tiistai 31. elokuuta 2010

31.8.1976 on kihlajaispäivämme

31.8.1976 Anne ja Paavo kävelivät käsi kädessä Kajaanin katuja pitkin. Minne he olivat menossa?
- Koruliikkeeseen sormuksia ostamaan. Emme tienneet vielä silloin, että asuisimme Lapissa, vaikka valitsimmekin lapinkultaiset sormukset. Kihlajaisistamme tulee tänään kuluneeksi 34 vuotta.
Pujotimme sormukset toistemme sormiin Kajaanin Adventtikirkossa, jossa meidät sitten vihittiin 6.5.1977.
Muistan pastori Veikko Heikkisen hääpuheesta ainakin yhden tekstin.

"Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa." (Ps. 25:10 VRK.)
"Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa." (Ps. 25:10 URK.)

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Aidan teosta ja ahtaan paikan kammosta

Tein muutama päivä sitten hintavertailun ns. "tipparimasta". - Halvimman tarjouksen antoi Kurtin saha ja höyläämö. Ko. puuntoimittaja on Käylässä. Tilasin sieltä 360 m "tipparimaa" aidan tekoa varten.
Aita pitäisi saada valmiiksi ennen kuin lomani loppuu ja ennen kuin tulee talvi. Aidan pituus tulee olemaan kaksikymmentä metriä.
Tipparima pitää maalata kahteen kertaan ennen aidan tekoa. Edessä on siis aikamoinen urakka.
Minun pitää maalata 720 m ko. rimaa eli yhtä monta metriä kuin kaivosmiehille tehtävä kuilu on syvä.
Maalaustyö pitää tehdä autotallissa, koska ulkona on jo niin kylmä, ettei siellä voi enää maalata.
Mietin, että riittääköhän kymmenen litraa maalia.

Eilisessä kotikokouksessa eräs rouva sanoi, että häntä aivan ahdistaa ajatella niitä kaivomiehiä maan alla, ahtaassa, n. 50 m2:n tilassa, koska hänellä on ahtaan paikan kammo. Rouva sanoi, että aina kun hän näkee jonkun menevän johonkin ahtaaseen onkaloon, hänen tekee pahaa katsella sitä. Toivottavasti kenelläkään kaivosmiehellä ei ole tällaista fobiaa.
Onko sinulla ahtaan paikan kammo?

lauantai 28. elokuuta 2010

Lepopäivän viettoa

Kirkon jälkeen lähdimme iltapäivällä klo 15.00 Vasaraperän Syrjäsuolle pitämään kotikokousta. Maija järjesti kotiinsa hienon juhlan. Hengellisen ravinnon lisäksi pöytä oli katettu monenlaisilla herkuilla.
Maijan virolainen mies, Ain, on ahkera puutarhuri. Hänellä oli monenlaista viljelystä ja viisi lammasta. Ainilla näytti olevan kädet täynnä työtä ulkohommissa. Omasta kokemuksesta tiedän, että puutarhanhoito vaatii paljon aikaa ja pitkäjännitteistä työtä ja huolellista paneutumista asiaan, jos aikoo saada syksyistä satoa.
Kuusamon kesä on lyhyt ja sen tähden tomaatit tahtovat jäädä vihreiksi. Näin oli käynyt Syrjäsuollakin.
Maijan ja Ainin koti sijaitsee kauniilla paikalla lammen rannalla.
Kiitos, Maija ja Ain, vieraanvaraisuudestanne ja lämminhenkisestä syysjuhlasta kodissanne!
Oli mukava nähdä tuttuja ihmisiä ja virkistäytyä yhteisestä hetkestä.

Illalla teimme vielä luontoretken Munakkalammelle. Mikael nautti tulistelusta ja Rane vapaana liikkumisesta.
Mikael oli matkassamme, koska Sini ja Terho oli kutsuttu Kuusamon Tropiikin 20-vuotisjuhlan johdosta järestettyyn juhlaruokailuun.

Kiitos metsähallitukselle, joka on tehnyt hyviä leiriytymispaikkoja moniin eri kohteisiin yhteiseksi iloksemme.

torstai 26. elokuuta 2010

Vangittuina maan uumenissa

Kaivosmiehet ovat edelleen maan uumenissa, kuin vankeustuomion saaneina. Olen muistanut heitä rukouksin. Ajattelin, että ensi sapattina muistamme heitä aivan erityisellä tavalla rukouksin. Jospa Herra auttaisi heitä kestämään ja pysymään vahvoina ja terveinä. Toivottavasti he pääsevät pian pois ahdistavasta työmaakopistaan perheidensä ja omaistensa luo. Onneksi heillä on kuitenkin tuo yksi kanava, jota pitkin he saavat ruokaa ja pystyvät olemaan yhteydessä maan kamaralla oleviin ihmisiin. Toinen kanava on rukouskanava ja se on aina auki yötä päivää, taivaaseen asti.
Mietin, että ovatkohan nuo kaivosmiehet uskovia ja onko heillä mahdollisuus lukea Raamattua ja saada sieltä lohdutusta Jumalan lupauksista?

Luin kirjoitukseni jälkeen netistä, että kaivosmiehet haluavat pystyttää olinpaikkaansa alttarin. He ovat pyytäneet tätä varten heidän uskontoonsa liittyviä tavaroita. Heille on jo toimitettu esim. krusifiksi.

tiistai 24. elokuuta 2010

Puutarhasatu

Naapuritalon tien luiska oli kesällä kaunis, koska siinä kasvoi runsaasti luonnonkukkia. Kukkaloisto on nyt ohi. Luiska näytti tänä aamuna ankealta, joten päätin tehdä asialle jotakin. Ensiksi hain Terhon pihalta peräkärryn luiskasta tuleville heinille. Sen jälkeen menin Prismaan hakemaan viikatteen, jolla niittäisin luiskan pitkäksi kasvaneen heinän. Rautakaupassa oli vain viikatteen varsi. Soitto puutarhapuolelle antoi lupauksen koko viikatteesta. Menin puutarhamyymälään ja ostin punavartisen viikatteen ja katselin ympärilleni, - kasveja tietenkin.

Siellä ne olivat, niin orvon ja yksinäisen näköisinä häkissään.
"Katsos kuka tuli puutarhamyymälään, sanoi purppuratuomi samettisyreenille". "Sehän on ystävämme Paavo, jonka matkaan lähtivät kaverimme ruotsinpihlaja ja kirsikkapuu muutama päivä sitten, muistatkos?" "Muistan toki, virkkoi purppuratuomi lehdet punasta hehkuen. "Terve Paavo, sanoi samettisyreeni sametinpehmeällä äänellään ja jatkoi: otathan meidät mukaasi, tahtoisimme niin mielellämme tulla puutarhaasi iloa tuottamaan? Otathan meidät, ole niin kiltti? Olemme koko kesän olleet tässä häkissä ja kukaan ei ole halunnut ottaa meitä puutarhaansa. Pian tulee talvi ja me kuolemme, jos emme löydä itsellemme kotia." - "Te olette kyllä kauniita, mutta minulla ei ole nyt varaa ostaa teitä, koska tämä viikate maksaa niin paljon, ajattelin ääneen". "Kyllä täti antaa hyvän alennuksen, jos ostat meidät molemmat, sanoi purppuratuomi houkuttelevalla äänellään".

"Paljonko nuo viimeiset puuntaimet maksaisivat", kysyin tutuksi tulleelta kauppiaalta? "Katsotaan koneelta", sanoi kauppias ja esitti kotvasen kuluttua minulle tosi hyvän tarjouksen.

Niin siinä sitten kävi, että samettisyreeni ja purppuratuomi nostettiin häkistä ja laitettiin kärryyni. Kun saavuimme Kuukkelintielle, uudet tulokkaat katselivat ihmeissään ympärilleen ja näkivät kirsikkapuun ja ruotsinpihlajan seisovan paikallaan. Kyllä siinä juttua piisas, kun vanhat kaverukset tapasivat toisensa.
"Toivottavasti Paavo laittaa meidät aurinkoiseen paikkaan, ettei meille tule kylmä", tuumivat kukkapuut keskenään. Nyt ne ovat niin iloisia, kun saavat katsella elämänmenoa Kuukkelintien aurinkoisella puolella lähellä toisiaan.

lauantai 21. elokuuta 2010

Aasialaista väriä kirkossamme

Meillä oli tänään värikäs jumalanpalvelus.
Burmasta kotoisin oleva Senora johti tilaisuuden ja hänen työtoverinsa filippiiniläinen Rose-Marie soitti kitaraa ja lauloi kauniin ylistyslaulun englannin kielellä.

perjantai 20. elokuuta 2010

Tulisoihdut veivät ajatukseni Ilmestyskirjaan

Sytytin tänään seitsemän "tulisoihtua" (roihua) ulos puutarhaan. Pimeässä syyskesän yössä ne valaisevat kauniisti punaiset ruusut, valkoiset leimut, keltaiset nauhukset, siniset orvokit ja muut kukat, puut ja pensaat.
Elävät tulet ovat eloisat ja tunnelmalliset. Ei malta mennä nukkumaan, kun näky on niin kaunis.
Tulee mieleeni Ilmestyskirjan näky "seitsemästä kultaisesta lampunjalasta, joiden keskellä oli ihmisen kaltainen, jolla oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä loisti kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko."

Johannes näki Kristuksen käyskentelevän seurakunnan keskellä. Kristus pitää huolen seurakunnastaan, jonka hän on verellään lunastanut ja johtaa sitä historian jokaisena hetkenä. Seurakunnan historia on Jumalan historiaa. Jumala ilmoittaa ja valaisee menneet ja tulevat asiat seurakunnalleen ja seurakuntansa kautta maailmalle oman aikataulunsa ja suunnitelmansa mukaan.

Kristus näyn johdosta Johannes vaipuu hänen jalkoihinsa kuin kuollut. "Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: "Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."
Jumalan lausumat sanat: "Älä pelkää" ovat sanoja, joita jokainen kaipaa kuulla. Saakoon nämä sanat tulla sinun sydämeesi juuri tällä hetkellä. Laskekoon Herra oikean kätensä sinun päällesi ja rohkaiskoon hän sinua eo. sanomalla. Kuolemakaan ei voi riistää sinua hänen kädestään, koska kuoleman ja tuonelan (haudan) avaimet ovat hänen kädessään.

Viimeinen leiripäivä 18.7.2010

Muutaman tunnin päästä olikin jo leirin kymmenes päivä koittanut. Kaikilla oli kotiinlähtö mielessä. Tavarat oli pakattava, leiri purettava ja paikat siivottava ennen lähtöä. Vaikka nuoria muistuttaisi kuinka paljon tahansa siitä, että he huolehtisivat tavaroistaan niin, ettei heiltä jäisi mitään kamppeita pois matkasta, niin aina kuitenkin joltakin jää jotakin. Näin kävi tälläkin kerralla. Tämä on kuulemma merkki siitä, ettei talosta lähdetä viimeistä kertaa!

Kun linja-auto ajoi pihaan, se oli varma merkki siitä, että kymmenen päivää leirielämää oli jälleen takanapäin.
Haikein mielin sanoimme jäähyväisiä ja siunasimme toisiamme kotimatkalle. Linja-auto lähti kirkollemme ja minä ajoin omalla autollani perässä peräkärry täynnä tavaraa. Ajakan ja Juumantien risteykseen oli kuitenkin vielä pysähdyttävä ja poimittava viimeinenkin eräripari-viitta tien sivusta.

Leirin jälkeen meni vielä viikko leirin loppujärjestelyihin.
Katariinan kanssa teimme suuren urakan tavaroiden paikoilleen laittamisen ja lainattujen tavaroiden palauttamisen merkeissä.
Blogiltani voittekin sitten lukea mitä sen jälkeen on tapahtunut.
Kesälomani piti alkaa 2.8., mutta sairastuin angiinaan. Jouduin viikoksi "pakkolepoon".
Vuoden 2009 leirin jälkeen sairastuin korvatulehdukseen ja jouduin koko kesälomani ajan käymään terveyskeskuksessa korvahuuhtelussa. Stressin laukeaminen on ilmeisesti sairastumisen syynä, sanovat asiantuntijat.

Yhdeksäs leiripäivä 17.7.2010 oli syntymäpäiväni

Yhdeksäs leiripäivä oli toinen sapatti, jonka leirillä vietimme.
17.7. päivän aamu oli jännittävän odottava ja juhlallinen. Päivä oli myös syntymäpäiväni ja Ossi Turusen nimipäivä. Päivän sankari oli kuitenkin Jeesus, joka luomisen yhteydessä antoi meille elämän ja myös sapatin levon. "Tulkaa minun tyköni" oli päivän teema. Jeesuksen luo tuleminen on jokapäiväinen etuoikeutemme, mutta erityisesti sapattisin Herra haluaa juhlia kanssamme. Sapatti on ilon ja yhteyden päivä. Lepo omista töistä ja ilo Herrassa kohdistavat ajatuksemme Luojaan. Yhteydestä Luojaamme saamme iloa ja väkevyyttä, jota on turha etsiä mistään muualta. Yhteyden vahvistaminen tarvitsee aikaa. Jumala tiesi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Tämä ajatus sisältää enemmän kuin aviopuolison rinnalla olemisen. Ihmisen ei ole hyvä olla ilman Jumalaa. Ihminen on hyvin onneton, jos hänellä ei ole jumalasuhdetta tai suhde on etäinen, vääristynyt tai jaettu. Jaettu suhde on repivä ja hajottava. Jumalasuhteen vahvistamiseksi Luoja antoi sapatin. Kun ihminen hoitaa jumalasuhdettaan, hän haluaa hoitaa myös muita suhteitaan. Elämme aikaa, jolloin suhteet ovat kovalla koetuksella. Kuulin eräästä amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa tuli esille, että vanhemmilla oli aikaa lapsilleen vain 45 sekuntia päivässä. Se on aivan liian vähän rakastavan suhteen luomiseen. Sapatti on tarkoitettu myös perheen päiväksi. Jos työviikko on kiireinen, niin sapattina meillä pitäisi olla aikaa olla yhdessä. Olemme saaneet Luojaltamme kaksi suurta lahjaa luomisen yhteydessä. Ne ovat avioliitto (perhe) ja sapatti. Molempien lahjojen yhdistävä lenkki on rakkaus. Rakkaus on perhe-elämän ja sapatin vieton sydämessä. Tuo rakkaus on tietysti Jeesus Kristus, joka on rakkaus.
Näihin kahteen lahjaan paholainen on erityisellä tavalla hyökännyt. Hänen tarkoituksenaan on ottaa ne pois ihmisiltä kokonaan. Paholainen on keksinyt omat vastineensa molemmille Eeden-kodista peräisin oleville lahjoille.

Nuorisojumalanpalvelukseen kerääntyi kuusikymmentä henkeä. Osallistujamäärä oli suurin leiriemme historiassa.
Raamatuntutkistelun tekstit olivat Roomalaiskirjeen ensimmäisestä ja - kolmannesta luvuista, otsikolla: "Kaikki ovat tehneet syntiä". Kuulijakunta jaettiin viiteen pienryhmään, jotta kaikki voisivat olla aktiivisesti mukana Raamatun tutkimisessa. Pienryhmät ovat hyvä tapa saada aremmatkin ihmiset mukaan tuomaan ajatuksensa esille.

"Jos ihminen ei tunnusta olevansa syntinen, hän ei tunne tarvitsevansa vanhurskauttamista (sitä, että Jumala julistaa olevan oikeassa suhteessa itsensä kanssa). Paavalin mukaan vanhurskauttamisen ensimmäinen askel onkin se, että ihminen myöntää olevansa avuton, toivoton syntinen. Rakentaessaan argumenttiaan Paavali kuvailee ensin pakanoiden hirvittävää turmelusta. He ovat vajonneet niin syvälle, koska ovat työntäneet Jumalan mielestään. Sitten Paavali osoittaa, että juutalaiset ovat aivan yhtä pahoja. Asian ydin on siinä, että kukaan ei pysty pelastamaan itseään hyvillä töillään.
Ellen G. White tekee asian täysin selväksi: "Älköön kukaan omaksuko rajoittunutta, ahdasta käsitystä, että ihminen voisi hyvillä teoillaan edes jossakin määrin lyhentää syntivelkaansa. Se on kohtalokas petos. Jos tahdotte ymmärtää sen, teidän on lakattava puolustamasta lempikäsityksiänne ja nöyrin sydämin tutkittava sovitusta.
"Tämä asia ymmärretään niin huonosti, että tuhannet ja taas tuhannet Jumalan omiksi tunnustautuvista ovat itse asiassa pahan lapsia, koska he turvautuvat omiin tekoihinsa. Jumala on aina vaatinut hyviä tekoja, laki vaatii niitä, ja apu löytyy yksin Jeesuksen vanhurskaudesta. Kristus pystyy pelastamaan meidät täydellisesti, koska hän elää iäti rukoillakseen puolestamme." (EGW 6BC 1071.)

Herran pyhä ehtoollinen ja kastejuhla samana päivänä on harvinainen kokemus. Jeesus antoi meille tämän juhlan suuressa rakkaudessaan ja armossaan. Herran pyhä ehtoollinen nautittiin salissa, jonne oli laitettu sadalla tuikulla valaistu risti. Ristin ympärillä viettämämme ehtoollinen puhutteli ja siunasi meitä kaikkia hyvin paljon.

Ennen ehtoollista pestiin jalat. Veljet palvelivat toisiaan saunarannassa ja sisaret palvelivat toisiaan kodalla. Jalkojen pesu perustuu Jeesuksen esimerkkiin ja hänen kehotukseensa toimia näin aina ajan loppuun saakka. Voit lukea tästä Raamatustasi Joh. 13-luvusta.

Juhlalounaan jälkeen vietimme Katjan kastejuhlaa. Katjan kastaminen Ajakkajärvessä oli ihana hetki. Katja oli niin kaunis ja onnellinen valkoisessa kastepuvussaan. Muistetaan Katjaa rukouksin, että hän saisi kasvaa uskossa taivaan tiellä kulkiessaan. Kastaessani Katjan tunsin saavani syntymäpäivälahjan Herralta. Senja ja Elmer tekivät myös päätöksen tulla kasteelle ensi kesänä, jos Herra suo. Tämän kesän leirillämme oli vain viisi nuorta, joita ei oltu vielä kastettu raamatullisella upotuskasteella. Tässäkin mielessä tämän kesän leiri oli poikkeuksellinen.

Sapatin iltapäivän vietimme iloiten Herrasta ja toisistamme. Ossi otti virallisen leirikuvan, jossa olimme kaikki yhdessä.
Päivällisen yhteydessä koin yllätyksen. Terho oli toiminut puuhamiehenä. Minut heitettiin kolme kertaa yläilmoihin eläköön-huutojen kera. En muista, että koskaan aikaisemmin olisin kokenut vastaavaa. Se oli aika hauska ja jännittävä kokemus. Kiitos kaikille tuosta mukavasta hetkestä ja tietysti niistä lauluista ja korteista, joita Ossin kanssa teiltä saimme!

Päivällisen jälkeen oli vielä palkintojen jako ja kotaillan vietto.
Palkintopöytä oli runsas ja monipuolinen. Kuusamon liikkeet ovat uskollisesti tukeneet työtämme lahjoittamalla hyviä ja arvokkaita palkintoja nuorten iloksi. Ohjaajamme toivat palkintoja mukanaan myös omilta paikkakunniltaan. Haluankin tässä yhteydessä kiittää kaikkia eri tahoja niin liikkeenharjoittajia kuin myös yksityisiä henkilöitä, seurakuntia (erityisesti Helsingin Kallion seurakuntaa, joka on tukenut nuorisotyötämme monien vuosien ajan sekä taloudellisesti että hyvillä ohjaajilla), PSL:tä, Suomalaista piirikuntaa, Kuusamon kaupunkia, Loma-Ajakan henkilökuntaa, Kuusamolaisia ohjelma-palvelu yrityksiä, Osmo Määttää, Pot-Novan väkeä, ohjaajia, Seikkailuleirin opettajia, Juhaa ja Ossia, avustajia, kaikkia leiriläisiä ja heidän läheisiään, jotka teitte tämän kesän leirin mahdolliseksi. Kiitos Katariinalle, joka ahkeroi ennen leiriä, leirillä ja leirin jälkeen voimiaan säästämättä. Jumala palkitkoon teille kaikille runsain siunauksin!
Kiitos Jumalalle ja kaikille esirukoilijoille! Ilman Jumalaa emme voi mitään tehdä! Esirukoukset ovat näkymätöntä palvelua ja tämän palvelutyön hedelmät nähdään vasta ikuisuudessa!

Viimeinen leiriyö meni valvoessa. Kokoilin tavaroita ja siivosin paikkoja. Pääsin nukkumaan vasta kahden jälkeen yöllä. Kahden viikon valvominen kysyy paljon voimia. Leirin jälkeen sitä ajattelee aina, että jokohan tämä oli viimeinen kerta, kun tällaisen urakan otan harteilleni. Nämä ajatukset pyörivät nytkin mielessäni.
Uupumuksen ja väsymyksen kestää kuitenkin ihmeellisesti, kun ajattelee niitä nuoria, joiden elämään on jollakin lailla voinut vuosien saatossa vaikuttaa rohkaisevasti. Elmerin tuleminen kodalle viimeisenä leiri-iltana jätti minulle jälleen haasteen ensi kesää ajatellen, kun hän tuli kertomaan halustaan tulla ensi kesänä kasteelle. Samoin Senjan toivomus saman asian suhteen. Saakoon Herra johdattaa kaikessa tahtonsa mukaan!

Juttu Koillismaan Uutisissa 19.8.2010

Koillismaan Uutiset lehdessä, torstaina 19.8.2010, oli lehden kesiaukeamalla juttu leiristämme.
Otsikkona oli Kirjeitä toimitukselle. 9 päivää seikkailua. Otsikkoa piristää hauskasti katkennut kynä. Jutun on kirjoittanut Maijakaisa Niemi, Loma-Ajakasta. Jutun yhteydessä on kaksi Ossi Turusen ottamaa kuvaa. Toisessa kuvassa kymmenen leiriläistä istuu lämminvesipaljussa ja taustalla näkyy tyyni Ajakkajärvi. Toisessa kuvassa Terhon vetämän veneen perässä on kolme poikaa renkaassa oranssin väriset turvaliivit päällä. Ajakkajärvi on tässä kuvassa jonkin verran aaltoinen, joten kuvassa on enemmän liikettä kuin edellisessä kuvassa. Edellisen kuvan liike näkyy nuorten ilmeikkäissä kasvoissa ja paljun vedessä. Kuvat ovat onnistuneita.

"Kolmekymmentä adventtiseurakunnan eräriparilaista ja seikkaliluleiriläistä ohjaajineen viettivät yhdeksän leiripäivää luontoteemaisen ohjelman parissa. Leiri oli valtakunnallinen ja osallistujia oli saapunut niin Helsingistä, Kemiöstä, Liperistä kuin Haaparannastakin asti. Ohjelmassa oli maastopyöräilyä, retkeilyä Konttaisella, Riisitunturilla, ja Oulangan kanjonissa melontaa Oulankajoella, ratsastusta Anun tallilla, luolaseikkailu Halosen uunilla.
Useana iltana lämmenneet vesipaljut olivat ehkä se mieluisin juttu.
Toki Ajakkajärven 22 asteinen vesikin houkutteli uimareita hellepäivinä.
Tekemistä riitti myös majoituspaikan, Loma-Ajakan pihassa. Oli jousiammuntaa, lentopalloilua, suopungin ja tikan heittoa, alaköysiradalla kiipeilyä, vesihiihtoa ym.
Mukavaa oli nuorista myös eläinten syöttäminen, rapsuttelu ja leirin aikana syntyneiden kissanpentujen ja munista kuoriutuneiden tipujen ihastelu."

torstai 19. elokuuta 2010

Kaksi uutta puuta

Istutin tänään puutarhaamme kaksi uutta puuta. Kirsikkapuun (Huvimajan kuulasmarja, Prunus cerasus) ja Ruotsinpihlajan (Sorbus intermedia). Molemmat puut ovat I-IV -kasvuvyöhykkeen kasveja. Tämä kasvuvyöhyke kulkee Kokkola-Joensuu -linjalla, joka on mäkiseutujen ja lakeuksien vyöhyke. Kuusamo on V-VII -kasvuvyöhykkeen aluetta, joten on mielenkiintoista seurata selviävätkö nämä puut tulevasta talvesta? Puut olivat viimeiset kappaleet Prisman Multasormessa ja sain ne hyvällä alennuksella, joten ei tule suurta vahinkoa, jos puut paleltuvat talvella. Ilmaston lämpenemisen johdosta nämä puut saattavat menestyä Kuusamonkin korkeudella. Ainakin tämä kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin.

Kirsikkapuu oli istutushetkellä 1,85 m ja Ruotsinpihlaja oli istutushetkellä 2,40 m.

Arvaakohan kukaan meillä käyneistä, että mihin kohtaan tonttia puut istutin?

Kuvasarja Hautalan sukutapaamisesta 31.7.2010

Ailan blogilla on kuvasarja Hautalan sukutapaamisesta 31.7.2010 Kuusamossa. Käykääpä katsomassa!
Pääsette Ailan blogille oman blogini kautta. Kun klikkaatte Ailan iloisia kasvoja, niin pääsette polulle ja polun päästä löydätte auringonkukan ja etsimänne kuvat teksteineen.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kahdeksas leiripäivä 16.7.2010

Torstain retkipäivän jälkeen, perjantaina 16.7., palattiin jälleen raamattutunneille. Ryhmässäni oli pari nuorta, jotka halusivat lisäopetusta taivaalliseen pyhäkköpalvelukseen liittyvistä asioista. Teol.tri Juha Mikkonen piti heille ylimääräisen raamatuntutkistelun tästä aiheesta ja nuoret olivat tyytyväisiä, kun he saivat kysymyksiinsä vastauksia.
Kun sapattina haastateltiin leiriläisiä ja kysyttiin heiltä, että mikä tämän kesän leiriltä on jäänyt mieleen. Monet sanoivat, että raamattutunnit ovat jääneet mieleen, koska ne ovat olleet kiinnostavia ja antoisia. Elmeri, jonka äidinkieli on ruotsi, totesi, että hänen suomen kielensä on parantunut paljon leirin aikana raamattutuntien ansiosta, koska työkirjaan on pitänyt tehdä aika paljon muistiinpanoja. Kirjoittaminen on ollut hyvää treeniä myös kielen kannalta. Tämä ajatus innoitti ainakin minua hyvin paljon.

Perjantain iltapäivä ohjelma oli vapaamuotoista. Leiriläisillä oli mahdollisuus pelata pelejä, tehdä pieniä kisailutehtäviä, harrastaa taiteen parissa jne.
Siivoaminen ja sapatin juhlaan valmistautuminen vei aika paljon aikaa. Kristina järjesti salin kalusteet uuteen järjestykseen. Keskelle salia hän muodosti pöydistä ristin. Valkoiset liinat ja kukat toivat juhlan tuntua.
Risti oli valaistu sadalla tuikkukynttilällä. Ristin keskelle oli asetettu hopeanhohtoiset ehtoollisastiat. Näky oli kaunis ja mieliä hiljentävä.
Kasterantaan tehtiin vihreä koivuportti, jonka Kristina koristeli kukilla.

Kun kaikki oli valmista, jäimme odottamaan huomista juhlasapattia.

tiistai 17. elokuuta 2010

Suomi on paras maa!

"Yhdysvaltalainen aikakauslehti Newsweek on valinnut Suomen maailman parhaaksi maaksi.
Lehden tekemässä listauksessa otettiin huomioon viisi eri osa-aluetta: koulutus, terveys, elämän laatu ja talouden dynaamisuus sekä poliittinen ilmapiiri.
Kaikkiaan sadan maan joukosta ykköseksi sijoittui Suomi.
Kärkisijalle sen nostivat maailman parhaaksi rankattu koulutusjärjestelmä, neljänneksi korkein elämänlaatu, viidenneksi paras poliittinen ilmapiiri ja kahdeksanneksi dynaamisin talouselämä". (MTV 3:n uutinen.)

Tämä uutinen on kuin kaunis ja houkutteleva käyntikortti kaikille maailman ihmisille ja sen tulisi herättää meissä kiitollista mieltä. Kaikki hyvä on Jumalan lahjaa meille!
Kauneudessakin "Miss Scandinavia" (Suomi) olisi pärjännyt mielestäni hyvin.

Mitenkähän Suomi pärjäisi, jos testattaisiin käyttäytymistä, luonnetta ja arvomaailmaan liittyviä asioita?

maanantai 16. elokuuta 2010

Seitsemäs leiripäivä 15.7.2010

Torstai on ollut leirillämme perinteisesti retkipäivä. Niin oli nytkin. Heti aamiaisen jälkeen lähdimme Oulankaan. Kiutakönkään alajuoksulta Jäkälämutkaan on 23 km. Oulankajoki on ihanteellinen melonnalle.
Sää oli mitä parhain ja joessa oli runsaasti vettä. Kanootit eivät jääneet jumiin pohjahiekkaan. Vesi oli kirkasta ja lämmintä. Monet uivat matkan varrella useammankin kerran. Joen rannat ovat hiekkarantoja. Eräässä kohdassa on törmäpääskysillä oma yhdyskuntansa. Oli mukava katsella elämää joella ja sen rannoilla. Porot, vasoineen, lepäilivät rantahietikolla. Vesilintupoikueet uiskentelivat vedessä ja niitä pystyi seuraamaan melko läheltä. Sinisellä taivaalla liitelivät mustat korpit. Muutamat leiriläisistämme heittelivät virveliä ja saivat kalojakin. On hieno asia, että tällaisia kohteita suojellaan. Luonnonsuojelu on tärkeä asia. Puhtaan luonnon jättäminen jälkipolville perinnöksi on yhteinen asia.

Ajakan väki oli huolellisesti suunnitellut ja pakannut hyvät retkieväät. Kenenkään ei tarvinnut olla nälissään. Olimme saaneet lahjoituksena suklaalevyjä, joista riitti jokaiselle retkievääksi yksi kokonainen levy. Energiaa tarvittiinkin paljon, koska melontamatka oli pitkä ja voimia kysyvä. Meillä oli kuitenkin runsaasti aikaa. Saimme nauttia kesän kauneudesta ilman hyttysiä.

Tänäkään kesänä emme onnistuneet melomaan niin, ettei kenenkään kanootti olisi kaatunut. Ainakin Oliverin ja Elmerin kanootti meni nurin. Pojat selvisivät retkestä kuitenkin erittäin hyvin.

Etukäteen suunniteltu aikataulu täsmäsi koko retken ajan. Melontaretki oli tämän kesän leirin viimeinen retkiosuus. Seuraavat päivät elettiin leiritilalla.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Istutuksia

Sanni ja Kaarina ehdottivat minulle, että siirtäisin Terijoen salavan mansikkamaan reunasta toiseen paikkaan, koska se suureksi kasvettuaan veisi kaiken voiman mansikkamaalta ja varjostaisi maata liiaksi.
Tänään sain inspiraation ryhtyä tähän hommaan.

Otin lapion käteeni ja pistelin lapiolla puun ympäri ja sitten vedimme Annen kanssa yhdessä puun juurineen maasta ja laitoimme sen kottikärryihin. Työnsimme kärryt koirankopin luo ja tein maahan ison kuopan ja ripottelin kuopan pohjalle kanankakkaa ja kaadoin vettä päälle. Sitten vain Terijoen salava monttuun ja multaa puun juurille ja vielä pari ämpärillistä vettä päälle. Siinä se nyt on, ihan hyvän näköisenä ja toivottavasti oikealla paikalla.

Tyhjään aukkoon istutin mustaherukkapensaan. Tiedätkö mistä sain tämän pensaan? - No, kerron sen sinulle!
Kun Terhon kanssa teimme marjapensaille kehikot, niin meiltä katkesi iso herukkapensaan oksa. Laitoin sen veteen ja nyt siihen oli kasvanut juuret. Se oli nyt sopivasti istutuskunnossa ja sillä oli sopiva paikka, toisten pensaiden rivistössä.

Luulin aluksi, että pun siirrossa olisi kova työ, mutta kaikki oli valmista muutamassa minutissa.
Totesin jälleen, että päätöksen ja liikkeellelähdön jälkeen työ sujuu yleensä mukavasti.

"Kadonnutta lammasta etsimässä"

Leiriläiset jaksoivat paremmin opiskella Raamattua kuumina kesäpäivinä, kun he saivat välitunnilla hypätä järveen.
Veden lämpötilaa kukaan ei moittinut kylmäksi.

Kuudentena leiripäivänä 14.7. käytiin Konttaisella ja Valtavaaralla. Samalla reissulla järjestettiin Kuukkeli-linnun bongauskilpailu sekä maastopyöräilykisa.
Pyöräily kysyi voimia, koska metsäautotiet olivat mäkisiä hiekkateitä. Kymmenen kilometriä mennen tullen tuntui koko kropassa.

Konttaiselle oli mukava kiivetä, koska sinne oli tehty hyvät rappuset. Kiipeäminen oli vaivan arvoista, koska ylhäältä avautuivat hienot näkymät lähelle ja kauas. Kuusamon maisemat ovat joka puolella hyvin vaihtelevat. Tämä mahdollistaa kiinnostavan leiriohjelman suunnittelun nuorille sekä vanhemmille. Minulle on tullut mieleen järjestää koko perheen Seikkailuleiri. Olisitko sinä kiinnostunut sellaisesta leiristä, jossa olisi erilaisia raamatturyhmiä esim. iän tai sukupuolen mukaan? Seikkailuosuus voisi olla kaikille sama. Yhteinen tekeminen yhdistäisi ja toisi leiriläisille perheenomaisen yhteyden. Kerropa kommentissa ajatuksistasi.

Henrillä oli hyvä tuuri, koska hän voitti sekä Kuukkeli-bongauksen että maastopyöräilykisan.

Päivällisen aikaan puhelimeni soi. Soittaja oli Turkan ja Petterin eno, Keminmaalta. Hän kertoi, että Turkka oli eksynyt, paluumatkalla Konttaiselta. Turkan matkapuhelimesta oli virta loppunut, joten emme saaneet häneen yhteyttä emmekä siis tarkempaa selvitystä hänen senhetkisestä olinpaikastaan. Lähdin Ossin ja Petterin kanssa etsimään "kadonnutta lammasta". Ajelimme autoilla ristiin rastiin, kaikkia mahdollisia teitä, mutta emme löytäneet etsimäämme poikaa mistään.

Tuli jo mieleen, että pitääkö hälyttää etsintäpartio. Pysäytin autoni ja rukoilin Petterin kanssa, että Herra johdattaisi Turkan tiellemme. Heti rukouksen jälkeen, päästyämme päätielle, meitä tuli vastaan yllätys, yllätys, Katja! Meille ei ollut vielä selvinnyt, että "kadonneita lampaita" olikin kaksi. Katja oli kääntynyt paluumatkalla eräästä risteyksestä oikealle, kun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Katja oli ajanut väärään suuntaan melko pitkään, ennen kuin hän oli hoksannut, että suunta ei ollut nyt oikea.

Kun näin Katjan polkevan, nyt oikeaan suuntaan, sydämeni sykähti ja se oli yhtä aikaa sekä iloinen että hämmentynyt. Tuli mieleen, että olikohan muitakin leiriläisiä vielä jossain eksyksissä? Pienen hetken jälkeen ilomme ja hämmästyksemme kasvoivat entisestään, koska Katjan vanavedessä ajeli Turkka. Kadonneet olivat kohdanneet toisensa ja etsivät nyt yhdessä tietä "kotiin". Meillä oli peräkärry auton perässä ja sinne laitoimme nuorten pyörät ja lähdimme iloisina Loma-Ajakkaan jatkamaan päivällisen syöntiä. Matkalla kuuntelimme nuorten kertomukset heidän seikkailuistaan ja meillä kaikilla oli hyvä iloinen mieli. Kaikki "lampaat" olivat nyt turvallisesti koolla.

Kiitos Herralle! Hän löytää lampaansa, koska hän on hyvä paimen ja hän on tullut etsimään ja pelastamaan kadonneet lampaansa!

Näin pääsi käymään, vaikka reittimme olikin merkitty hyvin risteyksiin asetettujen viittojen avulla. Viitat oli laitettu menosuunnan mukaan. Takaisintullessa olisi pitänyt lukea merkkejä takaperin.

lauantai 14. elokuuta 2010

13.7. oli viides leiripäivä

Viidennen leiripäivän retkiosuus suuntasi matkamme Riisitunturille.
Leiriläiset istuivat linja-autossa odottavalla kannalla. Lähdimme matkaan Rönnynrantaan, josta meillä oli määrä astua veneisiin ja ylittää uljas Kitkajärvi. Oli mukava nähdä Rönnynranta pitkästä aikaa. Muutamille tämä ranta on erittäin muistorikas, koska tässä rannassa heidät kastettiin, kun pidimme eräriparin.

Via Kitkajärvi oli mieleenpainuva kokemus. Aurinko paistoi lämpimästi, mutta silti kaikki kastuimme läpi märiksi. Kahden moottoriveneen kylkiin oli kiinnitetty kaksi soutuvenettä venelautoiksi. Kitkalla oli aika kovat aallot. Vesi pärski päällemme, kastellen meidät kaikki. Veneistä piti koko ajan äyskäröidä vettä järveen kahdeksan kilometrin ajan. Onneksi sää oli lämmin, muuten olisimme vilustuneet ja saaneet kenties kurkut kipeiksi. Terho ja Heikki suoriutuivat tehtävästään lopulta oikein hyvin, vaikka ohjelman aikataulu venähtikin vähän pitkäksi. Kun pääsimme Tolvan rantaan, osa porukasta jäi uimaan ja ottamaan aurinkoa. Suurin osa kuitenkin hyppäsi traktorin lavalle ja sitten sitä taas mentiin, erikoisella kyydillä Syrjälahden parkkipaikalle, Riisitunturin juurelle, josta lähdimme patikoimaan Riisituntunturin upeaan maastoon. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli reitin varrella oleva autiotupa. Sieltä jatkoimme matkaa Soilun laavulle. Maisemat olivat hulppeat ja näkyvyys erittäin hyvä, koska sää oli aurinkoinen ja selkeä. Kaukana näkyivät Venäjän puolella olevat tunturitkin. Riisitunturin päältä näkyi myös Kitkajärven vesireitti, jota pitkin ajelimme vesi pärskyen. Soilun laavulla kohtasimme pienen patikkaryhmän, jotka olivat tulleet Joensuun läheltä. Meidänkin leiriläisten joukossa oli joensuulaisia. Patikoimme melko reippaasti, joten aikataulukin alkoi lopulta täsmätä.
Osmo Määttä odottelikin jo Noukavaaran parkkipaikalla. Nousimme traktorin lavalle uudestaan ja pääsimme hauskalla kyydillä Pot-Novan keramiikapajalle.
Pot-Novan yläkerrassa on hyvä tila, jonne Leena ja Risto olivat valmistaneet päivällisen. Ruoka maistui kaikille ja antoi voimia mennä eteenpäin. Päätimme tilata linja-auton Pot-Novan pihaan, koska emme halunneet enää toistamiseen kastua. Retken jälkeen oli mukava mennä saunaan ja lämpimiin paljuihin.

Rosa löysi matkan varrelta kauniita kiviä, joissa kimalteli aivan kuin kultahippuset.

perjantai 13. elokuuta 2010

11.-13.8. olimme Oulussa

Torstaina 12.8. vietin neljä tuntia Oulun Tietomaassa.

Ensimmäisenä tutustuin Esko Heikkisen puukkonäyttelyyn. Esko Heikkinen tekee erikoisia puukkoja Kalajoella. Hän on käyttänyt materiaaleina dinosauruksen luuta, kivettynyttä dinosauruksen ulostetta, erilaisia puita ja kiviä. Korukivet on hiottu taitavasti ja luusta tehdyillä eläinhahmoilla on timattisilmät, jotka aivan tuikkivat eloisasti.

Tein erilaisia tehtäviä ja kävin planetaariossa. Avaruus on aina kiinnostanut minua hyvin paljon. Oli mukava katsella tähtiä ja tutustua aurinkokuntaamme. Eräällä rastilla oli mahdollista punnita itsensä. Sitten saattoi nappia painamalla saada selville mikä paino olisi eri planeetoilla. Marssilla painaisin vähän yli kolmekymmentä kiloa ja jupiterilla yli kaksisataa kiloa.

Maailman pisin mies, Robert Wadlow, seisoi nauravana jättielokuvateatterin aulassa.
Robert Wadlow syntyi 22.2.1918 Altoissa, Yhdysvalloissa. Hän oli 272 cm pitkä. Viisivuotiaana hän oli jo 163 cm pitkä ja hän painoi silloin 48 kg. Lattialla olevasta monitorista sai katsella elävää kuvaa Robertista ja hänen koulutovereistaan. Liikuntatunnilla Robert oli kuin jättiläinen kääpiöiden kanssa. Lasten hyppiessä hevoshyppelyä toistensa selkien yli, Robertin kohdalla he menivät kaikki Robertin haarojen lävitse. Koripallossa Robert tiputti pallon suoraan koriin korin yläpuolelta.

Robert Wadlow kuoli 15.7.1940. Hän oli silloin vasta 22-vuotias. Hänen arkkunsa oli yli kolme metriä pitkä ja painoi muistaakseni n. 500 kg.

Jättielokuva, Villi Meri, oli aivan upea. Aivan kuin olisi käynyt paikan päällä ja sukeltanut mereen kaloja ihmettelemään. Luonto on suuri ja ihmeellinen tutkimuksen kohde. Minulta jäi kokonaan kolmos- ja neloskerroksen kohteet näkemättä, koska Anne soitti ja pyysi minua mukaan Oulun Edeniin uimaan. Kylpylämatka oli virkistävä. Siellä oli juuri sillä hetkellä vähän väkeä, joten kaikissa vesipisteissä ja saunoissa oli runsaasti tilaa.

Oulun retkeltä takaisin Kuusamoon

Tulimme tänään Oulusta Kuusamoon klo 16.20. Suvi ja Jessica tulivat myös kyläilemään meille viikonlopuksi. Matka meni hyvin. Tiellä oli poroja. Soitin matkalta Jarmolle. Hän oli menossa Saarijärvellä kotia kohti. Jarmo sanoi nähneensä karhun Sallan ja Kuusamon välillä. Karhu meni tien yli ja nousi kahdelle jalalle. Se oli upea näky. Jarmo sanoi, että karhun näkeminen oli hänelle rukousvastaus. Hän oli rukoillut ja toivonut näkevänsä karhun.

Ensimmäinen tehtävä Kuusamossa oli mennä matkahuoltoon. Sinne oli tullut kolme laatikkoa kirppistavaraa Viitasaarelta. Anna-Maria Paananen lähetti käsitöitä, astioita, liinoja, verhoja ja vaatteita kirppiksellemme. Ne olivat oikein hyviä tavaroita. Seitsemän juomalasia olivat erikoisen kauniita. Tavarat menevät varmasti hyvin kaupaksi.
Kiitos Viitasaaren ystäville. Te olette tukeneet Karpalo -hanketta ilahduttavalla tavalla.

Kotona oli kaikki hyvin. Kiitos Katariinalle Ranen hoidosta. Jessica oli innoissaan nähdessään Ranen ja kuullessaan Ranen haukuntaa.

Kasvihuoneessa oli useita kypsiä tomaatteja ja mansikkamaa antoi taas kulhollisen mansikoita, joita saimme syödä jälkiruoaksi. Uusia kukkia oli avautunut puutarhassamme. Syysleimut, ruusut, nauhukset, hajuherneet, orvokit, kehäkukat, kuunliljat, jaloangervot, punahatut jne. ovat nyt kauniita. Gladiolukset ovat avautumassa, samoin auringonkukat.

Oulussa ihailin Hupisaaressa kukkivia ruusuja, joita oli ainakin kaksikymmentäviisi eri lajiketta. Kaikki olivat täydessä kukassa ja hyvin hoidettuja. Hupisaaressa on kasvihuone täynnä trooppisia isoja kasveja. Kävimme niitä Annen ja Jessican kanssa ihmettelemässä. Kirsikka- ja omenapuut olivat täynnä kypsymässä olevia hedelmiä. Mietin niitä katsellessani, että saakohan näitä hedelmiä syödä kuka vain, kun hedelmät ovat kypsyneet? Hupisaaret ovat hieno viheralue keskellä Oulun kaupunkia. Siellä kelpaa virkistäytyä.

tiistai 10. elokuuta 2010

Näin rapufossiilin ja kauniita kiviä!

Saimme tänään vieraaksemme Jarmo Teivosen, Vantaalta. Hänen autonsa mittariin oli tullut tämän kesän aikana ajokilometrejä, n. 15.000 km. Kuukauden Euroopan kiertueen lisäksi hän ajeli Suomen päästä päähän.
Oli kiinnostavaa kuulla hänen kertomuksiaan ja kokemuksiaan matkan varrelta. Jarmo näytti kauniita kiviä ja fossiileja, joita hän oli matkan varrelta ostanut muistoksi. Hänen kassistaan löytyivät kivettynyt rapu, -puu, kivettyneet hain hampaat, eriväriset kivet jne. Ne olivat erikoisia luonnosta löytyneitä taideteoksia ja nyt Jarmon muistoja hänen matkoiltaan.
Kiitos Jarmo vierailustasi! Toivotan sinulle hyvää loppukesää ja kotimatkaa!

Neljännen leiripäivän seikkailut!

Anu kävi leirin avajaisiltana kyselemässä porukaltamme hevoskokemuksiamme, jotta hänen olisi helpompi suunnitella horse-trippiämme hänen tallillaan. Loma-Ajakasta Anun Ratsastustallille on matkaa vähän yli seitsemän kilometriä. Teimme matkan maastopyörillä.
Maanantaina 12.7.2010 nähtiin Juuman tiellä pitkänä nauhana kulkeva pyöräjono. Juuman tietä on hyvä ajella ja maisemat ovat kauniita. Paluumatkalla löysin Juuman tieltä Kuusamon kartan. Joltakin matkailijalta oli pudonnut kartta. Se oli vähän vaurioitunut vilkkaan autoliikenteen tähden.

Muistin, että tämä päivä on tyttäremme, Suvi-Maarian, syntymäpäivä. Suvi-Maaria syntyi 22-vuotta sitten Kemin sairaalassa. Asuimme silloin Torniossa. Silloinkin oli kaunis hellepäivä kuten nytkin. Soitin Supelle synttärionnittelut tallilta. Hän sai "hevos-äänikortin" suorana lähetyksenä kesäisestä Juumasta.

Anun Ratsastustalli sijaitsee mäen töyräällä. Pihapiiriin tullessaan vieras aistii maalaistalon ilmapiirin. Joillekin kaupunkilaisille nuorille maalaistalon hajut olivat oudon pistäviä. Eräällä pojalla oli "pyykkipoikaote" nenällään, kun hän kulki maatilan pihamaalla, valittaen pistävää hajua.
Ensimmäisenä kaikkia kiinnosti pieni varsa, joka oli aidan takana ottamassa vastaan ihailuja ja hyväilyjä. Toinen varsa, joka oli vähän vanhempi, makasi etäämpänä ja oli ilmeisesti jonkin verran mustasukkainen nuoren varsan saamasta ylenpalttisesta huomiosta. Monet halusivat kuvauttaa itsensä varsan kanssa.

Anu jakoi leiriläisemme kolmeen ryhmään: Niihin, jotka ratsastaisivat omatoimisesti, talutuksen kanssa ratsastaviin, ja niihin, jotka ajelisivat hevoskärryillä. Näin parhaakseni valita hevoskärryt, vaikka olenkin ollut hevosen selässä, ainakin pari kertaa. Ensimmäinen hevoskokemukseni oli Jordaniassa. Silloin Aabraham-niminen nuori mies talutti minua noin kaksi kilometriä, kun menimme Petran ruusunpunaista kaupunkia katsomaan. Petraan ei johda tietä, vaan ainoastaan kapea polku, joka on parasta kulkea hevosen selässä.

Leiriläisemme saivat myös perusteellisen hevosen hoitoon liittyvän kurssin.

Oli mukava katsella nuorten innostusta hevosten kanssa. Monet osasivat käsitellä hevosta tottuneesti ja ratsastaa mallikkaasti. Eräs poika sanoi, että hän haluaa opetella ratsastamaan oikein hyvin. Hän oli hevosen selässä ensimmäistä kertaa elämässään. Ratsastamisesta näytti tulevan hänelle uusi harrastus.
Pilkullinen hevonen muistutti Peppi Pitkätossun Pikku-Ukko -hevosta. Jos Peppi olisi ollut paikalla, hän olisi voinut näyttää ratsastustaitojaan ja kaikilla olisi ollut entistä hauskempaa. Olisimme voineet tehdä vaikka elokuvan, jossa Peppi olisi tehnyt kepposiaan leiriläisillemme.

Horse-trip oli mukava piristys leiriohjelmassamme. Tässä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki. Meitä oli odottamassa päivällisen jälkeen uusi elämys, vesiseikkailu Ajakkajärvellä.
Terho ja Heikki toivat Loma-Ajakkaan komean veneensä, vesisukset ja veneen perässä vedettävän ison renkaan.
Kaikki halukkaat saivat kokeilla taitojaan, testata rohkeuttaan ja kokea vauhdin hurmaa koko pitkän kesäillan.

Tämä päivä oli merkittävä päivä Katjan elämässä, koska hän teki Anun ratsastustallilla kasteratkaisunsa. Kiitos Herralle!

maanantai 9. elokuuta 2010

Kolmas leiripäivä ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan

Sunnuntaiaamupäivänä 11.7.2010 opiskeltiin Raamattua. Nyt olikin täysimääräinen annos sanaa eli kolme tuntia yhtäjaksoisesti elämän leipää, vain välituntien katkaistessa tunnit.
Sunnuntaina olisi pitänyt ottaa tarkempi vaari päivän motostamme: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan".
Nimittäin, linja-auto vei meidät Savilammen tien päässä olevalle autiotuvalle, vaikka meidän olisi pitänyt lähteä Oulangan kanjonin päiväreitille Urriaavan pysäköintialueelta. "Muinaisia" polkuja kulkiessamme huomasimme, että näitä polkuja ei ole kuljettu pitkään aikaan. Puhelimessa sain tietää, että patikoimme vanhaa Karhunkierrosta, ja noin 2,5 km:n lenkin jälkeen pääsemme kartalle, josta voimme tarkalleen nähdä oikean reittimme. Kiertomatka tuntui pitkältä ja koko ajan oli epävarma olo oikean reitin löytymisestä. Onneksi sää oli hyvä ja nuorilla tuntui energiaa ja kärsivällisyyttä riittävän. Todellinen erämaavaellus retkestämme lopulta tulikin. Itsekin näin vasta ensimmäisen kerran Oulangan kanjonin mahtavuuden. Kaikki saivat hienoja kuvia, joita voi sitten näyttää kavereille ja katsella pimeinä talvi-iltoina ja muistella onnistunutta retkeä Kuusamon korvessa.

Ajakan väki oli tuonut lämpimän lohisopan ja kasviskeiton Urriaavan pysäköintialueelle. Tämä oli se paikka, josta meidän olisi pitänyt reitillemme lähteä. Parkkipaikka oli laaja, mutta hyttysiä oli silti melko paljon. Ateria maistui hyvältä, niin kuin se aina retkellä maistuu. Saimme seuraksemme ulkomaalaisen matkailijapariskunnan, jotka olivat ihmeissään ja kiitollisia lämpimästä keitosta autiolla seudulla. He varmaan kertovat kotimaassaan, että Suomi on ihmeellinen maa, kun metsäänkin katettiin "heille" kunnon pitopöytä. Onneksi linja-auto tuli pian paikalle ja pääsimme hyttysiltä suojaan ja sitten pääsimme retken jälkeen saunaan, uimaan ja lämpimään paljuun.
Kolmas leiripäivä ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta se ei menoa haitannut.
Millainen oli neljäs päivä? Siitä myöhemmin lisää!

Sydämen asialla

Seija-siskoni viittasi kommentissaan sydämeen, joka meidän tulisi varjella, sillä sieltä elämä lähtee.
Tämä ajatus sai minut katsomaan Raamatusta, mitä siellä sanotaan sydämestä. Millainen sydän ihmisellä voi olla?
1933/38 Raamatusta löytyi 95 jaetta hakusanalla: sydän ja 1992 Raamatusta 60 jaetta.
Poimin pikaisesti seuraavat ajatukset: (Kirjaan ensin negatiiviset - ja sitten positiiviset ominaisuudet)
Negatiivisia ominaisuuksia sydämestä:
- Vilppiä täynnä, ahneuteen harjaantunut, epäuskoinen, pöyhkeä, petollinen, ilkeä, sairas, paatunut, jähmettynyt, tottelematon, kapinallinen, uppiniskainen, luopunut, kaukana Jumalasta, eksynyt, taipumaton, raskas, nurja, kopea, armoton, kärsivä jne.
Positiivisia ominaisuuksia sydämestä:
- Vilpitön, puhdas, nöyrä, uusi, iloinen, viisas, hyvä, altis, kuuliainen, Herralle antautunut, ehyt, luja, Herraa etsivä, sävyisä, kiitollinen, yksi, jakamaton, vanhurskaan sydän jne.
Seuraavat voisivat olla sekä/että:
- Ihmisen sydän, särkynyt, tutkimaton, kuin syvä vesi jne.
Millaisen ominaisuuden haluaisit vähentyvän tai poistuvan sydämestäsi kokonaan tällä hetkellä?
Mitä ominaisuutta kaipaat eniten tällä hetkellä?

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Toinen leiripäivä Loma-Ajakassa 10.7.2010

Palaan ajassa taaksepäin. Muistelen toista leiripäivää Loma-Ajakassa.
10.7.2010 oli sapatti. Leiritilalla oli kauniin kesäistä. Hyttyset eivät kiusanneet liiaksi. Olimme saaneet leirin avattua hyvissä merkeissä ja nuoret olivat löytäneet itselleen sopivat kaverit. Kenelläkään ei ollut ikävä kotiin, ainakaan tässä vaiheessa.

Valmistauduimme nuorisojumalanpalvelukseen ja odotimme joitakin vieraita Kuusamosta, viettämään sapattia kanssamme.

Olimme aloittaneet uudet raamatuntutkistelut.
Tämän neljänneksen aikana tutkimme lunastusta Roomalaiskirjeessä.
Tämän päivän aihe oli: "Juutalaiset ja kreikkalaiset". Jaoimme väen viiteen eri ryhmään, joilla kaikilla oli oma vanhempi henkilö ohjaajana. Ryhmätyö mahdollisti tiiviimmän ja aktiivisemman osallistumisen raamatuntutkisteluun ja katkaisi tilaisuuden sopivasti, ettei kukaan väsynyt tai pitkästynyt. Jokainen ryhmä toi palautteena heille annetun aiheen tärkeimmät opetukset. Totesimme, että juutalaisuus, pakanuus ja kristinusko vetivät ihmisiä eri suuntiin ja monista käsityksistä, tavoista ja uskomuksista väännettiin kättä, niin kuin nykyäänkin. Uskon kiistat ovat myös tätä päivää. Käydään opillisia keskusteluja ja jokainen tuo omat mielipiteensä esille siitä, mitä meidän tulisi uskoa ja miten meidän tulisi elää ja toimia. Mitkä lait ja säädökset ovat voimassa edelleenkin ja mitkä ovat tehtävänsä tehneet? Mitkä ovat ihmiskäskyjä ja mitkä Jumalan pysyviä säädöksiä? Juutalaisuus ja lakihenkisyys ovat aiheita, joista teologit ja myös ns. maallikot väittelevät edelleenkin. Paavalin kirjoittama Roomalaiskirje on hyvin tärkeä kirja. Siinä tuodaan esille kristinuskon tärkeät pelastustotuudet. Kristuksen työ, lain, armon, uskon ja evankeliumin salaisuudet ovat todellisuutta, jotka ovat annetut meille kaikille, jotta pelastuisimme Isän kotiin.

