Anne kantoi ullakolta kaikki matot pesuun, koska pesu sujuu liotussysteemillä kuin leikkiä vain. Puhtaaksi tulivat äidin tekemät räsymatotkin. Niissä on kauniita raitoja ja ne ovat nyt kirkkaita. Ne ovat kuin juuri kangaspuista otetut. Mietin mielessäni, että onkohan noissa kudelmissa minunkin pieneksi jääneitä vaatteita. Tuli mieleeni kaunis laulu vanhasta räsymatosta. Jos kuteet osaisivat puhua, niillä olisi kerrottavana monta mielenkiintoista tarinaa, eletystä elämästä.
Tämä päivä on mennyt matonpesussa ja maalatessa, kuten eilinenkin päivä. Aamusta varhain laitoin maalauskamppeet päälle ja suuntasin askeleeni naapurin taloa kohti. Ensimmäinen haaste oli saada raskaat, puusta tehdyt, telineet Terhon ja Sinin talon julkisivun päätyyn. Rukoilin kantoapua. Erkki ja Teemu ajoivat pihaan. Pyysin heiltä apua, ja niin tellingit siirtyivät oikealle paikalleen, sitten vain pensseli heilumaan. Sain maalattua julkisivun päätykolmion ja noin puolet räystäslaudoista. Kylläpä kävi niskoihin ja olkapäähän. Lopetin maalaamisen juuri sopivasti ennen sadetta. Kun olin lopettanut työt tältä päivältä, noin viiden maissa, naapuriin alkoi virrata vieraita Sinin järjestämille Tupperware-kutsuille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti