Oulankajoen seikkailu!

Torstaina 16.7. heräsin hyvissä ajoin omassa mökissäni. Aamutoimien jälkeen valmistelin päivän avausta. Päivän teemana oli "Seuratkaa minua." Lippukentällä oli vain pieni joukko leiriläisiä, koska porukat valvoivat illalla melko myöhään ja heitä oli vaikea saada aamulla liikkeelle. Valtteri oli ainoa leiriläinen, joka oli mukana aamuhartaudessa jokaisena aamuna. Hän saikin usein nostaa lipun salkoon Maammelaulun sävelten kajahtaessa pitkin leiritilaa syntymäkuntani, Soinin, torvisoittokunnan sävelien tahdissa.

Sanan, laulujen ja rukouksen jälkeen kiirehdimme aamiaiselle. Lämmin kaurapuuro lisukkeineen sai vatsan hyvälle tuulelle. Retkipäivän tunnelma oli odottavan jännittynyt. Kun linja-auto ajoi Loma-Ajakan pihaan, niin jopa leiriläisiin tuli liikettä. Reppu selkään ja matkaan vaan. Vain kolmella pojalla oli kalastusvälineet mukana. Asserilla ja Valtterilla oli virveli ja Aleksilla perho. Kun kaikki tavarat oli lastattu autoon, matka Kiutakönkään alajuoksun kanoottiretken lähtöpisteeseen alkoi aikataulun mukaisesti. Aurinko paistoi lämpimästi. Ossi jakeli minitrip -pusseja kännyköiden suojaksi. Minäkin otin sellaisen varmuuden vuoksi. Eihän sitä tiedä vaikka kanootti kaatuisi. Aikaisemmat kokemukset palautuivat mieleeni. Olen kerran kiepsahtanut veteen, kun kaveri työnsi kanootin varomattomasti vesille Ansa-kämpän rannassa.

Kun kanootit oli saatu rantaan, liput kiinnitettyä, tavarat kyytiin ja melontakaverit tsekattua, seitsemäntoista kanoottia lähti liikkeelle. Useimmissa kanooteissa oli kaksi melojaa. Muutamissa kolme. Minun kanootissa oli kolme, kalastuksesta kiinnostuneet pojat, Asser ja Valtteri. Yli kaksikymmentä kilometriä mutkittelevaa Oulankajokea oli edessämme. Ajattelin, että tästä tulee hieno retki, kun aurinko paistaa ja on lämmin ilma. Olin varautunut huolella myös sateen varalle. Näytin linja-autossa lähelläni oleville leiriläisille ja ohjaajille hienoja saappaitani, joissa oli lämmin karvainen vuori. Sanoin, että jalat ovat todella lämpimät. Nauroimme yhdessä. Sain Ossilta vielä mustan jätesäkin, jonka halkaisimme kahtia. Tällä suojasin housuni, ettei melasta valuva vesi kastelisi niitä. Ajattelin pysyä kuivana koko matkan satoi tai paistoi.

Edellämme meloi kolmen pojan joukkue, jotka kellahtivat kumoon heti ensimmäisessä virtauksessa. Heidän kanoottinsa meni sivuttain ja virta kaatoi sen kumoon, kastellen pojat läpimäriksi. Tämä ei poikien matkantekoa haitannut. He vain nauroivat ja jatkoivat matkaansa iloisina. Pian aurinko kuivasi heidän vaatteensakin.

Kylläpä luonto oli kaunista. Vesilinnuilla oli pieniä poikasia, poroilla vasoja. Hienot hiekkarannat houkuttelivat pysähtymään, ottamaan aurinkoa ja viettämään rantalomaa. Siihen ei nyt kuitenkaan ollut aikaa tällä kerralla. Muutamat pysähtyivät uimaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ansa-kämppä. Ei siinä maltettu kauaa viipyä. Oli suuri into päästä eteenpäin, Sirkkapuron laavulle.

Kun olimme meloneet yli kolme tuntia, saavuimme Sirkkapuron laavulle, jossa lepäsimme ja nautimme maastolounaan. Folioon käärityt kasvisnyytit olivat pysyneet lämpiminä ja maistuivat hyviltä, kun söimme niitä nuotion ympärillä istuessamme. Huomasimme, että taivaalle alkoi kerääntyä pilviä, joten oli parasta jatkaa matkaa seuraavalle pysähdyspaikalle. Muutamat olivat kaatuneet kanootilla ja kastelleet itsensä.

Seuraava pysähdyspaikka oli Siikauopajan laavu, josta ei ole enää pitkä matka Jäkälämutkaan. Sirkkapuron laavun jälkeen oli mahdollisuus kalastaa. Asser ja Valtteri kaivoivat virvelinsä esiin ja heittelivät uistinta kanootin molemmille puolille. Sitten tärppäsi! Valtterin uistimen päässä oli iso kala. Väsytyksen jälkeen näimme ison hauen uivan kanoottimme vieressä. Olimme kaikki tohkeissamme. Pojilla ei ollut haavia. Yritimme saada hauen kanoottiin, mutta emme onnistuneet. Pyysimme Juhaa auttamaan. Hän ei ennättänyt apuun. Hauki oli jo melani päällä ja kun olin nostamassa sitä melalla kanoottiin, se heilautti pyrstöään hyvin napakasti, katkaisi siiman ja hävisi saman tien "huulikoru" suupielessä omille teilleen. Samalla hetkellä kanoottimme kiepsahti nurin ja olimme hetkessä "hauen valtakunnassa." Kastuimme läpimäriksi ja tavarat lensivät veden varaan. Kännykkäni kellui minitrip -pussissa veden päällä, josta Valtteri nappasi sen talteen. Kiitos, Ossi, pelastit kännykkäni! Vedin kanootin rantaan ja aloimme kerätä tavaroitamme vedestä ja joen pohjasta. Asser itki rannalla ja Valtteri keräsi minun kanssani kamoja talteen. Valtteri tyynnytteli Asseria ja sanoi, että kyllä se sinun virvelisi löytyy vielä. Niin se löytyikin. Onneksi meillä oli vesitiivis pussi, jossa vaihtovaatteet pysyivät kuivina. Sadetakkini ei kuitenkaan ollut pussissa, joten se kastui. Lämpimistä saappaista ei ollut enää, iloa.
Lopuksi nauroimme yhdessä. Asserin itkukin vaihtui lopulta nauruksi. Asser totesi, että ensin minua itketti ja sitten nauratti. Siikauopajan laavulla meillä oli kerrottavana muille leiriläisille hauska kalajuttu. Kalan koko suureni suurenemistaan. Iso se kyllä olikin. Sanoin pojille, että nyt meillä on sitten unissa paistettua haukea päivälliseksi. Saimme kuulla, että ainakin kahdeksan leiriläistä oli ottanut lähikontaktin Oulankajokeen. Siikauopajan laavulla jouduimme pitämään kahden tunnin paussin, koska sää vaihtui yhtäkkiä ukkosmyrskyksi. Salamoi, jyrisi, satoi rankasti vettä, jopa rakeitakin. Söimme hernekeittoa ja pannukakkua ja pidimme sadetta. Kun sade taukosi jatkoimme matkaa ja saavuimme perille lähes aikataulun mukaan, kaikki enemmän tai vähemmän märkinä. Linja-auto vei meidät Loma-Ajakan täysihoitoon. Savusauna, tavallinen sauna ja lämminvesipalju olivat ahkerassa käytössä koko illan, pitkälle yöhön saakka. Retki onnistui hyvin ja sen muistaa pitkään.

Tästä kokemuksestamme Henri piirsi taidekilpailussa piirustuksen, joka voitti piirustuskilpailun. Sain piirustuksen muistoksi ja monet ottivat siitä myös kuvan.