Parantava kosketus saa ihmeitä aikaan!

"Silloin eräs nainen, joka oli sairastanut verenvuotoa kaksitoista vuotta, lähestyi Jeesusta takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua." (Matt. 9:20.)

Vakava sairaus tekee ihmisestä usein pelokkaan ja syrjäänvetäytyvän. Tarttuvia tauteja sairastavat eristetään muista ihmisistä. Sairaan ihmisen omanarvontunto laskee pohjalukemiin. Kahdentoista vuoden sairaus on pitkä aika. Tämä nainen ei ollut saanut apua lääkäreiltä. Naisen käyttäytyminen tuo mieleen potilaan, joka on laittomasti karkuteillä. Nainen toimi niin, ettei hänen henkilöllisyytensä paljastuisi. Hän pelkäsi paljastumista. Jeesuksen silmien eteen tuleminen olisi liian paljastavaa. Takaapäin lähestyminen tuntui turvalliselta. Viitan tupsuun koskettaminen ei paljastaisi häntä. Hän voisi pysyä tuntemattomana. Jeesukseen itseensä koskettaminen olisi liian paljastavaa. Naisen teko, Jeesuksen viitan tupsuun koskettaminen, oli uskon teko. Hän uskoi parantuvansa, jos pääsisi  kosketusetäisyydelle Jeesuksen luo. Usko ei jää koskaan yksin. Se tuo aina  mukanaan hedelmän. Tässä tapauksessa parantumisen.

"Tyttäreni, ole rohkealla mielellä, uskosi on parantanut sinut." Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi." (Matt. 9:22.)

Nyt naisen ei tarvinnut tuntea pelkoa, häpeää, eikä alemmuutta muiden ihmisten parissa. Hän sai elää täyttä elämää, uskon elämää. Usko Jeesukseen muuttaa ihmisen ja hänen elämänsä siihen tarkoitukseen, johon hänet on luotu. Parantava kosketus saa ihmeitä aikaan!