Torstai on ollut leirillämme perinteisesti retkipäivä. Niin oli nytkin. Heti aamiaisen jälkeen lähdimme Oulankaan. Kiutakönkään alajuoksulta Jäkälämutkaan on 23 km. Oulankajoki on ihanteellinen melonnalle.
Sää oli mitä parhain ja joessa oli runsaasti vettä. Kanootit eivät jääneet jumiin pohjahiekkaan. Vesi oli kirkasta ja lämmintä. Monet uivat matkan varrella useammankin kerran. Joen rannat ovat hiekkarantoja. Eräässä kohdassa on törmäpääskysillä oma yhdyskuntansa. Oli mukava katsella elämää joella ja sen rannoilla. Porot, vasoineen, lepäilivät rantahietikolla. Vesilintupoikueet uiskentelivat vedessä ja niitä pystyi seuraamaan melko läheltä. Sinisellä taivaalla liitelivät mustat korpit. Muutamat leiriläisistämme heittelivät virveliä ja saivat kalojakin. On hieno asia, että tällaisia kohteita suojellaan. Luonnonsuojelu on tärkeä asia. Puhtaan luonnon jättäminen jälkipolville perinnöksi on yhteinen asia.
Ajakan väki oli huolellisesti suunnitellut ja pakannut hyvät retkieväät. Kenenkään ei tarvinnut olla nälissään. Olimme saaneet lahjoituksena suklaalevyjä, joista riitti jokaiselle retkievääksi yksi kokonainen levy. Energiaa tarvittiinkin paljon, koska melontamatka oli pitkä ja voimia kysyvä. Meillä oli kuitenkin runsaasti aikaa. Saimme nauttia kesän kauneudesta ilman hyttysiä.
Tänäkään kesänä emme onnistuneet melomaan niin, ettei kenenkään kanootti olisi kaatunut. Ainakin Oliverin ja Elmerin kanootti meni nurin. Pojat selvisivät retkestä kuitenkin erittäin hyvin.
Etukäteen suunniteltu aikataulu täsmäsi koko retken ajan. Melontaretki oli tämän kesän leirin viimeinen retkiosuus. Seuraavat päivät elettiin leiritilalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti