Vihkiminen meren rannalla oli herkkä ja kaunis hetki

Kirjoitin navigaattoriin osoitteeksi Peuhuntie 194, Oulunsalo ja lähdin ajamaan juhlapaikalle hyvissä ajoin. Kaikki oli nyt ok. Matkan aikana navigaattorin opas sanoi kaksi kertaa, että käänny takaisin, jos mahdollista, koska tein pari pientä ajovirhettä. Tie kapeni kapenemistaan. Minun piti ajaa autoni ohituspaikalla sivuun, että vastaantuleva auto pääsisi menemään ohitseni. Pian olin perillä.

Astuessani ulos autosta, ärhäkkäät hyttyset iskivät heti kimppuuni. Toivottavasti niitä ei ole meren rannalla, olivat ensimmäiset ajatukseni hyttysistä.
Kaunis, hyvin hoidettu, punainen, hirsistä tehty, kartano teki hyvän ensivaikutelman. Astuessani kartanon pääovesta sisään sain ystävällisen ja lämpimän vastaanoton.

Viimeiset valmistelut olivat käynnissä ja odottava jännitys oli käsin kosketeltavaa. Sain pienen esittelyn talosta, jonka jälkeen lähdin heti rannalle katsomaan vihkipaikkaa. Aurinko paistoi täydeltä terältään lämpimästi ja hyttysiä oli ilmassa melko paljon. Kaunis, lehtomaisen metsän halki johtava leveä polku, mutkitteli rannalle. Rannalla oli siisti ja melko iso saunarakennus, josta avautui sydäntä sykähdyttävä näkymä merelle. Meri oli tyyni ja se kimalteli kauniisti auringon paisteessa. Hiekkarannalla oli vihkipaikka, joka oli viimeistelyä vailla valmis. Sulhanen, bestman ja kameramies olivat rannalla työn touhussa. Esitin oman toivomukseni puhujapöydästä. Se oli hetkessä paikallaan. Jakkaran päälle nostettiin rannalla ollut kelopölkky ja valkoinen liina asetettiin sen päälle. Siinä se oli, juuri oikean korkuinen ja erittäin sopiva ja muuhun koristeluun sointuva. Vihkialttarilla oli neljä valkoista pylvästä, joiden päällä olivat muratit ja kaunis kukkakaari. Merikaisloista tehdyt matalat "aidat" yhdistivät pylväät toisiinsa ja muodostivat juhlallisen alttarin luonnon temppeliin. Merihenkinen ryijy oli asetettu sievästi aidatun alueen keskelle. Polvistuminen alttarilla oli otettu huomioon.

Nyt oli viimeisen hiljentymisen aika. Rukoilin useaan kertaan hääparin, häävieraiden ja tilaisuuden puolesta. Aika meni nopeasti. Ennen kolmea minä ja soittajat viuluineen ja selloineen astelimme juhlapaikalle.

Neljä nuorta naista asettelivat nuottitelineet ja nuotit paikoilleen ja virittivät soittimensa ja harjoittelivat viimeisen kerran ennen H-hetkeä.
Kun ensimmäisten vieraiden hameen helmat vilkahtelivat puiden lomasta, riensin paikalleni odottamaan vieraita ja hääparin tuloa.

Vieraat olivat nyt paikoillaan, samoin komea sulhanen, bestman sormusrasia taskussaan, ja kaaso kukkakimpun kera. Häämarssi soi ja hymyilevä isä saattaa sädehtivän kaunista tytärtään alttarille. Kauniilla morsiamella on yllään äidin valmistama upea valkoinen hääpuku. Ennen luovuttamistaan isä saa tyttärensä halauksen ja suukon poskelleen. Sulhanen kumartaa tulevaa appeaan kunnioittavasti. Isä on nyt luovuttanut tyttärensä ja pari astelee Jumalan kasvojen eteen solmimaan pyhän avioliiton. Rakkaus on lahja Jumalan. Tämän voimme kaikki nähdä hymyilevien nuorten onnellisilta kasvoilta.

Kaikki menee hyvin ja nuoret saavat toisensa. Ajatukseni menevät luomisen aamuun, jolloin avioliitto säädettiin Luojan toimesta.

Vihkiminen meren rannalla oli ainutlaatuinen, herkkä ja kaunis hetki. Saakoon tämä kokemus säilyä siunaavana muistona kaikkien Petran ja Juha-Matin häissä mukana olevien sydämissä.