Leiri päättyi sunnuntaina 19.7., Saaran päivänä. Saara-nimestä tulee mieleen kuuluisa nauru. Saaran nauru oli niin merkittävä asia, että se liitettiin myös hänen vanhoilla päivillään synnyttämänsä pojan nimeen, Isak, joka tarkoittaa "hän nauraa". Kyllä meitäkin nauratti, kun muistelimme leirin tapahtumia. Saattoi toisia myös itkettää, kun kaverit lähtivät kukin omille teilleen. Eron hetket ovat aina haikeita ja niihin liittyy paljon tunnetta. Viimeisenä aamuna kaikki saivat nukkua tunnin pidempään kuin muina aamuina. Unta tarvittiin vieläkin enemmän. Monet kömpivät sängyistään vasta aamiaiselle. Aamiainen oli klo 10.00. Itse olin noussut jo hyvissä ajoin. Siivosin mökkini huolella, pakkasin tavaroita peräkärryyn ja vein paljon tavaroita myös linja-autopysäkille. Olin tilannut tavaratiloiltaan kaikkein parhaimman bussin. Halusin saada kaikki tavarat kerralla pois.
Koko aamupäivä meni loppujärjestelyissä. Yritin olla oikein huolellinen, etten unohtaisi mitään, koska Loma-Ajakkaan on yli 40 km Kuusamon kodistani. Ainakin uikkarini jäivät narulle kuivumaan. En tiedä jäikö muuta. Loppujärjestelyt ovat vieläkin jonkin verran kesken. Joka vuosi leiriläiset jättävät erilaista kampetta ja niitä sitten lähetellään eri puolelle Suomea. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Vaikka kuinka muistuttaisi, että katsokaa nyt tarkkaan, että kaikki tavarat tulevat mukaan, niin se ei näytä auttavan. Näyttää siltä, että hajamielisyys on yhteinen ongelmamme. Sitä vastaan on oikein "taisteltava". Löytyyköhän tähän "tautiin" lääkettä ja mikä se voisi olla?
Monia nuoria tultiin hakemaan henkilöautoilla omaisten taholta. Pieni joukko jäi myös bussin kyytiin. Kun linja-auto oli pakattu, kuljin vielä pitkin leiritilaa styroksilaatikko sylissäni. Siinä oli jäätelöitä joita jakelin jokaiselle, joka vain halusi niitä ottaa. Niitä riitti useampiakin ja niitä jäi vielä tähteeksikin.
Viimeisen aamun aamuhartaudessa luin Ef. 6:10-20 ja kehotin nuoria pukeutumaan Jumalan taisteluvarustukseen, jotta he voisivat pitää puoliaan Paholaisen juonia vastaan! Lähtöpäivämme teema oli: "Pysykää minussa! Tämä on Jeesuksen kehotus, joka meidän tulisi muistaa joka hetki. Kun pysymme Jeesuksessa niin kuin oksa viinipuussa, kannamme silloin hedelmää joka pysyy iankaikkiseen elämään asti. Ilman Jeesusta emme voi mitään tehdä. "Hyvä sana löytyy lopuksi myös Fil. 4-luvusta. Voisitko lukea tuon luvun kokonaan? "Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne"!
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti