perjantai 31. heinäkuuta 2009

Puhelu Radio Kajauksesta

Kun olin keinumassa, Jessica sylissäni, upouudessa hienossa keinussa, ja olin lähtenyt tutustuttamaan pikku neitiä kasveihin ja kukkiin ja nurmikon pehmeyteen, niin Anne tulee puhelin korvallaan ja ojentaa puhelimen minulle ja nappaa suloisen "nyytin" kainaloonsa. Puhelu tuli Radio Kajauksesta. He olivat lukeneet Koillissanomista jutun ja haluaisivat haastatella minua Kuusamon ETRA ry:n toiminnasta ja sen tulevaisuuden suunnitelmista. Sovimme maanantain 3.8. klo 9.15. Silloin tulee suora lähetys Radio Kajauksesta ja radiotoimittaja esittää minulle joitakin kysymyksiä, joihin sitten vastaan parhaan kykyni mukaan. Jos sinulla on mahdollisuus kuunnella tätä kanavaa, niin olehan kuulolla.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Nyt minä näen kunnolla!

Kävin ennen leiriä Nissenillä näöntarkastuksessa, koska huomasin, että en näe esimerkiksi puhelinluettelon tekstiä kunnolla. Toinen syy oli se, että miniäni, Sini, joka on töissä tässä liikkeessä, kehotti minua tulemaan ilmaiseen näöntarkastukseen. Optikko Jenni Nousiainen tutki näköni ja totesi, että oikean silmäni Sf on +1.50 ja vasemman +1.75. Tilasin moni teho -lasit ja Sini valitsi kehykset. Tämän viikon tiistaina kävin hakemassa uudet lasini ja kun laitoin ne päähäni, koko maailma kirkastui kerta heitolla. Tuntui oudolta nähdä niin hyvin. Kompuroin uudet lasit päässäni ja tuntui, että päässä huippaa. Tämä kuuluu asiaan, minulle sanottiin, koska silmät eivät ole vielä tottuneet lasien uuteen voimakkuuteen. Tänään on ollut jo parempi olo. Mukava kun näkee pienenkin tekstin hyvin. Nyt minä näen kunnolla!

Alkuviikosta Pasin ystävä soitti minulle ja kysyi, että haluaisinko ostaa keinun? Olin puhunut Pasille, että haluaisin pihaan keinun. Kun hän oli kylässä ystävänsä luona, hän kuuli, että talossa oli valmis, kokoamista vailla oleva hyvä puukeinu. Pasi sanoi ystävälleen, että hän tietää kuka tarvitsee tuollaisen. Mies tarttui puhelimeensa ja soitti minulle. Kun puhelimeni soi, olin juuri tien päällä, melko lähellä tuota taloa josta puhelu tuli. Olin hetkessä paikalla ja keinukaupat tuli tehtyä yhtä nopeasti. Tänään keinu koottiin lopullisesti pihassani ja olemme siinä jo istuneet ja nauttineet kesän lämmöstä. Keinua ovat tänään testanneet Suvi, Jessica, Mikael, Sini, Terho, Tuukka, Anne, minä ja tietenkin tekijä itse, joka sen kokosi. Kaikki olemme todenneet keinun hyväksi istua ja sitä ovat ihailleet ohikulkevat naapurit ja ystävät. Puutarhakaluste on tehty jykevästä puusta ja se on öljytty puuöljyllä. Väri on vaalean punertavan ruskea. Puuseppä sanoi, että se kannattaa öljytä kerran vuodessa, niin se säilyy hyvänä pitkään. Keinu tulikin sopivasti, koska tänään aloitin kesäloman aivan virallisesti, kun sain pöytäkirjan, postiin.

Illalla kävin etsimässä nokkosia, koska teen siitä kasteluvettä kasveilleni, erityisesti kasvihuoneen kasveille. Menin läheiselle puistoalueelle, mutta en löytänyt yhtä ainoaa nokkosta. Sitten tapasin puutarhatöistä innostuneen, Pohjanmaalta kotoisin olevan rouvan, joka kulki kauniissa puutarhassaan hara kädessä. Kysyin häneltä nokkosista. Hän sanoi, että tuossa niitä näkyy olevan. Komeita nokkosia oli aivan hänen edessään, hänen puutarhansa ulkopuolella. Hän antoi ne minulle ja niin löysin etsimäni yrtit. Kävimme myös mukavan ja piristävän keskustelun puutarhanhoidosta, joka näytti olevan yhteinen harrastuksemme. Pohjalaisuus oli myös asia, joka toi tilanteeseen samalla aaltopituudella olemisen tunteen. Tämä rouva oli lukenut Karpalosta kertovan jutun lehdestä ja toivotti hankkeelle menestystä. Monet muutkin ovat nähneet tuon kirjoituksen ja toivottaneet menestystä ja luvanneet tulla syömään. Keinuntekijäkin oli asiasta tietoinen ja toivotti menestystä koko sydämensä tunteella, pariin kertaan. Sanat ja kasvojen ilmeet kertoivat, että hän todella tarkoitti sitä mitä hän sanoi.
Heti aamusta varhain eräs opettaja oli lähettänyt Terholle tekstiviestin ja kertonut viestissä, että hän toivoo hyvälle hankkeelle menestystä. Hän kertoi viestissä olevansa kasvissyöjä ja voivansa hyvin. Monet ovat ottaneet asian puheeksi, kun ovat nähneet minut kylällä tänään. Näin media toimii! Toivottavasti saan puuttuvat varatkin yhtä vaivattomasti, niin että unelmasta tulee totta!

Kuusamo saa kasvisravintolan

Paavo Hautalan perustama lounasravintola Karpalo avaa loppuvuodesta. Näin kirjoittaa Anu-Elina Ervasti tämän päivän Koillissanomat lehdessä sivulla viisi.

Kasvisruoka on pelkkää salaattia ja vihanneskeittoa. Se sopii vain laihduttajille ja tiukan linjan vegaaneille. Tosimies tai -mimmi ei rehuihin koske!
Adventtiseurakunnan pastorin ja Kuusamon ETRA ry:n puheenjohtajan Paavo Hautalan suusta ei tällaisia juttuja kuule. Hän aikoo perustaa kasvisruokaa tarjoavan lounasravintolan keskelle Kuusamoa. Hautalan haaveena on saada ravintolan buffet-pöytä katetuksi jo tänä vuonna.
Ravintolatoimintaa ylläpitää Etra ry:n joulukuussa perustettu Kuusamon paikallisosasto. ETRA-liitto on adventtikirkon raittiusjärjestö, joka pyörittää kasvisravintoloita myös Oulussa ja Turussa.

Huhtikuussa yhdistys osti entiset Idän Revontulten tilat Kitkantiellä, adventtikirkon vieressä. Viime tiistaina sille myönnettiin rakennuslupa, ja seuraavaksi vuorossa ovat sähkö- ja LVI-suunnitelmat.
Ennen kuin keittiössä alkaa leijua ruoan tuoksu, tiloissa tehdään mittava remontti ja takapihalle rakennetaan kesäterassi. Adventtikirkon Maranatha -rakentajat ovat jo lupautuneet talkootöihin.
Piirustusten perusteella niin rakennustarkastaja, terveystarkastaja kuin taloyhtiön isännöitsijäkin ovat näyttäneet hankkeelle vihreää valoa. Keittiöön on saatu laitesuunnitelma aikuiskoulutuskeskuksesta. Muutamia keittiölaitteitakin on jo ostettu, kuten astianpesulinjasto, raastekone ja taikinakone.

Idea kasvisravintolasta syntyi viime vuoden lokakuussa, adventistien aamurukouspiirissä. Nimi, Kasvisravintola Karpalo, oli nopeasti päätetty. - Se vain jysähti sydämelle. Nimi on raikas ja sopii pohjoiseen, ja karpalohan on monipuolinen terveysmarja, Paavo Hautala sanoo.
Normaalihintaisten aterioiden lisäksi suunnitelmissa on myydä halvempia lounaita työttömille ja vähävaraisille. Ravintolan yhteyteen kaavaillaan luomutuotteita myyvää kauppaa, ja lounaisiin ihastuneet voisivat ostaa ruokaa, myös kotiinsa.
Toiminnan vakiinnuttua Hautala kaavailee myös kasvisruokakursseja ja eri maiden keittiöitä esitteleviä teemaviikkoja.

Buffetissa tulee olemaan salaatin ja vihanneskeittojen lisäksi myös monipuolista kotiruokaa juoma- ja leipätarjoiluineen. Ruoissa käytetään maitotuotteita ja kananmunia, mutta listalla on aina myös täysin kasviperäinen vaihtoehto.
- Kasvisruoka on tulevaisuuden ruokaa, jota syömällä pysyy terveenä. Terveellisyys korostuu varsinkin nyt, kun kaikenlaiset eläinsairaudet yleistyvät, Hautala kertoo.
Hautala itse on lähes kasvissyöjä: hän käyttää ruoanlaitossa vain hieman kalaa. Uskonto ei kiellä lihan syömistä, mutta adventistit painottavat hyvinvointia ja terveitä elämäntapoja.

Terveellisyyden lisäksi huomiota kiinnitetään lähiseudun tuotannon suosimiseen. Ruokalistalle on kuitenkin tulossa myös esimerkiksi papuja ja soijatuotteita.
Hautalaa kiinnostaa paitsi lähiruoka, myös luonnonmukainen tuotanto. Hänen toiveenaan on saada luomu tutuksi Kuusamossa ja alueelle luomutiloja, jotka tuottaisivat raaka-aineita ravintolaan.
- Yritän saada luomuasiantuntija Jukka Rajalan esitelmöimään Kuusamoon. Samalla voitaisiin etsiä luomuviljelystä kiinnostuneita tilallisia, Hautala suunnittelee.

Vaikka projekti on kunnianhimoinen, Hautala ei ole hyppäämässä pää edellä järveen.
- Etenemme ajan kanssa, varojemme mukaisesti. Tähän mennessä kaikki on saatu aikaan ilman velkarahaa, hän kertoo.
Yksittäisten ihmisten lahjoitukset ovat olleet suureksi avuksi, ja Hautala ottaisi mielellään vastaan lisärahoitusta. Rahareikiä on vielä paljon, mutta niin on intoakin. Remontin jälkeen tarvitaan vielä lisää keittiötarpeita, kalusteita, henkilökuntaa, raaka-aineita ... ja tietysti asiakkaita.
- Uskon, että hyvän markkinoinnin avulla paikka tulee olemaan turistien suosiossa. Ulkomailla kasvissyönti on tutumpaa kuin täällä. Varsinkin nuoret ovat tässä asiassa edelläkävijöitä, kertoo Hautala.

Nyt valmistelut hidastuvat hetkeksi, kun Hautala lähtee kuukaudeksi kesälomalle. Toiveissa on kuitenkin saada ravintolan ovet auki jo ennen joulua.
- Olisihan se kiva saada joulupöytä, Hautala miettii.

Keskellä kirjoitusta on kuva, jossa esittelen Raahesta ostettuja keittiökoneita punainen teepaita päällä.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Leikit, pelit ja kisailut

Leiriohjelmassa oli mainittu leikit, pelit ja kisailut. En tiedä muistanko kaikki, mutta kirjoitan tähän ne, jotka muistan.
Ensimmäinen kilpailu oli kirkolla. Kirkkomme alakerrassa on n. kaksikymmentä eri puolelta maailmaa olevaa lapsen kasvokuvaa. Leiriläisten piti arvata mistä maasta kukin oli kotoisin? Tehtävä ei ollut helppo. Paras arvaus oli 4/20. Muistaakseni kahdella oli tämä tulos. Kuusamon Tropiikissa pidettiin keilauskisa. Leirillä oli monenlaisia kilpailuja, leikkejä ja pelejä. Jokainen sai pelata omatoimisesti pingistä, koronaa tai pienoisbiljardia. Olen jo useina vuosina saanut lainata, Ville ja Olli Säämäsen, koulun käsityötunneilla tekemää biljardipeliä. Se tuntuu olevan suosituin peli jokaisella leirillä, myös tällä leirillä. Pingis oli myös suosittu. Yhtenä päivänä oli erittäin jännittävä lentopallo-ottelu. - Kymmenen peltipurkkia oli ladottu pyramidin muotoon ja kolmella tennispallolla yritettiin kaataa niin monta purkkia kuin suinkin. Lautaseinässä oli neljä eri kokoista reikää ja tarkoitus oli heittää tennispallo läpi jostakin reiästä. Eipä ollut helppo tehtävä. Kolmekymmentä jääkiekkoa piti heittää auton renkaaseen. Jokaisesta osumasta sai pisteen. Jousiammunnassa piti ampua kolme nuolta kaksi kertaa. Paras tulos oli 19 pistettä. Kaksi leiriläistä ampui napakympin, Timi ja Joel. Ajakan mäntyihin teimme paksusta köydestä köysiradan. Olen lainannut tämän köyden leirilleni jo useana vuonna Kuusamon kaupungilta. Tämä melko vaikeakulkuinen keinuva rata piti kiertää niin nopeasti kuin suinkin. Tältä kisapisteeltä kuului eniten naurua. Tikkakilpailu on kuulunut aina leiriohjelmaan. Suopungin heitto on Lapin erikoisuus. Risto oli kiinnittänyt komeat poron sarvet puuhun ja näihin sarviin piti osua. Suopungin piti pysyä sarvissa kun se kiristettiin tiukalle. Olen saanut tämän suopungin aidolta saamelaiselta, Vuontisjärvellä asuvalta poromieheltä, Heikki Maggalta. Terveiset Heikille! Aarteenetsintää oli kahteen eri otteeseen. Ensimmäisellä kerralla piti osata suunnistaa ilmansuuntien mukaan, jotta aarre löytyisi, toisella kerralla riitti hyvä onni ja etsintätaito. Frisbee-rata kiersi talon ympäri ja siinä pärjäsi se joka vähimmillä heitoilla selvitti radan. Suunnistuskisassa pärjäsi hyvin, jos teki tehtävät huolella. Maastopyörä-kisassa tarvittiin voimaa ja vauhtia. Leirin taiteilijat saivat näyttää osaamisensa taidekisan töillään. Raamattutietokilpailuja oli useita, raamattutuntien aikana, ja kerran yhteisesti illanvieton yhteydessä. Olen kehitellyt mukavan lintubongauspelin ja sitä on pelattu siitä lähtien jokaisella leirillä. Olen ajatellut patentoida tämän pelin joskus. En ole nähnyt tällaista peliä markkinoilla. Se on kehittävä, koko perheen peli. Olin raahannut leirille suuren määrän erilaisia pelejä sadepäiviä varten. Leirillä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi aurinkoista ja sellaisia ilmoja, ettei sisäpeleihin tarvinnut turvautua. Talossa oli myös vanhoja, nuorille nostalgisia tietokonepelejä, jotka kiinnostivat. Jokaisen leiriläisen työkansiossa oli monenlaisia kirjallisia tehtäviä ja tietokilpailuja, joita oli mahdollisuus tehdä, jos oli aikaa. Valtteri oli kaikkein aktiivisin vastaamaan näihinkin tehtäviin. Varsinaisia leikkejä ei ehditty kovinkaan paljon harrastamaan, koska tekemistä riitti jokaiselle hurjan paljon. Muistan, että ainakin kodalla oli mukavia arvausleikkejä. Nyt voitte arvata kuinka paljon palkintoja tarvittiin, että ne riittivät kaikkien em. kilpailujen palkinnoiksi.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Yritän pikku hiljaa päästä lomalle!

Kun tulin kotiin, kävin heti kasvihuoneella katsomassa mitä sinne kuuluu? Löysin kolme vihreää tomaattia. Siellä on nyt myös pieni kurpitsan alku. Kurkuissa ei näkynyt vielä pikkukurkkuja. Mansikkamaalla oli melko paljon satotoiveita, vaikka istutin taimet vasta viime syksynä. Olemme jo syöneetkin mansikoita jonkin verran ja ne maistuvat erittäin makeilta. Odottelemme nyt aurinkoisia ilmoja, että marjat kypsyvät kunnolla. Sannin antamat mintun taimet ovat lähteneet kasvamaan hyvin. Tänäänkin oli mukava juoda raikasta minttuteetä hunajan kanssa. Salaatit ovat kasvaneet hyvin. Pienestä penkistä riittää nuorillekin ihan kivasti.

Anne oli koko leirin ajan Virossa, kummitätinsä kanssa. He nauttivat kylpylälomasta. Matka meni hyvin ja hoidot olivat olleet hyviä. Anne tuli Kajaanista Oulun kautta ja toi Suvin, Jessican ja Tonin Kuusamoon. Olemme olleet yhdessä ja nauttineet kesän lämmöstä. Terho on vienyt meitä veneellään vesille. Vesillä olo on kesällä suurenmoista. Tuulta, aurinkoa, veden raikkautta ja aaltojen rauhoittavaa loisketta on mukava kuunnella ja katsella.

Tänään minulle soitti Koillissanomien kesätoimittaja, Ervasti. Hän oli surffaillut netissä ja löytänyt sieltä blogini. Karpalo-asia oli iskenyt hänen silmäänsä. Hän halusi tehdä siitä jutun lehteen. Katsotaan joko huomiseksi ehtii. Olemme saaneet rakennusluvan ja tänään vein piirustukset kolmelle sähkösuunnittelijalle, joilta kyselen tarjouksia. Jään kuitenkin nyt lomalle ja jätän työasiat sivuun heti kun siihen on mahdollisuus. Vielä pitää tehdä pöytäkirja lähetyksen johtokunnan kokouksesta.

Saaran päivänä nauratti ja itketti!

Leiri päättyi sunnuntaina 19.7., Saaran päivänä. Saara-nimestä tulee mieleen kuuluisa nauru. Saaran nauru oli niin merkittävä asia, että se liitettiin myös hänen vanhoilla päivillään synnyttämänsä pojan nimeen, Isak, joka tarkoittaa "hän nauraa". Kyllä meitäkin nauratti, kun muistelimme leirin tapahtumia. Saattoi toisia myös itkettää, kun kaverit lähtivät kukin omille teilleen. Eron hetket ovat aina haikeita ja niihin liittyy paljon tunnetta. Viimeisenä aamuna kaikki saivat nukkua tunnin pidempään kuin muina aamuina. Unta tarvittiin vieläkin enemmän. Monet kömpivät sängyistään vasta aamiaiselle. Aamiainen oli klo 10.00. Itse olin noussut jo hyvissä ajoin. Siivosin mökkini huolella, pakkasin tavaroita peräkärryyn ja vein paljon tavaroita myös linja-autopysäkille. Olin tilannut tavaratiloiltaan kaikkein parhaimman bussin. Halusin saada kaikki tavarat kerralla pois.

Koko aamupäivä meni loppujärjestelyissä. Yritin olla oikein huolellinen, etten unohtaisi mitään, koska Loma-Ajakkaan on yli 40 km Kuusamon kodistani. Ainakin uikkarini jäivät narulle kuivumaan. En tiedä jäikö muuta. Loppujärjestelyt ovat vieläkin jonkin verran kesken. Joka vuosi leiriläiset jättävät erilaista kampetta ja niitä sitten lähetellään eri puolelle Suomea. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Vaikka kuinka muistuttaisi, että katsokaa nyt tarkkaan, että kaikki tavarat tulevat mukaan, niin se ei näytä auttavan. Näyttää siltä, että hajamielisyys on yhteinen ongelmamme. Sitä vastaan on oikein "taisteltava". Löytyyköhän tähän "tautiin" lääkettä ja mikä se voisi olla?

Monia nuoria tultiin hakemaan henkilöautoilla omaisten taholta. Pieni joukko jäi myös bussin kyytiin. Kun linja-auto oli pakattu, kuljin vielä pitkin leiritilaa styroksilaatikko sylissäni. Siinä oli jäätelöitä joita jakelin jokaiselle, joka vain halusi niitä ottaa. Niitä riitti useampiakin ja niitä jäi vielä tähteeksikin.

Viimeisen aamun aamuhartaudessa luin Ef. 6:10-20 ja kehotin nuoria pukeutumaan Jumalan taisteluvarustukseen, jotta he voisivat pitää puoliaan Paholaisen juonia vastaan! Lähtöpäivämme teema oli: "Pysykää minussa! Tämä on Jeesuksen kehotus, joka meidän tulisi muistaa joka hetki. Kun pysymme Jeesuksessa niin kuin oksa viinipuussa, kannamme silloin hedelmää joka pysyy iankaikkiseen elämään asti. Ilman Jeesusta emme voi mitään tehdä. "Hyvä sana löytyy lopuksi myös Fil. 4-luvusta. Voisitko lukea tuon luvun kokonaan? "Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne"!

Kolmesti pelastettu

Lähetyskertomus, jonka leirillä olevat nuoret lukivat, sapattina 18.7.

Samuel halusi elää jännittävää elämää. Aluksi hän kirjoitteli graffiteja seiniin ja matkusti pummilla busseissa. Mutta ennen pitkää hän päätyi seuraan, jonka vaikutuksesta hän alkoi tupakoida 12-vuotiaana, juoda 14-vuotiaana ja käyttää huumeita 15-vuotiaana.
Hän vietti enemmän aikaa kadulla kuin kotona ja alkoi pinnata koulusta, vaikka valehtelikin äidille menevänsä kouluun. Hänen elämäntapansa vaati veronsa ja hän jäi luokalleen.

Vaarallinen ystävyys
Sitten Samuel tapasi tytön nimeltä Bianca, ja he alkoivat seurustella. Bianca ei kuitenkaan kertonut, että hänellä oli toinenkin poikaystävä. Poikaystävä kuuli Samuelista ja uhkasi tappaa hänet. Kun Samuel oli eräänä päivänä nousemassa bussiin, mies hyökkäsi hänen kimppuunsa ja viilsi häntä viisi kertaa suurella veitsellä. Sitten mies juoksi karkuun. Samuel kiidätettiin sairaalaan. Hän selvisi hengissä, mutta oli suunnattoman vihainen miehelle.
Samuelin setä kävi katsomassa häntä sairaalassa ja pyysi hartaasti, että hän jättäisi rajun elämän. Setä pyysi Samuelia kanssaan adventtikirkkoon. Mutta Samuelista kirkko oli liian kesyä.
Päästyään sairaalasta, Samuel ajatteli vain yhtä asiaa. Hän halusi kostaa Biancan poikaystävälle. Hän ei mennyt kotiin vaan serkkunsa luo, joka oli huumekauppias. He menivät joidenkin ystäviensä kanssa hylättyyn rakennukseen juomaan ja juttelemaan.
Mutta Samuel päätti olla juomatta. Pojat juttelivat ja nauroivat pitkälle yöhön. Sitten joku näki ulkona poliisin ja huusi varoituksen. Kaikki säntäsivät juoksuun paitsi Samuel. Hän pelkäsi haavojen aukeavan, joten hän päätti kävellä rauhallisesti ulos. Kun hän astui ovesta, hän näki poliisien pidättävän hänen serkkunsa ja ystävänsä, mutta hänen peräänsä he eivät tulleet. Oli kuin hän olisi ollut, näkymätön.

