Sytytin tänään seitsemän "tulisoihtua" (roihua) ulos puutarhaan. Pimeässä syyskesän yössä ne valaisevat kauniisti punaiset ruusut, valkoiset leimut, keltaiset nauhukset, siniset orvokit ja muut kukat, puut ja pensaat.
Elävät tulet ovat eloisat ja tunnelmalliset. Ei malta mennä nukkumaan, kun näky on niin kaunis.
Tulee mieleeni Ilmestyskirjan näky "seitsemästä kultaisesta lampunjalasta, joiden keskellä oli ihmisen kaltainen, jolla oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä loisti kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko."
Johannes näki Kristuksen käyskentelevän seurakunnan keskellä. Kristus pitää huolen seurakunnastaan, jonka hän on verellään lunastanut ja johtaa sitä historian jokaisena hetkenä. Seurakunnan historia on Jumalan historiaa. Jumala ilmoittaa ja valaisee menneet ja tulevat asiat seurakunnalleen ja seurakuntansa kautta maailmalle oman aikataulunsa ja suunnitelmansa mukaan.
Kristus näyn johdosta Johannes vaipuu hänen jalkoihinsa kuin kuollut. "Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: "Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."
Jumalan lausumat sanat: "Älä pelkää" ovat sanoja, joita jokainen kaipaa kuulla. Saakoon nämä sanat tulla sinun sydämeesi juuri tällä hetkellä. Laskekoon Herra oikean kätensä sinun päällesi ja rohkaiskoon hän sinua eo. sanomalla. Kuolemakaan ei voi riistää sinua hänen kädestään, koska kuoleman ja tuonelan (haudan) avaimet ovat hänen kädessään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti