"Tulkaa minun tyköni"! Tämä päivän teema kutsui meitä Jeesuksen luo viettämään juhlaa hänen kanssaan. Joka aamu, päivä, ilta ja yö Herra oli ravinnut meitä armollaan. Tänään saimme kokea sen aivan erityisellä tavalla. Hengellisen ja ajallisen ravinnon runsaus, vihreät niityt ja virvoittavat vedet johtivat ajatukset luonnostaan psalmin 23 sanoman äärelle. Ohjelmassa kehotettiin lukemaan psalmi 23 ennen jumalanpalvelusta. Hyvä Paimen avasi meille portit ja saimme käydä Hänen kanssaan jumalanpalvelukseen, katetun pöydän ääreen.
Anni ja Janica johtivat jumalanpalveluksen ja Asser piti alkurukouksen. Nuoret olivat valinneet laulut ja suunnitelleet ohjelman kulun. Timo piti lähetyskertomuksen. Hän oli koonnut raikkaan kuvasarjan viikon tapahtumista ja niiden katseleminen kauniiden laulujen kera toivat mieleen viikon kohokohdat. Näimme kuvista Jumalan siunauksen ja varjeluksen. Hymyilevät kasvot kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa, että Jumala on rakkaus.
Tilaisuuteen oli saapunut meidän lisäksemme vain viisi vierasta Kuusamon seurakunnasta. Olimme varautuneet useampaan vieraaseen. Kaikilla oli varmaan omat kesäkiireensä, menonsa, tulonsa ja vieraansa, niin ettei päässyt tulemaan. Ehkä myös arkuus ja ennakkoluulot estivät liikkeellelähdön.
Raamatuntutkistelun aihe koski jumalanpalvelusta. Tutustuimme lähemmin Häneen jota palvelemme ja palvomme. Pienet ryhmät antoivat nuorille paremman mahdollisuuden avata suunsa heitä askarruttaviin kysymyksiin. Viidessä ryhmässä tutkittiin opettajan johdolla eri aiheita ja lopuksi aiheet tuotiin yhteen. Meidän mieleemme muodostuva kokonaiskuva Jumalasta avartui. Tämä rohkaisi meitä palvelemaan Herraa, kokosydämisesti.
Saarnatekstini oli kaksiosainen, toinen osa käsitteli leirin kokonaisteemaa ja toinen Herran pyhää ehtoollista. Ensimmäinen oli Joh. 7:37-46 ja toinen oli Fil. 2:1-11. Toivon, että luet nämä kohdat itse ja mietit niiden puhuttelevaa sanomaa. Kirjoita sitten kommenttiin sinua siunaavat ajatukset. Näin voimme rakentua yhdessä nettiseurakunnan kanssa.
Kiitos Herralle kaikesta siitä mitä koimme yhdessä ehtoollisjumalanpalveluksessa.
Juhlalounaan jälkeen valmistauduimme viettämään Julian ja Oonan kastejuhlaa. Kasterannassa oli kaunis koivuinen portti. Leirin tulipaikalla oli entuudestaan kaunis portti. Ohjaajat olivat kantaneet sen kasterantaan, koristelleet sen tuoreilla koivunoksilla ja kukilla. Laiturille oli levitetty n. viisi metriä pitkä säkkikankainen matto. Tämä matto oli ollut metsäkirkon alttarilla keskiviikkoiltana. Nyt tämän "alttarimaton" päällä seisoi kaksi kaunista nuorta neitosta valkoisissa kastepuvuissaan. Molemmilla oli punainen kaunis ruusu kädessään. Heidän kastajansa seisoi heidän vieressään. Yleisö seisoi rannalla odottavalla mielellä laulaen kauniita, kastetilaisuuteen sopivia lauluja. Kaksi talon emäntää oli myös katsomassa tätä herkkää hetkeä. Toinen heistä näki tällaisen toimituksen ensimmäistä kertaa elämässään ja totesi, ettei hän ollut koskaan elämässään nähnyt mitään näin kaunista, herkkää ja koskettavaa.
Uskontunnustuksen ja kastelupauksen jälkeen astuimme Jokijärven puhtaaseen ja lämpimään veteen. Julian toivomuksesta Oona kastettiin ensin ja sitten Julia. Tytöt olivat kuin sisaruksia. Molemmilla oli kuvankauniit kasvot, vaaleat hiukset, kirkkaat silmät ja hymyilevät suut. He näyttivät aivan enkeleiltä, pitkissä valkoisissa kastepuvuissaan.
Kasteen jälkeen nuorille annettiin kastetodistus, heille toivotettiin onnea ja siunausta. Oona herkistyi kokemastaan niin paljon, että kyyneleet valuivat hänen silmistään. Ne olivat onnen ja ilon kyyneleitä. Sitten leiriperhe järjestäytyi viralliseen leirikuvaan. Sapatti-iltapäivä olikin vapaata.
Päivällisen jälkeen jaoimme todistukset ja palkinnot. Kuusamon, Varkauden ja Heinolan liikkeet olivat lahjoittaneet hyviä palkintoja. Nuoret olivat niistä iloisia. Jokainen sai mieluisia palkintoja muistoksi tämän kesän leiriltä. Kiitän kaikkia palkintojen lahjoittajia sekä palkintojen kerääjiä. Emma-Katariina, Katja ja Raija olivat tehneet hyvää työtä. Saitte nuorten sydämet sykkimään ilosta ja kiitollisuudesta. Nuoret arvostivat lahjaanne tosi paljon ja kehuivat palkinoja arvokkaiksi. Kiitos kaikille hyvästä, yhteistyöstä! Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja antakoon palkintoja lahjoittaneiden liikeyritysten menestyä hyvin.
Leiritilan kota oli jo ennen leiriä irronnut maasta myrskyn tähden eikä sitä ehditty korjaamaan, joten illan "kota" -juhla pidettiinkin saunarannan terassilla. Eine oli paistanut suuren määrän lettuja, jotka maistuivat hyviltä hillon kera. Uiminen ja lämpimässä paljussa istuminen oli leirin kestosuosikkipaikka. Paljussa nuoret saivat olla lähellä toisiaan, jutella, nauraa ja iloita. Viimeinen ilta yhdessä oli jäähyväisten herkistämää aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti