Näin meni ensimmäinen päivä!

Torstaina 9.7., leirin aattona, useita etelän nuoria mittaili Kuusamon katuja edes takaisin. Nuoria selvästikin jännitti. Jännitystä ei voinut piilotella. Ensimmäinen yö kirkolla meni hyvin. Kaksi leiriläistä ja kaksi ohjaajaa eivät saapuneet torstai-iltana. He liittyivät joukkoomme myöhemmin. Muutamia vanhempia, jotka toivat nuoriaan leirille, yöpyi myös kirkolla. Ensimmäiset ateriat syötiin kirkolla. Nuorten jalkapohjia poltteli. Autoa odotettiin kuumeisesti. Joko auto pian tulee, kyseltiin useampaan kertaan? - Siinä se sitten oli, pitkänä ja tyhjänä, mutta ei kauan. Jokainen halusi parhaan paikan. Auton peräosa oli suosituin paikka, mutta sinne eivät kaikki mahtuneet. Oli tyydyttävä myös etu- ja keskiosan paikkoihin. Kuskina oli Risto Rontti, joka on ennenkin kuljettanut leiriläisiäni useina vuosina. Rukouksen jälkeen auto starttasi, suuntana Kuusamon Tropiikki. Matka Tropiikkiin kesti vain muutaman minuutin. Menin omalla autollani, koska autoni piti viedä leirille myöhempää käyttöä varten. Kuusamon Tropiikki oli ensimmäinen retkikohteemme. Siellä oli mahdollisuus osallistua keilauskisaan uudella hienolla keilaradalla tai mennä virkistymään kylpylän puolelle. Olisi ollut tosi hienoa osallistua keilauskisaan, koska en ole koskaan aikaisemmin keilannut, mutta menin kuitenkin kylpylän puolelle. Halusin rentoutua hetken porealtaissa ja saunassa, koska edelliset päivät olivat olleet todella hektisiä. 1/3 leiriläisistä valitsi kylpylän ja 2/3 porukasta suuntasi askeleensa kohti keilahallia. Molemmille ryhmille oli varattu aikaa kaksi tuntia. Mukavaa oli, aika meni nopeasti ja pian sitä oltiin jo autossa. Pyysin kuljettajaa laittamaan viime kesän leiriltä kertovan DVD:n pyörimään, jotta matka Loma-Ajakkaan ei tuntuisi liian pitkältä. Leirillämme on oma linja-autopysäkki, jota kannamme mukana aina sinne missä leirin pidämme. Auto pysähtyi pysäkille Loma-Ajakan pihaan ja isäntäväki toivotti meidät tervetulleiksi leiritilalle. Huoneet olivat valmiina ja talo tuli täyteen. Kaikki löysivät paikkansa.
Leirin avauksen ja tutustumistehtävän jälkeen oli päivällisen aika. Päivällisen jälkeen oli ensimmäinen raamattutunti. Menimme heti suoraan asiaan. Tunti meni nopeasti ja sitten alkoi saunominen. Kaikki oli uutta ja erilaista mihin oli kaupunkioloissa totuttu. Loma-Ajakan runsas eläinlajisto toi mukavan maalaistunnelman leiritilalle. Mikaelia nauratti, kun hän kuuli ensimmäisen kerran elämässään kukon laulavan aivan hänen vieressään. Kissanpennut ja vuohipukit olivat ehkä suosituimpien eläinten joukossa. Vuohipukit olivat katselemassa rannalla, kun nuoret hyppivät veteen. Toisinaan ne halusivat leikkiä ja ajattaa leiriläisiä veteen. Leirille tuomani majakan jäkälät hävisivät alta aikayksikön pukkien suihin. Taisivat olla herkkupaloja. Pukit napsivat pitkin viikkoa myös portaan pieleen tuotujen koivujen tuoreet lehdet. Toinen kilipukeista haettiin loppuviikosta pois ja leirille jäänyt määki haikeana perään. Emon luota löytyi turvapaikka, mutta pukin elämään tuli iso muutos. Iltapalan ja iltaohjelman jälkeen oli aika mennä huoneisiin. Minulla oli oma mukava mökki, jossa sai hyvin nukuttua. Se oli rauhallinen paikka, lähellä lippukenttää. Näin meni ensimmäinen päivä.