. Jos koulu on onnistunut opettamaan nuorille tämän taidon, oppilaat tulevat pärjäämään elämässään hyvin ja pääsemään eteenpäin.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni Terhon kysymyksestä, jonka hän esitti minulle eilen. Kumpi olisi parempi teema kouluille, elämänhallinta vai suhdeverkosto? Suhdeverkostosta voisimme kirjoitella myöhemmin!
Mitä ajatuksia nämä herättävät sinussa tänään?

maanantai 3. elokuuta 2009

Mikael on tosi hauska kaveri!

En tiedä miten tuo aamuinen haastattelu oikein meni. Olin vasta herännyt ja ajatukset pyörivät päässä, poukkoillen sinne ja tänne. Sain kuulla, että Taimi Uutela, Hautajärveltä, oli äänittänyt ohjelman kasetille. Pitääpä joskus kuunnella ja tarkastaa mitä tuli puhuttua. Ainakin kaksi henkilöä oli ollut kuulolla, koska he kertoivat siitä minulle. Sanoivat menneen hyvin.

Olin tänään koko päivän Kuolion koululla viihdyttämässä Mikaelia Terhon järjestellessä luokkaansa. Ensi viikolla alkaa jo koulu. Teimme Mikaelin kanssa retken koulun lähimetsään. Kaveri totesi, että metsässä asuu paljon eläimiä ja mörri-möykyllä on kolo. Pitkällä kepillä oli hauska tehdä omat kommervenkkinsä ja kysellä, että onko pöllö kotona? Söimme mustikoita ja lauleskelimme lasten lauluja. Ajatukseni palaavat usein aikaan, jolloin Terho oli pieni ja teimme samoja juttuja. Usein erehdyn puhuttelemaan Mikaelia samalla tavalla kuin Terhoa lapsena. Tämä johtuu osaksi siitä, että Mikael on samannäköinen kuin Terho pienenä. Silmien väri vaan on toinen. Olen sanonut, että Mikaelista tulee Hautalan suvun ruskeasilmäisten "kantaisä".

Koulun takana olevalta kentältä löytyi metallikuulia, joita oli hauska heitellä. Isojen poikien jääkiekkomailalla oli mukava lyödä palloja ja ne pyörivät melko hyvin tasaisella hiekkakentällä.

Koulun pihassa on keinut, kiipeilytelineet ja iso hiekkalaatikko. Hiekkalaatikko oli kaikkein kiinnostavin, vaikka laatikolla ei ollut yhden yhtäkään hiekkalaatikkolelua. Leluiksi kelpasivat kivet, joista tehtiin kiviympyrä. Se oli kivilinna. Sitten kivet muuttuivat laivoiksi ja hiekkalaatikon hiekka oli "vettä". Hiekkalaatikon reunalla, "rannalla", oli paljon veneitä ja ne lähtivät vesille toinen toisensa perään. Laivat olivat erikokoisia ja yksi niistä oli isin vene. Tämä oli niin hauska leikki, että sitä ei olisi millään malttanut, lopettaa.

Mikaelin kanssa oli mukava olla. Hän on tosi hauska kaveri. Hänellä on vaaleat kiharat hiukset, ruskeat kirkkaat silmät, joissa säihkyy elämän ilo ja riemu. Hän osaa ilmaista itseään hyvällä, sanavarastolla.

Ensi viikolla tämän koulun pihapiiriin tulee elämää, kun lapset palaavat kesälomaltaan ja aloittavat syyslukukauden.

Toisella kerralla kerron kuinka ihana tyttö Jessica on!

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Toinen otetaan ja toinen jätetään!

Kävin tänään ensimmäistä kertaa hillassa tänä kesänä. Korpihillat eivät olleet vielä kaikilta osin kypsiä. Viivyin suolla vain pari tuntia, koska hilloja ei kannata poimia raakoina. Sain n. 2 litraa hilloja. Sää oli aurinkoinen. Paikka, jossa keräsin Lapin erikoisherkkuja, oli kaunista seutua. Kaunis järvi loisti valoisana aivan lähellä. Palatessani autolle astelin veden rajassa. Järvessä oli hieno hiekka pohja ja vesi oli kirkasta. Vettä olisi voinut vaikka juoda. Luonto on nyt todella, kaunis.

Hilla on marja, joka pitää poimia yksitellen. Hillasuo on samanlainen kuin mansikkamaa siinä suhteessa, että marjat kypsyvät eri aikoina. Usein tulee tilanne, että toinen otetaan ja toinen jätetään. Tämä ajatus on Raamatusta. Tiedätkö missä yhteydessä tämä ajatus mainitaan?

Sydän voi jäätyä helteelläkin!

"Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu." (Matt. 24:13.)

Tässä on päivän sana. Se on Jeesuksen sana. Siinä puhutaan kestämisestä, lopusta ja pelastumisesta. Edellisessä jakeessa Jeesus mainitsee laittomuuden, joka lisääntyy lopun ajalla. Laittomuus vaikuttaa kaikkiin suhteisiimme kylmentävästi. Rakkaus kylmenee laittomuuden seurauksena.
Millaista on kylmä rakkaus? - Olisikohan se välinpitämättömyyttä tai hyväksikäyttöä?

Ihminen voi olla ulkonaisesti "fiksun" oloinen, mutta sydän voi olla aivan kuin jäätä, se voi jäätyä "helteelläkin. "Jäätyneessä sydämessä ei ole yhtään rakkautta, sääliä eikä armahtavaisuutta eikä laupeutta. Uskonto voi tehdä ihmisestä kovasydämisen ja armottoman. Jumalisuuden ulkokuoren alla saattaa olla hyvin itsekäs, ahne, ilkeä ja omahyväinen sydän.

Ilmestyskirjassa, joka on loppusana kaikesta, kuvataan lopun ajan seurakuntaa hyvin kohti käyvin sanoin.
"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani! "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston."

Kuka tässä arvioi tilaamme? "Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku." Jeesus, joka on Jumalan luomakunnan alku, näkee kaiken oikeassa ja totuudenmukaisessa valossa. Emme voi paeta tätä peiliä ja kaunistella kuvaamme millään lailla. Meidän on syytä kuunnella tarkasti Jumalallisen todistajan sanoma loppuun asti ja otettava vaari hänen neuvoistaan.
"Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee parannus, luovu penseydestäsi!

Fariseusten ja kirjanoppineiden suhtautuminen Jeesukseen osoitti heidän sydämensä kovuuden. Lain tekoihin perustuva uskonto, jota he harjoittivat hyvin yksityiskohtaisesti ja ulkonaisesti, kovetti heidän sydämensä piikiven kaltaiseksi. Juhlalliset kokoontumiset ja uskonnollisten seremonioiden sarjat eivät muuta sydäntä. Omavanhurskaus ei ole vanhurskautta lainkaan. Ne, jotka pitävät itseänsä vanhurskaana ja taivaaseen kelvollisena omien hyvien tekojensa ansiosta pettävät itseään tai joutuvat petetyiksi. Omilla teoillamme emme koskaan voi ostaa pelastusta.
Hengellisen köyhyyden tunteminen sydämessä on Pyhän Hengen työ. Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen ja sen, kuinka paljon tarvitsemme Häntä. Usko ja rakkaus on tulessa puhdistettu kulta. Tässä on meille aarre, joka on kaikkein arvokkainta. Mieleeni nouse kysymys: Onko aarteemme himmentynyt tai jopa kadonnut kokonaan? Onko sinulla ja minulla tätä kultaa? Usko ja rakkaus ovat Herran lahja kaikille, jotka ottavat Jeesuksen ja hänen armonsa todesta. Valkoiset vaatteet ovat Kristuksen vanhurskauden puhdas puku, jossa alastomuutemme häpeä peittyy. Tämän puvun hankkiminen on tullut kalliiksi Jumalalle. Pyhän Hengen antama silmävoide auttaa meitä näkemään tämän puvun arvon ja sen kuinka paljon tarvitsemme sitä, jotta kestämme loppuun asti ja pelastumme.

"Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. "Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.".

lauantai 1. elokuuta 2009

Plymouth törähti käyntiin!

Aamulla taivas oli pilvessä, mutta ilma kirkastui nopeasti, ja päivästä tulikin mukavan aurinkoinen. Aurinkoinen se on ollut myös niille nuorille, jotka ovat menneet tänään, naimisiin.
Kuusamossa on ainakin kaksi autoa huristellut purkit kolisten.
Iltapäivälenkilläni näin yhden hääauton kotimme lähellä ja Sini, Terho ja Mikael ovat parhaillaan Sinin enon häissä, Käylässä. Naapurillamme on upea sininen amerikanrauta. Kun leveä siivekäs Plymouth törähtää käyntiin, tiedämme, että Markku Vartiainen on peruttamassa autoaan tallista. Tämä Markun auto oli Sinin enon ja hänen nuorikkonsa hääautona. Kyljet vahattuina, nauhat ja koristeet paikoillaan näky oli entistäkin komeampi.

Onnea ja siunausta kaikille hääpäiväänsä viettäville, nuorille - tai vanhemmille pareille!

Perheen perustaminen on iloinen asia. Jumala haluaa meidän olevan onnellisia. Yksinäisyys on raskasta, varsinkin seuralliselle ihmiselle.