Muutaman tunnin päästä olikin jo leirin kymmenes päivä koittanut. Kaikilla oli kotiinlähtö mielessä. Tavarat oli pakattava, leiri purettava ja paikat siivottava ennen lähtöä. Vaikka nuoria muistuttaisi kuinka paljon tahansa siitä, että he huolehtisivat tavaroistaan niin, ettei heiltä jäisi mitään kamppeita pois matkasta, niin aina kuitenkin joltakin jää jotakin. Näin kävi tälläkin kerralla. Tämä on kuulemma merkki siitä, ettei talosta lähdetä viimeistä kertaa!
Kun linja-auto ajoi pihaan, se oli varma merkki siitä, että kymmenen päivää leirielämää oli jälleen takanapäin.
Haikein mielin sanoimme jäähyväisiä ja siunasimme toisiamme kotimatkalle. Linja-auto lähti kirkollemme ja minä ajoin omalla autollani perässä peräkärry täynnä tavaraa. Ajakan ja Juumantien risteykseen oli kuitenkin vielä pysähdyttävä ja poimittava viimeinenkin eräripari-viitta tien sivusta.
Leirin jälkeen meni vielä viikko leirin loppujärjestelyihin.
Katariinan kanssa teimme suuren urakan tavaroiden paikoilleen laittamisen ja lainattujen tavaroiden palauttamisen merkeissä.
Blogiltani voittekin sitten lukea mitä sen jälkeen on tapahtunut.
Kesälomani piti alkaa 2.8., mutta sairastuin angiinaan. Jouduin viikoksi "pakkolepoon".
Vuoden 2009 leirin jälkeen sairastuin korvatulehdukseen ja jouduin koko kesälomani ajan käymään terveyskeskuksessa korvahuuhtelussa. Stressin laukeaminen on ilmeisesti sairastumisen syynä, sanovat asiantuntijat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti