Puutarhamme kukkaloisto on nyt parhaimmillaan. Jättiauringonkukkakin on avannut terälehtensä. Pilvisenä päivänä se valaisee kuin aurinko. Sillä on hyvin kuvaava nimi. Gladiolukset ovat kaikkein näyttävimmät kukat. Hehkuvan punaiset ja violetin väriset kukkatertut kohoavat korkealle. Ruusut ovat myös kukassa ja nuppuja on aika paljon, joten kukkia riittää pitkälle syksyyn.
Anne, Suvi ja Jessica lähtivät kauppaan ja minä jäin kotiin Vilman kanssa. Vilma nukkuu isossa sängyssä ja alkaa heräillä. Pitää ensin antaa tuttia suuhun ja hyssytellä. Taitaa olla kohta ruoka-aika, joten hyssyttely ja pelkkä tutti ei nyt auta. Soitin Suville, että tulisivat pian kaupasta. Kiertelin Vilma sylissäni ikkunasta ikkunaan ja näytin hänelle kukkia. Nurmella piipersi västäräkki, pyrstö vipattaen. Olen yrittänyt ystävystyä sen kanssa, tänä kesänä. Kerran västäräkki oli lentänyt verannalle eikä päässyt ulos, koska ovet olivat kiinni. Avasin liukuoven ja sen jälkeen vapaus oli västäräkille mieluinen asia. Myöhemmin näin saman västäräkin seisovan liukuoven edessä, ulkona. Se oli siinä kuin kotonaan, oven vartijana. Olen jutellut pikku ystävälle useamman kerran. Onkohan linnulla pesä jossakin tässä lähellä? Pesäpuuhat taitavat kuitenkin olla jo ohi, tältä kesältä.
Pärjäsimme Vilman kanssa oikein hyvin. Nyt reissulaiset ovatkin jo kotona ja Jessican vuoro on mennä päiväunille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti