20.-26.8. olimme Annen kanssa matkoilla. Torstaina 20.8. ajelimme Ouluun. Olimme yötä Suvin ja Tonin luona. Perjantaina 21.8. ajelimme Alavudelle ja yövyimme Sanni-tädin luona. Lauantaina 22.8. ajelimme Kullaan kirkkoon, jossa Maria Särkijärvi ja Markus Lindholm sanoivat toisilleen, "Tahdon!" Pastori Hannu Anttoora piti koskettavan vihkipuheen, kanttori Ilkka Liuskallio soitti häämarssit (T. Kuulan Häämarssin ja T. Mendelssohnin Häämarssin, Kesäyön unelman) ja säesti yhteislaulun, virren 822 "Se tuntee onnen syvän." Kaasona oli Jenni Ylikarhi ja Bestmaninä Jarno Mastomäki. Kullaan kirkkoon oli saapunut runsaasti hääväkeä, lähes 200 henkeä. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja kaunis. Marian kummitädin tytär, Veera Ylä-Jääski, soitti kauniin pianokappaleen: Lintu (L'oiseau ).
Hääväriksi oli valittu energinen oranssi. Väri sopi hyvin nuoruuden intoa ja tarmokkuutta uhkuville nuorille. Juhlajärjestelyt oli tehty huolella. Kaikki sujui mutkattomasti suunnitelmien mukaan.
Hääpari marssi kirkosta, riisisateen alla, mustan ratsun vetämiin vaunuihin ja näin siirryttiin, Kullaan seurantalo Harjulaan, viettämään hääjuhlaa.
Kaikille vieraille oli varattu oma istumapaikkansa. Minua vastapäätä istui Sisko Uusitalo. Tämä oli mielenkiintoinen johdatus, sillä kuulin ensimmäisen kerran Siskolta, että sisareni tytär, Maria, seurustelee Siskon miehen, Viljo Uusitalon, sukulaisen kanssa. Sanoin silloin Siskolle, että mehän ollaan sitten jo melkein sukulaisia.
Viljo, joka oli läheinen naapurimme Hiilimäessä, ei ollut häissä, koska hän nukkui pois viisi vuotta sitten. Sisko muisteli yhteisiä hetkiämme, suurella lämmöllä ja itkien hän hyvästeli meidät kotimatkalle juhlan, jälkeen.
Kaikki muut sisarukseni olivat häissä, paitsi Helena ja Mikko. Helenan kohdalla poissaolon syy oli harmillinen, koska hän erehtyi päivässä. Helenan mielessä oli ajatus, että häät ovat vasta seuraavana viikonloppuna. Olimme, Helena, kaikki harmissamme puolestasi ja koimme syyllisyyttä siitä, ettemme olleet ottaneet sinuun yhteyttä aiemmin. Näin voi käydä kenelle tahansa, koska työtä ja touhua on paljon, eikä kaikkia ehdi aina varmistaa riittävän ajoissa. Toivottavasti muiden sisarusten raportit, ja häistä otetut kuvat ja videot tuovat juhlan myös Helenan ja Mikon koettavaksi, ainakin jollakin tasolla. Häät ovat mukava tapa tavata sukulaisia, koska tunnelma on kaikilla iloinen ja kaikki näyttävät jo iloisuudenkin tähden nuoremmilta kuin hautajaisissa.
Hääateria oli runsas ja monipuolinen ja ruoka maistui hyvältä. Ohjelmassa jäin kaipaamaan enemmän leikkimielistä ohjelmaa ja yhteislaulua sekä häävieraiden esittelyä. Suurin osa vieraista oli ainakin minulle tuntemattomia ja vieraiksi he jäivät juhlan jälkeenkin.
Matkakertomus jatkuu ...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti