Ristin paikka on elämämme "päälauseessa"

"Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan." (Matt. 5:6.)
Vanhurskaus on valkeuden hedelmä. Tätä aihetta tutkimme sapattina 13.3.
Ihmisillä on tapana vertailla itseä muihin ihmisiin. Tämä on vaarallista ja se johtaa helposti muiden ihmisten väheksymiseen ja itsensä korottamiseen.

"Kristityille on ratkaisevan tärkeää ymmärtää täydellinen riippuvuutensa Kristuksesta, jonka vanhurskauden he saavat lahjaksi. Jumalan edessä heidät tekee pyhäksi se, mitä Jeesus on tehnyt heidän puolestaan, ei se, mitä he itse tekevät. Heti kun ihminen kadottaa näkyvistään tämän totuuden, omavanhurskaus pääsee nostamaan päätään yhdessä ylpeyden ja sisäisen turmeluksen kanssa. Lainopettajat ja fariseukset olivat malliesimerkki siitä, miten se tapahtuu. Heille ulkonainen hurskauden osoittaminen oli niin tärkeää, että he eivät enää nähneet, millä oli todellista merkitystä." (RS. s. 78.)

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti kertomuksen fariseuksesta ja bublikaanista rukoilemassa temppelissä (Luuk. 18:9-14.)
Bublikaanin synnintunnustus toi esille hänen nöyrän asenteensa Jumalaa kohtaan. Hän kaipasi ja janosi vanhurskautta. Hänen rukouksensa kuultiin ja hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Fariseus onnitteli itseään ja kiitti Jumalaa menestyksestään. Hän ei tuntenut tarvitsevansa mitään, joten hän ei myöskään pyytänyt mitään. Synnintunnon puuttuminen on merkki elävän yhteyden puuttumisesta Jumalan kanssa.

Kun ihminen vastaanottaa Jeesuksen Vapahtajana, hän saa lahjaksi Kristuksen vanhurskauden, kun hän tunnustaa Kristuksen herruuden ja kruunaa Jeesuksen herrakseen sydämensä valtaistuimelle, hän "säilyttää" Kristuksen vanhurskauden sydämessään.

Luomisen perusteella Lusiferilla oli paikka taivaassa siihen saakka, kunnes hänestä löydettiin vääryys ja hänet jouduttiin tottelemattomuuden tähden karkottamaan taivaasta. Luomisen perusteella ensimmäisellä ihmisparilla oli paikka lähellä Jumalaa. Tottelemattomuuden tähden Adam ja Eeva jouduttiin karkottamaan Eeden-kodistaan. Molemmissa tapauksissa hyvillä teoilla ei ansaittu Jumalan hyväksymistä ja hänen suosiotaan, mutta molemmissa tapauksissa karkotuksen syynä oli tottelemattomuus.
"Vanhurskaus on oikein tekemistä, ja kaikki tuomitaan tekojensa mukaan. Se mitä teemme, ilmaisee luonteemme. Teot osoittavat myös uskon aitouden." (KV 231.)
Kuuliaisuus Jumalan tahdolle on elävän uskon hedelmä, ei ansio, jolla ihminen etsii Kristuksen vanhurskautta ja Jumalan suosiota.

Ristin ajatteleminen innoittaa palvelemaan rakkauden Jumalaa. Ristin tulee olla aina elämämme "päälauseessa", ei "sivulauseessa".