Syvyydessä on pimeää ja autiota, mutta siellä liikkuu kuitenkin Jumalan Henki.
"Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani." (Ps. 130:1,2.)
Syvyyteen vaipunut ihminen ei pääse nousemaan ylös omin avuin. Hän tarvitsee ulkopuolisen auttajan. Syvyydestä kohoava rukous on avunhuuto pelastajalle. Jeesus on meidän pelastajamme. Hän rientää avuksi juuri oikealla hetkellä, kun huudamme häntä avuksi. Pimeyden voimat vetävät ihmisiä syvyyteen. Paholaisen kiusauksiin suostuminen ilman vastarintaa on kuin antaisi käyntikortin viholliselle.
Jumalan varastohuoneessa on runsaasti erilaisia lahjoja. Syvyyteen vaipunut sielu arvostaa eniten armoa, koska se on Jumalan lahjoista suurin, ja se on ainoa voima, joka nostaa syvyyteen joutuneen ihmisen pelastuksen kalliolle.
Jos Herra pitäisi mielessämme syntimme, me emme kestäisi. Kukaan ei kestäisi, koska kaikki ihmiset ovat suuria syntisiä ja jokainen tarvitsee paljon armoa ja anteeksiantamusta joka hetki.
"Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi."
Tässä sanassa armon yhteyteen on liitetty ajatus Jumalan pelosta. Tämä on tärkeä asia muistaa. Jumalan pelkoon liittyy synnin pelko. Syntiin ei pidä koskaan suhtautua kevyesti eikä välinpitämättömästi. Jos hellimme syntejämme ja puolustelemme niitä vetoamalla armoon, emme ole oikealla tiellä. Evankeliumin voima katoaa, jos Pyhän Hengen vetoomukset parannukseen torjutaan kerta toisensa jälkeen. Paatunut sydän "putoaa" syvyyden kuiluun, josta pelastuminen on mahdotonta. Tässä on kysymys Pyhän Hengen pilkasta, jota ei voi saada anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmassa.
"Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua." (Ps. 130:5,6.)
Yövartiossa olevalle aamun tulo merkitsee lepoon pääsemistä. Jeesuksen takaisintulo on aamu, jota odotamme hartaasti. Silloin taistelu päättyy ja iankaikkinen lepo alkaa.
Odottaminen vaatii kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys kasvattaa uskoa. Usko pitää kiinni Jumalan sanasta, koska siinä on toivomme voiman lähde. Meitä kutsutaan tänään syvyydestä voiman lähteelle!
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti