"Kahdesti jätetty, kahdesti adoptoitu"

Lähetyskertomus, jonka Janica ja Valtteri lukivat leirin ensimmäisessä nuorisojumalanpalveluksessa 11.7. Loma-Ajakassa.

Rodrigo tiesi, että hänet oli adoptoitu. Äiti oli kertonut, että vanhemmat olivat hylänneet vastasyntyneen vauvansa, mutta äiti oli adoptoinut hänet. Rodrigo rakasti äitiään, mutta kun hän kuuli tämän sairtastavan syöpää, hän suuttui, eikä koulu enää kiinnostanut häntä. Äiti vei hänet lääkäriin, mutta lääkkeetkään eivät auttaneet häntä hallitsemaan vihaansa ja aggressioitaan.

Eksynyt ja vihainen
Sitten äiti kertoi syövän levinneen. Hänen piti mennä sairaalaan. Rodrigo pääsi ystäväperheen luo, joka lupasi huolehtia hänestä. Kahden viikon kuluttua äiti kuoli. Rodrigon holhoojat olivat opettajia, ja he yrittivät kovasti saada Rodrigon tuntemaan olevansa rakastettu. Mutta pojan aggressiivisuus ei, laantunut.
Hän liittyi rock-bändiin, ja elämä alkoi mennä alamäkeä. Hän ei välittänyt vähääkään. Rodrigon holhoojat kuitenkin välittivät ja hakivat ammattiapua. Psykiatri ehdotti Länsi-Ecuadorissa sijaitsevaa adventistien, sisäoppilaitosta.

Rodrigon uusi koulu
Perhe päätti tehdä pienen matkan. Rodrigo nukahti autossa, ja herättyään hän huomasi heidän pysähtyneen koululle. Se oli hänen uusi koulunsa, hänelle sanottiin. Hän oli varma, ettei pitäisi siitä.
"Sinun täytyy oppia olemaan ihmisiksi ja hallitsemaan tunteitasi", hänen uusi isänsä sanoi. "Tämä koulu auttaa sinua siinä. Jos sinut erotetaan täältä, joudut kasvatuslaitokseen." He vakuuttivat rakastavansa häntä, toivottivat kaikkea hyvää ja ajoivat pois.
Rodrigo huomasi pian, että koulussa ei suvaittu huonoa käytöstä. Kun hän rikkoi sääntöä, hän joutui ulkotöihin. Hän inhosi työntekoa auringonpaahteessa, mutta teki, kuten oli käsketty. Vähitellen hän tottui sääntöihin ja alkoi tulla paremmin toimeen muiden kanssa. Vaikka hän välillä ajatteli, etteivät säännöt olleet reilut, hän totteli. Hän ei halunnut kasvatuslaitokseen. Ja hän ymmärsi, että säännöt olivat hänen parhaakseen.
Vaikka Rodrigo oli käynyt joskus kirkossa, asuntolan päivittäiset hartaudet olivat uutta. Hän huomasi, että ne rauhoittivat häntä. Silti hänen mielessään kävi joskus taistelu. Yksi ääni sanoi: "Sinä et kuulu tänne. Sinä voisit tulla kuuluisaksi bändisi kanssa." Toinen ääni sanoi: "Sinun kuuluu olla täällä palvelemassa Jumalaa."

Uusi laulu
Rodrigo tutustui Rubensiin, joka kertoi uskostaan ja tarjoutui tutkimaan Raamattua hänen kanssaan. Rodrigo kaipasi rauhaa, joka Rubensilla oli.
Sitten Rodrigo tutustui Elioniin, joka pyysi häntä kirjoittamaan sanat säveltämiinsä lauluihin. Rodrigo oli innoissaan. Paholainen ei kuitenkaan antanut periksi. Vieläkin viha joskus velloi Rodrigon sisällä ja hänen oli vaikea hillitä itseään. Ystävät kehottivat häntä luottamaan Jeesukseen ja menemään kasteelle.
Kun koulun pastori piti evankelioimiskokouksia läheisessä kaupungissa, hän pyysi Rodrigoa laulamaan niissä. Kokoussarjan aikana Rodrigo antoi elämänsä Kristukselle ja pyysi kastetta.

Muuttunut poika
Kun Rodrigo kouluvuoden päätyttyä palasi kotiin, hän oli toinen poika. Viha oli poissa ja hänestä oli tullut vastuuntuntoinen nuori mies, jonka elämä keskittyi Jumalaan.
"Minut jätettiin kahdesti", hän sanoo. "Ensin vanhempani hylkäsivät minut synnyttyäni, sitten äitini kuoli. Mutta Jumala antoi minulle uuden perheen ja pääsin kouluun, jossa opin, että minulla on perhe - Jumalan perhe. Kiitän siitä Jumalaa."
Rodrigon koululle on äskettäin saatu myös yliopistotasoista opetusta. Osa tämän vuosineljänneksen viimeisestä uhrilahjasta käytetään koulun kohentamiseen, jotta se vastaisi viranomaisten vaatimuksia. Uhrilahjanne avulla Rodrigon kaltaiset oppilaat saavat tilaisuuden kuulla Jumalan rakkaudesta.