keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Enditnow: Adventistit sanovat Ei naisiin kohdistuvalle väkivallalle

Maailmanlaajuinen Adventtikirkko on aloittanut massiivisen kampanjan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan kaikkialla maailmassa. Suomi on väkivaltatilastoissa erittäin surullisessa tilassa. Suomessa yli 40 % naisista kokee elämänsä aikana väkivaltaa.

Enditnow on rohkein kampanja mitä maailmanlaajuinen Adventtikirkko on koskaan käynnistänyt taistellakseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan kaikkialla maailmassa. Kampanja on käynnistetty ADRA:n (kehitysyhteistyöjärjestömme) ja Adventtikirkon naistyön toimesta. Kutsumme kaikkia suomalaisia sanomaan Ei naisiin kohdistuvalle väkivallalle. Keräämme nimiä vetoomukseen, jonka lähetämme YK:n pääsihteerille, Suomen presidentille ja hallitukselle. Järjestämme enditnow marssin kesäjuhliemme yhteydessä 29.5.2010 Jyväskylässä.

Vaikka tiedämme Raamatun profeetallisen sanan tuntien, että lopun aikana väkivalta lisääntyy, me emme voi kirkkona ja vastuunkantajina katsoa vierestä. Vaikenemalla me hyväksymme väärinkäytökset. Meidän tulee toimia ja siksi kutsumme jokaisen jäsenen, ystävän ja yhteistyökumppanin toimimaan kanssamme yhdessä.

Jumala on antanut meille vastuun lähimmäisistämme. Ympärillämme on paljon eksyneitä lampaita ja hukkuvia sieluja - he ovat sekä miehiä että naisia. Jokainen ihminen on yhtä arvokas meille. Jeesus sanoi sen näin:

"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' (Joh. 15:4-6.)

Käynnistimme enditnow -kampanjan sunnuntaina 7.3.2010 Helsingissä Valkoisessa salissa "Luota rohkeasti" -kampanjan yhteydessä. Nyt on kaikkien seurakuntiemme vuoro järjestää teemapäivä omassa seurakunnassa tämän aiheen ympärille tämän vuoden aikana.

Näin kirjoittaa Suomen Adventtikirkon johtaja, Atte Helminen, 8.3.2010 päivätyssä saatekirjeessään.

Sain materiaalin käsiini tänään ja innostuin asiasta. Järjestämme seurakunnassamme enditnow -tilaisuuden, josta ilmoitamme paikallisessa lehdessä. Tilaamme suuren panderollin, joka kiertää Suomessa vuoden 2010 aikana.

Meillä on jo nyt VETOOMUS -kirje ja vetoomuskirjeen allekirjoituslomakkeita, joihin voitte tulla kirjoittamaan nimenne kirkossamme, Kuusamon Adventtikirkko, Kitkantie 37. Asetamme vetoomuskirjeen ja sen allekirjoituslomakkeen esille pitkäperjantaina 2.4.2010. Meillä on pitkäperjantaina Ristin juhla klo 18.30. Olette silloin lämpimästi tervetulleita tilaisuuteen. Voitte samalla lukea vetoomuskirjeen ja jos haluatte olla mukana maailmalaajuisessa kampanjassa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa, niin voitte allekirjoittaa ko. asiaa koskevan vetoomuksen.
Kirjoitan oman nimeni tähän vetoomukseen ensimmäisenä. Haastan kaikki Kuusamon ja lähikuntien miehet ja pojat ja myös naiset ja tytöt allekirjoittamaan tämän vetoomuksen. Toivottavasti saamme mukaan paljon ihmisiä tähän kampanjaan. Sitoutuminen hyvän asian puolesta tulee siunaamaan koko maailmaa. Siunaus alkaa yhdestä kodista ja leviää sitten yhä laajemmalle ja laajemmalle. Yhteistyössä on voimaa! Väkivallaton maailma alkaa Sinun "maailmastasi", Sinun kodistasi!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa!

Kiitosvirsi yövartiohetkinä
Matkalaulu
"Katso, kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa. Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa. Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan." (Ps. 134:1-3 VRK.)

Yöpalveluspsalmi
Matkalaulu
"Kiittäkää Herraa! Kiittäkää, Herran palvelijat, te, jotka öisin toimitatte palvelusta Herran temppelissä! Kohottakaa kätenne pyhää paikkaa kohti ja kiittäkää Herraa! Siionin Herra siunatkoon sinua, hän, joka on luonut taivaan ja maan." (Ps. 134:1-3 URK.)

Tämä psalmi on osoitettu erikoisesti Herran temppelin pyhäkköpalvelusta suorittaville papeille, jotka ovat palvelusvuorossa yöllä. En tiedä onko tällainen käytäntö voimassa missään kirkossa tänä päivänä? Juhla-aikoina, kuten pääsiäisen aikaan ja jouluna pidetään yömessuja, mutta en tiedä tehdäänkö näin missään kirkossa läpi vuoden?

Sanalla "katso", psalmista haluaa siirtää katseemme ja huomiomme siihen yhteen ja ainoaan, joka on meille todella tärkeää.
Jumalan palveleminen, kiittäminen, ylistäminen ja palvonta ei saa lakata yölläkään. Ajatus yöpalveluksesta korostaa jumalanpalveluksen tärkeyttä. Palveluksen tulee olla jatkuvaa ja kokosydämistä. Tähän liittyy suhteen hoitaminen. Sanan, rukouksen, kiitoksen, ylistyksen ja palvonnan merkitys on tärkeää läheisen jumalasuhteen syntymisessä, säilymisessä ja kasvamisessa. Jumala muistuttaa meitä tästä asiasta seuraavasti:

"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot, sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi." (5 Moos. 6:4-9.)

Yötyötä tekevän osa ei ole helppo. Yöllä ajatukset käyvät raukeiksi ja uni valtaa mielen. Kiitoslaulut ovat piristäviä ja ne pitävät hereillä, koska ne kääntävät ajatukset pois itsestämme ja olosuhteistamme Jumalaan. Meidän ei pitäisi ajatella niin paljon vaikeuksiamme kuin sitä voimaa, jonka me voimme saada Kristuksen nimessä ja Hänen sovitustyönsä ansioiden tähden. Meitä kehotetaan valvomaan rukoillen ja kiittäen. Rukous ja kiitos kuuluvat yhteen!

Raamatun kielessä yötä käytetään myös vertauskuvallisesti. Kun yksityisillä pyhiinvaeltajilla tai seurakunnalla on vaikeuksia, ahdistuksia ja vastoinkäymisiä, niin nämä ajat ovat heille pimeitä, kuin yön mustat hetket. Näihin hetkiin tuo valoa ja voimaa, Jumalan kiittäminen, ylistäminen ja palvonta. Oletko koskaan kuullut, että kauneimmat laululinnut oppivat laulunsa yöllä?

Kun osallistumme jumalanpalvelukseen, ajattelemme usein enemmän sitä mitä saamme tai sitä mitä tarvitsemme kuin sitä mitä annamme Herralle. Sana sanoo: "Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua." (Ps. 50:23.) Kiittävä kristitty on positiivinen ihminen ja hän kunnioittaa asenteellaan Jumalaa. Nurjamielisyys saa voimansa itsekkyydestä ja se kasvaa kiittämättömyyden hengessä. Maailman yleistila on pimeä ja synkkä, koska laittomuus on päässyt valtaan ja rakkaus on kylmentynyt. Ihmisten välinpitämättömyys toinen toisiaan kohtaan on vakava sairaus. Tähän sairauteen on olemassa tehokas lääke. Se on Jeesuksen Kristuksen veri, joka puhdistaa kaikki synnit, jotka tunnustamme ja joista olemme valmiit luopumaan Jumalan armon avulla.

Taivaallista jumalanpalvelusta kuvaavassa Ilmestyskirjan tekstissä kerrotaan kuinka taivaalliset olennot sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra, Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on". Jeesus on tässä palvonnan ja ylistyksen kohteena, erityisesti sen tähden, koska Hän on Luojamme.

Psalmissa 134 kehotetaan tekemään samoin. "Kohottakaa kätenne pyhää paikkaa kohti ja kiittäkää Herraa! --- joka on luonut taivaan ja maan".

Missä on se pyhä paikka, jota kohden meidän tulisi kohottaa kätemme? Minulla on kirja, jossa esitellään maailman pyhiä paikkoja. Kirjassa on paljon kuvia eri uskontojen temppeleistä, erilaisista rakennuksista, luonnon ilmiöistä jne. Löytyykö näiden joukosta joku kaikkein pyhin paikka, jota kohti meidän tulisi rukouksessa nostaa kätemme kunnioituksen osoitukseksi? Valitettavasti maailmassa ei ole ainoatakaan sellaista pyhää paikkaa, jota kumartamalla saisimme siunauksen. Maailmassa ei ole ihmisiä, ei ihmiskätten töitä eikä myöskään Jumalan luomistekoja, joita meidän pitäisi kumartaa. Emme saa kumartaa ketään muuta kuin ainoastaan Herraa. Meidän tulee kohottaa kätemme taivaan puoleen. Sinne todelliseen pyhäkköön, jossa ylipappimme Jeesus Kristus suorittaa taivaallista pyhäkköpalvelusta meidän hyväksemme. Jokainen, joka kohottaa kätensä Jeesuksen puoleen eikä häntä vastaan, saa avun ja siunauksen. Kun kohotamme kätemme Herran puoleen, se on kuin sanoisimme: "Tartu käteen Herra ja taluta".

Ristiinnaulitsemisensa, kuolemansa ja ylösnousemisensa jälkeen Jeesus astui ylös taivaisiin, todellisen "Siionin pyhälle vuorelle" ja Hänet asetettiin ylimmäisen papin virkaan. Muuta ylipappia meillä ei nyt olekaan kuin Hän, ei mies eikä naispappia.

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu, samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan." (Hepr. 4:14-16.)

On siunattu asia, että saamme uskoa sielumme hoidon rakkaalle taivaalliselle ylipapillemme Jeesukselle. Kukaan muu ei osaa eikä kykene hoitamaan ja parantamaan sieluamme terveeksi. Kaikki "papit", jotka hoitavat maan päällä "virkatehtäväänsä" voivat ainoastaan ohjata ja rohkaista ihmisiä kääntymään Jeesuksen puoleen. Vain Jumala voi antaa synnit anteeksi ja puhdistaa sydämemme. Jeesus on suuri sielun ja ruumiin parantaja. Hän haluaa aina auttaa meitä ja Hän pystyy auttamaan jokaista, joka tulee Hänen tykönsä. Jeesuksen huuto ristillä: "Se on täytetty!" on lunastustyön vahva perustus, joka kestää iäti. Uskon kautta vastaanotettu Jumalan armo on toivomme joka hetki.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Kypsiä tähkäpäitä Herran aittaan!

Maailma on suuri pelto. Me ihmiset olemme tämän pellon sekä maaperä että sato. Jeesuksen kylväjävertaus tuo esille sen, että sydämemme maaperä voi olla neljänlainen, mutta sato vain yhdenlainen. Kun ajattelet oman sydämesi maaperää tällä hetkellä, niin miltä se näyttää? Miltä näyttävät satotoiveet? Miltä kohtaa Jeesuksen vertausta löydät oman elämäsi tilanteen? Koetko olevasi kovaksi tallatun polun kaltainen, kallioinen, ohdakkeinen tai sitten hyvää maata. Kasvun kannalta lopputulos on vain yhdenlainen. Hyvää satoa tulee tai sitten ei.

Jeesus tuli maailmaan kylvämään Jumalan valtakunnan siemenen ja Hän on kiinnostunut sadosta. Mikä tuo sato on, josta Hän on kiinnostunut? Se on sielusato. Jeesus on kiinnostunut kypsästä viljasta tai hedelmästä, joka meissä Hänen hoidossaan kypsyy. Raamattu kuvaa tätä hedelmää monilla eri vertauskuvilla.

Olemme tutkineet tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana Hengen hedelmää.
Eilisen tutkistelun aihe oli otsikoitu: Hengen hedelmä: kristillisen luonteen syvin olemus.

Miten kristillinen luonne ja Hengen hedelmä liittyvät toisiinsa?

Raamattu puhuu Jumalan kirkkaudesta. "Kun Mooses pyysi saada nähdä Jumalan kirkkauden, Jumala ilmaisi hänelle luonteensa: hän on laupias, hän antaa anteeksi, hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri (2 Moos. 34:6)". Jeesuksen kirkkauden yhteydessä puhutaan myös hänen luonteensa kirkkaudesta (Joh. 1:14). Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Armo ja totuus ovat luonteen kirkkautta. Jeesuksen luonne on täydellisen kirkas. Se on yhtä kirkas kuin Jumalankin luonne. Isä ja Poika ovat kaikessa yhtä. Jumala on rakkaus, Jeesus on rakkaus ja Hengen hedelmä on rakkaus. Rakkaus on kaikkein suurinta, koska se on ikuista ja jumalallista.

"Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki." (2 Kor. 3:18.)

Tässä tekstissä on kysymys luonteen muuttumisesta, koska kirkkaudella tarkoitetaan luonteen kirkkautta.

Kun katselemme Jeesusta Kristusta ja annamme Hänelle valtuudet tehdä meissä työnsä, luonteemme muuttuu Jeesuksen luonnetta kohti. Itsekkyytemme kuihtuu ja oma minä kuolee, jos luovutamme sen ristiinnaulittavaksi Jeesuksen kanssa.
Meidän on tärkeä ymmärtää Jeesuksen työn kaksi puolta. Se minkä Hän on tehnyt meidän hyväksemme ristillä ja se minkä Hän tekee meidän sydämessämme koko elämämme ajan. Jeesus on Vapahtaja, mutta Hän on myös Herra. Meidän tulee vastaanottaa Jeesus sekä Vapahtajana että Herrana. Tässä on kysymys Kristuksessa pysymisestä. Hedelmää ei tule ellemme pysy Hänessä. Ilman Kristusta emme voi mitään tehdä. Omat ponnistelumme ja yrityksemme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi eivät auta meitä muuttumaan.

"Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen." (Room. 3:20-26.)

Usko Jeesukseen on kaikkein tärkeintä pelastuksemme ja hengellisen kasvumme kannalta. Keinotekoisesti kypsytetty hedelmä, joka on irti puusta, voi näyttää aikaa myöten kypsältä, mutta hedelmän maku ei ole puussa kypsyneen hedelmän veroinen. Jotkut poimivat hillat kun ne ovat tupella ja kypsyttelevät niitä pimeässä. Tupella kerätyt hillat, jotka ovat keinotekoisesti kypsytetyt ovat pahan makuisia. Tällainen kypsyttely kuvaa mielestäni hyvin omavanhurskautta, yritystä tulla pyhäksi ja Jumalalle kelpaavaksi omien tekojen kautta. Hengen hedelmän jäljitelmä on "pahan makuinen" ja se heitetään arvottomana pois.

Usko Jeesukseen johtaa meidät sanan ääreen. Usko Jeesukseen herättää meissä halun rukoilla. Haluamme puhua asioistamme Herralle ja kuunnella mitä asiaa Herralla on meille. Usko Jeesukseen synnyttää sydämessämme uskon kuuliaisuuden Hänen nimeään kohtaan. Jatkuva ja tiivis yhteys Jeesukseen ja yhteydenpito Hänen kanssaan täyttävät ajatusmaailmamme hyvillä ja pyhillä asioilla ja meille tulee halu todistaa Jeesuksesta sanoin ja teoin.
Meidän pitää sanoutua irti paholaisen "oravanpyörästä" ja sitoutua Kristuksen "kyytiin", niin me pääsemme perille ja meidät korjataan kypsinä talteen.

"Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut." (Mark. 4:29.)
Tuleentunut kypsä vilja leikataan kohta talteen. Jospa saisimme kaikki olla kypsiä tähkäpäitä Herran aittaan!

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Avainnippu hukassa! Auta, oi Herra!

Tänä iltana huomasin, että yksi avainnippuni oli hukassa. Nipussa oli tärkeitä avaimia mm. auton -, kodin -, toimiston -, toimiston postilaatikon avaimet jne. Etsiessäni kyselin Herralta, että missä ne avaimet oikein ovat? Sain ajatuksen, että ne ovat ehkä tipahtaneet koirapuiston parkkipaikalle. Kävimme nimittäin Annen ja Mikaelin kanssa iltapäivällä ulkoiluttamassa Ranea koirapuistossa.

Kun olimme koirapuistossa, eräs pariskunta soitti minulle. Heidän piti päästä kirpputorille ja kirkkoon viemään tavaroita. He tulivat hakemaan minulta avaimet. Taskussani oli iso ja pieni avainnippu. Isossa nipussa on kirkon avaimet.
Ajattelin, että siinä vaiheessa, kun otin ison avainnipun taskustani, pienempi nippu saattoi tulla mukana ja tipahtaa maahan.

Tapahtumasta oli kulunut 5-6 tuntia. Vein Mikaelin kotiin nukkumaan ja lähdin käymään koirapuiston parkkipaikalla. Rukoilin koko ajan Herraa auttamaan minua löytämään kadottamani. Olen ollut samassa tilanteessa ennenkin, että jokin on hukassa ja sitä ei löydy mistään. Kun saavuin parkkipaikalle, ulkona oli pimeää. Ajoin autoni niin, että sen valot valaisivat kohdan, jossa automme oli parkissa. Minulla oli mukana lankamainen taskulamppu, jossa on kirkas valo. Rane oli myös päässyt matkaan. Ensi silmäyksellä katsottuna parkkipaikka näytti tyhjältä. Menin ulos ja otin lampun mukaani. Tarkastelin maata huolellisesti kohta kohdalta. Eipä taida löytyä, ajattelin mielessäni. Meni jonkin aikaa ja sitten näin tutun nipun. Avaimet olivat tiiviisti maassa. Niiden päältä oli luultavasti ajettu. - Siinähän ne ovat! Kylläpä tuli iloinen olo. Kiitos Herra, pelastit minut jälleen tukalasta tilanteesta! Löytämisen ilo on mahtava kokemus! Kokemus piti jakaa heti neljän ihmisen kanssa ja nyt kaikille teille, jotka luette tämän kertomuksen.

Kyllä sitä on huolimaton ihminen. Täytyypä ryhdistäytyä ja olla tarkempi toimissaan.

Rane sai tehdä uuden nuuskimiskierroksen koirapuistossa. Pian puistoon ajoi auto, jossa oli useampia isoja poikakoiria. Minulle tuli kiire hakemaan Rane pois aidatulta alueelta, koska Rane oli vapaana. Koirien kesken olisi tullutkin kova rähinä, jos poikakoirat olisivat päässeet ottamaan yhteen. Pyysin koirien omistajia pitämään koiransa autossaan niin kauan, että saisin Ranen turvaan. Kaikki meni hyvin!

Anne sanoi, että minulla pitää olla kymmenen enkeliä muistuttamassa ja auttamassa, että selviän kaikista tukalista tilanteista. Olen hänen kanssaan samaa mieltä! Kiitos Herra, että sinulla riittää palvelevia enkeleitä kaikille meille! Tarvitsemme heidän apuaan joka päivä!

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Sopu on hyvää ja suloista!

"Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille. Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi." (Ps. 133:1-3.)

Kateus ja katkeruus aiheuttavat paljon riitaa ja epäsopua ihmissuhteisiin. Tarvitaan paljon anteeksiantamusta ja unohtamista, että sopu palautuisi ennalleen. Anteeksi pyytäminen ja eripuraa aiheuttavista asioista sopiminen auttavat palauttamaan yhteyden eri osapuolten välille. Maailmassa on paljon väärinkäsityksiä, koska ihmiset eivät tunne toisiaan kovin hyvin. Jos kommunikointi on vähäistä ja pinnallista, monet asiat jäävät luulojen varaan. Teemme silloin vääriä johtopäätöksiä ja tulkitsemme väärin lähimmäisemme käyttäytymisen. Ennakkoluulot estävät meitä pääsemästä läheisiin suhteisiin toistemme kanssa. Huonot kokemukset ja pettymykset nakertavat luottamuksen ja ystävyys katkeaa. Sydämeen tulee paha olo pitkäksi aikaa, jos asiat jäävät selvittämättä.
Raamattu neuvoo selvittämään erimielisyyttä aiheuttavat asiat ennen auringon laskua eli saman päivän aikana kun ne ovat sattuneet.
Läheisten ihmisten sopuisa elämä, on suuri siunaus. Veljessopu on hyvää ja suloista. Veljessopu on niin merkittävä asia, että tarvitaan kaksi adjektiivia (hyvää ja suloista) kuvaamaan tällaisen suhteen siunausta. Jaakobin pojilla oli paljon ristiriitoja ja meni kauan ennen kuin sopu löytyi, Joosefin pöydässä.

Psalmissa 133 verrataan veljesten yhteistä, sopuisaa elämää kalliiseen tuoksuöljyyn, joka valuu hiuksista alaspäin, "maahan asti". Kaikkien siunausten alkulähde on Jumalan luona. Sieltä ne laskeutuvat kuin Hermonin vuorelta aamukaste Siionin huipuille. Siion kuvaa seurakuntaa, jolle Jumala on varannut täydellisen siunauksen. Tämä siunaus on elämä, ikuinen elämä. Ikuisen elämän ajatteleminen vie meidät taivaan portille. Siellä voimme tuntea elämän puun tuoksun raikkaana ja kutsuvana.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

"Köyhät minä ruokin kylläisiksi"

"Siion saa minun siunaukseni: siltä ei ravintoa puutu, sen köyhät minä ruokin kylläisiksi." (Ps. 132:15.)

Herra asuu kansansa keskellä ja ruokkii sitä ravitsevalla leivällä. Siellä missä Herra asuu siellä on siunaus. Herralla on runsas ja ehtymätön "leipävarasto" tuoretta elämän leipää. Siitä riittää ravintoa kaikille joka hetki.

Hengellinen leipä on ajallista leipää tärkeämpää. Kuitenkin ihmiset "juoksevat" enemmän ajallisen leivän kuin hengellisen leivän perässä. Jeesus kiinnitti tähän asiaan erityisen huomion leipäihmeen jälkeen ja huomautti siitä seuraajilleen. "Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään." (Joh. 6:26,27.)

Hengellisesti köyhät kaipaavat Jumalan sanan ravintoa ja sen tähden heidät ravitaan. Hengellisesti rikas on kylläinen, joten tällainen ihminen ei kaipaa lisää ravintoa. Täysinäiseen astiaan ei mahdu lisää mannaa.

"Tyhjät astiat Herralta saavat vaan lahjan kalliin, mi vuotavi taivaastaan. Nardusöljyhän haavoihin lääkkeen tuo, sielu lähteestä vettä juo." SL 203.

Millaiseksi tunnet itsesi tällä hetkellä? Oletko kylläinen vai nälkäinen?

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Etsivä löytää!

Lähdimme torstaina 18.3. Annen kanssa Kajaaniin ja tulimme sunnuntaina 21.3. takaisin Kuusamoon. Matka meni hyvin. Teimme pieniä palveluksia Annen vanhemmille ja tapasimme tuttuja. Pudottelin katolta lunta. Piti olla varovainen, koska peltikatto on petollinen. Lumet voivat lähteä liikkeelle yllättäen ja silloin sitä mennään rymisten lumen mukana. Katolla ollessani en tunne oloani turvalliseksi, koska lapsena olen ollut vaarassa pudota lapsuuskotini korkealta harjakatolta. Onneksi en nyt tipahtanut kolan kanssa maahan. Lumitöitä oli aika paljon koko ajan. Mistähän tuota lunta riittää, kun sitä tulee taivaalta lähes joka päivä?

Sapattina kävimme Kajaanin kirkossa. Raamatuntutkistelun aiheena oli: "Hengen hedelmä on totuus".
Totuus ja rakkaus ovat paljon käytettyjä sanoja, mutta löytyykö niitä maailmasta yhtä paljon kuin niistä puhutaan? Tätä voimme kysellä kukin itseltämme.
On tärkeää ymmärtää, että totuus on persoona. Jeesus sanoi, että hän on totuus. Jos tahdomme elää totuudessa, meidän on elettävä Jeesuksen kanssa. Tulemme tuntemaan totuuden Jeesuksen kautta.
Raamattu kehottaa meitä vaeltamaan totuudessa vilpittömällä ja jakamattomalla sydämellä. Ihminen, joka ei rakasta sitä mikä on oikeaa ja totuudellista ei vaella totuudessa. Valheen ja totuuden tiet voivat kulkea aluksi hyvin lähellä toisiaan, mutta lopussa huomataan kuinka kaukana tiet ovat toisistaan. Ne johtavat erilaiseen määränpäähän. Pyhällä Hengellä on tärkeä tehtävä totuuden tien kirkastamisessa ja tällä tiellä vaeltajien askelten vahvistamisessa, niin että kulkijat pysyvät oikealla kaidalla tiellä. Raamattu on kokonansa totuus. Meidän tulee siis olla sanan kansaa, jos kuljemme totuudessa. Kristus on sanassa, joka on Jumalan suusta lähtenyt. Vastaanottamalla sanan vastaanotamme Kristuksen. Raamattua voidaan tutkia oppikeskeisesti ja se johtaa tutkijan usein "aivouskovaiseksi", jolla on paljon pään tietoa, mutta vähän sydämen uskoa ja rakkautta Kristukseen ja rakkautta lähimmäiseen. Henki tekee sanan eläväksi, koska Henki tuo elävän persoonan sydämeen. Jokaisen Raamatun opin tarkoitus on kirkastaa Jumalaa, hänen tahtoaan ja lunastussuunnitelmaa. Jos Raamatun oppi ei muuta sydäntämme, olemme jääneet opin "koukkuun". Pyhä Henki haluaa johtaa meidät oppikeskeisyydestä kristuskeskeisyyteen. Kristuskeskeisyys vapauttaa ihmistä päivä päivältä yhä enemmän minäkeskeisyydestä lähimmäiskeskeisyyteen. Ihminen alkaa toimia toisten hyväksi ja hän haluaa jakaa sitä hyvää mitä hän on Herralta saanut. Hyvän jakaminen ja elämän antaminen palveluksen työhön on kristuskeskeisen elämän hyvä hedelmä.

Oikea oppi on kuitenkin erittäin tärkeä asia, koska se johtaa ihmisen oikean Jeesuksen luo. Väärä oppi johtaa ihmisen valejeesuksen luo ja ihminen eksyy seuraamaan vääriä kristuksia ja vääriä projeettoja.

Kaikilla ihmisillä on omatunto. Jos omatunto ei ole "palanut karrelle" ja jos se ei ole synnissä likaantunut ja paatunut, niin se toimii Jumalan sanaan sidottuna oppaanamme taivaan tiellä. Tietoisessa synnissä eläminen ilman parannuksen halua saa omantunnon lähettämään vääriä kehotuksia ja ehdotuksia tahtokeskuksellemme ja siitä seuraa väärät valinnat, eikä omatunto nuhtele vääristä valinnoista. Näin synnin kierre jatkuu ja omatunto paatuu. Jumalan sanan vastaanottaminen herkistää omantunnon ja antaa sille oikeaa tietoa hyvästä ja pahasta. Sanaan sidottu omatunto on Jumalan antama herkkä mittari. Se on kuin päivitetty ja kunnossa oleva navigaattori, joka opastaa meitä taivaan tiellä.

"Totuus Hengen hedelmänä ei ole vain sitä, minkä tiedämme, vaan sitä, mitä teemme. Jumalan valossa eläminen on enemmän kuin tiedon omistamista. Katso, miten Johannes selittää, millaista pimeässä vaeltaminen on: "Joka väittää olevansa valossa, mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä. Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen. Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä." (1 Joh. 2:9-11.) RS s. 88.

"Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne." (Jer. 29:13 VKR.)

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Heureka -kokemuksemme!

"Herra, muista Daavidia, muista, mitä hän sai kärsiä - hän, joka vannoi Herralle valan, antoi Jaakobin Väkevälle lupauksen: "Kotitelttaani en astu, en mene makuusijalleni, en suo silmilleni unta enkä lepoa silmäluomilleni, ennen kuin löydän Herralle sijan, asuinpaikan Jaakobin Väkevälle." (Ps. 132:1-5.)

Monien VT:n Jumalan miesten elämänkaaret esikuvaavat Kristusta ja hänen työtään. Jumalan valitsemat miehet edustavat koko kansaa. Kun Jumala teki näiden miesten kanssa liiton, tuo liitto koski miesten jälkeläisiä eli koko kansaa. Uskonmiesten kanssa solmitut liitot antoivat kansalle rohkeutta vedota Jumalan antamiin liittolupauksiin erityisesti vaikeina ja koettelevina hetkinä. Jumalan liittolupauksiin vedottiin rukouksissa, joissa mainittiin henkilöiden nimet, joille nuo liittolupaukset oli annettu. Psalmissa 132 vedotaan Daavidille annettuihin lupauksiin. "Herra, muista Daavidia, muista, mitä hän sai kärsiä."

Raamatussa on monia kohtia, joissa mainitaan, kuinka Herra muisti palvelijoitaan ja siunasi heitä ja heidän kauttaan koko kansaa. Herra muisti Nooaa, Aabrahamia, Raakelia, Hannaa, Israelin kansaa jne. Jumalan palvelijat ovat pyytäneet Herraa muistamaan heitä hädän hetkellä. Ristillä riippuva ryöväri pyysi Jeesusta muistamaan hänet, kun Jeesus tulee valtakuntaansa. Jeesus lupasi muistaa hänet. Ryöväri sai lupauksen paratiisiin pääsystä. Taivaan portit avautuivat ryövärille viime hetkellä. Hän pääsi lepoon Jeesuksen lupauksen siunaamana. Jeesus piti ryövärille siunatun "hautajaispuheen".
Toivotko, että Jeesus muistaisi myös sinut ja siunaisi sinut juuri nyt, ja antaisi myös sinulle lupauksen perille pääsystä? Uskon, että sydämestäsi nousee huokaus: Jeesus muista minut, kun tulet valtakunnastasi noutamaan omiasi taivaan kotiin!

Tekstissä viitataan Daavidin kärsimyksiin ja vaivoihin ja hänelle annettuihin lupauksiin ja pyydetään Herraa muistamaan nämä asiat kansan hyväksi.
Mihin me saamme tänä päivänä vedota, kun haluamme Herran muistavan meitä ja meidän asiaamme? Huomaa, että Daavid edustaa tässä Jeesusta. Hän on esikuva tulevasta Daavidin Pojasta. Me saamme vedota, että Isämme muistaisi Jeesusta ja hänen kärsimyksiään ja vaivojaan, joita Jeesus sai kärsiä meidän tähtemme. Kristukseen ja hänen työhönsä vetoaminen miellyttää Jumalaa. Jumala muistaa tällaiset rukoukset ja vastaa niihin hyvin mielellään.

Kun Israelin kansa oli päässyt luvattuun maahan, heidän jumalanpalveluksensa muuttui vähitellen muodolliseksi ja palveluksen toimitukset tulivat rituaaleiksi, joista puuttui Herran Hengen sydäntä muuttava voima. Tämä vaara on olemassa meilläkin alinomaan. Israelin kansa samaistui yhä enemmän muihin kansoihin ja he halusivat toimia samoin kuin muutkin kansat. Kuninkaan anominen Herralta oli yksi Jumalasta luopumisen merkki. Kun kansa myöhemmin sanoi Jeesuksen tuomitsemisen yhteydessä, että heillä ei ole kuningasta lainkaan, vaan heillä on keisari, se ilmaisi Jumalasta luopumisen järkyttävyyden dramaattisella tavalla.

Erämaavaelluksen aikana liiton arkki oli Jumalan läsnäolon symboli. Kuningas Saulin aikana arkki joutui jopa vihollisten ryöstösaaliin kohteeksi. Arkkia alettiin pelätä ja vieroksua.
Kuningas Daavid alkoi kysellä arkin perään, koska hän halusi rakentaa sille majan, temppelin. Daavid rakasti Herraa ja hän halusi uudistaa jumalanpalveluksen. Hän ei suonut itselleen lepoa ennen kuin Herran asia menisi voittoon. Tässä on meille hyvä esimerkki siitä kuinka meidänkin pitäisi omistautua Herran asialle kokosydämisesti. Mietin, miten voi olla mahdollista, että kansa oli hylännyt arkin niin perusteellisesti, että sen olinpaikkaa jouduttiin kyselemään? "Me kuulimme, että se on Efratassa, löysimme sen läheltä Jaaria." Arkin olisi pitänyt olla pääkaupungissa, keskeisellä paikalla, mutta se löydettiin kuulopuheiden perusteella Kirjat-Jearimista, metsäkaupungista, syrjäiseltä seudulta. Tästä nousee kysymys: missä on meidän Herramme? Onko meidän Herramme hukassa, piilossa, vieraana ja muukalaisena omassa maassaan? Onko jumalanpalveluksemme metsässä? Onko meiltä "pallo" hukassa?

Jumalanpalveluksen uudistus alkaa siitä, että tiedostamme, että jokin on hukassa. Sitten kuulemme sisällämme Herran äänen ja alamme etsiä kadottamaamme, Heraamme. Lähdemme liikkeelle, rukoilemme ja huudamme Herraa avuksi. Tästä kaikesta seuraa löytämisen riemu. Herra löytää meidät ja me löydämme Herran! Tätä kokemusta voidaan kuvata sanalla: Heureka! Sanakirja sanoo, heureka -sanan kohdalla: riemun huudahduksena etenkin ongelman ratkettua: nyt keksin! (kirjaimellisesti: 'nyt löysin (sen)!' väitetään olevan peräisin Arhimedeelta).
Oletko sinä saanut jo "heureka" -kokemuksen vai etsitkö sitä yhä?

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Kirpputori on nyt valmis ottamaan vastaan asiakkaita

Koillismaan Uutiset -lehden toimittaja ja valokuvaaja kävivät tänään Kirppiksellämme tekemässä juttua lehteen. Kirjoitus ja ilmoitus Kirppiksen avaamisesta tulee torstain lehteen. Tämä onkin hyvä aika, koska Kuusamossa on paljon matkailijoita tällä hetkellä.
Muutama asiakas käväisi tänään tutustumassa, kun huomasi ikkunassa mainoksen ja näki ikkunasta, että kirpputoritavaraa on ilmestynyt tyhjään huoneistoon.
Erästä asiakasta veti sisään Reiman tekemät puutyöt, jotka hän huomasi ikkunasta.
Reimalle terveiset Hautajärvelle. Sait kehuja puutöistäsi! Kuksia on jäljellä enää yksi kappale.

Koko maailman Vapahtaja

"Hän sanoi heille: "Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena." (Ap.t. 10:28.)

Pietari sanoo näin ulkomaalaiselle kuulijakunnalle, roomalaisen sadanpäämiehen kotiin kokoontuneelle seuraväelle.
Cornelius oli kutsunut kotiinsa sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä, jotka odottivat innolla Pietarin puhetta.
Jumala oli tehnyt etukäteen hyvin tärkeän työn sekä puhujan että kuulijakunnan sydämissä. Heidän ennakkoluulojensa poistamiseen tarvittiin enkelinäyt.
Kokousväki oli valmistettu tätä tilaisuutta varten kahdella enkelinäyllä. Jumalan enkeli oli ilmestynyt sekä Corneliukselle että Pietarille. Rukoukset olivat valmistaneet Jumalan sanansaattajien vierailun.
Corneliukselle enkelinäky oli rukousvastaus. Hän sai vakuutuksen siitä, että Jumala oli kuullut hänen rukouksensa ja uhraamisensa ja muistanut hänet. Saadakseen lisävaloa hengelliseen elämäänsä hän tarvitsi opettajan. Opettaja oli juutalainen Pietari, joka oli vierailemassa Joppessa, nahkuri Simonin luona. Jumala tiesi, että Pietarin ennakkoluulot pakanoita kohtaan olivat niin suuret, että häntä ei saataisi liikkeelle ilman voimakasta opetusta.
Corneliuksen kolme uskottua miestä olivat jo matkalla Joppeen. Nälkäinen Pietari rukoilee katolla ateriaa odottaessaan. Hänen eteensä lasketaan purjekankaan tapainen suuri kangas, joka on täynnä eläviä, inhottavia eläimiä, jotka olivat kaikki syötäväksi kelpaamattomia. Kolme kertaa Pietaria kehotetaan teurastamaan ja syömään näitä saastaisia eläimiä. Pietari estelee ja kieltäytyy näin tekemästä vedoten terveisiin elämäntapoihinsa, joita hän on lapsuudestaan saakka noudattanut.
Näyn jälkeen Pietarin sydämeen jää soimaan Jumalan ääni: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi."

Pietari ymmärtää Jumalan sanoman. Nyt hän on valmis kohtaamaan pakanat lämpimästi ja rakkaudella, ilman ennakkoluuloja.
Tämän näyn jälkeen Pietari ei muuta ruokavaliotaan. Hän ei ala syömään purjekankaassa näkemiään ravinnoksi kelpaamattomia lihoja. Jumala ei opettanut tämän näyn kautta ruokavaliokysymystä vaan muutti Pietarin sydämen avarakatseiseksi, niin että hän ei enää pitänyt pakanoita uskosta ja Jumalan siunauksista osattomina.
Jos pidämme ihmisiä epäpuhtaina ja saastaisina tulemme heitä kohtaan ennakkoluuloisiksi ja alamme karttamaan heitä. Jeesus suhtautui kaikkiin ihmisiin ystävällisesti ja rakkaudella. Hänellä ei ollut ennakkoluuloja ketään kohtaan. Jeesus on kaikkien kansojen Jeesus. Kukaan ei voi omistaa häntä vain itselleen kuuluvana Vapahtajana. Hän on koko maailman Vapahtaja.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Avoimuus tukee hengellistä kasvuamme

Osaansa tyytyvän rukous
"Herra, sydämeni ei ole korskea eivätkä silmäni ylpeät. Minä en ole tavoitellut suuria, en pyrkinyt liian korkealle. Ei, olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen. Israel, pane toivosi Herraan nyt ja aina!" (Ps. 131 URK.)

Nöyrä tyytyminen Jumalan tahtoon
"Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät. Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa. Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti." (Ps. 131 VRK.)

Ylpeydessään ihmiset tavoittelevat asioita, jotka ovat heille liian korkeita. Raamatussa on paljon arvoituksellisia asioita, joita rajallisen ihmisen on vaikea ymmärtää ja hahmottaa mieleensä. Jumalan olemus ja hänen aivoituksensa ovat alueita, joissa meidän tulee "liikkua" nöyrinä ja hiljaisina.

Daavid kohdistaa psalmin 131 ajatukset Jumalalle. Niitä ei ole tarkoitus käsitellä ihmisten kesken. Daavidilla on käynnissä vuoropuhelu Herransa kanssa. Kahdenkeskisessä rukouksessa ihminen voi tuoda Herran eteen kaikki sydämen ajatukset sellaisina kuin hän ne ymmärtää ja kokee. Jumalan edessä ihminen saa olla vapaa ja aito oma itsensä. Näin meidän tulisi olla myös toistemme kanssa. Teeskentely ja näytteleminen vieraannuttavat meidät todellisuudesta ja toisistamme. Muotojumalisuus, tekopyhyys ja itseriittoisuuden henki estävät hengellisen kasvun. Väärä henkikaste päihdyttää ihmisen niin, ettei totuus Jumalasta ja hänen tahdostaan saa sitä asemaa ihmisen sydämessä mitä Jumala haluaisi. Avoimuus Jumalan ja ihmisten kesken tukee hengellistä kasvuamme.

Kun lapsen kaikki tarpeet on tyydytetty, hän on rauhallinen ja levollinen. Kun ihminen taipuu kaikessa Jumalan tahtoon ja palvelee häntä rakkaudessa, kaikki vastarinta on poissa ja kiitollinen ja tyytyväinen mieli valtaa sielun ja ihminen rauhoittuu ja tyytyy osaansa. Kapinamieli ja katkeruus ovat rauhan vihollisia. Näistä asenteista pääsemme vapaiksi vain Jeesuksen armon kautta.

Kirppis avataan tänään!

Tänään klo 10.00 avaamme Kirppiksen. Tervetuloa ostoksille!
Emme ole ilmoittaneet Kirppiksen avaamista vielä missään muualla kuin ikkunassa ja ovessa olevilla kylteillä.
Ikkunassa lukee vihreällä kartongilla suurin kirjaimin "Kirppis".
Ovessa on pienempi kyltti jossa lukee:
Kirppis
Ma-pe 10-17
Su 12-15

Sinulla on myös mahdollisuus tukea Kuusamon ETRAn toimintaa lahjoittamalla tavaraa.
Kirppiksestä tulleet varat menevät Karpalon hyväksi.
Jos asut Kuusamossa tai lähiympäristössä tavaroiden tuominen onnistuu hyvin, mutta jos asut kauempana, tavaran toimittaminen vaatii enemmän uhrausta ja vaivaa. Matkahuollon kautta lähettäminen on varmaan kätevintä.
Osoitteeksi voit laittaa Kuusamon ETRA ry/Kirppis, Kitkantie 37 A 5, 93600 Kuusamo.

Saimme puhelun Utsjoelta ja saamelainen soittaja lupasi lähettää meille kirpputoritavaraa. Tämä lähetys on varmaan mielenkiintoinen yllätyspaketti.
Terveiset Utsjoelle ja suuret kiitokset jo etukäteen. Herra palkitkoon vaivannäkösi!

Elämme nyt jännittävää aikaa, sillä paketteja saattaa tulla mistä vain Hanko/Utsjoki-Kevo -linjalta tai vaikkapa ulkomailta. Herran tiet ovat ihmeelliset!
Raportoin tämän kirjoituksen yhteydessä miten asiat kehittyvät.
Karpalon toteutumisen aikataulua voit seurata blogiltani 4.10.2009 päivätyn kirjoituksen kohdalta.

Olemme Annen kanssa aloittaneet kaappien ja varastojen tyhjentämisen. Tuntuu tosi hyvältä laittaa kiertoon vaatteita ja tavaroita, joita ei tarvitse ja joita on kertynyt turhan paljon vuosien varrella. Meillä on vielä joitakin häälahjojakin. Niitä en kyllä raskinut hävittää.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Syvyydestä voiman lähteelle!

Syvyydessä on pimeää ja autiota, mutta siellä liikkuu kuitenkin Jumalan Henki.
"Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani." (Ps. 130:1,2.)
Syvyyteen vaipunut ihminen ei pääse nousemaan ylös omin avuin. Hän tarvitsee ulkopuolisen auttajan. Syvyydestä kohoava rukous on avunhuuto pelastajalle. Jeesus on meidän pelastajamme. Hän rientää avuksi juuri oikealla hetkellä, kun huudamme häntä avuksi. Pimeyden voimat vetävät ihmisiä syvyyteen. Paholaisen kiusauksiin suostuminen ilman vastarintaa on kuin antaisi käyntikortin viholliselle.

Jumalan varastohuoneessa on runsaasti erilaisia lahjoja. Syvyyteen vaipunut sielu arvostaa eniten armoa, koska se on Jumalan lahjoista suurin, ja se on ainoa voima, joka nostaa syvyyteen joutuneen ihmisen pelastuksen kalliolle.
Jos Herra pitäisi mielessämme syntimme, me emme kestäisi. Kukaan ei kestäisi, koska kaikki ihmiset ovat suuria syntisiä ja jokainen tarvitsee paljon armoa ja anteeksiantamusta joka hetki.
"Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi."
Tässä sanassa armon yhteyteen on liitetty ajatus Jumalan pelosta. Tämä on tärkeä asia muistaa. Jumalan pelkoon liittyy synnin pelko. Syntiin ei pidä koskaan suhtautua kevyesti eikä välinpitämättömästi. Jos hellimme syntejämme ja puolustelemme niitä vetoamalla armoon, emme ole oikealla tiellä. Evankeliumin voima katoaa, jos Pyhän Hengen vetoomukset parannukseen torjutaan kerta toisensa jälkeen. Paatunut sydän "putoaa" syvyyden kuiluun, josta pelastuminen on mahdotonta. Tässä on kysymys Pyhän Hengen pilkasta, jota ei voi saada anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmassa.

"Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua." (Ps. 130:5,6.)

Yövartiossa olevalle aamun tulo merkitsee lepoon pääsemistä. Jeesuksen takaisintulo on aamu, jota odotamme hartaasti. Silloin taistelu päättyy ja iankaikkinen lepo alkaa.

Odottaminen vaatii kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys kasvattaa uskoa. Usko pitää kiinni Jumalan sanasta, koska siinä on toivomme voiman lähde. Meitä kutsutaan tänään syvyydestä voiman lähteelle!

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Talvisota päättyi tänään 70-vuotta sitten

Jännä sattuma, että aloitin blogin pitämisen talvisodan päättymisen muistopäivänä.
Tänään tulee kuluneeksi 70 vuotta sodan päättymisestä.

Synttäreitä

Tänään on blogini 1-vuotispäivä.
Terho ja Sini järjestävät tänään Mikaelin 3-vuotissyntymäpäivät. Varsinainen syntymäpäivä on 15.3.

Nyt lähdemme kirkkoon!

Siunattua päivää kaikille!

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Ristin paikka on elämämme "päälauseessa"

"Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan." (Matt. 5:6.)
Vanhurskaus on valkeuden hedelmä. Tätä aihetta tutkimme sapattina 13.3.
Ihmisillä on tapana vertailla itseä muihin ihmisiin. Tämä on vaarallista ja se johtaa helposti muiden ihmisten väheksymiseen ja itsensä korottamiseen.

"Kristityille on ratkaisevan tärkeää ymmärtää täydellinen riippuvuutensa Kristuksesta, jonka vanhurskauden he saavat lahjaksi. Jumalan edessä heidät tekee pyhäksi se, mitä Jeesus on tehnyt heidän puolestaan, ei se, mitä he itse tekevät. Heti kun ihminen kadottaa näkyvistään tämän totuuden, omavanhurskaus pääsee nostamaan päätään yhdessä ylpeyden ja sisäisen turmeluksen kanssa. Lainopettajat ja fariseukset olivat malliesimerkki siitä, miten se tapahtuu. Heille ulkonainen hurskauden osoittaminen oli niin tärkeää, että he eivät enää nähneet, millä oli todellista merkitystä." (RS. s. 78.)

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti kertomuksen fariseuksesta ja bublikaanista rukoilemassa temppelissä (Luuk. 18:9-14.)
Bublikaanin synnintunnustus toi esille hänen nöyrän asenteensa Jumalaa kohtaan. Hän kaipasi ja janosi vanhurskautta. Hänen rukouksensa kuultiin ja hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Fariseus onnitteli itseään ja kiitti Jumalaa menestyksestään. Hän ei tuntenut tarvitsevansa mitään, joten hän ei myöskään pyytänyt mitään. Synnintunnon puuttuminen on merkki elävän yhteyden puuttumisesta Jumalan kanssa.

