Sunnuntaiaamupäivänä 11.7.2010 opiskeltiin Raamattua. Nyt olikin täysimääräinen annos sanaa eli kolme tuntia yhtäjaksoisesti elämän leipää, vain välituntien katkaistessa tunnit.
Sunnuntaina olisi pitänyt ottaa tarkempi vaari päivän motostamme: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan".
Nimittäin, linja-auto vei meidät Savilammen tien päässä olevalle autiotuvalle, vaikka meidän olisi pitänyt lähteä Oulangan kanjonin päiväreitille Urriaavan pysäköintialueelta. "Muinaisia" polkuja kulkiessamme huomasimme, että näitä polkuja ei ole kuljettu pitkään aikaan. Puhelimessa sain tietää, että patikoimme vanhaa Karhunkierrosta, ja noin 2,5 km:n lenkin jälkeen pääsemme kartalle, josta voimme tarkalleen nähdä oikean reittimme. Kiertomatka tuntui pitkältä ja koko ajan oli epävarma olo oikean reitin löytymisestä. Onneksi sää oli hyvä ja nuorilla tuntui energiaa ja kärsivällisyyttä riittävän. Todellinen erämaavaellus retkestämme lopulta tulikin. Itsekin näin vasta ensimmäisen kerran Oulangan kanjonin mahtavuuden. Kaikki saivat hienoja kuvia, joita voi sitten näyttää kavereille ja katsella pimeinä talvi-iltoina ja muistella onnistunutta retkeä Kuusamon korvessa.
Ajakan väki oli tuonut lämpimän lohisopan ja kasviskeiton Urriaavan pysäköintialueelle. Tämä oli se paikka, josta meidän olisi pitänyt reitillemme lähteä. Parkkipaikka oli laaja, mutta hyttysiä oli silti melko paljon. Ateria maistui hyvältä, niin kuin se aina retkellä maistuu. Saimme seuraksemme ulkomaalaisen matkailijapariskunnan, jotka olivat ihmeissään ja kiitollisia lämpimästä keitosta autiolla seudulla. He varmaan kertovat kotimaassaan, että Suomi on ihmeellinen maa, kun metsäänkin katettiin "heille" kunnon pitopöytä. Onneksi linja-auto tuli pian paikalle ja pääsimme hyttysiltä suojaan ja sitten pääsimme retken jälkeen saunaan, uimaan ja lämpimään paljuun.
Kolmas leiripäivä ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta se ei menoa haitannut.
Millainen oli neljäs päivä? Siitä myöhemmin lisää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti