Ristiltä loistavaa kirkkautta ei voi mikään koskaan sammuttaa!

Hautajaisten jälkeen kaipasin vähän liikuntaa. Lähdin kävelemään Kemin kaupungin katuja. Tapasin citymarketin pihassa mustan miehen, jota kutsuin illan kokoukseen. Hän kysyi minulta, että tunnenko hänen ystävänsä? Ymmärsin, että hänen ystävänsä on mukana seurakuntatyössä. En tuntenut. Sama mies tuli minua vastaan myöhemmin polkupyörällä. Hän hymyili ja tervehti minua kuin olisin ollut parempikin tuttu. Pienikin kontakti on tärkeä, koska silloin tunnemme, ettemme ole pelkkää ilmaa.
Muutaman metrin päässä Juha Väätäinen jakoi käyntikorttejaan suklaasydämen ja karamellin kera. Toivotimme puolin ja toisin Jumalan siunausta. Olimme molemmat kalastamassa: toinen ääniä tulevien vaalien johdosta ja toinen kuulijoita hengelliseen kokoukseen.

Iltakokous alkoi klo 19.00. Kemin Adventtikirkkoon, Meripuistokatu 15:een, saapui mukava määrä kuulijoita. Kutsumani musta mies ei ollut mukana, mutta kaksi mustaa sisarta oli saapunut paikalle. Kemin seurakunnan toimintaan osallistuu useita maahanmuuttajia.

Puhuin aiheesta: "Hetki on tullut". Tekstini oli: Joh. 12:20-43.
Puheeni käsitteli Jeesuksen kirkastamista hänen toimintansa alussa ja lopussa.
"Nyt minun sieluni on järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Mutta tätä vartenhan minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!" Silloin taivaasta kuului ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja vastedeskin kirkastan."

Isän nimi tuli kirkastetuksi Jeesuksen elämän jokaisessa hetkessä. Ihmisen Pojan korottaminen ristille kirkasti Isän nimen ikuisiksi ajoiksi. Ristiltä loistavaa kirkkautta ei voi mikään koskaan sammuttaa!