Kun ihminen vastaanottaa Jeesuksen Vapahtajana, hän saa lahjaksi Kristuksen vanhurskauden, kun hän tunnustaa Kristuksen herruuden ja kruunaa Jeesuksen herrakseen sydämensä valtaistuimelle, hän "säilyttää" Kristuksen vanhurskauden sydämessään.

Luomisen perusteella Lusiferilla oli paikka taivaassa siihen saakka, kunnes hänestä löydettiin vääryys ja hänet jouduttiin tottelemattomuuden tähden karkottamaan taivaasta. Luomisen perusteella ensimmäisellä ihmisparilla oli paikka lähellä Jumalaa. Tottelemattomuuden tähden Adam ja Eeva jouduttiin karkottamaan Eeden-kodistaan. Molemmissa tapauksissa hyvillä teoilla ei ansaittu Jumalan hyväksymistä ja hänen suosiotaan, mutta molemmissa tapauksissa karkotuksen syynä oli tottelemattomuus.
"Vanhurskaus on oikein tekemistä, ja kaikki tuomitaan tekojensa mukaan. Se mitä teemme, ilmaisee luonteemme. Teot osoittavat myös uskon aitouden." (KV 231.)
Kuuliaisuus Jumalan tahdolle on elävän uskon hedelmä, ei ansio, jolla ihminen etsii Kristuksen vanhurskautta ja Jumalan suosiota.

Ristin ajatteleminen innoittaa palvelemaan rakkauden Jumalaa. Ristin tulee olla aina elämämme "päälauseessa", ei "sivulauseessa".

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Vainottu, mutta ei lannistettu

Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumalaa palvelevat ihmiset ovat olleet maailmassa vähemmistönä. Jumalan siemenen ja paholaisen siemenen välillä on jatkuva vaino. Lohikäärme yritti niellä poikalapsen (Jeesuksen) heti hänen syntymänsä hetkellä. Kun Jumalan lapsi syntyy uudestisyntymisen kautta, lohikäärme yrittää heti niellä tämän lapsen.

"Kovin on minua vainottu nuoresta asti, vainottu, mutta ei lannistettu." (Ps. 129:2.)

"Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä." (Ps. 129:3.)

Ruoskimisen jäljiltä Jeesuksen selkä oli juuri tällainen. Meidän syntimme ovat nämä haavat häneen iskeneet.

On ihmeellistä, että Jumalan lapsiin kohdistunut vaino ei ole pystynyt hävittämään uskoa ja uskovaisia maan päältä. Onko niin, että helpot ajat hävittävät uskon maan päältä tehokkaammin kuin vainot?

Paholainen on vuosituhansien aikana testannut eri menetelmiä mikä vieraannuttaa ihmiset tehokkaimmin Jumalasta. Mikä on sinun mielestäsi hänen tehokkain keinonsa katkaista yhteytemme Jumalaan?

Herran pelko tuo siunauksen

"Onnellinen se, joka vaeltaa hänen teitään." (Ps. 128:1.)
Vaeltaminen kuvaa jatkuvaa eteenpäin menoa. Elämä vie eteenpäin. Kaikki tiet eivät ole hänen teitään. Ihminen voi valita oman tiensä, mutta vain Herran tiellä koetaan onnea ja autuutta. Jumalan pelko on onnellisen elämän perusta. Jos rakennamme elämämme oman ymmärryksemme varaan, ajaudumme harhapoluille ja kadotamme onnen ja siunauksen.

Jumalalla on varattuna meille kokonaisvaltainen siunaus. Perheonni on siunauksista suurimpia. Paholainen yrittää kaiken aikaa tuhota perheitä. Kun perheet hajoavat, perheen jäsenet tulevat masentuneen hengen tähden onnettomiksi ja voimattomiksi.

Ihminen, joka rakastaa Jumalaa ja vaeltaa hänen teitään, saa nauttia työnsä hedelmistä.
Sekä maallinen että hengellinen työ kantavat hedelmää. Hedelmän hyvyyttä tai pahuutta arvioidaan usein tulosten perusteella. Tässä ajassa saavutetut tulokset eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Todellinen sadonkorjuu tapahtuu Jeesuksen takaisintulon yhteydessä. Silloin selviää se, mikä on aitoa Hengen hedelmää ja mikä jäljitelmää.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Herran rakennustaidetta!

"Turhaan" -sana esiintyy psalmissa 127 neljä kertaa. Ilman Jumalan siunausta työmme on turhaa teimmepä mitä hyvänsä. Herralle tehty työ ei ole koskaan turhaa.

"Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat."

Jos tuomme kaikki hankkeemme Herralle ja teemme työtä rukoillen, työmme ei ole turhaa.

Joskus työmme vaikuttaa aivan turhalta, koska emme näe työmme tuloksia. On kuitenkin rohkaisevaa tietää, että vaivannäkö ei ole turha Herrassa. Herra arvioi tulokset eri tavalla kuin ihminen, koska Herra tarkastelee asioita ikuisuuden näkökulmasta. Me näemme asiat rajallisesti, lyhyellä tähtäimellä omasta näkökulmastamme.

Olemme kaikki talonrakentajia, vaikka emme olisikaan kirvesmiehiä. Rakennamme hengellistä huonettamme. Olemme Pyhän Hengen temppeleitä. Ellei Herra saa johtaa tämän temppelin rakennustyömaata, niin rakentaminen on turhaa.

Psalmissa 127 sanotaan, että lapset ovat Herran lahja. Jokainen lapsi on lahja. Jokainen lapsi rakentaa taloa. Lasten kautta perhe rakentuu "kaupungiksi". Tätä "kaupunkia" meidän tulee vartioida kaikelta pahalta. Hengellinen työ perheen sisällä on tärkeää vartioimistyötä, jota meidän ei pidä unohtaa. Nyt on aika kunnostaa perhealttari, jossa Herra rakentaa yhteyttä kanssamme ja valmistaa meitä taivasta varten. Jumalan lapset ovat maailmassa Herran rakennustaidetta, joka tuo esille Jumalan armon, rakkauden ja kunnian.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Herra, käännä Siionin kohtalo

Vain Herra voi kääntää yksityisen ihmisen, seurakunnan tai kokonaisen kansakunnan kohtalon. Jos kohtalo on kova ja ankara ja se kääntyy yht'äkkiä meille suopeaksi, se on kuin unta. Psalmissa 126 on rohkaisevia sanoja kovaa kohtaloaan surevalle pyhiinvaeltajalle.
Kovan vastatuulen jälkeen myötätuuli tuntuu suloiselta.
"Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme."
Kuljetko tällä hetkellä vastatuuleen vai onko tuuli sinulle myötäinen?
Herra on kanssamme joka säällä. "Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita."

Näin muutama päivä sitten erikoisen unen. Olin unessa Pohjanmaalla. Kaikki lumet olivat sulaneet. Pellot olivat kevään vihreät. Siellä täällä pelloilla näkyi kauniin punaisia kukkia. Ajattelin niiden olevan kevätesikoita. Metsän laitaa reunustivat aivan upeat kuuliljat. Kotien pihat olivat hyvin kauniita ja vedet virtasivat vapaina. Tapasin joitakin ihmisiä, joita en tuntenut ja kyselin heiltä, että miten täällä on kevät näin pitkällä? Kerroin heille, että Kuusamossa on vielä paksut kinokset lunta.
Jäin miettimään, että jotakin erikoista siunausta tämä uni varmaan viestitti.

En ole koskaan nähnyt Kuusamossa niin paljon lunta kuin tänä talvena. Pihoilla on suuret kinokset lunta ja lisää sataa lähes joka päivä. Ihmiset tarvitsevat toistensa apua selviytyäkseen lumen tuomasta työmäärästä. Yksityiset ihmisetkin tarvitsevat koneiden apua pitämään kulkureitit vapaina ja saadakseen lumelle tilaa.

Uni vihreistä pelloista oli erittäin rohkaiseva. Se antoi lupauksen tulevasta kesästä. On lohdullista tietää, että lumen ja jään valtakunta ei ole ikuinen. Uuden maan niityt ovat aina eloisan vihreät ja valoisat. Ennen kuin näillä niityillä saamme kulkea, meidän on kuljettava vanhan maan kamaralla ja kannettava vakkaamme, jossa siemenet odottavat pääsevänsä hyvään maahan itämään, kasvamaan ja tuottamaan satoa uuteen maahan. Kylvötyö on raskasta ja siinä vierähtävät monet kyyneleet, mutta kotiinpaluu on riemullinen, koska sylissä on runsaat lyhteet.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Hengen hedelmä on itsehillintä

Itsehillinnässä on kysymys hallintavallasta. Jos luovutamme elämämme hallintavallan Jeesukselle joka päivä, hän antaa Hengen hedelmän kautta rakkauden, joka sisältää myös itsehillintään tarvittavan voiman ja viisauden. Elämme turmeltuneessa maailmassa, jossa kysytään paljon itsehillintää. Ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä viettelevät ihmisiä pois Jumalan luota.
Paavalin loppukehotus (Fil. 4:8) pitäisi opetella ulkoa ja kirjoittaa jääkaapin oveen muistuttamaan meitä siitä, mihin kristillisen elämämme pitäisi keskittyä.

"Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen." (Fil. 4:8.)

Näillä aiheilla meidän tulisi täyttää ajatusmaailmamme, sisimpämme. Jos näin teemme, niin vaellamme Hengen mielen mukaan.
"Kristilliseen elämään kuuluu kehotuksia ja kieltoja. Käynnissä on jatkuva taistelu itseä, lihaa ja maailman tapoja vastaan." (RS s. 70.) Room. 7-8-luvut kertovat tästä taistelusta ja myös voitosta Jeesuksessa Kristuksessa. Usko Jeesukseen Kristukseen ja antautuminen hänelle ja tarrautuminen Jumalan lupauksiin on voimamme lähde kiusausten keskellä.

Lavrenchukin musiikki-perheen konsertti Kuusamossa

Lavenchukin musiikkiperhettä koskeva kirjoitus Koillismaan Uutisissa (25.2.10), ja konsertti- mainos samassa lehdessä (4.3.10) sekä ilmoituslauluille viedyt mainokset veivät viestiä eteenpäin. - Odotimme konserttia innolla!
Puhujapöydälle ostin Ugrainan lipunväriset kukat, keltaiset ruusut ja siniset iirikset, jotka sitten myöhemmin annoimme vieraille mukaan, Iittalan-maljakon kera.

Konsertti alkoi aikataulun mukaisesti pe 5.3. klo 18.30. Kodikas salimme oli täynnä väkeä, vauvasta vaariin. Kuulijoiden joukossa oli ainakin kolme 90-vuotiasta kuulijaa.

KONSERTTIOHJELMA
Kuusamon Adventtikirkossa
5.3.2010 klo 18.30

Alona Lavrenchuk laulu
Anastasia Lavrenchuk laulu
Vsevolod Lavrenchuk trumpetti
Svetlana Lavrenchuk piano
Igor Lavrenchuk harmonikka

1. Asheitshik Pyhä Jumala, laulu
2. Heprealainen laulu Shalom Jerusalem, laulu
3. Antonio Vivaldi Talvi, 1-osa, Allegro non molto, harmonikka
4. Kari Karjalainen Solido apparizzion, trumpetti
5. Marc - Antoine Charpentier Te Deum, trumpetti, piano ja harmonikka
6. T. Albinoni Adagio (g-molli), piano harmonikka, trumpetti
7. Heprealainen laulu Soi Hoosianna, laulu
8. L. Heikkilä Jeesus olet suurin, laulu
9. I.S. Bach Urkutoccata (d-molli), harmonikka - solo
10. J. Sibelius Kuusi, piano
11. I.S. Bach Largo konserttista (f-molli), piano
12. Emest Gould Exodus, trumpetti
13. P. Simojoki, A-M. Kaskinen Evankeliumi, laulu
14. A. Babadganjan Nokturne, piano, trumpetti ja harmonikka
15. V. Bibergan Aria, piano, trumpetti ja harmonikka
16. Stephan Adams Pyhä kaupunki, trumpetti, piano ja harmonikka

Lopuksi saimme kuulla vielä yhden ylimääräisen kappaleen, josta minulla ei ole tarkempia tietoja.

Konsertti oli erittäin onnistunut ja salissa oli juhlava, lämminhenkinen tunnelma.
Exodus, trumpetilla soitettuna, kostutti ainakin minun silmäni. Oli kuin taivaan fanfaarit olisivat kutsuneet meitä helmiporteista sisään Uuteen Jerusalemiin!

Sydämelliset Kiitokset Kuusamon Adventtiseurakunnan puolesta Larenchukin koko perheelle ikimuistoisesta musiikki-illasta! Jumalan siunaus ja varjelus olkoon teidän kanssanne kiertäessänne eri puolella Suomea.

Palaan jälleen blogini pariin

Palaan jälleen blogini pariin. Olen vieläkin toipilaana vatsataudista. Jessica sai ensimmäisenä vatsapöpön, sitten Suvi. Minun voimani katosivat alkuviikosta. Anne on pysynyt vahvana ja hoitanut sairaita ja omaa työtään urhoollisesti.
Pakolliset seurakuntatyöhön liittyvät asiat olen hoitanut ja niitäkin on ollut tavallista enemmän. Kuusamon ETRA ry:n tärkeä johtokunnan kokous, Lavrenchukin perheen konsertti-valmistelut ja perjantai-illan konsertti ja tämänpäiväinen jumalanpalvelus ovat nyt onnellisesti ohitse.

Kiitos Herralle ja Timoteukselle, joka tuli Kuusamoon juuri oikealla hetkellä.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Herraan luottava kansa

Herraan luottava kansa on luja, kestävä ja horjumaton. Näitä ajatuksia tuodaan esille psalmissa 125.

Kun ajatellaan luottamusta, painopisteen tulee olla luottamuksen kohteessa eli Herrassa. Luottamussuhde ei synny hetkessä. Tarvitaan aikaa, kommunikointia, eri osapuolten välistä tuntemusta, luottamusta vahvistavia kokemuksia jne. Luottamussuhteen rakentaminen on yleensä pitkä prosessi, mutta sen voi menettää hetkessä. Jos luottamuksemme kohde on väärä, siitä seuraa ennemmin tai myöhemmin vaikeuksia. Herraan luottava ei joudu koskaan pettymään, koska Herra ei hylkää eikä jätä pulaan niitä, jotka Häneen luottavat. Ne, jotka luottavat Herraan, kuuluvat hänen kansaansa.

Kun liitonarkki tuotiin Jerusalemiin ja sen pitkä vaiherikas matka Siinain vuorelta Siionin vuorelle päättyi Salomonin temppelin kaikkeinpyhimpään, se oli Herran kansalle pyhä hetki. Herran kansalle Siionin vuori edusti vakautta, koska Herran läsnäolo lepäsi tällä vuorella. Jos Herran kansan johtajat ja kansa kokonaisuudessaan olisivat aina luottaneet Herraan kokosydämisesti, Herra olisi toiminut ihmeellisesti kansansa hyväksi. Koko maailma olisi päässyt osallisiksi Jumalan suurista siunauksista. Kävi kuitenkin niin, että temppeli hävitettiin, arkki kätkettiin johonkin luolaan ja kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Herran kansaa kohtaava onnettomuus oli uskottomuuden seuraus. Ulkonaiset asiat, ihmisviisaus, rituaalit, raha ja valta sokaisevat ihmisten silmät ja suistavat heidät kierouden poluille. "Lihan käsivarteen" tarttuvat siirtävät luottamuksen Herrasta valheturvaan. Historia toistaa jatkuvasti itseään.

Mieleeni nousee kysymys: luotanko Herraan kaikessa ja missä ovat tämän päivän Herran kansan uskolliset sisaret ja veljet, jotka luottavat Herraan täydestä sydämestään, elävät ja toimivat Herran mielen mukaan?
Nämä ajatukset ovat olleet mielessäni tänään, kaiken kiireen ja tohinan keskellä.