keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Halosen uuniluola Juumassa kiinnosti leiriläisiä

Mustassa padassa kiehui yrttikeitos. Harmaahiuksinen ja pitkäpartainen "Halonen" hämmensi keitosta kepillä ja katseli alas laaksoon. Ilmassa oli jännityksen tuomaa väreilyä. Musta satiiniviitta liehui herkästi kun "Halonen" otti muutamia askeleita louhikkoisen rinteen ja uuniluolan välisessä maastossa. Viitan alta näkyi pitkä vaalearaitainen flanellipaita, vihreät, maastoon sulautuvat housut ja mustat pitkävartiset saappaat. Kaskenpolttajan päässä oli musta lierihattu ja naama nokinen. Kädessä oleva keppi täydensi "Halosen" imagoa. Jos olisin pystynyt muuttamaan ääneni paremmin, minua ei olisi niin helposti tunnistettu. Ääni on paljastava elementti. Lampaat kuulevat paimenen äänen ja tunnistavat hänet siitä. Tämä ajatus on Jeesukselta ja se koskettaa meitä kaikkia.

Tarinan mukaan tässä luolassa asui kerran savolainen kaskenpolttaja Halonen, joka oli joutunut pakenemaan kotiseudultaan, koska hän oli polttanut monien kodit, huolimattomalla tulenkäsittelyllään.

Halosen uuniluolassa on kaksi isompaa "huonetta" ja pitkä kapea käytävä, joka johtaa kallion uumeniin.
Olin valaissut luolan kynttilöillä ja ripotellut kirkkaita lasisia "timantteja" luolan eri osiin. Valaistu luola oli vaikuttava näky. Luola sopi mainiosti timanttisuunnistuksen päätepisteeksi. Luolarastilla nuorilta kysyttiin, että ketkä raamatun henkilöt asuivat luolassa? Olisitko sinä osannut vastata tähän kysymykseen? Viimeinen tehtävä oli korkealla kalliolla luolan yläpuolella, jonne kaikki kiipesivät ja saivat sieltä ihailla kauaksi näkyvää erämaamaisemaa. Rasteja reitin varrella oli kaikkiaan kymmenen. Niissä oli luontoon ja Raamattuun liittyviä kysymyksiä ja tehtäviä. Reitti kuljettiin maastopyörillä ja patikoiden. Halosen uuniluola kiinnosti leiriläisiä ja täydensi omalta osaltaan leirin aktiviteettejä.

"Halonen" tarjosi kaikille suunnistajille pientä naposteltavaa ja vettä. Päivä oli aurinkoisen lämmin.

Kun valmistelin tätä tehtävää ja kannoin raskaita kuormia yömyöhään hyttysten hyökätessä kimppuuni vihaisina ja ärhäkkäinä ajattelin silloin, että onko tämä vaivan arvoista touhua. Retken jälkeen saatoin todeta, että koskaan nuorten hyväksi tehty työ ei ole turhaa eikä mene hukkaan. Pienillä yksityiskohdilla, jotka liittyvät kokonaisuuteen on tärkeä merkitys. Reitin varrelle viety tavara tuli kerättyä pois vaivattomasti, koska taakan kantajia oli nyt runsaasti.

Ei kommentteja: