1.7.1999 on isäni poismenon päivä. Tänään siitä tulee kuluneeksi yksitoista vuotta.
Aika on mennyt nopeasti.
En nähnyt isääni koskaan uimassa. Kyllä hän varmaan osasi uida, koska veljeni kertoi, että isäni pelastui sodassa uimalla vihollisen piirityksestä. En muista mikä tämä tilanne oli.
Radiosta tuli muutama päivä sitten ohjelma, jossa kerrottiin, että suomalaisten miesten uimataito on heikentynyt ja hukkumiskuolemat ovat lisääntyneet. Tänä juhannuksena hukkui yli kaksikymmentä ihmistä. Tämä on suuri luku.
Jos tätä blogia lukee sellainen, joka menetti läheisensä hukkumisen kautta, niin otan osaa suureen suruusi. Saakoon sinua rohkaista seuraava sana, johon itse sain tarttua muutama päivä sitten, kun heräsin uuteen päivään, ja tuo lupaus antoi minulle voimaa.
"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan". (Jes. 59:1.)
Jumala ei ole kädetön eikä kuuro. Herralla on pitkät ja vahvat kädet, hänellä on hyvä kuulo ja kaikkinäkevät silmät.
Tähän meidän on hyvä turvautua kaikkina hetkinämme, erityisesti vaikeina aikoina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
TIe Kristuksen luo -kirjasta tehdyt vanhat kasetit ovat tulleet nyt surun keskellä rakkaaksi. Niitä olen yön hiljaisina tunteina kuunnellut ja niiden rauhalliseen ääneeen nukahtanut.
Terveisin Soili Nyrhinen
Kiitos Soili viestistäsi!
Sinulla on nyt suruaika. Miehesi kuolemasta on niin lyhyt aika.
Kirjoitit kauniisti hengellisestä kokemuksestasi. Olet saanut Herralta rohkaisua. Jeesuksen antama sielunhoito on parasta lääkettä murheelliselle mielelle.
Olen itsekin kuunnellut noita samoja kasetteja joista kerroit. Autoa ajaessani pitkillä matkoilla sanoma on tullut lähelle ja olen saanut voimaa ja rohkaisua.
Voin suositella näitä kasetteja ja tietenkin tuota pientä hyvää kirjaa, joka näille kasteille on luettu. Tästä kirjasta on tullut jälleen uusi kauniisti kuvitettu painos. Sitä saa Kirjatoimelta Tampereelta.
Hyvää kesää sinulle ja pojillesi!
Sain viestisi. Tulen käymään Rovaniemellä syyskuun lopulla, jos Herra suo. Ilmoitan tarkemman ajan myöhemmin.
Otan osaa kaikkien suruun jotka ovat joutuneet kokemaan läheisensä menetyksen hukkumistapauksen kautta.Mutta heillä jos he Jeesukseen uskoen hukkuivat pois on ylösnousemuksen toivo,herätä Herramme helmassa.
Mutta suurin suru on Jeesuksen ja Isän sydämellä jos meistä ihmisistä yksikin joutuu kokemaan lopullisen hukkumisen,jos emme tee parannusta niin kaikki me hukumme.Jeesuksen omat sanat.Nyt on keskiyön hetki ja Herramme Jeesus kehoittaa meitä parannuksen tekoon.Kääntymään pois maailmasta ja sen synnistä ja houkutuksista,etsimään Jumalan kasvoja koko sydämellä ja omistamaan elämämme Hänen käyttöönsä.Ei vanhassa hapatuksessa ja maailman rientoja seuraten vaan etsien Taivasten valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan ja rukoillen Hänen Voimaansa kestääksemme koettelemukset jotka käyvät yli koko maanpiirin,saadaksemme suojan.Ettemme joutuisi osalliseksi maailman syntiin vaan siitä erottautuisimme oikeaan aikaan, vielä kun on aikaa, ennenkuin pasuna soi.
Lohduttakoon Jumalan kirkkaus ja Jeesuksen ristintyö teidän kaikkien surevien sydämiänne ja iloitkoon Herramme ylösnousemuksen lupauksesta kaikki jotka Häntä rakastavat. Siunausta kaikille Jumalan rakkaille, Helena
On aina ilo löytää uusia kirjoituksia, joita on ilmestynyt vanhempiin teksteihin. Tämä kertoo siitä, että tekstejä luetaan myös taannehtivasti.
Ylösnousemustoivo on kantavana voimana menetyksen kokeneelle.
Paavali kehoittaa rohkaisemaan tällä toivolla kaikkia surevia, erityisesti niitä jotka uskovat tähän toivoon.
Lähetä kommentti