Lähetysmatka Rovaniemelle

Eilen perjantaina 11.4.2025 lähdin Rovaniemelle klo 15.45. Aurinko paistoi ja oli kirkas kevätpäivä. Oli ihanteellinen ajokeli. Pysähdyin Posiolla S-Marketissa ja ostin vähän evästä matkalle. Kaupan pihalla oli Keskustan ehdokkailla tapahtuma, jossa he tarjoilivat kuumaa mehua, pullaa ja pikkuleipiä ja makkaroita. Otin mehun ja pullan. Kaikilla ehdokkailla oli numerot rinnassa ja he etsivät äänestäjiä huomisiin vaaleihin. Toivotin heille onnea ja menestystä. Kiittelivät kovasti rohkaisusta. Minulla oli tähtäimessä olla perillä Rovaniemellä klo 19. Monet mäet annoin mennä vapaalla. Näin säästin bensaa huomattavasti, koska matkalla oli paljon isoja alamäkiä ja auto lipui vapaalla monta kilometriä. Nautin kauniista keväisestä päivästä. Saavuin Rovaniemelle majapaikkaan tasan klo 19. Soili oli minua vastassa ja tuli paikalle yhtä aikaa minun kanssani. Kaikki täsmäsi hyvin. Pääsin huoneeseen 103, jossa olen ollut nyt kolme kertaa. Muuten hyvä huone, mutta lämmin vesi suihkusta puuttui. Näin on ollut joka kerta, kun olen ollut tässä huoneessa yötä. Valitukset eivät ole auttaneet tilannetta paremmaksi. Seuraavan kerran antavat huoneen yläkerrasta. Majapaikka on muuten tosi mukava. Lähellä kokouspaikkaa. Annoin talolle pienen lähetysradion. Aikaisemmin olen antanut hyviä kirjoja. Ovat olleet kiitollisia. Kyselevät kuka olen ja mistä tulen ja mitä teen Rovaniemellä? Nämä asiat ovat tulleet heille tutuiksi. Nyt majapaikassa oli dubailainen pariskunta ja väkeä Tampereelta ja Keuruulta. Useat majoittuneista jatkavat matkaa Saariselälle. Näin ollut joka kerta, kun olen ollut yötä tässä paikassa. Yö meni hyvin ja aamulla sain hyvän aamiaisen. Kirkko alkoi klo 11. Ehdin hyvissä ajoin paikalle. Piekkarissa on kirjahylly, josta saa ottaa kirjoja ilmaiseksi ja hyllyyn voi tuoda kirjoja toisten otettaviksi. Raamattutunnin aiheena oli: Perusteet Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Raamatun tutkistelun periaatteet herättivät vilkasta keskustelua ja aktiivista osallistumista kuulijoiden kesken. Jumalan rakkauden luonne ja lunastustyön ilmoituksen selkeys ja sen toteuttamisen ihmeellisyys herättivät kiitollisuutta. Uudet oivallukset ilahduttivat ja Jumalan rakkauden suuruus lämmitti sydämiämme. Saarnani aihe oli: "Hetki on tullut". Aihe koski pääsiäisen tapahtumia (Joh. 12:20-36). Jeesuksen syntyessä hänet halusivat nähdä itämailta tulleet tietäjät. Jeesuksen kuoleman ollessa lähellä, hänet halusivat nähdä lännestä tulleet kreikkalaiset. Tänään Jeesuksen luo haluavat tulla kaikista ilmansuunnista, koska hän on koko ihmiskunnan pelastaja. Kuulijoiden joukossa oli kolme myamarilaista lähihoitaja opiskelijaa, jotka osasivat jo melko hyvin suomea. He olivat aktiivisesti mukana tekstien lukemisessa ja lauluissa. He olivat hyvin iloisia ja halusivat oppia lisää Raamatusta. He haluavat tulla vierailemaan Kuusamossa. Ehkä silloin, kun vänäläiset nuoret Kajaanista tulevat Kuusamoon, hekin haluavat tulla samaan aikaan. Jospa tuo päivä 31.5.2025 olisi Kuusamossa nuorisosapatti ja kastejuhlasapatti. Muistetaan tätä asiaa rukouksin. Kesä olisi ihana alkaa juhlalla! Suokoon Herra meille sen! Tapahtukoon Herran tahto! Tule sinäkin mukaan silloin! Juhlitaan yhdessä! Saavuin kotiin Kuusamoon tänään sapattina 12.4.2025 klo 17.00. Ilma oli aivan toisenlainen kuin mennessä. Lunta oli yön aikana satanut useita senttejä. Tie oli luminen ja melko liukas. Yksi poro oli eksynyt tien luiskaan.

Lähetysmatka Kajaaniin

27.3.2025 lähdimme Kajaaniin. Minulla oli srk-vierailu Kajaanin Adventtikirkossa sapattina 29.3.2025. Torstaina hoitelin asioita Annen kanssa. Perjantai-iltapäivällä kävin saunassa Kaukavesi uimahallissa. Saunan lauteilla istui paljon miehiä, jotka olivat aivan hiljaa. Kukaan ei puhunut mitään. Vain kiukaalle heitetty vesi kihahteli aika ajoin. Päätin katkaista hiljaisuuden ja avasin suuni. Viressäni istui tumma mies. Kysyin, että mistä hän oli kotoisin. Hän puhui hyvin suomea ja sanoi tulleensa Suomeen 17 vuotta sitten vaimonsa kanssa. He olivat kotiutuneet hyvin Kajaaniin. He olivat saaneet töitä. Toukokuussa heille syntyy esikoinen. He olivat tulleet Suomeen Pohjois-Irakista, he olivat kurdeja. Uskonnoltaan muslimeja. Keskustelua kuunteli kaikki saunassa olleet, mutta kukaan muu ei osallistunut keskusteluun. Lauteilla oli kaksi venäläistä nuorta, jotka miettivät, milloin he voisivat päästä puhumaan kanssani. En tiennyt tästä toiveesta mitään. Sitten kurdi lähti suihkuun ja altaille. Olin vielä hetken löylyissä ja lähdin sitten suihkun kautta altaille. Otin vesisuihkuja ja nautin vesihoidoista. Menin lopuksi kuumavesialtaalle. Siellä oli sama mies, jonka olin tavannut saunassa, vierellään toinen kurdi ja afkanistanilainen nuori mies. Kurdi oli bussikuskina Kajaanissa ja puhui hyvin suomea. Afkanistanilainen ei puhunut mitään. Hän oli koko ajan hiljaa. Keskustelu jatkui siitä, mihin se saunassa päättyi. Kuumavesialtaalle olivat tulleet myös ne kaksi venäläistä nuorta, jotka odottivat vuoroaan päästäkseen keskustelemaan kanssani. Siihen tulikin mahdollisuus, koska tummat miehet lähtivät saunaan. Nyt venäläiset nuoret piirittivät minut ja sanoivat, että he haluavat keskustella kanssani. Heillä oli suuri tarve saada puhua suomea. Nikitalla oli neljäntuhannen sanan sanavarasto suomalaisia sanoja ja hän puhui sujuvasti suomea, hyvin eloisasti. Hänen puheensa aksentti oli täysin suomalainen. Artemis puhui myös suomea ihan hyvin. Ymmärsin heitä molempia. Keskustelu oli avointa, kiinnostavaa ja lämminhenkistä. 19-vuotias Nikita oli jo työelämässä ja 24-vuotias Artemis oli ammattikoulussa, koneistajalinjalla. Vaihdoimme puhelinnumerot ja fb-kaveruudet. Kutsuin heitä tulemaan kirkkoon seuraavana päivänä, joka oli sapatti. Kajaanin Adventtikirkossa oli jumalanpalvelus ja Herran pyhä ehtoollinen klo 11. Artemis tuli ja kuunteli sanaa tarkalla korvalla. Hän osallistui myös ennen ehtoollista suoritettavaan jalkainpesuun. Sain pestä hänen jalkansa ja hän pesi minun jalkani. Rukoilimme toistemme puolesta. Artemis sanoi, että hänellä on nyt hyvä olo sydämessä. Venäläiset nuoret miehet olivat tulleet Suomeen Petroskoista. Sain kuulla, että Artemiksen sisko kuului Petroskoin adventtiseurakuntaan. Hänellä oli myös Puolassa asuvia adventistiystäviä, jotka olivat muuttaneet sinne Petroskoista. Hän näytti videon Petroskoin adventtiseurakunnasta. Olipa siellä paljon nuoria laulajia. Artemis kysyikin minulta, että onko Kajaanin seurakunnassa nuoria. Jouduin surukseni toteamaan, ettei ole. Tämä on pieni seurakunta vanhempaa väkeä, sanoin hänelle ja jatkoin, että sinä voisit ruveta kutsumaan tänne nuoria. Hän lupasi tehdä näin. Nikita ja Artemis haluavat tulla käymään Kuusamossa ensi kesänä. Artemis kysyi minulta kesätöitä, mutta minulla ei ole vara palkata ketään varojen puutteessa. Ottaisin kyllä hänet hyvin mielelläni töihin kesä-heinäkuuksi. Minulla olisi kyllä paljon töitä kasvimaalla ja kirppiksillä, mutta vain vapaaehtoistyöhön voisin ottaa. Ruokailun ja majoituksen voisin kyllä järjestää, mutta rahapalkkaa en pystyisi maksamaan. Jos saisin jostakin n. 3000 €, niin palkkaisin hänet heti kesätöihin Kuusamon ETRA ry:lle. Ystävyys on jatkunut. Lähetin heille paketin, jossa oli suomenkieliset Raamatut, pienet lähetysradiot ja pikeepaidat. Tänään he ovat avanneet paketin. En ole vielä saanut heidän palautettaan. Olipa tämä Kajaanin matka kiinnostava ja antoisa. Herra johti tapahtumia ihmeellisellä tavalla tarkan aikataulun mukaan. Kiitos hänelle! Tämä opetti jälleen sen, että pitää avata suu ja kommunikoida ihmisten kanssa rohkeasti ja kylvää kaikkien vetten varsille. Emme koskaan tiedä mikä sanan siemen osuu otolliseen sydämeen. Sunnuntaina 30.3. lähdimme Kajaanista ja poikkesimme Ämmänsaaren palvelutalossa tervehtimässä 99-vuotiasta Irja-sisarta ja annoimme hänelle Herran pyhän ehtoollisen. Irja on virkeä ja teräväjärkinen vanhus. Aina niin iloinen ja hyväntuulinen. Irjan luota menimme Näljänkään ja veimme Leenalle ja Pekalle Herran pyhän ehtoollisen myös. He ovat Irjasta nuorempia. Leenan ja Pekan olohuoneessa on suuri siperian susi täytettynä. Tämä susi raateli 40 Leenan lammasta aikoinaan. Leena ja Pekka kertoivat, että heidän kotinsa lähellä on entinen ev-lut. kirkon kyläkirkko. Nyt tämä on kylätoimikunnan talona. Minulle tuli ajatus järjestää tässä tilassa hengellinen kokous koko kylän väelle ensi kesänä. Olisi hienoa palauttaa tila evankeliumin saarnaamiseen. Puhuin tästä asiasta Kuusamossa ja innostusta riitti. Kirkkoja ei pitäisi lopettaa vaan niitä pitäisi rakentaa lisää.

KUOLLEITA

26.1.2025 iltapäivällä Raimo-veljeni sai aivoverenvuodon. 10.2.2025 Raimo-veljeni nukkui pois. 7.3.2025 Raimo-veljeni hautajaiset Ylöjärven kirkossa klo 14.00. 22.2.2025 Setäni Arvo Hautala kuoli keuhkoahtaumaan 86-vuotiaana Karvialla. 8.3.2025 Setäni Arvo Hautalan hautajaiset Karvian kirkossa klo 10.00.

Herrassa on pelastus!

Monet Daavidin kokemuksista esikuvaavat Jeesuksen kokemuksia. Psalmissa 3 kuvataan sellaisia kokemuksia. Daavid saa kokea hylkäämisestä johtuvan ahdistuksen kuten Jeesuskin, jäädessään yksin vihollisten käsiin. Daavid joutui pakenemaan oman poikansa Absalomin vallankaappauksen vuoksi. 2. Sam. 15-luvussa kerrotaan Absalomin salaliitosta isäänsä vastaan. "Salaliitosta tuli vahva, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle" (2. Sam. 15:12). "Herra, kuinka paljon minulla onkaan ahdistajia! Monet nousevat minua vastaan. Monet sanovat minusta: "Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa" (Ps. 3:2,3). Vihollisten paljouden tähden ahdistus syvenee syvenemistään. Inhimillisesti katsoen ahdistetulla ei näytä olevan mitään toivoa pelastuksesta. Daavidin lankeemukset ja hänen syntinsä lisäävät hänen tuskaansa. Vihollinen pääsee niskan päälle. Alennustilaan joutunut Daavid ei voi puolustaa itseään millään tavoin. Ainoa vaihtoehto pelastumiselle näyttää olevan pakeneminen vihollisjoukkoja. Daavidin sotataidoista ja suojavarustuksista ei ole nyt apua. Niihin ei voi turvata. "Mutta sinä, Herra, olet minun suojakilpeni. Sinä olet kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn" (Ps.3:4). Viholliset ovat nostaneet sotahuudon Daavidia vastaan. Raskainta siinä on se, että Daavidin oma rakas Absalom-poika on kapinan johtaja. Ihmiselämässä raskainta kestettävää on läheisten vaino. "Ääneen minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan" (Ps. 3:5). Tämä huuto oli myös Jeesuksen huulilla Getsemanessa, kun koko maailman synnit painoivat raskaina hänen päällään ja "pahain parvi saartoi hänet". Jumala kuulee aina ahdistetun rukouksen ja siinä on meidän turvamme. Uskova ei huuda turhaan. Hän saa vastauksen Jumalan pyhältä vuorelta. Pelastusvarmuus Kristukessa karkoittaa pelon ja tuo rauhan ja levon sielulle. "Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra tukee minua. En pelkää kymmentuhantista kansanjoukkoa, joka asettuu minua piirittämään" (Ps. 3:6,7). "Nouse, Herra! Pelasta minut, Jumalani! Sinä lyöt kaikkia vihollisiani poskelle, sinä murskaat jumalattomien hampaat. Herrassa on pelastus. Sinun siunauksesi on kansasi yllä" (Ps. 3:8,9). Jumalattomien hampaiden murskaaminen tekee vihollisista hampaattomia. Ne eivät voi raadella Jumalaan uskovia eikä tuhota heitä. On turvallista ja rohkaisevaa tietää, että Herrassa on pelastus, kun huudamme hänen puoleensa. "Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua" (Ps. 50:15). Näin kävi Daavidille ja Jeesukselle! Näin on käynyt kaikille Jumalan omille, kun he ovat turvautuneet Herraan! Näin käy myös meille ja tuleville sukupolville maailman loppuun asti, sillä Herrassa on pelastus!

Voideltu tarkoittaa Kristusta!

Ensimmäinen ja toinen psalmi ovat kuin esipuhe koko psalmien kirjaan. Ensimmäisessä kuvataan kahdenlaisia ihmisiä ja toisessa psalmissa kuvataan Herraa ja hänen Voideltuaan, Jeesusta Kristusta. Kansakuntien johtajat ja heidän kannattajansa ovat kautta historian aina syntiinlakeemuksesta asti nousseet raivoisaan vastarintaan Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan. Tästä vastarinnasta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Kukaan ei voita maailmankaikkeuden hyvää ja rakastavaa johtajaa, jonka hallituksen kaksi vahvaa kivijalkaa ovat armo ja totuus. Luominen ja Lunastaminen ovat täydellisiä Jumalan tekoja. Niissä tulee esille Jumalan luonne, joka on täydellinen rakkaudessa, viisaudessa, armossa ja totuudessa. Voi, miten ihanaa on elää Jumalan valtakunnassa tässä ajassa ja kerran kirkkaudessa.

Lavea ja kaita tie

Lavealla tiellä kulkevat ovat kuunnelleet jumalattomien neuvoja, jotka ovat peräisin paholaiselta. Kaidalla tiellä kulkevat ovat mieltyneet Herran opetukseen ja tutkivat näitä opetuksia päivin ja öin. Kuuliaisuuden hedelmä on Hengen hedelmä. Tämä hedelmä kypsyy lisäääntyvän Jumalan tuntemisen myötä. Elävä kristitty on kuin hedelmällinen ja lakastumaton puu. Hedelmien lisäksi puun lehdetkin ovat raikkaita ja virkistäviä. Jumalattomia kuvataan psalmissa yksi akanoiksi, joita tuuli lennättää sinne tänne. Niistä ei ole mitään hyötyä. Jumalaton on kuin kuiva puu, jonka juurella on kirves odottamassa sen kaatamista. Kuivan puun polttaminen kuvaa sille langetettua tuomiota. Lavean tien kulkijat päätyvät tuhoon. Heidät polttaa se päivä, joka on tulossa. Tästä tulesta ei selviä elossa kukaan, joka sinne joutuu. Kaidalla tiellä kulkevat saavat tukea Jumalan seurakunnassa Jeesukselta, jolla on iankaikkisen elämän sanoja. Heidät johdatetaan vihreille niityille ja virkistävien vesien äärelle. Puutarhaan, jossa on lepo ja rauha ja ehtymätön ilo. Tänään meillä on mahdollisuus valita Jeesus, joka on tie, totuus ja elämä.

JOOSEFIN SEITSEMÄN PUKUA

JOOSEFIN SEITSEMÄN PUKUA Joosefin elämä oli hyvin poikkeuksellinen. Tutustumme lähemmin hänen tarinaansa. Joosefin elämäkerta löytyy 1. Moos. 30-50. Hänen elämänsä esikuvaa Jeesuksen elämää. Tänään kiinnitämme huomiota Joosefin vaatteisiin liittyviin esikuviin ja niistä saamiimme opetuksiin. Raakel, joka oli Jaakobin ensirakkaus, oli hedelmätön eikä saanut lasta. Kului kauan aikaa, kunnes ”Jumala muisti myös Raakelia. ”Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa, ja hän tuli raskaaksi. Raakel synnytti pojan ja sanoi: ”Jumala on ottanut pois häpeäni.” Hän antoi pojalle nimen Joosef ja sanoi: ”Herra antakoon minulle vielä toisen pojan.” Nimi Joosef tarkoittaa ”hän lisää”, ”antaa lisää”. (1. Moos. 30:22-24). Kun Joosef oli syntynyt, Jaakob sanoi Laabanille: ”Päästä minut lähtemään. Minä tahdon mennä kotiini ja omaan maahani.” (1. Moos. 30:25). Monien vaiheiden kautta Jaakob saapui lopulta omaan maahansa. Matkalla tapahtui paljon asioita. Raakel synnytti Benjaminin. Synnytys oli vaikea ja Raakel kuoli synnytykseen. Eesaun kohtaaminen oli kova paikka. Se johti Jaakobin kovaan painiin itsensä, veljensä ja Jumalan kanssa. Voitettuaan Jaakob sai uuden nimen, Israel, joka tarkoittaa: ”Jumala taistelee” tai ”Jumala pääsee voitolle”. Nyt alkoi Israelilla uusi elämän vaihe. Perheeseen oli syntynyt 13 lasta. Poikia 12 ja yksi tytär neljästä eri naisesta, Leeasta, Raakelista, Raakelin orjattaresta Bilhasta jaLeean orjattaresta Silpasta. Rakkain lapsista oli Joosef ja toiseksi rakkain Benjamin, jotka olivat syntyneet Raakelista. Raamatussa kerrotaan: ”Israel rakasti Joosefia enemmän kuin ketään muuta poikaansa, koska Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Siksi hän teetti Joosefille värikkään raidallisen ihokkaan. Kun Joosefin veljet huomasivat, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin ketään muuta veljestä, he alkoivat vihata Joosefia eivätkä voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.” (1. Moos. 37:3-4).” 1. Joosefin ensimmäinen merkittävä puku oli värikäs raidallinen ihokas. Se oli isän rakkauden lahja pojalleen. Ruhtinaan asu. Tässä puvussa Joosef erottui veljiensä yläpuolelle heidän ruhtinaakseen. Tämä puku herätti Joosefin veljien sydämessä kateutta ja katkeraa vihaa. Kateus, katkeruus, viha ja kosto seuraavat toinen toisiaan ja johtavat kuolemaan, jos näille tunteille annetaan valta. Joosef joutui paljon kärsimään tämän puvun tähden. Tämä puku oli profeetallinen puku. Joosef näki kaksi profeetallista unta tämän puvun alla. ”Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen.: ”Kuulkaapa, millaista unta minä näin! Me olimme sitomassa lyhteitä pellolla, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat minun lyhteeni ympärille ja kumartuivat maahan sen edessä.” Silloin hänen veljensä vastasivat hänelle: ”Sinustako tulisi meidän kuninkaamme? Sinäkö muka hallitsisit meitä? Ja he vihasivat häntä, entistäkin enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.” (1. Moos. 37:5-8). ”Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi sen veljilleen. Hän sanoi: ” Olen nähnyt toisenkin unen siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat maahan minun edessäni. Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä sanoen: ”Minkä unen sinä oletkaan nähnyt! Olisiko minun ja äitisi sekä veljiesi todella tultava kumartamaan sinua?” Joosefin veljet kadehtivat häntä, mutta hänen isänsä piti asian mielessään. (1. Moos. 37:9-11.) ”Kerran, kun veljet olivat menneet paimentamaan isänsä laumaa Sikemiin, Israel sanoi Joosefille: ”Eivätkö veljesi olekin paimenessa Sikemissä? Mene, minä lähetän sinut heidän luokseen.” Joosef vastasi: ”Olen valmis”. Israel sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja lauma voivat, ja tuo minulle sana”. Näin hän lähetti Joosefin matkaan Hebronin laaksosta. Joosef saapui Sikemiin ja oli harhailemassa kedolla, kun eräs mies tuli häntä vastaan ja kysyi häneltä: ”Mitä etsit?” Hän vastasi: ”Minä etsin veljiäni. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa? ” Mies vastasi: ”He ovat lähteneet täältä. Minä kuulin heidän sanovan: ´Mennään Dootaniin´.” Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dootanista. He näkivät hänet jo kaukaa ja alkoivat suunnitella hänen tappamistaan jo ennen kuin oli tullut heidän lähelleen. He sanoivat toisilleen: ”Katsokaa, tuolla se unennäkijä tulee! Nyt mennään ja tapetaan hänet ja heitetään hänet johonkin kaivoon. Sanotaan sitten, että villipeto on syönyt hänet. Sittenpä nähdään, mitä hänen unistaan tulee.” (1. Moos. 37:12-20). Joosefia ei tapettu, mutta kaivoon hänet heitettiin ja sitten Juudan ehdotuksesta myytiin 20 hopeasekelistä midianilaisille kauppiaille, jotka veivät hänet Egyptiin. Isä ei saanut kuulla toivomaansa sanaa Joosefin huulilta, vaan näki hänen verisen ihokkaansa ja valheen siitä, että villipeto on hänet raadellut. Suru laskeutui Israelin sydämeen pitkäksi aikaa. Hän sanoi: ”Poika on poissa! Voi minua, mihin minä nyt joudun?” Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa kauan. Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä tulivat lohduttamaan häntä, mutta hän kieltäytyi ottamasta lohdutusta vastaan ja sanoi: ”Totisesti minä menen surren tuonelaan poikani luo” Ja isä itki poikaansa.” (1. Moos. 37:30-35). Joosef joutui luopumaan värikkäästä raidallisesta puvustaan, joka oli nyt veren tahraama. Tämä puku oli tehnyt tehtävänsä. 17-vuotiaan Joosefin elämässä alkoi uusi vaihe. Joosef oli kuin palmupuu, joka karistaa turhat oksat, jotka ovat tehneet tehtävänsä. Joosef ei jäänyt kiinni menneeseen, vaan katsoi eteenpäin ja päätti lujasti seurata isänsä Jumalaa. Tähän tilanteeseen sopii hyvin Paavalin sana: ”Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää saadakseni voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on minut kutsunut taivaallisella kutsulla Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:13,14). 2. Hänet puettiin nyt pakolaisen pukuun. Tässä puvussa Joosef päätti olla uskollinen Jumalalle ja tehdä sitä mikä on oikein Herran silmissä. Joosef kantoi tätä pukua Egyptiin saakka. ”Joosef vietiin Egyptiin ja Egyptiläinen mies Potifar, faraon hoviherra ja henkivartioiden päällikkö, osti hänet ismaililaisilta, jotka olivat tuoneet hänet sinne.” (1. Moos. 39:1). Raamatussa ei mainita kuinka paljon Potifar maksoi Joosefista, varmaan aika paljon, koska Potifar oli rikas mies ja Joosef oli komea nuori mies, joka näytti hyvävoimaiselta, ystävälliseltä ja ahkeralta työmieheltä. Ismaililaiset saivat nyt takaisin maksamansa 20 hopeasekeliä. Ehkä Potifar maksoi Joosefista saman hinnan mitä Jeesuksesta maksettiin eli 30 hopearahaa. Joosef joutui ihmiskaupan kohteeksi. Joosef pääsi rikkaan ja vaikutusvaltaisen talon palvelijaksi. Pakolaisen puku riisuttiin ja hänet puettiin siistiin palvelijan pukuun, ja hän sai myös kauniin viitan. (Tämä oli Joosefin 3. merkittävä puku). Viitta saattoi olla Potifarin lahja ja tunnustus siitä, kuinka hyvin Joosef hoiti tehtävänsä. Ehkä se annettiin koeajan jälkeen, kun kaikki oli mennyt hyvin. ”Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa. Hän oli egyptiläisen isäntänsä talossa, ja isäntä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra saattoi kaiken, mitä hän teki, menestymään hänen käsissään. Näin Joosef saavutti isäntänsä suosion. Joosef palveli Potifaria, ja Potifar määräsi hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaiken, mitä omisti. Siitä lähtien, kun Potifar oli uskonut Joosefin hoitoon taloutensa ja kaiken, mitä omisti, Herra siunasi egyptiläisen taloutta Joosefin tähden. Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja pellolla. Näin hän jätti Joosefin haltuun kaiken, mitä omisti, eikä huolehtinut mistään, mitä hänellä oli, paitsi ruuasta, jota söi.” (1. Moos. 39:2-6). ”Joosef oli komeavartaloinen ja miellyttävän näköinen. Jonkin ajan kuluttua hänen isäntänsä vaimo iski silmänsä häneen. Nainen sanoi: ”Makaa minun kanssani” Joosef kuitenkin kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: ”Ymmärräthän, minun vuokseni isäntäni ei huolehdi mistään, mitä talossa tapahtuu, vaan on uskonut minun haltuuni kaiken, mitä hänellä on. Tässä talossa hänelläkään ei ole enempää valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä tämän suuren pahanteon ja siten tehdä syntiä Jumalaa vastaan?” Vaikka nainen joka päivä puhui tällaista Joosefille, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan. Eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä talossa, nainen otti kiinni Joosefin viitasta ja sanoi: ”Makaa minun kanssani.” Mutta Joosef jätti viittansa hänen käsiinsä, pakeni ja lähti ulos.” (1. Moos. 39:6-12). Palvelijan viitan alla Joosef joutui kiusaukseen, mutta hän pakeni kiusausta ja voitti sen. ”Autuas se mies, joka kestää koetuksen. Kun hänet on koeteltu, hän on saava elämän kruunun. Herra on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.” (Jaak. 1:12). ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1. Kor. 10:13). ”Älä pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Paholainen on heittävä muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun”. (Ilm. 2:10) Joosef luopui viitastaan uskollisuuden tähden. Joosef pakeni ulos talosta. Hän jätti taakseen viitan, eikä palannut takaisin hakemaan sitä. Hän oli valmis luopumaan viitastaan ja menemään mieluummin vankilaan kuin tekemään syntiä Herraa vastaan. Kiusauksen voittamisessa Joosef oli esikuva Jeesuksesta, joka voitti kaikki paholaisen kiusaukset. Siinä missä Daavid lankesi, siinä Joosef voitti. 3. Nyt Joosef puettiin vangin pukuun. Tämä oli Joosefin 4. puku. ”Herra oli kuitenkin Joosefin kanssa, osoitti hänelle laupeutta ja antoi hänen päästä vankilan päällikön suosioon. Vankilan päällikkö uskoi Joosefin vastuulle kaikki vankilassa olevat vangit. Kaikki, mitä siellä tehtiin, tapahtui Joosefin toimesta. Vankilan päällikkö ei valvonut mitään, mikä oli Joosefin vastuulla, sillä Herra oli Joosefin kanssa ja saattoi menestymään kaiken, mitä Joosef teki.” (1. Moos. 39:21-23). Potifarin ylellisestä kodista muuttaminen vankilaan oli suuri muutos Joosefin elämässä. Aivan kuin Joosef vaihtoi vain työpaikkaa. Vankilasta tuli Joosefin toinen työpaikka Egyptissä. Ei niin hieno kuin Potifarin talo oli ollut, mutta vastuu ja menestys pysyivät samana. Kaikki menestyi hyvin, koska Herra oli hänen kanssaan. Aivan samalla tavalla kuin Potifarin talossakin. Vangin puvun alta löytyi puhdas sydän ja hyvä omatunto. Vangin puvussa Joosef huolehti muista vangeista. Pian vankilassa alkoi tapahtua kummia asioita. Vankilaan tuli kaksi uutta vankia Faaraon talosta. Henkivartijoiden päällikkö määräsi Joosefin huolehtimaan heistä, ja tämä palveli heitä. He olivat olleet jonkin aikaa vankilassa, kun he molemmat, Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri, näkivät unta samana yönä. Kumpikin näki oman unensa, jolla oli oma merkityksensä. Joosef osasi tulkita vankien ilmeistä, mitä heille kuului. Unet olivat vakavoittaneet heidät ja Joosef sai tilaisuuden selvittää heidän unensa. Leipurin uni paljasti hänet syylliseksi ja juomanlaskijan uni ennusti vapautta ja syyttömyyttä. Näin sitten kävikin. Leipuri hirtettiin ja juomanlaskija korotettiin. Joosef pyysi juomanlaskijaa muistamaan hänet ja toimittamaan hänet pois vankilasta. Joosefkin oli nähnyt nuoruudessaan merkittävät unet, mutta niiden toteutumisesta ei näkynyt mitään merkkejä. Silti Joosef oli kärsivällinen ja säilytti uskonsa Jumalan johdatukseen, eikä katkeroitunut, eikä syyttänyt ketään. Syyttömästi vangittu voi nousta kapinaan ja karata vankilasta, mutta Joosef ei tehnyt näin vaan odotti Jumalan aikaa toivoen pääsevänsä joskus vapaaksi. Kului kaksi vuotta, kunnes Jooset kutsuttiin Faaraon luokse selittämään Faaraon näkemät merkittävät unet, joissa ennustettiin Egyptin tulevaisuutta. Nyt Joosef pestiin ja parturoitiin ja vaatteet vaihdettiin. Vangin puku riisuttiin ja Joosef puettiin edustajan pukuun. Tässä puvussa Joosef seisoo Egyptin kuninkaan, Faraon edessä ja edustaa Jumalan sanansaattajaa, profeettaa, joka välittää Jumalan sanan Egyptin maailmanvallan päämiehelle. 7 lihavien ja laihojen lehmien ja 7 lihavien tähkien ja kuivettuneiden tähkien avulla Jumala ilmoitti Faaraolle, että tulee 7 hedelmällistä vuotta ja 7 katovuotta, jonka seurauksena tulee nälänhätä. Joosefin viisaan unien selityksen ja hyvien neuvojen ansiosta Faarao asetti Joosefin Egyptin maan pääministerin virkaan. Tässä tehtävässä Joosef pysyy uskollisena Jumalalle, kuten kaikissa muissakin tehtävissä, missä hän on toiminut. Joosefin kautta tulee siunaus koko maailmalle. Joosefin kautta ruokitaan koko maailma runsaalla viljalla. Näin Joosefista tulee Jeesuksen esikuva, joka ruokkii koko maailman elämän leivällä. ”Faarao sanoi Joosefille: ”Minä asetan sinut hallitsemaan koko Egyptin maata”. Sitten Faarao otti sormuksen kädestään, pani sen Joosefin sormeen, puetti hänet hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultaketjut hänen kaulaansa”. (1 Moos. 41:41-42). Joosef puetaan nyt hallisijan pukuun. (Tämä oli Joosefin 6. puku). Tässä puvussa hän kohtaa myös isänsä ja veljensä ja yhdistää Israelin rakkauden sitein toinen toisiinsa ja Jumalaan. Tässä puvussa hän vakuuttaa anteeksiantoa häntä vastaan rikkoneille, ja ilmaisee itsensä veljilleen ja isälleen, että hän, jonka sanottiin olevan kuollut, elää ja hallitsee koko maailmaa. Esikuva Jeesuksesta jälleen! 7. eli viimeinen puku, johon Joosef puetaan, on täydellinen puku, valopuku, johon Jumala pukee hänet ylösnousemuksen päivänä. Tässä puvussa saamme nähdä hänet, jos olemme uskollisia Herralle, ja elää hänen kanssaan ja Jeesuksen kanssa, kun mekin saamme tuon ihanan valopuvun Jeesuksen ansioiden tähden. Aamen.