Kypsiä tähkäpäitä Herran aittaan!

Maailma on suuri pelto. Me ihmiset olemme tämän pellon sekä maaperä että sato. Jeesuksen kylväjävertaus tuo esille sen, että sydämemme maaperä voi olla neljänlainen, mutta sato vain yhdenlainen. Kun ajattelet oman sydämesi maaperää tällä hetkellä, niin miltä se näyttää? Miltä näyttävät satotoiveet? Miltä kohtaa Jeesuksen vertausta löydät oman elämäsi tilanteen? Koetko olevasi kovaksi tallatun polun kaltainen, kallioinen, ohdakkeinen tai sitten hyvää maata. Kasvun kannalta lopputulos on vain yhdenlainen. Hyvää satoa tulee tai sitten ei.

Jeesus tuli maailmaan kylvämään Jumalan valtakunnan siemenen ja Hän on kiinnostunut sadosta. Mikä tuo sato on, josta Hän on kiinnostunut? Se on sielusato. Jeesus on kiinnostunut kypsästä viljasta tai hedelmästä, joka meissä Hänen hoidossaan kypsyy. Raamattu kuvaa tätä hedelmää monilla eri vertauskuvilla.

Olemme tutkineet tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana Hengen hedelmää.
Eilisen tutkistelun aihe oli otsikoitu: Hengen hedelmä: kristillisen luonteen syvin olemus.

Miten kristillinen luonne ja Hengen hedelmä liittyvät toisiinsa?

Raamattu puhuu Jumalan kirkkaudesta. "Kun Mooses pyysi saada nähdä Jumalan kirkkauden, Jumala ilmaisi hänelle luonteensa: hän on laupias, hän antaa anteeksi, hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri (2 Moos. 34:6)". Jeesuksen kirkkauden yhteydessä puhutaan myös hänen luonteensa kirkkaudesta (Joh. 1:14). Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Armo ja totuus ovat luonteen kirkkautta. Jeesuksen luonne on täydellisen kirkas. Se on yhtä kirkas kuin Jumalankin luonne. Isä ja Poika ovat kaikessa yhtä. Jumala on rakkaus, Jeesus on rakkaus ja Hengen hedelmä on rakkaus. Rakkaus on kaikkein suurinta, koska se on ikuista ja jumalallista.

"Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki." (2 Kor. 3:18.)

Tässä tekstissä on kysymys luonteen muuttumisesta, koska kirkkaudella tarkoitetaan luonteen kirkkautta.

Kun katselemme Jeesusta Kristusta ja annamme Hänelle valtuudet tehdä meissä työnsä, luonteemme muuttuu Jeesuksen luonnetta kohti. Itsekkyytemme kuihtuu ja oma minä kuolee, jos luovutamme sen ristiinnaulittavaksi Jeesuksen kanssa.
Meidän on tärkeä ymmärtää Jeesuksen työn kaksi puolta. Se minkä Hän on tehnyt meidän hyväksemme ristillä ja se minkä Hän tekee meidän sydämessämme koko elämämme ajan. Jeesus on Vapahtaja, mutta Hän on myös Herra. Meidän tulee vastaanottaa Jeesus sekä Vapahtajana että Herrana. Tässä on kysymys Kristuksessa pysymisestä. Hedelmää ei tule ellemme pysy Hänessä. Ilman Kristusta emme voi mitään tehdä. Omat ponnistelumme ja yrityksemme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi eivät auta meitä muuttumaan.

"Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen." (Room. 3:20-26.)

Usko Jeesukseen on kaikkein tärkeintä pelastuksemme ja hengellisen kasvumme kannalta. Keinotekoisesti kypsytetty hedelmä, joka on irti puusta, voi näyttää aikaa myöten kypsältä, mutta hedelmän maku ei ole puussa kypsyneen hedelmän veroinen. Jotkut poimivat hillat kun ne ovat tupella ja kypsyttelevät niitä pimeässä. Tupella kerätyt hillat, jotka ovat keinotekoisesti kypsytetyt ovat pahan makuisia. Tällainen kypsyttely kuvaa mielestäni hyvin omavanhurskautta, yritystä tulla pyhäksi ja Jumalalle kelpaavaksi omien tekojen kautta. Hengen hedelmän jäljitelmä on "pahan makuinen" ja se heitetään arvottomana pois.

Usko Jeesukseen johtaa meidät sanan ääreen. Usko Jeesukseen herättää meissä halun rukoilla. Haluamme puhua asioistamme Herralle ja kuunnella mitä asiaa Herralla on meille. Usko Jeesukseen synnyttää sydämessämme uskon kuuliaisuuden Hänen nimeään kohtaan. Jatkuva ja tiivis yhteys Jeesukseen ja yhteydenpito Hänen kanssaan täyttävät ajatusmaailmamme hyvillä ja pyhillä asioilla ja meille tulee halu todistaa Jeesuksesta sanoin ja teoin.
Meidän pitää sanoutua irti paholaisen "oravanpyörästä" ja sitoutua Kristuksen "kyytiin", niin me pääsemme perille ja meidät korjataan kypsinä talteen.

"Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut." (Mark. 4:29.)
Tuleentunut kypsä vilja leikataan kohta talteen. Jospa saisimme kaikki olla kypsiä tähkäpäitä Herran aittaan!