Kahdesti pelastunut
Samuel meni kotiinsa ymmällään ja itkien. Hän ei ymmärtänyt miksi, mutta tunsi, että hänen elämässään oli juuri tapahtunut käänne. Hän mietti setänsä sanoja Jumalasta ja kehotusta elämän muutokseen. Hän muisti myös äidin neuvon pyytää Jumalalta apua.
Samuel polvistui ja rukoili ensimmäisen kerran vuosiin. "En ymmärrä, miksi pelastit minut kaksi kertaa tällä viikolla", hän sanoi muistellen hyökkäystä, jossa hän oli vähällä menettää henkensä, sekä säästymistään pidätykseltä. "Mutta en halua jatkaa tällaista elämää. Haluan oppia tuntemaan sinut, Jumala."
Seuraavana päivänä Samuel meni setänsä luo. Hän pyysi saada tutkia Raamattua sedän kanssa kolmena iltana viikossa. Samuel oli niin innoissaan siitä, mitä hän oppi Jeesuksesta, että hän kertoi oppimansa viidelle ystävälleen, ja myös äidilleen.

Uusi elämä Kristuksessa
Kun murhayrityksestä oli kulunut kuusi viikkoa, Samuel pyysi kastetta, ja hänen äitinsä halusi tulla kastetuksi, hänen kanssaan.
Samuel kertoi edelleen Raamatun totuuksista, ystävilleen. Kun seurakunta järjesti evankelioimiskokouksia, Samuel kävi kotikäynneillä ja kutsui ihmisiä kokouksiin. Ennen kokoussarjan päättymistä myös neljä hänen ystäväänsä kastettiin. Viides ystävä kastettiin, myöhemmin.
Sitten Samuelille tarjottiin stipendiä adventistikouluun Manausiin. Hän tutkii edelleen Raamattua kaikkien halukkaiden kanssa, ja kasteensa jälkeen hän on johtanut 45 henkilöä Jeesuksen luo.
Samuelia kaduttaa, että hän tuhlasi vuosia alkoholiin ja huumeisiin. Mutta hän on vakaasti päättänyt käydä koulun loppuun. Sitten hän haluaa opiskella teologiaa. Hän odottaa Amazonin adventistiyliopiston avaamista ja mahdollisuutta opiskella siellä. "Kiitän Jumalaa, että hän pelasti henkeni ja näytti, että tarvitsen Jeesusta. Haluan kiittää myös lahjastanne Amazonin adventistiyliopistolle. Koulu tulee vahvistamaan työtä Amazonin alueella Brasialiassa."

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Herran pyhä ehtoollinen ja kastejuhla saivat sydämet hehkumaan!

Valvotut yöt alkoivat aamulla painaa silmäluomia yhä raskaammin kiinni. Lepopäivän aamuhartauteen, lippukentälle, oli kokoontunut vain kourallinen leiriläisiä. "Tulkaa minun tyköni" oli leirin juhlapäivän teema. Omer -kulhossa oli tarjolla taivaan mannaa. Kauniit laulut, sana ja rukous olivat tuota mannaa, joka maistui, hunajalta.

Aamiaisen jälkeen valmistauduttiin leirin toiseen nuorisojumalanpalvelukseen. En tiedä oliko kukaan lukenut ohjelmassa mainitun psalmin 32, jonka tarkoituksena oli valmistaa sydämiä Herran pyhälle ehtoolliselle. Jumalanpalveluksen ohjelmassa oli tuttuun tapaan sanantutkistelu, lähetyskertomus, saarna, laulua ja rukousta. Leirikuoro oli harjoitellut kaksi laulua. Nuorten laulu on aina virkistävää. Niin oli nytkin. Ennen ehtoollista suoritettiin toinen toisillemme jalkojen pesu saunarannassa. Pojat ja tytöt suorittivat palveluksen toisilleen omana ryhmänään. Minun parinani oli Valtteri. Rukoilimme toistemme puolesta ja pesimme toistemme jalat samalla tavalla kuin Jeesuskin teki opetuslapsilleen. Toimituksen jälkeen totesimme molemmat, että sydämessä tuntui hyvältä. Oli puhdas olo! Synnin pöly oli pesty pois. Jeesus kehottaa meitä palvelemaan toinen toisiamme näin, aina siihen asti, kun hän tulee, takaisin.

Jalkainpesun jälkeen nautimme siunatun leivän ja maljan viinirypälemehua, Jeesuksen ruumiin ja hänen verensä esikuvan. Herran pyhä ehtoollinen on tärkeä hetki. Siinä pelastuksen lahja on käsin koskettavalla tavalla läsnä uskossa vastaanotettavaksi. Jeesuksen kärsimyksen malja on tullut meille siunauksen maljaksi. Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta meille on avattu ovi iankaikkiseen elämään, iloon ja rauhaan. Sovituksen paikka on kaikkein tärkein paikka, jonka voimme elämässämme löytää. Jeesuksen ylimmäispapillinen tehtävä taivaassa on meille kaikille lohdullinen asia. Tarvitsemme Hänen armoaan ja ansioitaan hetkestä hetkeen. Jokaisen ehtoollisen yhteydessä saamme kuulla myös Jeesuksen lupauksen Hänen takaisintulostaan. "Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."

Jumalanpalveluksen jälkeen söimme juhlalounaan. Iltapäivällä klo 14.30 vietimme kastejuhlaa. Kuusi poikaa: Asser, Timi, Kaapro, Mikael, Joel ja Juha seisoivat valkoisissa kastepuvuissaan ja kauniit punaiset ruusut käsissään, Ajakka-järven rannalla. He tunnustivat uskonsa Kristukseen ja halusivat antaa Hänelle elämänsä ja seurata Häntä Hänen voimassaan, uskollisina Jumalan sanan viitoittamalla taivastiellä. Poikien astuessa veteen saattajien avustamina ja rannalla seisovien laulaessa kauniita hengellisiä lauluja, näky oli ikimuistoinen meille kaikille. Taivas yhtyi iloomme ja Pyhän Hengen siunaukset laskeutuivat yllemme. Rannalla seisovien joukossa oli ainakin neljä nuorta, jotka ilmaisivat halunsa tulla kasteelle myöhemmin. Rukoilimme heidän puolestaan, että heidän päätöksensä toteutuisivat mahdollisimman pian, koska aikaa on vähän. Kastetuilla pojilla ei ollut kiire pukeutumaan. He kerääntyivät vielä rannalle siten, että veden kalvosta heijastui valkopukuisten joukko ja heille rukoiltiin erikoisella tavalla Pyhän Hengen lahjaa, joka on luvattu antaa kasteen yhteydessä. Kasteen merkitys on syvällinen asia. Vanha elämä haudataan ja uusi nousee tilalle. Kasteensa jälkeen pojat eivät olleet "parempia" poikia, vaan kokonaan uusia luomuksia. Vedestä ja Hengestä syntyminen on välttämätöntä päästäksemme Jumalan valtakuntaan. Monet ottivat kuvia ja ikuistivat siunatun hetken digikuviksi. Nuoret ystävät halusivat edelleen laulaa, rohkaistakseen kastettuja, ja osoittaakseen näin kiitollisuuttaan ja iloaan Jumalalle.

Kastejuhlan jälkeen kokoonnuimme saliin, esittelimme kastetut lähemmin, annoimme heille kastetodistukset, muistojakeen (Ilm. 3:5,8,10-12), kerroimme mihin paikallisseurakuntiin pojat tulisivat liittymään, ja rukoilimme heidän puolestaan.

Ennen päivällistä otimme virallisen leirikuvan. Päivällisen jälkeen oli kauan odotettu todistusten - ja palkintojen jako. Palkintopöytä oli runsas, joka tyhjeni illan aikana aivan tyhjäksi. Kaikille riitti jotain mukavaa! Kuusamon liikkeet olivat lahjoittaneet suurimman osan palkinnoista, kuten aikaisempinakin vuosina. Kiitos kaikille lahjoittajille erittäin, paljon. Saitte nuorten sydämet iloisiksi, ne suorastaan hehkuivat innosta. Minäkin sain yhden palkinnon, melko ison vaalean savilinnun, joka on nyt suihkulähteen kivetyksellä puutarhassani. Tämä lintu muistuttaa nuorista, joista Taivaan Isä pitää hyvää huolta ja jotka toivon mukaan palaavat etelästä Kuusamoon, kun uusi kesä koittaa!

Myöhään illalla oli lettukestit leiritilan pihaan rakennetussa upeassa laavussa. Risto on ahkera ja taitava rakentaja. Ajakka on muuttunut valtavasti edukseen. Olen järjestänyt tässä samassa paikassa leirin aikaisemminkin. Talo oli silloin ollut lähes käyttämättömänä. Ennen kuin tulimme taloon, järjestimme seurakunnan kanssa siivoustalkoot. Talkoissa meni monta päivää tai oikeastaan viikkoja, vaikka meitä työmiehiä olikin aika monta. Tällä kerralla talo oli erittäin siistissä kunnossa. Kaikki paikat olivat, tip top.

Viimeisenä iltana nuoret eivät malta millään mennä nukkumaan. Kavereiden kanssa on niin mukava olla ja jutella. Jotkut lähtivät yökalaan, toiset saunoivat pitkään yöhön saakka ja hyppivät riemuissaan veteen. Kiitos Asserin äidille, joka jaksoi valvoa ja pitää nuorista huolta.
Kun tepastelin leirin pihamaalla, tunsin sydämessäni suurta iloa ja kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Kaikki oli mennyt hyvin. Varjelus oli ollut mukana. Lettuja paistaessaan, Katja sanoi minulle, että katso ylös taivaalle. Taivaalla oli huikaiseva näky, kirkas, täydellinen sateenkaari. Iloni kasvoi kasvamistaan. En voinut olla enää hiljaa. Kieleni kirposi ylistämään ja kiittämään Jumalaa kaikesta. Muistin kaaren pilvissä kun aloitimme leirin ja leirin päättyessä kaari oli vielä täydellisempi. "Minä siunaan sinua" oli mottotekstinä valkokankaalla upean vesiputouksen kera leirillämme. Tämä oli sama kuva, joka juhlisti PSL:n kesäjuhlia Kuusamon lukiolla 5.-6.6.09. Näytin silloin vaikuttavan kuvaesityksen edellisiltä leireiltä. Uskon, että tämän kesän leiriltä saamme vielä katsella entistä upeampia kuvia. Kuusamo on luontokuvaajan "paratiisi". Sateenkaari taivaalla on kuin kaarisilta kadotetusta paratiisista tulevaan paratiisiin, jonne olemme matkalla. Jeesus olet ihmeellinen! Rakastan sinua!

Sapatin valmistuspäivän teema oli: "Rakastakaa toisianne!"

"Paljon Onnea vaan, paljon Onnea vaan ...", kajahteli leirillämme kolme kertaa. Joelilla (13.7.) ja Ossilla (17.7) oli nimipäivä ja minulla syntymäpäivä (17.7.) Myös talon väki huomioi päivänsankareita tarjoamalla hyviä herkkuja. Kiitos Leena, Risto ja Maija, hauskasta Rudi -kissan kuvasta, jonka annoitte syntymäpäivänäni. 55-vuotta pistää jo miettimään kuinka kauan tällaisia leirejä jaksaa, järjestää. Katseet kääntyvät tehokkaiden ja vahvojen avustajien puoleen, jotka ovat valmiita tekemään töitä, vaivojaan säästelemättä, varsinkin ennen ja jälkeen leirin. Tällä kerralla minulla oli onnea, sillä Katariina Helmius oli työharjoittelijana kirkollamme. Hän on erittäin pätevä ja ahkera työntekijä, joka osaa toimia itsenäisesti. Katariinalla on niitä taitoja, joita tarvitsin. Korkean paikan kammosta huolimatta hän selviytyi hyvin esim. Halosen uuniluola-retken valmisteluista. Katariinalle leiri oli ensimmäinen, mutta Marja-Tertulle, Katjalle, Teuvolle ja Ossille on kertynyt leiriohjaajan kokemusta jo monen vuoden ajalta. Kiitos kaikille ohjaajille erittäin paljon suurenmoisesta ja arvokkaasta työstänne nuorten, hyväksi! Jumala palkitkoon kaiken runsaasti!

Syntymäpäivälahjaksi pyysin Herralta sieluja, jotka saisimme kastaa Hänelle Ajakka-järvessä sapattina. Perjantai on sapatin valmistuspäivä, joten leiriohjelmamme keskittyi leiritilalle. Päivän teemana oli: "Rakastakaa toisianne!" Tämä on Jeesuksen käsky, jonka toteuttamiseen saamme joka päivä Pyhän Hengen kautta vuodatetun rakkauden kasteen, kun pyydämme sitä Herraltamme. Rakkaus on lahja Jumalan!

Perjantaina pidettiin kolme raamattutuntia. Viikon aikana käytiin läpi 144-sivuinen "Portti"-työkirja ja luettiin paljon Raamattua. Uskon perusteet, niin kuin niitä seurakunnassamme opetetaan, käytiin läpi kohta kohdalta. Pyhä Henki valaisi mieltä ja kutsui nuoria Jeesuksen luo. Lähes kaikki nuorista olivat adventistikodin lapsia, joille opettamamme asiat eivät olleet vieraita. Monet heistä oli jo kastettu ja he kuuluivat vanhempiensa kanssa Etelä-Suomen seurakuntiimme. Raamattutuntien ja lounaan jälkeen keskustelin jokaisen leiriläisen kanssa henkilökohtaisesti. Leirin alussa olin antanut tehtäväksi opetella käskyt ulkoa. Tästä tehtävästä kaikki suoriutuivat oikein hyvin. Muutamat tarvitsivat pieniä johdattelevia kysymyksiä muistin virkistämiseksi. Annoin kaikille nuorille muistojakeeksi saman tekstin, Sef. 3:17, koska se on täynnä valoisia ajatuksia ja iloa. Henkilökohtainen keskustelu ja rukous olivat kuin pieni virkistävä tuokio elämän veden lähteellä. Samanaikaisesti oli käynnissä taidetapahtuma. Piirtäminen ja savitöiden tekeminen kiinnostivat leiriläisiä eniten. Töistä äänestettiin ja kolmelle parhaalle työlle annettiin palkinto. Päivällisen jälkeen äänestettiin ja jännitettiin kenestä tulee tämän vuoden leirityttö ja leiripoika. Leiritytöksi äänestettiin Janica Pajunen, Joensuusta ja leiripojaksi Jani Härmä, Nummelasta. Kunniakirjojen lisäksi leirityttö sai palkinnoksi kuksan ja leiripoika puukon. Kuusamon Prisma oli lahjoittanut nämä, palkinnot.

Valmistuspäivän ohjelmassa oli vielä Lappiin sopiva suopungin heitto-kisa, huoneiden siivous, uiminen ja saunominen, leirikuoron lauluharjoitukset, iltapala ja lauluilta.

Oli aika mennä nukkumaan siunatun päivän päätteeksi. Kiitos Herra kaikesta mitä olet meille antanut ja meidän puolestamme tehnyt! Olet minulle rakas, koska rakastat minua! Näin oli kirjoittanut joku leiriläinen rakkauskirjeeseen, jonka poimin talteen. Voimme varmasti kaikki yhtyä tähän lämpöiseen ajatukseen! Hyvää yötä!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

"Kahdesti jätetty, kahdesti adoptoitu"

Lähetyskertomus, jonka Janica ja Valtteri lukivat leirin ensimmäisessä nuorisojumalanpalveluksessa 11.7. Loma-Ajakassa.

Rodrigo tiesi, että hänet oli adoptoitu. Äiti oli kertonut, että vanhemmat olivat hylänneet vastasyntyneen vauvansa, mutta äiti oli adoptoinut hänet. Rodrigo rakasti äitiään, mutta kun hän kuuli tämän sairtastavan syöpää, hän suuttui, eikä koulu enää kiinnostanut häntä. Äiti vei hänet lääkäriin, mutta lääkkeetkään eivät auttaneet häntä hallitsemaan vihaansa ja aggressioitaan.

Eksynyt ja vihainen
Sitten äiti kertoi syövän levinneen. Hänen piti mennä sairaalaan. Rodrigo pääsi ystäväperheen luo, joka lupasi huolehtia hänestä. Kahden viikon kuluttua äiti kuoli. Rodrigon holhoojat olivat opettajia, ja he yrittivät kovasti saada Rodrigon tuntemaan olevansa rakastettu. Mutta pojan aggressiivisuus ei, laantunut.
Hän liittyi rock-bändiin, ja elämä alkoi mennä alamäkeä. Hän ei välittänyt vähääkään. Rodrigon holhoojat kuitenkin välittivät ja hakivat ammattiapua. Psykiatri ehdotti Länsi-Ecuadorissa sijaitsevaa adventistien, sisäoppilaitosta.

Rodrigon uusi koulu
Perhe päätti tehdä pienen matkan. Rodrigo nukahti autossa, ja herättyään hän huomasi heidän pysähtyneen koululle. Se oli hänen uusi koulunsa, hänelle sanottiin. Hän oli varma, ettei pitäisi siitä.
"Sinun täytyy oppia olemaan ihmisiksi ja hallitsemaan tunteitasi", hänen uusi isänsä sanoi. "Tämä koulu auttaa sinua siinä. Jos sinut erotetaan täältä, joudut kasvatuslaitokseen." He vakuuttivat rakastavansa häntä, toivottivat kaikkea hyvää ja ajoivat pois.
Rodrigo huomasi pian, että koulussa ei suvaittu huonoa käytöstä. Kun hän rikkoi sääntöä, hän joutui ulkotöihin. Hän inhosi työntekoa auringonpaahteessa, mutta teki, kuten oli käsketty. Vähitellen hän tottui sääntöihin ja alkoi tulla paremmin toimeen muiden kanssa. Vaikka hän välillä ajatteli, etteivät säännöt olleet reilut, hän totteli. Hän ei halunnut kasvatuslaitokseen. Ja hän ymmärsi, että säännöt olivat hänen parhaakseen.
Vaikka Rodrigo oli käynyt joskus kirkossa, asuntolan päivittäiset hartaudet olivat uutta. Hän huomasi, että ne rauhoittivat häntä. Silti hänen mielessään kävi joskus taistelu. Yksi ääni sanoi: "Sinä et kuulu tänne. Sinä voisit tulla kuuluisaksi bändisi kanssa." Toinen ääni sanoi: "Sinun kuuluu olla täällä palvelemassa Jumalaa."

Uusi laulu
Rodrigo tutustui Rubensiin, joka kertoi uskostaan ja tarjoutui tutkimaan Raamattua hänen kanssaan. Rodrigo kaipasi rauhaa, joka Rubensilla oli.
Sitten Rodrigo tutustui Elioniin, joka pyysi häntä kirjoittamaan sanat säveltämiinsä lauluihin. Rodrigo oli innoissaan. Paholainen ei kuitenkaan antanut periksi. Vieläkin viha joskus velloi Rodrigon sisällä ja hänen oli vaikea hillitä itseään. Ystävät kehottivat häntä luottamaan Jeesukseen ja menemään kasteelle.
Kun koulun pastori piti evankelioimiskokouksia läheisessä kaupungissa, hän pyysi Rodrigoa laulamaan niissä. Kokoussarjan aikana Rodrigo antoi elämänsä Kristukselle ja pyysi kastetta.

Muuttunut poika
Kun Rodrigo kouluvuoden päätyttyä palasi kotiin, hän oli toinen poika. Viha oli poissa ja hänestä oli tullut vastuuntuntoinen nuori mies, jonka elämä keskittyi Jumalaan.
"Minut jätettiin kahdesti", hän sanoo. "Ensin vanhempani hylkäsivät minut synnyttyäni, sitten äitini kuoli. Mutta Jumala antoi minulle uuden perheen ja pääsin kouluun, jossa opin, että minulla on perhe - Jumalan perhe. Kiitän siitä Jumalaa."
Rodrigon koululle on äskettäin saatu myös yliopistotasoista opetusta. Osa tämän vuosineljänneksen viimeisestä uhrilahjasta käytetään koulun kohentamiseen, jotta se vastaisi viranomaisten vaatimuksia. Uhrilahjanne avulla Rodrigon kaltaiset oppilaat saavat tilaisuuden kuulla Jumalan rakkaudesta.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Ensimmäinen leirisapatti oli sisältörikas

Sapatin vietto oli leirin isäntäväelle uusi kokemus. Tuntui kuitenkin siltä kuin he olisivat olleet yhtä perhettä kanssamme ja viettäneet lauantaina pyhää ennenkin. Avarasydämisyys ja samaistumisen taito on lahja Jumalalta ja siitä on paljon apua matkailuyrittäjille, jotka vastaanottavat monenlaisia ryhmiä ja palvelevat heitä.

Ensimmäisen leirisapatin (11.7.) teemana oli: "Siunatkaa toisianne"! Tästä aiheesta oli mieluisaa puhua päivän avauksessa lippukentällä. Lipun nosto on aina mieltä ylentävä kokemus. Olen haaveillut lipputangosta ja lipusta myös oman kotini pihapiiriin, mutta vielä sitä ei ole tullut hankittua. Taisin mainita siitä myös 50-vuotispäivänäni viisi vuotta sitten. Toiveeni ei silloin toteutunut. Katsotaan miten käy jatkossa?

Ensimmäinen nuorisojumalanpalvelus oli koskettava. Raamatuntutkistelu käsitteli Johanneksen kirjeitä. Leiriväki jaettiin viiteen ryhmään, jossa leiriohjaajien opastuksella paneuduttiin elämän sanaan. Sapatin sanan piti leiriohjaaja Marja-Terttu Junnikkala. "Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä" oli eräs päivän aiheistamme, joka tuli esille myös sapatin sanan aikana. Lähetyskertomuksia oli kaksi. Toinen Etelä-Amerikan osaston alueelta, Ecuadorista, ja toinen Kuusamosta, edellisten vuosien Eräripareilta, kuvien, välityksellä. Molemmat kertomukset koskettivat sydämiä tosi paljon. Ehkä kirjoitan tuon Rodrigon kokemuksen oman otsikon alle myöhemmin.
Vaikka nuorisojumalanpalvelus kesti kaksi tuntia, aika ei tullut, pitkäksi.

Maukkaan lounaan jälkeen olimme ulkona, koska oli kaunis aurinkoinen sää. Nallen rukouspolku ja rukouspuutarha-tehtävät johdattelivat leiriläiset rukouksen ihmeelliseen maailmaan. Eräällä asemalla minulla oli mahdollisuus siunata kahta nuorta leiriläistä. Tehtävään kuului ripotella ruusun terälehtiä pään päälle ja samalla lausua siunausrukous nuoren puolesta. Poikien ollessa polvillaan edessäni siunausta saamassa ja hyväntuoksuisten ruusunlehtien valuessa runsaina pään päältä hartioille ja lopulta polvien juureen lattialle, saivat molemmat pojat sanomaan, että tämä tuntui hyvältä. Tämä pieni siunattu ohikiitävä hetki on elävänä mielessäni ja kannan tuota tunnetta sisälläni varmasti pitkään. Toivottavasti pojat kokevat samoin!