Saarnatilaisuudessa Juha Mikkonen puhui Jumalan varjeluksesta ja johdatuksesta. Hän kertoi kuinka hän oli vähällä hukkua mereen, ollessaan lähetystyössä Afrikassa. Uintiretki oli päättyä kohtalokkaasti. Vain ihmeellinen Jumalan ihme pelasti hänet hukkumasta. Meri on kaunis katsella, mutta se kätkee yllättäviä vaaroja, varsinkin kokemattomalle kulkijalle. Jumala kuuli Juhan avunpyynnön ja pelasti hänet. Samoin hän kuulee kaikkien meidän avunhuutomme ja pelastaa meidät hukkumasta.

Iltapäivällä oli kauan odotettu luolaseikkailu. Menimme ajassa taaksepäin 1400-luvulle. Lähdimme seuraamaan valdolaisten jalanjälkiä. Löysimme "valdolaisperheen (Pierre Valdeksen)" piilopaikan "Pragelaksen" laaksosta. "He kertoivat meille niistä julmista vainoista, joiden kohteiksi he olivat joutuneet uskonsa tähden, paavikunnan vainotessa ja tappaessa kerettiläisiä". Luolassa oli viileää, hiljaista ja tunnelmallista kynttilöiden valossa. Luola oli sisustettu pehmeillä kankailla, joten saatoimme istua luolassa ja kuunnella valdolaiskertomuksia kaikessa rauhassa. Hetki oli koskettava. Vuoren laelle oli pystytetty risti uskonvainoissa kuolleiden valdolasten muistoksi. Leiriläisten tehtävänä oli viedä kivi ristin juurelle ja muodostettava niistä pieni monumentti ja rukoilla kaikkien tänä päivänä uskonsa tähden vainottujen puolesta. Luolaseikkailu oli onnistunut ja opettavainen tapahtuma.

Kaikki luolalle viety rekvisiitta tuli mukavasti pois, koska jokainen leiriläinen toi jotakin kainalossaan.

Illalla katsoimme kotimaisen elokuvan: "Postia pappi Jaakobille". Tämä oli erittäin puhutteleva ja opettavainen elokuva, jota voin lämpimästi suositella katsottavaksi. Elokuvaa ei voi kuivin silmin katsoa, jos eläytyy sen sanomaan.

Ennen kuin menimme nukkumaan, niin aarre oli vielä etsittävä piilopaikastaan. Sen löysi muistaakseni Henri.

lauantai 7. elokuuta 2010

Herra antoi meille juhlan!

Meillä oli tänään juhlasapatti. Juhlan alussa psalmin 93 ylevät ajatukset suuntasivat mielemme korkeuksiin.

Ranskalaiset vieraamme toivat kansainvälisen tunnelman. He kehuivat Suomea kauniiksi maaksi. Suomi on heidän mielestään Scandinavian kaunein maa. Suomineito on siis Miss Scandinavia.
He ovat tutustuneet Suomeen nyt sekä kesällä että talvella. Talvella Suomi on heidän mielestään satumainen maa. Terho sai henkilökohtaisen kutsun Ranskaan heidän vieraikseen.

Kuumien helteiden johdosta pianomme oli mennyt epävireeseen ja lisäksi yksi kieli juuttui kiinni aina silloin kun sitä käytti. Ihmeteltävää oli, että soittajamme sai esiin kauniita säveliä kaikesta huolimatta. Olimme todella pahoillamme, että pianomme oli juuri nyt heikoimmillaan. Olemme ostaneet kauniin valkoisen pianon käytettynä sellaisesta perheestä, jossa on ollut paljon lapsia. Tätä pianoa on paljon soitettu. Ehkä se alkaa olla aikansa elänyt, koska viritys ei pysy kunnossa kovin pitkään. Meille tuli tänään ajatus hankkia uusi parempi piano. Nyt vain pitää perustaa pianorahasto, johon alamme kerätä varoja uutta pianoa varten.

Juhlan suuruutta lisäsi se, että saimme liittää tänään uuden jäsenen seurakuntaamme. Emma-Katariina Kaukonen siunattiin ennen kastettuna jäsenenä seurankuntamme jäsenyyteen. Hänet on kastettu Mikkelin adventtiseurakunnassa 30.8.2003.
Emma-Katariina on toiminut aktiivisena avustajana seurakunnassamme jo pidemmän ajan, mm. kahdella leirillä leiriohjaajana.

Emma-Katariina: Juhlasi oli lämminhenkinen ja koskettava. Kaikki iloitsimme ratkaisustasi todella paljon. Olet lämpimästi tervetullut seurakuntaamme. Muistamme sinua rukouksin ja haluamme kulkea rinnallasi, rohkaisten ja auttaen kaikessa missä pystymme. Jumalan siunausta elämääsi!

"Isä siunatkoon, siunatkoon sinua
Isä varjelkoon sinua
Hän siunatkoon silmissäsi
ja sydämessäsi
sen sinen, joka taivaasta muistuttaa,
ja siitä, että Jumala on uskollinen,
että uupuvinkin lapsi viedään perille."

Kiitos Jeesus, että olit kanssamme tänään! Kiitos sanastasi, jolla ravitsit meitä!
Room. 5-luvun sanoma täyttää sydämen kiitollisuudella. Tämä luku on kuin lähde, josta pulppuaa raikasta vettä sielun janoomme. Jos elämässämme on "hellettä", avatkaamme Raamattumme tältä kohdalta. Siinä on virvoitus varattuna kaikille janoisille!

Kiitos kaikille tämän päivän juhlassa mukana olleille!
Kiitos emännille hyvästä ateriasta ja kukista, joilla kaunistitte Herran huoneen kaikkien meidän iloksemme!

torstai 5. elokuuta 2010

Ulkomaalaisia vieraita Kuusamossa la 7.8.2010

Saamme ensi sapattina 7.8. klo 10.00 kirkkoomme ulkomaalaisia vieraita. Ranskalainen pianisti on luvannut soittaa meille ja Adventtikirkon Trans-Euroopan osaston talousjohtaja tuo omat terveisensä työkentältään. Ulkomaalaiset vieraat ovat lomailemassa Suomessa ja he ovat Posiolla Nicole ja Olavi Kari-Koskisten vieraina.

Olette kaikki lämpimästi tervetulleita osallistumaan tilaisuuteemme ja tilaisuuden jälkeen nauttimaan tarjoilusta ja tutustumaan vieraisiimme lähemmin.

Myrskyillä on omat nimensä!

"Sinun poikasi ja tyttäresi olivat aterioimassa ja juomassa viiniä vanhimman poikasi luona, kun autiomaan tuolta puolen nousi suuri tuuli, joka tarttui rakennuksen neljään kulmaan ja luhisti sen sinun lastesi päälle, niin että he kaikki kuolivat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle." (Job. 1:18,19.)

Kuka oli tämän "trombin" takana? Jobin kirjasta käy selvästi ilmi, että saatana nostatti tuhoa tuottavan suuren tuulen. Tänäkin päivänä saatana tekee tuhoamistyötään Jumalan sallimissa rajoissa, käyttäen luonnonvoimia apunaan, tuhotessaan ihmisiä ja heidän maa-kotiaan.

Ilmestyskirja paljastaa meille, että monenlaisia myrskyjä on nousemassa lopun aikana yhä enemmän ja enemmän. Näissä vitsauksissa, joista nyt kärsimme, on mukana Jumalan armo. Ilmestyskirjassa kuvataan pasuna-vitsauksia. Pasuna-vitsausten aikana Jumalan armo lieventää tuhojen seurauksia, vaikka ne meidän mielestämme ovat jo pelottavan suuria ja tuntuu siltä kuin Jumala olisi hyljännyt ihmiset ja jättänyt heidät paholaisen käsiin. Kun nämä seitsemän merkkisoittoa on annettu koko ihmiskunnalle, parannuskutsuna, niin sen jälkeen on odotettavissa sellainen myrsky, jossa ei ole mukana Jumalan armoa hillitsemässä paholaisen toimia. Silloin saatana saa riehua mielin määrin. Kun Pyhä Henki vetäytyy pois maan päältä ja armon aika päättyy, niin silloin rytisee oikein kunnolla. Viimeisten vitsausten aika on silloin koittanut. Saatana nauttii tästä ajasta hyvin paljon. Hän saa silloin toteuttaa omia unelmiaan mielin määrin. Sadistille, kärsimyksen aiheuttaminen tuo suunnatonta mielihyvää. Saatana on sadisti ja kaikkien sadistien "isä". Viimeisen myrskyn puhjettua myrskybongareilla ei ole puutetta aineistosta. Toteutuukohan silloinkin tuo ajatus, että vain yksi jää jäljelle raportoimaan eri alueilla sattuneista suurista tuhoista?

Lopun ajan myrskyn puhkeamisessa, pahinta ei ole puiden, lankojen ja tietoliikenteen katkeamiset eikä suuret aineelliset tuhot, vaan jumalattomuus ja pahuus, jotka tuhoavat ihmisten sielut ja katkaisevat heidän yhteytensä Jumalaan ja toinen toisiinsa. Rakkauden kylmeneminen jäädyttää kaikki inhimilliset tunteet ja paholaisen henki saa ihmiset villiintymään täyteen vihaan ja saastaisuuteen. Ilon, rauhan ja rakkauden häviäminen sydämistä on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua, koska se kertoo siitä, että sydämessä ei asu häntä, joka on ilon, rauhan ja rakkauden lähde.

Oletko pannut merkille, että kaikilla myrskyillä on omat nimensä? Ne annetaan niiden ihmisten nimistä, joiden nimipäivinä myrskyt ovat puhjenneet. Onko sinun nimipäivänäsi sattunut myrskyä, joka olisi kirjattu historian lehdille? Saatanan nimi liittyy hyvin vahvasti viimeiseen ja pahimpaan myrskyyn.

On muistettava, että Jumalan kansa on vitsausten aikana maailmassa myrskyn keskellä, samoin kuin oli Nooan arkkikin vedenpaisumuksen keskellä. Arkki oli pelastettujen turvakoti. Jumala on varannut turvakodin myös lopun ajan kansalleen. Jumala on luvannut varjella ja suojella omiaan, ajan loppuun saakka, ja hän pitää lupauksensa aivan varmasti. Meillä ei ole siis mitään pelättävää, jos olemme Kristuksen puolella kokosydämisesti.

Tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä, niin älkää paaduttako sydämiänne! Jeesus tulee pian takaisin! Äkkiarvaamatta! Silloin kun emme osaa luulla emmekä arvata!

Tunsin voimakasta kehotusta kirjoittaa tästä aiheesta viime päivien uutistapahtumien johdosta!

maanantai 2. elokuuta 2010

Kirppiksellä vaihtui työntekijä

Kaija Palosaari, Kuusamosta, aloitti tänään työn kirppiksellämme. Kuusamon työvoimatoimisto palkkasi hänet työelämään valmentautumiseen tarkoitettujen määrärahojen puitteissa. Kaijan työsuhde Kuusamon ETRA ry:n palveluksessa kestää aluksi yhden kuukauden.

Tämän päivän kohdalle raportoitiin 67 kävijää. Tämä taisi olla kävijämääräennätys. Asiakkaista noin puolet tai vähän alle, tekivät kauppoja. Päivän saldoksi tuli 105 euroa ja sentit päälle. Saldoa ja kävijämäärää lisäsivät sukulaiseni, jotka tekivät ostoksia viikonloppuna. Heidän tekemänsä ostokset merkittiin tämän päivän myyntiin.

Kaarinan ostamat lasten vaatteet lähtivät Viroon, äitiyspakkauksina. Kaarina tekee arvokasta avustuspalvelutyötä naapurimaassamme. Herra siunatkoon tätä työtä runsaasti.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Terhon kalansaalis oli runsas

Terho oli tänään kesäpilkillä ja sai yli kaksisataa ahventa.

Hautalan sukutapaaminen rohkaisi

Viisitoista sukulaista ja ystävää oli päässyt tulemaan Hautalan suvun sukutapaamiseen Kuusamoon. Joukkomme oli pieni ja tunnelma lämpimän kotoinen. Rovasti Seppo Ervastin saarna Käylän rajaseutukirkossa käsitteli päivän tekstiä. Aiheena oli eksytys. Seppo Ervastin esimerkit elävästä elämästä toivat saarnaan puhuttelevan kosketuspinnan elämäämme ja aikaamme.

Maailmassa on paljon hyviä puhujia, mutta kauniit sanat ja loistava esiintyminen eivät ole takeena Jumalan mielisuosiosta. Jos puhujan elämä on ristiriidassa sanan kanssa, sanoma ei mene perille ja sielu jää tyhjäksi. Kuulija voi myös joutua eksytyksen valtaan, totesi Ervasti ja haastoi kuulijat itsetutkisteluun Herran edessä.

Puu tunnetaan sen hedelmistä. Näin on myös hengellisessä elämässä. Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen on hedelmä, joka kypsyy läheisessä jumalasuhteessa. Päivittäinen elävä yhteys Kristukseen, sanan ja rukouksen kautta, varjelevat meitä pysymään oikealla tiellä.

Käylän rajaseutukirkon messu oli Heikki Sipolalle ainutlaatuinen ja koskettava hetki, koska hän sai etuoikeuden avustaa messussa, kirkossa, jossa hänen isänsä, pastori Alpo Sipola, on toiminut rajaseutupappina kirkon valmistumisen aikoina viisikymmentäluvulla. Heikki kertoi, että tässä kirkossa hänet on kastettu.

Minulla oli etuoikeus rukoilla sukulaisten lähettämien esirukouspyyntöjen puolesta. Rukousten kautta Hautalan sukua oli "paikalla" enemmän kuin fyysisesti oli nähtävissä.
Hengen yhteys on ihmeellinen asia. Se on todellisuutta, siellä missä Kristuksen Henki vaikuttaa.

Aila Sipola oli valinnut erittäin kauniit ja puhuttelevat laulut, jotka hän lauloi kirkkaalla kauniilla äänellään, kitaran säestyksellä.

Jumalanpalveluksen jälkeen lähdimme Loma-Ajakkaan. Söimme yhdessä herkullisen aterian, saunoimme ja uimme. Vierailla oli mahdollisuus kysellä Seppo Ervastilta Kuusamon historiaan liittyvistä asioista.
Ruotsin ja Venäjän aikaiset tapahtumat kiinnostivat. Monet Kuusamoon liittyvät nimet viittaavat saamelaisiin ja heidän uskomuksiinsa ja tapoihinsa. Kuusamo on ollut ja on edelleenkin monella tavalla kohtaamispaikka, niin ihmisten kuin myös luonnonilmiöiden näkökulmasta katsottuna.

Loma-Ajakka, jossa vietimme lauantai-iltapäivää, on hyvin hoidettu leiri- ja lomanviettopaikka, jonne kannattaa tulla kauempaakin. Palvelu on erinomaista ja edullista. Ilmapiiri on sydämellistä ja kotoisen lämmin. Hauskat eläimet tekevät paikasta kiinnostavan, myös lapsille. Järvellä uiskenteleva sorsapoikue, kanaemon perässä piipertävät tipuset ja kolme pientä kissanpentua olivat ilonamme.

Loma-Ajakasta suuntasimme matkamme Rukalle. Rukalla on meneillään suuret rakennusprojektit. Tämä toi vähän sekavan ja ahtaan ilmeen kaupunkimaiseen tunnelmaan. Taivaalle oli kerääntynyt pilviä, joten kesäkelkkaradalle ei ollut turvallista mennä. Hissit pyörivätkin tyhjinä matkustajista. Matkailijat olivat nyt sisätiloissa viettämässä lomaansa kuka mitenkin.
Emme viihtyneet Rukalla kovin kauaa, vaan lähdimme Kuusamon keskustaan. Poikkesimme Kuusamon Tropiikkiin ja Pyhän Ristin kirkkoon ja tutustuimme kirkon vieressä olevaan kauniiseen puistoon. Tällä alueella on mm. sukupuupuisto. Tämä puisto kiinnosti, ainakin minua, koska ajatuksissani oli Hautalan suvun sukupuu, jonka juurelle olimme menossa asettamaan muistolaatan. Olimme edellisenä iltana Sannin kanssa kiinnittäneet kauniit messinkilaatat kiviin. Laatoissa oli tiedot sukupuusta ja Hautalankorvesta tuodusta koivusta. Laattoihin tehdyt kaiverrukset oli tehty Tampereella.
Molemmat puut olivat 77 cm korkeita laattojen asettamishetkellä.

Vieraamme olivat kiinnostuneita puutarhastamme. Heikki kulki koko ajan kamera mukana ja kuvasi tilanteita. Toivottavasti saan Heikin ottamia kuvia myös blogilleni.

Ilta meni nopeasti tarjoilun, laulujen ja hauskojen pelien parissa. Tunnelma oli iloinen, suorastaan riemullinen.

Iltalenkin teimme lintutorniin ja Kuusamon ensimmäisen kirkon raunioille.
Ollessamme kirkon raunioilla, Anna-Liisa Hannula soitti Eurasta Sanni-sisarelleen ja kyseli kuulumisia. Hän pahoitteli sitä, ettei päässyt tulemaan sukutapaamiseen pitkän matkan tähden. Rukoilimme Anna-Liisan ja hänen esirukousaiheidensa puolesta puhelimessa, pitäen kiinni kirkonraunion kivipaasiin kiinnitetystä rististä. Hetki oli koskettava ja mieleenpainuva.

Luontoretken jälkeen Aila ja Heikki tekivät kirppiksellämme hyviä löytöjä ja jäivät nukkumaan kirppiksen alakerran asuntoon. Tänä aamuna he lähtivät jo aamuvarhaisella ajelemaan mökilleen Muonioon.
Sanni ja Kaarina jäivät vieraiksemme sunnuntaipäiväksi. He saavatkin sitten kirjoittaa kommenttiin, mitä kaikkea he ovat Kuusamossa kokeneet. Samoin Aila ja Heikki ja muutkin vieraamme.

Kiitos kaikille sukulaisille, jotka toitte siunauksen tullessanne ja virkistitte meitä monella tavalla.