Sade ei estänyt Mönkijä-seikkailua toteutumasta

"Älä pelkää, vaan usko" oli keskiviikkopäivän, teemana 15.7.

Jokaisella leiripäivällä oli oma teemansa, joka oli aamuhartauksien runkona. "Älä pelkää, hän vierelläs seisoo ja kannattaa. Älä pelkää, ei pimeyden voimat sua valtaan saa. Älä pelkää, hänen armonsa lopu ei milloinkaan. Älä pelkää, hän kanssasi kulkee ja johdattaa."

Nämä sanat ovat leirillä usein lauletun laulun kertosäkeenä. Laulukirjana meillä oli "Nuoren seurakunnan veisukirja 2000". Olemme hankkineet nämä laulukirjat ja Raamatut leiriläisten käyttöön. Veisukirjaan kuuluu cd-paketti, josta löytyy laulujen sävelet ja raikas esilaulanta. Tämän avulla vieraammatkin laulut sujuvat hyvin ja laulaminen onnistuu paremmin kuin ilman säestystä.

Tänä kesänä Terho ei voinut olla mukana leirillä. Aikaisempina kesinä Terho säesti lauluja kitaralla. Kitaran säestys sopii hyvin näihin lauluihin. Terholla oli mahdollisuus pitää vain yksi raamattutunti seikkailijaryhmälle. Ossi Turunen ja Marja-Terttu Junnikkala pitivät nämä tunnit tänä kesänä. Heidän ryhmässään oli kymmenen (10) nuorta, kaksi (2) tyttöä ja kahdeksan (8) poikaa. Minulla oli eräripariryhmä, jossa oli seitsemäntoista (17) nuorta, viisi (5) tyttöä ja kaksitoista (12) poikaa. Pohjoisesta oli vain kolme nuorta, kaikki muut olivat Etelä-Suomesta.

Olimme tehneet tietokoneella kaikille leiriläisille nimilaput rintaan, että oppisimme paremmin tunnistamaan kuka on kuka. Koska tyttöjä oli vain seitsemän, heidän nimensä oli helppo muistaa. Poikien kohdalla tilanne oli toinen, koska heitä oli enemmän, ja leirillä oli monia uusia kasvoja, jotka olivat ensimmäistä kertaa mukana leirillä. Kaapron ja Renen tunnistaminen oli minulle vaikeinta. Molemmat pojat olivat vaaleita sinisilmäisiä "pohjolan viikinkejä". Aleksia erehdyin alussa usein sanomaan Akseliksi, Jukkaa Juhaksi ja Juhaa Jukaksi.

Leirillä oli iso käräjäkivi Ankkuri ja tuomarin torni. Olimme päättäneet valita myös lautamiehet ja pitää kunnon käräjät, jos leirin aikana tulee kurinpidollisia ongelmia. Kaikki sujui kuitenkin erittäin mallikkaasti, joten käräjiä ei tarvittu koko leirin aikana kertaakaan. Sääntöjä noudatettiin suhteellisen hyvin ja pienet kahnaukset selvisivät puhumalla. Nukkumaan meno ja aamulla herättäminen vaativat ohjaajilta kärsivällisyyttä.

Kun leiriläiset olivat saaneet omer -mitallisen mannaa, hengellistä ruokaa, ja syöneet aamupuuronsa, päivä oli jälleen lähtenyt käyntiin. Raamattutunnit sujuivat hyvin. Nuorten mieli on otollista Jumalan sanalle. Oli ilo opettaa ja kuulla nuorten raamatunlukua. Lounaan jälkeen vauhti kiihtyi, koska pihaan oli tuotu kaksi mönkijää. Säkkilän Lomamajojen pelto oli varattu mönkijäradaksi. Rata oli vaativa, koska pellon sarkaojat oli otettava huomioon. Pellon päissä piti hidastaa vauhtia tarpeeksi paljon, ettei mönkijä suistunut ojaan. Poikien kilpailuviettiä on mahdoton pidätellä. Kaksi isompaa poikaa, joilla oli jo kokemusta mönkijällä ajosta viime kesästä, innostuivat vähän liikaa kilpailemaan, keskenään. Pellon päähän tultaessa vauhti oli liian kova, ja koska pellon pinta oli sateen johdosta liukas, voimakas jarrutus heitti mönkijän perän eteen ja niin sitä mentiin perä edellä melko syvään ojaan, jossa ei ollut kuitenkaan vettä. Enkelit varjelivat ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Tämä kokemus lisäsi nuorten varovaisuutta jatkossa. Vettä satoi aika ajoin melko rankastikin, mutta sade ei näyttänyt hidastavan ajohaluja. Ohjaajat opastivat ajamista kriittisissä kohdissa ja kun rata tuli ajajille tutuksi kaikki sujui hyvin. Kaikki näyttivät nauttivan ajamisesta erittäin paljon. Aikaa oli riittävästi ja kaikki saivat ajamisesta tarpeekseen. Oli mukava nähdä, että tytöt selviytyivät mönkijäseikkailusta yhtä hyvin kuin pojat. Sade ei estänyt Mönkijä-seikkailua toteutumasta!