Rukous-teeman jälkeen, ennen päivällistä, oli vielä raamattutunti. Päivällisen jälkeen oli vapaata ja illalla oli elokuvailta. - Kuusamossa kuvattu, "Suden arvoitus", oli kohderyhmälle sopiva ja siinä oli koskettava sanoma. En tiennyt etukäteen, että Loma-Ajakassa ei ollut sellaisia laitteita, että DVD:n näyttäminen valkokankaalle ja äänen tuleminen kaiuttimista onnistuisi samanaikaisesti. Minulla oli tekniikan asiantuntija, Janne, joka etsi Terhon kanssa keinoa, miten asian voisi ratkaista. Sopivia liitäntäjohtoja ei löytynyt mistään. Elokuvan katsominen televisiosta olisi näin suurelle yleisölle "latistava" kokemus. Pojat sanoivat, että ei olisi muuta mahdollisuutta kuin polttaa DVD toiselle CD:lle ja koettaa yhdistää kaksi eri versiota talon laitteiden ja meidän tietokoneen ja videotykin kanssa keskenään. Sanoin pojille, että minulla on mukana kaksi elokuvaa valmiina. Olin hakenut Kuusamon kirjastosta tilaamani elokuvan ja seurakuntani jäsen, Kaarina Kurtti, oli antanut minulle omansa tätä tilaisuutta varten. Minulla oli Kaarinan antama elokuva jo pidemmän aikaa ja ajattelin, että en hae kirjastosta tilaamaani DVD:tä ollenkaan, koska ajattelin, että mitäpä minä kahdella elokuvalla tekisin. Kaiken kiireen keskellä leirille lähtö aamuna koin kuitenkin voimakkaan kehotuksen hakea kirjaston version ajatellen, että sitä saatetaan tarvita. Ihmeellistä oli myös se, että kirjaston elokuvan ääni oli erittäin huono, mutta Kaarinan antamassa ääni oli laadukas. Niinpä otettiin toisesta versiosta ääni ja toisesta kuva. Laitteet napsautettiin samanaikaisesti päälle ja kaikki onnistuikin erinomaisesti ja saatoimme nähdä elokuvan valkokankaalta popcornien tuoksun leijuessa ilmassa. Ihmettelimme poikien kanssa miten yksityiskohtaista johdatusta saimme kokea. Kuka tiesi, että tarvitaan kaksi elokuvaa?

Illan aikana saimme uuden leiriläisen, Sivin, Brysselistä, ja kaksi ohjaajaa, Katjan, Heinolasta (Terhon syntymäkaupungista) ja Timon, Jyväskylästä. Näin leiriväki oli nyt kokonaisuudessaan paikalla.

Näin meni ensimmäinen päivä!

Torstaina 9.7., leirin aattona, useita etelän nuoria mittaili Kuusamon katuja edes takaisin. Nuoria selvästikin jännitti. Jännitystä ei voinut piilotella. Ensimmäinen yö kirkolla meni hyvin. Kaksi leiriläistä ja kaksi ohjaajaa eivät saapuneet torstai-iltana. He liittyivät joukkoomme myöhemmin. Muutamia vanhempia, jotka toivat nuoriaan leirille, yöpyi myös kirkolla. Ensimmäiset ateriat syötiin kirkolla. Nuorten jalkapohjia poltteli. Autoa odotettiin kuumeisesti. Joko auto pian tulee, kyseltiin useampaan kertaan? - Siinä se sitten oli, pitkänä ja tyhjänä, mutta ei kauan. Jokainen halusi parhaan paikan. Auton peräosa oli suosituin paikka, mutta sinne eivät kaikki mahtuneet. Oli tyydyttävä myös etu- ja keskiosan paikkoihin. Kuskina oli Risto Rontti, joka on ennenkin kuljettanut leiriläisiäni useina vuosina. Rukouksen jälkeen auto starttasi, suuntana Kuusamon Tropiikki. Matka Tropiikkiin kesti vain muutaman minuutin. Menin omalla autollani, koska autoni piti viedä leirille myöhempää käyttöä varten. Kuusamon Tropiikki oli ensimmäinen retkikohteemme. Siellä oli mahdollisuus osallistua keilauskisaan uudella hienolla keilaradalla tai mennä virkistymään kylpylän puolelle. Olisi ollut tosi hienoa osallistua keilauskisaan, koska en ole koskaan aikaisemmin keilannut, mutta menin kuitenkin kylpylän puolelle. Halusin rentoutua hetken porealtaissa ja saunassa, koska edelliset päivät olivat olleet todella hektisiä. 1/3 leiriläisistä valitsi kylpylän ja 2/3 porukasta suuntasi askeleensa kohti keilahallia. Molemmille ryhmille oli varattu aikaa kaksi tuntia. Mukavaa oli, aika meni nopeasti ja pian sitä oltiin jo autossa. Pyysin kuljettajaa laittamaan viime kesän leiriltä kertovan DVD:n pyörimään, jotta matka Loma-Ajakkaan ei tuntuisi liian pitkältä. Leirillämme on oma linja-autopysäkki, jota kannamme mukana aina sinne missä leirin pidämme. Auto pysähtyi pysäkille Loma-Ajakan pihaan ja isäntäväki toivotti meidät tervetulleiksi leiritilalle. Huoneet olivat valmiina ja talo tuli täyteen. Kaikki löysivät paikkansa.
Leirin avauksen ja tutustumistehtävän jälkeen oli päivällisen aika. Päivällisen jälkeen oli ensimmäinen raamattutunti. Menimme heti suoraan asiaan. Tunti meni nopeasti ja sitten alkoi saunominen. Kaikki oli uutta ja erilaista mihin oli kaupunkioloissa totuttu. Loma-Ajakan runsas eläinlajisto toi mukavan maalaistunnelman leiritilalle. Mikaelia nauratti, kun hän kuuli ensimmäisen kerran elämässään kukon laulavan aivan hänen vieressään. Kissanpennut ja vuohipukit olivat ehkä suosituimpien eläinten joukossa. Vuohipukit olivat katselemassa rannalla, kun nuoret hyppivät veteen. Toisinaan ne halusivat leikkiä ja ajattaa leiriläisiä veteen. Leirille tuomani majakan jäkälät hävisivät alta aikayksikön pukkien suihin. Taisivat olla herkkupaloja. Pukit napsivat pitkin viikkoa myös portaan pieleen tuotujen koivujen tuoreet lehdet. Toinen kilipukeista haettiin loppuviikosta pois ja leirille jäänyt määki haikeana perään. Emon luota löytyi turvapaikka, mutta pukin elämään tuli iso muutos. Iltapalan ja iltaohjelman jälkeen oli aika mennä huoneisiin. Minulla oli oma mukava mökki, jossa sai hyvin nukuttua. Se oli rauhallinen paikka, lähellä lippukenttää. Näin meni ensimmäinen päivä.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Seitsemän kosken seikkailu!

Viidentenä leiripäivänä jo aamusta alkaen jännitettiin koskenlaskua. Päivän teemana oli: "Muistakaa Lootin vaimoa"! Tämä vakava aihe oli kerännyt lippukentälle tavallista enemmän väkeä. Raamatun varoittavat esimerkit ovat voimakkaita ja ne pysäyttävät niin nuoria kuin vanhempiakin. Maailman meno alkaa muistuttaa Lootin päiviä yhä enemmän ja enemmän. Pahuuden voimat pyrkivät murtautumaan esiin kaikella voimalla. Vain Kristuksessa meillä on turva ja pelastus pahan valloista. Tunnen vieläkin kädenpuristukset ja silmieni edessä on nuorisojoukko, joka pitää toisiaan kädestä kiinni lipputangon ympärillä. Ylhäällä sinistä taivasta vasten liehuu isänmaamme tunnus, sinivalkoinen ristilippu. Ristillä meidät on lunastettu. Sieltä virtaa kaksoisvirta, joka parantaa ja puhdistaa sydämen ja mielen. Jos silmämme olisivat avatut, näkisimme taivaan salin, jossa Vapahtajamme rukoilee puolestamme ja lähettää siunauksiaan runsain määrin. Todellinen isänmaamme on siellä missä Jeesus on. Saakoon siunausvirrat kuohua täydellisinä, ylitsemme.

Aamupäivän opiskelimme Raamattua. Tämä on ollut tapana kaikkina niinä vuosina kun olen näitä leirejä pitänyt. Olen todennut sen hyväksi ja toimivaksi tavaksi. Raamattutunneista muodostuu tiivis paketti, joka pysyy hyvin koossa. Aamupäivällä nuorten mieli ei harhaile liiaksi ja pursuava energia ei pääse purkautumaan, koska keho ei ole vielä valmis uusiin fyysisiin seikkailuihin, sillä edellisen päivän aktiviteetit tuntuvat vielä jäsenissä.

Olin tilannut ja varmistanut koskenlaskuseikkailun jo tammikuussa (22.1.09). Kiireiden tähden olin unohtanut soittaa ja varmistaa vielä kerran, että kaikki on ok. Lounaan aikana otin yhteyttä Kuusamon Erä-Safari Oy:n johtajaan ja varmistin tulomme. Asia oli unohtunut ja kumilautat olivat kierroksella. Emme pääsisikään lähtemään ohjelman mukaisesti seitsemän kosken seikkailulle. Ohjelmassamme lähtöajaksi oli merkitty 14.45. Tämä ei millään onnistu. Meille ehdotettiin myöhäisempää ajankohtaa tai toista päivää. Toinen päivä ei tulisi kysymykseen, koska jokaiselle päivälle oli oma suunnitelmansa ja sitä ei voinut muuttaa noin vain. Mikä nyt, neuvoksi? Sovimme, että tulisimme koskenlaskupaikalle, Käylään, klo 15.30. Lähdimme liikkeelle ohjelman mukaisesti ja teimme ylimääräisen retken Kiutakönkäälle. Monet nuorista eivät olleet tätä upeaa paikkaa nähneet. Kohde sopi teemaamme hyvin, koska Kiutaköngäs on Kuusamon suurimpia koskia ja päivän ohjelmassa oli koskenlasku. Tätä koskea emme kylläkään laskeneet. Se on liian vaarallinen laskettavaksi. Se oli kuitenkin mukava nähdä. Ympärillä olevat punaiset kalliot ottavat kosken pauhun vastaan ja suuntaavat tuon pauhun rantakalliolla seisovien korviin. Tätä luonnon jykevää musiikkia olisi kuunnellut pidempäänkin, mutta nyt oli aika kiirehtiä autolle, ettemme myöhästyisi toistamiseen varsinaiselta retkeltämme.

Saavuimme Käylään sovittuna aikana. Odottelimme vielä jonkin aikaa ja sitten saapuivat kumilautat, joilla lähtisimme koskia kokemaan. Pukeutuminen suojavarusteisiin ja turvallisuuskoulutus kestivät oman aikansa ja lopulta istuimme mela kädessä ja kypärä päässä kolmella lautalla ilmeet vakavina. Jokaisella lautalla oli kokenut perämies, joka jakeli ohjeita milloin piti meloa tai jarruttaa. Reitin varrella oli 1-3 luokan koskia. Valokuvaajamme, Ossi Turunen, sai hyviä kuvia. Toivottavasti saan niitä tänne blogiini myöhemmin, ja muitakin kuvia. Kosken rauhalliset suvantopaikat ja järviosuudet kuljettiin moottorin avulla. Tämäkin oli mukavaa vesillä oloa, joka rentoutti, kaikkien mieltä.

Ohjelmanjärjestäjä ei sattuneesta syystä ehtinyt laittaa tarjoilua, mutta Loma-Ajakan Leena ja Risto Niemi hoitivat tämän homman palvelevalla sydämellään. Aikataulun viivästymisen johdosta he olivat joutuneet odottelemaan meitä pitkän tovin. Kiitos Leena ja Risto kärsivällisyydestänne ja kaikesta mitä teitte leirimme onnistumisen eteen. Olette siunattuja ihmisiä.

Kaikki ei aina suju niin kuin etukäteen suunnitellaan. Asiat pitäisi varmistaa moneen kertaan. Siinä on moninkertainen työ, johon voimat ja aika eivät aina, riitä.
Koskenlaskuseikkailu onnistui kuitenkin kokonaisuutena erittäin hyvin. Kuusamon Erä-Safarin kokenut ja ammattitaitoinen henkilökunta ja hyvät välineet tekivät matkasta mukavan ja turvallisen seikkailun. Kuulin kippariltamme, että joskus sattuu pieniä kommelluksia matkalla. Kerran eräs pappi oli lentänyt yli laidan. Hänellä oli vähän sama kohtalo kuin minulla kanoottiretkellä.

Loma-Ajakan runsas ruokapöytä, lämmin sauna ja vilpoinen järvivesi tekivät tehtävänsä. Oli aika hiljentyä iltaohjelman kautta ja vetäytyä omaan koloonsa nukkumaan. Kun pääsin pitkäkseni, olin tuossa tuokiossa unten mailla ja heräsin vasta uuden aamun koittaessa.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Sade ei estänyt Mönkijä-seikkailua toteutumasta

"Älä pelkää, vaan usko" oli keskiviikkopäivän, teemana 15.7.

Jokaisella leiripäivällä oli oma teemansa, joka oli aamuhartauksien runkona. "Älä pelkää, hän vierelläs seisoo ja kannattaa. Älä pelkää, ei pimeyden voimat sua valtaan saa. Älä pelkää, hänen armonsa lopu ei milloinkaan. Älä pelkää, hän kanssasi kulkee ja johdattaa."

Nämä sanat ovat leirillä usein lauletun laulun kertosäkeenä. Laulukirjana meillä oli "Nuoren seurakunnan veisukirja 2000". Olemme hankkineet nämä laulukirjat ja Raamatut leiriläisten käyttöön. Veisukirjaan kuuluu cd-paketti, josta löytyy laulujen sävelet ja raikas esilaulanta. Tämän avulla vieraammatkin laulut sujuvat hyvin ja laulaminen onnistuu paremmin kuin ilman säestystä.

Tänä kesänä Terho ei voinut olla mukana leirillä. Aikaisempina kesinä Terho säesti lauluja kitaralla. Kitaran säestys sopii hyvin näihin lauluihin. Terholla oli mahdollisuus pitää vain yksi raamattutunti seikkailijaryhmälle. Ossi Turunen ja Marja-Terttu Junnikkala pitivät nämä tunnit tänä kesänä. Heidän ryhmässään oli kymmenen (10) nuorta, kaksi (2) tyttöä ja kahdeksan (8) poikaa. Minulla oli eräripariryhmä, jossa oli seitsemäntoista (17) nuorta, viisi (5) tyttöä ja kaksitoista (12) poikaa. Pohjoisesta oli vain kolme nuorta, kaikki muut olivat Etelä-Suomesta.

Olimme tehneet tietokoneella kaikille leiriläisille nimilaput rintaan, että oppisimme paremmin tunnistamaan kuka on kuka. Koska tyttöjä oli vain seitsemän, heidän nimensä oli helppo muistaa. Poikien kohdalla tilanne oli toinen, koska heitä oli enemmän, ja leirillä oli monia uusia kasvoja, jotka olivat ensimmäistä kertaa mukana leirillä. Kaapron ja Renen tunnistaminen oli minulle vaikeinta. Molemmat pojat olivat vaaleita sinisilmäisiä "pohjolan viikinkejä". Aleksia erehdyin alussa usein sanomaan Akseliksi, Jukkaa Juhaksi ja Juhaa Jukaksi.

Leirillä oli iso käräjäkivi Ankkuri ja tuomarin torni. Olimme päättäneet valita myös lautamiehet ja pitää kunnon käräjät, jos leirin aikana tulee kurinpidollisia ongelmia. Kaikki sujui kuitenkin erittäin mallikkaasti, joten käräjiä ei tarvittu koko leirin aikana kertaakaan. Sääntöjä noudatettiin suhteellisen hyvin ja pienet kahnaukset selvisivät puhumalla. Nukkumaan meno ja aamulla herättäminen vaativat ohjaajilta kärsivällisyyttä.

Kun leiriläiset olivat saaneet omer -mitallisen mannaa, hengellistä ruokaa, ja syöneet aamupuuronsa, päivä oli jälleen lähtenyt käyntiin. Raamattutunnit sujuivat hyvin. Nuorten mieli on otollista Jumalan sanalle. Oli ilo opettaa ja kuulla nuorten raamatunlukua. Lounaan jälkeen vauhti kiihtyi, koska pihaan oli tuotu kaksi mönkijää. Säkkilän Lomamajojen pelto oli varattu mönkijäradaksi. Rata oli vaativa, koska pellon sarkaojat oli otettava huomioon. Pellon päissä piti hidastaa vauhtia tarpeeksi paljon, ettei mönkijä suistunut ojaan. Poikien kilpailuviettiä on mahdoton pidätellä. Kaksi isompaa poikaa, joilla oli jo kokemusta mönkijällä ajosta viime kesästä, innostuivat vähän liikaa kilpailemaan, keskenään. Pellon päähän tultaessa vauhti oli liian kova, ja koska pellon pinta oli sateen johdosta liukas, voimakas jarrutus heitti mönkijän perän eteen ja niin sitä mentiin perä edellä melko syvään ojaan, jossa ei ollut kuitenkaan vettä. Enkelit varjelivat ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Tämä kokemus lisäsi nuorten varovaisuutta jatkossa. Vettä satoi aika ajoin melko rankastikin, mutta sade ei näyttänyt hidastavan ajohaluja. Ohjaajat opastivat ajamista kriittisissä kohdissa ja kun rata tuli ajajille tutuksi kaikki sujui hyvin. Kaikki näyttivät nauttivan ajamisesta erittäin paljon. Aikaa oli riittävästi ja kaikki saivat ajamisesta tarpeekseen. Oli mukava nähdä, että tytöt selviytyivät mönkijäseikkailusta yhtä hyvin kuin pojat. Sade ei estänyt Mönkijä-seikkailua toteutumasta!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Pieni Karhunkierros kannattaa kiertää!

Suvi-Maarian syntymäpäivänä 12.7. kiersimme Pienen Karhunkierroksen. Aamupäivän opiskelimme ahkerasti Raamattua. Lounaan jälkeen alkoi fyysistä kuntoa vaativa luontoretki. Kolmekymmentä Ruka-Safarin maastopyörää otettiin esille niille varatuista telineistä. Jokainen testasi pyöränsä ja satula säädettiin kunkin koon mukaan, oikealle korkeudelle.
Kaksi pyörää oli rikki. Onneksi talosta löytyi hyvät pyörät tilalle, joten kaikki saivat allensa kunnon menopelin. Tie Retkietappiin oli suora ja selvä. Ohjeet reitistä oli annettu, mutta silti muutamat seikkailijat eksyivät porukasta jo alkumatkasta. Minun tehtäväni oli kulkea edellä ja pitää huoli siitä, ettei kukaan ohita minua matkalla. Vauhtini oli melko kova, sillä intoa ja energiaa pursuavat nuoret miehet hengittivät koko ajan niskaani. Pyöräjono venähti pitkäksi ja tästä kai johtui se, että jotkut eivät tienneet mihin piti ajaa. Iikka, joka on polunkävijäjohtaja, valitsi toisen reitin. Hän oli tutkinut karttaa ja johdatti oman ryhmänsä toista reittiä pitkin samalle polulle, jonne mekin olimme menossa. Tämä aiheutti hämminkiä ja puhelimet soivat tiuhaan tahtiin, jotta porukka saatiin kasaan. Koko leiriväki näytti olevan hujan hajan siellä sun täällä. Joukkomme koostui fyysisiltä voimiltaan eritasoisista nuorista. Kaksi nuorta ja kaksi ohjaajaa jäi Myllykoskelle, johon tulimme lenkin jälkeen ruokailemaan. Pyöreällä lammella leiriläiset innostuivat uimaan ja hyppimään rantatöyräältä veteen. Ihmettelin kuinka huimapäisiä nuoret olivat, koska uskalsivat hypätä jopa pää edellä puoliksi tuntemattomaan veteen. He kyllä vakuuttivat tutkineensa hyppypaikan ja todenneet sen turvalliseksi. Onneksi kenellekään ei sattunut haaveria. Enkelit varjelivat koko leirin ajan ihmeellisellä tavalla. Kiitos esirukouksistanne. Kallioportilla pysähdyimme ihmettelemään syvää rotkoa ja varoittelimme toisiamme menemästä liian lähelle jyrkänteen reunaa. Monilla oli kamerat ahkerassa käytössä koko kierroksen ajan. Valtteri näytteli minulle ottamiaan kuvia ja ne olivat tosi hienoja. Hän oli kuvannut riippusillat hyvällä valokuvaajan silmällä. Tyyni vesi heijasti sillat lumoavan kauniisti. Koko kierroksen ajan nuorilla oli vauhti päällä. Yritin pysytellä perässä. Selässä tuntui, varsinkin matkan lopussa. Siilastuvalle saavuimme täsmälleen aikataulun mukaisesti. Tässä paikassa oli mukava levähtää ja syödä vähän retkievästä ja juoda vettä. Pientä Kalliosaarta, joka oli reitin varrella ennen Siilastupaa, jäin katselemaan pidemmäksi aikaa. Keskellä Kitkajokea se oli erikoinen nähtävyys. Saaren kiviaines on kovaa, koska se on kestänyt virtaavan veden kuluttavan voiman vuosisadasta toiseen. Joitakin puitakin kasvoi tuolla pienellä saarella. On hienoa, että nämä maisemat on suojeltu ja voimme katsella luonnon kauneutta ja kunnioittaa sen koskemattomuutta. Merkityillä reiteillä kulkeminen on viisasta. Näin säilyvät harvinaiset kasvit ja lintulajit omassa ympäristössään ja uudet sukupolvet voivat nähdä pohjoisen luonnon puhtauden ja ainutlaatuisuuden.

Kun saavuin Myllykoskelle toistamiseen, sinne oli kerääntynyt jo lähes kaikki leiriläisemme aterialle. Leena ja Risto Niemi olivat kattaneet herkullisen aterian erämaahan. Lämmin lohikeitto sopi hyvin ympäristöön, jossa lohikoski pauhasi runsasvetisenä taustalla. Vesi, tuli, luonnon äänet ja herkullinen ateria virkistivät ja vahvistivat kulkijoita jatkamaan taivalta Retkietappiin. Sieltä oli Loma-Ajakkaan matkaa seitsemän kilometriä. Matka meni nopeasti maastopyöräkisan merkeissä. Muutamat joutuivat turvautumaan auton kyytiin, voimien huvetessa maastoon.

Loma-Ajakan saunassa ja lämminvesipaljussa oli mukava rentouttaa jännittyneet lihakset. Mennessäni kuumasta saunasta kylmään veteen tunsin olevani jonkinlaisessa tokkurassa ja uimakaverit tulivat avukseni ja "pelastivat minut hukkumasta". Jälleen enkelit olivat vartioimassa meitä! Kiitos Herralle!

Halosen uuniluola Juumassa kiinnosti leiriläisiä

Mustassa padassa kiehui yrttikeitos. Harmaahiuksinen ja pitkäpartainen "Halonen" hämmensi keitosta kepillä ja katseli alas laaksoon. Ilmassa oli jännityksen tuomaa väreilyä. Musta satiiniviitta liehui herkästi kun "Halonen" otti muutamia askeleita louhikkoisen rinteen ja uuniluolan välisessä maastossa. Viitan alta näkyi pitkä vaalearaitainen flanellipaita, vihreät, maastoon sulautuvat housut ja mustat pitkävartiset saappaat. Kaskenpolttajan päässä oli musta lierihattu ja naama nokinen. Kädessä oleva keppi täydensi "Halosen" imagoa. Jos olisin pystynyt muuttamaan ääneni paremmin, minua ei olisi niin helposti tunnistettu. Ääni on paljastava elementti. Lampaat kuulevat paimenen äänen ja tunnistavat hänet siitä. Tämä ajatus on Jeesukselta ja se koskettaa meitä kaikkia.

Tarinan mukaan tässä luolassa asui kerran savolainen kaskenpolttaja Halonen, joka oli joutunut pakenemaan kotiseudultaan, koska hän oli polttanut monien kodit, huolimattomalla tulenkäsittelyllään.

Halosen uuniluolassa on kaksi isompaa "huonetta" ja pitkä kapea käytävä, joka johtaa kallion uumeniin.
Olin valaissut luolan kynttilöillä ja ripotellut kirkkaita lasisia "timantteja" luolan eri osiin. Valaistu luola oli vaikuttava näky. Luola sopi mainiosti timanttisuunnistuksen päätepisteeksi. Luolarastilla nuorilta kysyttiin, että ketkä raamatun henkilöt asuivat luolassa? Olisitko sinä osannut vastata tähän kysymykseen? Viimeinen tehtävä oli korkealla kalliolla luolan yläpuolella, jonne kaikki kiipesivät ja saivat sieltä ihailla kauaksi näkyvää erämaamaisemaa. Rasteja reitin varrella oli kaikkiaan kymmenen. Niissä oli luontoon ja Raamattuun liittyviä kysymyksiä ja tehtäviä. Reitti kuljettiin maastopyörillä ja patikoiden. Halosen uuniluola kiinnosti leiriläisiä ja täydensi omalta osaltaan leirin aktiviteettejä.

"Halonen" tarjosi kaikille suunnistajille pientä naposteltavaa ja vettä. Päivä oli aurinkoisen lämmin.

Kun valmistelin tätä tehtävää ja kannoin raskaita kuormia yömyöhään hyttysten hyökätessä kimppuuni vihaisina ja ärhäkkäinä ajattelin silloin, että onko tämä vaivan arvoista touhua. Retken jälkeen saatoin todeta, että koskaan nuorten hyväksi tehty työ ei ole turhaa eikä mene hukkaan. Pienillä yksityiskohdilla, jotka liittyvät kokonaisuuteen on tärkeä merkitys. Reitin varrelle viety tavara tuli kerättyä pois vaivattomasti, koska taakan kantajia oli nyt runsaasti.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Oulankajoen seikkailu!

Torstaina 16.7. heräsin hyvissä ajoin omassa mökissäni. Aamutoimien jälkeen valmistelin päivän avausta. Päivän teemana oli "Seuratkaa minua." Lippukentällä oli vain pieni joukko leiriläisiä, koska porukat valvoivat illalla melko myöhään ja heitä oli vaikea saada aamulla liikkeelle. Valtteri oli ainoa leiriläinen, joka oli mukana aamuhartaudessa jokaisena aamuna. Hän saikin usein nostaa lipun salkoon Maammelaulun sävelten kajahtaessa pitkin leiritilaa syntymäkuntani, Soinin, torvisoittokunnan sävelien tahdissa.

Sanan, laulujen ja rukouksen jälkeen kiirehdimme aamiaiselle. Lämmin kaurapuuro lisukkeineen sai vatsan hyvälle tuulelle. Retkipäivän tunnelma oli odottavan jännittynyt. Kun linja-auto ajoi Loma-Ajakan pihaan, niin jopa leiriläisiin tuli liikettä. Reppu selkään ja matkaan vaan. Vain kolmella pojalla oli kalastusvälineet mukana. Asserilla ja Valtterilla oli virveli ja Aleksilla perho. Kun kaikki tavarat oli lastattu autoon, matka Kiutakönkään alajuoksun kanoottiretken lähtöpisteeseen alkoi aikataulun mukaisesti. Aurinko paistoi lämpimästi. Ossi jakeli minitrip -pusseja kännyköiden suojaksi. Minäkin otin sellaisen varmuuden vuoksi. Eihän sitä tiedä vaikka kanootti kaatuisi. Aikaisemmat kokemukset palautuivat mieleeni. Olen kerran kiepsahtanut veteen, kun kaveri työnsi kanootin varomattomasti vesille Ansa-kämpän rannassa.

Kun kanootit oli saatu rantaan, liput kiinnitettyä, tavarat kyytiin ja melontakaverit tsekattua, seitsemäntoista kanoottia lähti liikkeelle. Useimmissa kanooteissa oli kaksi melojaa. Muutamissa kolme. Minun kanootissa oli kolme, kalastuksesta kiinnostuneet pojat, Asser ja Valtteri. Yli kaksikymmentä kilometriä mutkittelevaa Oulankajokea oli edessämme. Ajattelin, että tästä tulee hieno retki, kun aurinko paistaa ja on lämmin ilma. Olin varautunut huolella myös sateen varalle. Näytin linja-autossa lähelläni oleville leiriläisille ja ohjaajille hienoja saappaitani, joissa oli lämmin karvainen vuori. Sanoin, että jalat ovat todella lämpimät. Nauroimme yhdessä. Sain Ossilta vielä mustan jätesäkin, jonka halkaisimme kahtia. Tällä suojasin housuni, ettei melasta valuva vesi kastelisi niitä. Ajattelin pysyä kuivana koko matkan satoi tai paistoi.

Edellämme meloi kolmen pojan joukkue, jotka kellahtivat kumoon heti ensimmäisessä virtauksessa. Heidän kanoottinsa meni sivuttain ja virta kaatoi sen kumoon, kastellen pojat läpimäriksi. Tämä ei poikien matkantekoa haitannut. He vain nauroivat ja jatkoivat matkaansa iloisina. Pian aurinko kuivasi heidän vaatteensakin.

Kylläpä luonto oli kaunista. Vesilinnuilla oli pieniä poikasia, poroilla vasoja. Hienot hiekkarannat houkuttelivat pysähtymään, ottamaan aurinkoa ja viettämään rantalomaa. Siihen ei nyt kuitenkaan ollut aikaa tällä kerralla. Muutamat pysähtyivät uimaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ansa-kämppä. Ei siinä maltettu kauaa viipyä. Oli suuri into päästä eteenpäin, Sirkkapuron laavulle.

Kun olimme meloneet yli kolme tuntia, saavuimme Sirkkapuron laavulle, jossa lepäsimme ja nautimme maastolounaan. Folioon käärityt kasvisnyytit olivat pysyneet lämpiminä ja maistuivat hyviltä, kun söimme niitä nuotion ympärillä istuessamme. Huomasimme, että taivaalle alkoi kerääntyä pilviä, joten oli parasta jatkaa matkaa seuraavalle pysähdyspaikalle. Muutamat olivat kaatuneet kanootilla ja kastelleet itsensä.

Seuraava pysähdyspaikka oli Siikauopajan laavu, josta ei ole enää pitkä matka Jäkälämutkaan. Sirkkapuron laavun jälkeen oli mahdollisuus kalastaa. Asser ja Valtteri kaivoivat virvelinsä esiin ja heittelivät uistinta kanootin molemmille puolille. Sitten tärppäsi! Valtterin uistimen päässä oli iso kala. Väsytyksen jälkeen näimme ison hauen uivan kanoottimme vieressä. Olimme kaikki tohkeissamme. Pojilla ei ollut haavia. Yritimme saada hauen kanoottiin, mutta emme onnistuneet. Pyysimme Juhaa auttamaan. Hän ei ennättänyt apuun. Hauki oli jo melani päällä ja kun olin nostamassa sitä melalla kanoottiin, se heilautti pyrstöään hyvin napakasti, katkaisi siiman ja hävisi saman tien "huulikoru" suupielessä omille teilleen. Samalla hetkellä kanoottimme kiepsahti nurin ja olimme hetkessä "hauen valtakunnassa." Kastuimme läpimäriksi ja tavarat lensivät veden varaan. Kännykkäni kellui minitrip -pussissa veden päällä, josta Valtteri nappasi sen talteen. Kiitos, Ossi, pelastit kännykkäni! Vedin kanootin rantaan ja aloimme kerätä tavaroitamme vedestä ja joen pohjasta. Asser itki rannalla ja Valtteri keräsi minun kanssani kamoja talteen. Valtteri tyynnytteli Asseria ja sanoi, että kyllä se sinun virvelisi löytyy vielä. Niin se löytyikin. Onneksi meillä oli vesitiivis pussi, jossa vaihtovaatteet pysyivät kuivina. Sadetakkini ei kuitenkaan ollut pussissa, joten se kastui. Lämpimistä saappaista ei ollut enää, iloa.
Lopuksi nauroimme yhdessä. Asserin itkukin vaihtui lopulta nauruksi. Asser totesi, että ensin minua itketti ja sitten nauratti. Siikauopajan laavulla meillä oli kerrottavana muille leiriläisille hauska kalajuttu. Kalan koko suureni suurenemistaan. Iso se kyllä olikin. Sanoin pojille, että nyt meillä on sitten unissa paistettua haukea päivälliseksi. Saimme kuulla, että ainakin kahdeksan leiriläistä oli ottanut lähikontaktin Oulankajokeen. Siikauopajan laavulla jouduimme pitämään kahden tunnin paussin, koska sää vaihtui yhtäkkiä ukkosmyrskyksi. Salamoi, jyrisi, satoi rankasti vettä, jopa rakeitakin. Söimme hernekeittoa ja pannukakkua ja pidimme sadetta. Kun sade taukosi jatkoimme matkaa ja saavuimme perille lähes aikataulun mukaan, kaikki enemmän tai vähemmän märkinä. Linja-auto vei meidät Loma-Ajakan täysihoitoon. Savusauna, tavallinen sauna ja lämminvesipalju olivat ahkerassa käytössä koko illan, pitkälle yöhön saakka. Retki onnistui hyvin ja sen muistaa pitkään.

Tästä kokemuksestamme Henri piirsi taidekilpailussa piirustuksen, joka voitti piirustuskilpailun. Sain piirustuksen muistoksi ja monet ottivat siitä myös kuvan.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Leiri meni hyvin! Nyt on palautumisen aika!

Eräripari ja Nuorten Seikkailuleiri on nyt pidetty. Poikia oli 20, tyttöjä seitsemän (7), ohjaajia koko leirin ajan seitsemän (7), vierailevia ohjaajia ja aikuisia avustajia neljä (4) ja vieraita sapattina n. kymmenen (10). Leirivahvuus koko leirin ajan oli 34. Ohjelma sujui hyvin käsikirjoituksen mukaan. Talon palvelut olivat erinomaiset. Ruoka oli erittäin maukasta ja terveellistä kasvisruokaa. Katja Pystynen lupasi kirjoittaa leiristä pienen kronikan. Sovin hänen kanssaan, että kirjoitan sen blogiini myöhemmin. Tämä viikko menee loppujärjestelyihin ja palautumiseen. Ensi viikolla alkaa lomani.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Leiri on valmis alkamaan!

Viime yönä puolenyön aikaan saimme leirijärjestelyt tehtyä niin, että leiri voi alkaa. Talon isäntä kysyi myöhään illalla, että eikö leiri meinaa millään valmistua ja yksinkö sinä tästä kaikesta vastaat? Kerroin heille, että suurin osa ohjaajista ja avustajista tulee sitten leirille. Monta askelta hekin ottivat illan aikana, kun he veivät pelivälineitä jne. leiritilan eri kulmille. Välillä joimme kuumaa juomista ja keskustelimme Raamatusta. Leiriemäntää kiinnosti pystyttämäni Danielin kuvapatsas niin paljon, että hän oli lukenut koko Danielin kirjan ja löytänyt sieltä vastauksen siihen, että miksi me halusimme leirille kasvisruoan. Lupasin toimittaa hänelle kirjallisuutta, koska hän oli kiinnostunut tietämään enemmän aikaamme koskevista tapahtumista. Kun ajelimme Juumasta kylälle, taivaalle nousi kaunis sateenkaari. Liiton kaari oli rohkaiseva merkki ja tuntui hyvältä. Kiitollisuus valtasi mielemme. Suurin osa leiriläisistä saapui eilen, omilla autoilla. Lentokoneella tuli kuusi poikaa Helsingistä. Mukana myös yksi sukulaiseni, siskonpoika Valtteri Ylä-Jääski, joka oli mukana myös viime kesänä. Valtteri oli suureksi avuksi leirivalmisteluissa eilen illalla. Hän kantoi tavaroita ja kokosi mm. pienoisbiljardipöydän ja teki frisbee-radan. Kun tulimme alkuyöstä kirkolle, patjoilla loikoili suuri joukko kirkassilmäisiä leiriläisiä. Kaikkien silmät olivat jännityksestä auki. Kävin jokaisen luona erikseen ja toivotin heidät kädestä pitäen tervetulleiksi leirille ja toivotin heille hyvää yötä. Muutamat pojat halusivat vielä lapata lappapuuroa vatsaansa meidän kanssamme. Odottava tunne valtasi mieleni ja Herran siunaava läsnäolo täytti temppelin.

Sulkeudun esirukouksiinne!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Vauhti päällä!

Kasvihuone on nyt siinä kunnossa, että istutin siihen Annen ostamat taimet. Tomaatin taimet olivat jo kukalla. Kurpitsan taimissa oli nuput, mutta kurkun taimet olivat melko pieniä. Kesä taitaa kuitenkin olla jo niin pitkällä, ettei mahda ehtiä tulla satoa.

Tänään oli kiireinen päivä. Ravasimme kaupunkia ristiin rastiin ja teimme ostoksia. Siivosimme kirkolla majoitustiloja. Kasvisravintola Karpalon tilat ovat nyt tarpeen. Ne ovat vielä tyhjänä ja sinne voi hyvin majoittaa leiriläisiä, joista suurin osa saapuu jo huomenna. Karpalon puolelle sopii 15 poikaa. Siellä on nyt patjat, tyynyt ja peitot valmiina. Kirkon tiloihin mahtuvat muut vieraat oikein hyvin. Rukoilin päivällä, että Herra lähettäisi jonkun siivoamaan kirkon, koska emme olisi millään ehtineet sitä tehdä. Sitten minulle soitti Marjatta Ollikainen, joka oli tullut miehensä Juhan kanssa kylälle asioimaan. Marjatta ja Juha asuvat Lohjalla. He ovat juuri rakentaneet kesämökin Hossaan. Kysyin heiltä apua kirkon siivoamiseen. He halusivat ystävällisesti auttaa meitä. He siivosivat kirkon erittäin siistiksi. Kiitos Herralle rukousvastauksesta ja sydämellinen kiitos ystävillemme. Teitte suuren palveluksen. Jumala palkitkoon runsaasti palvelutyönne. Veimme jälleen yhden kuorman tavaraa Loma-Ajakkaan. Leirikioskin tarvikkeet ja paljon muuta. Sillä välin kun avustajani tyhjensi peräkärryä, minä juoksin metsässä viemässä rastitehtävät paikoilleen. Autonavaimet jäivät yhdellä rastilla maahan, mutta löysin ne paluumatkalla ja pääsin jatkamaan matkaani hiekkatie "pölisten." Tai oikeastaan ravasta roiskuen, koska tie oli märkä sateen jälkeen. Tulee taas mieleeni erään papin sana poliisille, kun hän oli saanut ylinopeussakon. Tämä työ on sellainen, että tässä pitää ajaa kuin paholainen. Aikatauluni oli erittäin tiukka. Minulla oli hierojalle aika klo 19.15, koska selkäni ja niskani ovat jumissa. Vähemmästäkin! Myöhästyin pari minuuttia.
Kylläpä oli napakka käsittely. Olenkohan huomenna mustelmilla.
Illalla postia tutkiessani käsissäni oli muistutus siitä, että vuoden aikana saa tulla vain kolme sakkoa ja sitten otetaan kortti pois. Tämä oli minulle aiheellinen huomautus.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Kanaanilaisnaisen usko

"Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot!" (Matt. 15:28.)
Jeesus sanoi nämä sanat kanaanilaiselle naiselle, joka pyysi häneltä apua pahan hengen vaivaamalle tyttärelleen. Juutalaiset vihasivat kanaanilaisia, koska he olivat pakanoita ja palvelivat epäjumalia. Opetuslasten koulutus oli kesken. Heidän suhtautumisensa pakanoihin oli muututtava. Jeesus järjesti heille oppitunnin, jossa heidän oli mahdollista muuttaa asenteitaan avarampaan suuntaan. Käytäntö on paras koulu. Teoria on hyvä asia, mutta siitä ei ole apua, jos sitä ei sovella käytäntöön. Uskonnon harjoittamisesta ei ole mitään hyötyä, jos sydän on kylmä lähimmäisen hädälle.

Tyroksen ja Sidonin kaupungit olivat Välimeren rannalla. Kapernaumista katsoen lännessä. Näiden kaupunkien asukkaat olivat kanaanilaisia, joilla ei ollut niitä etuoikeuksia, joista juutalaiset saivat nauttia päivittäin. Jeesuksen maine oli levinnyt näille seuduille. Nainen oli kuullut Jeesuksen parannusihmeistä. Jeesus tiesi naisen halusta päästä tapaamaan häntä. Sen tähden hän tuli tämän naisen kulkureitille. Näin Jeesus teki usein, jotta ihmisillä oli mahdollisuus esittää asiansa ja pyyntönsä hänelle. Jeesus järjesti lääkärin vastaanoton ihmisten keskelle. Köyhilläkin oli mahdollista päästä lääkärin luo, koska Jeesus ei ottanut keneltäkään maksua, palvelustaan.

Jeesus vei opetuslapsensa Israelin rajojen yli, jotta he näkisivät maailman tarpeet. Heidän tuleva työnsä oli viedä heille evankeliumi. Ylpeys pystyttää korkeita muureja ihmisten välille. Jeesus halusi murtaa nämä muurit opetuslasten sydämestä, jotta heistä tulisi myötätuntoisia, avarasydämisiä ja kaikkia ihmisiä rakastavia lähetystyöntekijöitä. Meidän ihmisten ei tulisi koskaan ajatella, että joku ihminen on, ulkopuolinen.

Jeesus kohteli naista samalla tavalla kuin juutalaiset kohtelivat pakanoita. Välinpitämättömyys, kylmyys ja kovasydämisyys tulee esille tässä tekstissä, hyvin. Jeesus esitti omalla käyttäytymisellään juutalaisten ja myös opetuslasten asennetta ja suhtautumista vierasheimoisiin. Torjutuksi tuleminen on raskasta kestettävää. Nainen joutui kokemaan tämän hyvin voimakkaasti. Näytti siltä, että hän ei saisi apua ollenkaan. Lopulta opetuslapset pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Ajatus siitä, että ei ollut oikein antaa siunauksia muille kuin juutalaisille, oli naisen sydämelle raskasta kuultavaa. Moni olisi masentuneena jättänyt asian sikseen ja lähtenyt pois, mutta nainen oli innokas, eikä hellittänyt. Hänellä oli uskoa, joka näkee pintaa syvemmälle. Jeesus ei voinut salata ilmeitään ja äänensävyään. Nainen oli lukenut rivien välistä enemmän kuin muut. Vaikka häntä kohdeltiin kuin koiraa, hän ymmärsi, että koirillakin on oikeus ruokaan. Nainen toivoi saavansa murusen leipää, mutta hän sai Elämän leivän, joka ravitsi hänen sielunsa ikuisesti. Hänen tyttärensä sai myös suuren siunauksen. Uskon, että heistä tuli lähetystyöntekijöitä, jotka halusivat jakaa elämän leipää kaikille nälkäisille ja elämän vettä janoisille. Opetuslapset saivat tarvitsemansa oppitunnin. Toivottavasti tällä kertomuksella on muuttava vaikutus myös meihin.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Leiriläiset ovat jo lähtökuopissaan

Tänään 6.7. on äitini syntymäpäivä. Hän täyttäisi 86 vuotta, jos hän olisi elossa. Hän nukkui pois 22.1.2009. Äiti pääsi lepoon ja hän saa nyt levätä vaivoistaan ja odottaa Jeesuksen takaisintuloa, jolloin tapahtuu Herran omien ylösnousemus. Olen hyvin kiitollinen äidilleni erityisesti hengellisestä perinnöstä, jonka hän lapsilleen jätti. Ei yksin omille lapsilleen, vaan myös toistenkin lapsille. Äidin sydämellä oli pyhäkoulutyö. Lapsi- ja nuorisotyöllä on kauaskantoiset vaikutukset. Ajattelen tätä asiaa nyt kun valmistelen tämän kesän leiriä. Olin tänään leiritilalla laatimassa erilaisia tehtäviä. Suunnittelimme maastopyöräsuunnistusreitin ja rastien tehtävät. Reitti kulkee Loma-Ajakasta Halosen uuniluolalle. Oli jälleen elämys nähdä tuo kiinnostava paikka. Uuniluola ei ole yleinen turistinähtävyys. Harvat ovat tämän paikan nähneet. Se on kuitenkin näkemisen arvoinen paikka. Tuli mieleeni tehdä jotain uutta ja jännää näihin maisemiin.

Suunnittelimme myös rukouspolun. Tähän tehtävään minulla on hyvä runko. Veimme peräkärryllisen tavaroita, joita tarvitsemme leirin aikana. Tämä oli jo toinen kuorma. Talon emäntä ja isäntä ottivat meidät jälleen ystävällisesti vastaan ja tarjosivat uunituoreita pasteijoita, teen kanssa.

Leirillä on monenlaisia eläimiä ja kaikki ovat sopeutuneet toisiinsa. Neljä pientä kissanpentua leikkivät kaikessa rauhassa, kissaemon ja koiran katsellessa rauhallisina vieressä. Mikael innostuu varmasti näkemästään.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Isäni kuolemasta on kymmenen vuotta

Kasvihuoneen laittamisessa on paljon suurempi työ kuin osasin etukäteen arvata. Olen kaivanut 3 m x 2 m alueelta 50 cm maata pois. Harkkotiilistä muurataan kasvihuoneelle perustus. Huomenna minulle pitäisi tulla muurari, jos hän kiireiltään ehtii, muuraamaan perustuksen.

Päivät ovat menneet leirivalmisteluihin. Tänään tulin töistä vasta 21.30. Teimme avustajani kanssa jokaiselle leiriläiselle kansion, jossa on kaikki materiaali, jota leirillä tarvitsemme. Kansioita tuli yhteensä 38 kpl ja jokaiseen kansioon sujautettiin 33 paperia tai esitettä. Papereita liikkui hyppysissämme yhteensä 1188 kpl. Ei kukaan leiriläinen osaa arvata kuinka paljon työtä on leirin, valmisteluissa.

Tänään 1.7.2009 on isäni kuolinpäivä. Siitä on nyt kymmenen vuotta. Olin silloin Kallioniemen raamattuleirillä, kun sain tiedon isäni kuolemasta. Ritva-sisareni soitti minulle suruviestin. Kun isäni haudattiin Pomarkun hautausmaahan, lähdin perheeni kanssa hautajaisiin Eräriparilta, jonne palasin hautajaisten jälkeen takaisin.
"Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa." (Ps. 107:1.) Jumalan armo kantaa, kestää ja lohduttaa! Ellei tätä armoa olisi, ei olisi toivoakaan. Herra on hyvä! Hän tietää päiviemme määrän. Elämä ja kuolema ovat Herran kädessä. Paavo-isäni muisto herättää lämpimiä ajatuksia sydämessäni. Hän oli hyvä isä!

Kun ajattelen isääni, mieleeni tulee hengellinen laulu, "Sun armos varaan".

1. Sun armos varaan, oi Herra, jään, kun ansiota en yhtäkään voi tuoda, Herra, sun etehesi. Siis tuon mä syntisen sydämeni.
2. Sun veres yksin vain kokonaan mun sydämeni voi puhdistaa. Mä kaipaan luoksesi Golgatalle sun ristis siunatun virran alle.
3. On sulla autuus, mä tiedän sen. Sä olet ystävä syntisten. Sä kuormat kirvoitat kuormatulta, ja rauhan, Kristus, saa sielut sulta.
4. Mä sua varron, ja suurempaa henkeni voimaasi odottaa. Mua kasta kasteella taivahasi ja työsi syvennä sielussani.
5. Sun armos varaan mä jään, mä jään toivoen, että kun matkan tään mä päätän, luoksesi armo mulla ois päärlyporttien kautta tulla.

Lämpimät terveiset kaikille sisaruksilleni perheineen isämme muistopäivän johdosta! Terveiset myös isäni sisaruksille ja kaikille, sukulaisille!

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi". (Ap.t. 16:31.)