Leivisköistä edelleen!

Nimi: Paavo - 08.09.2008 12:50
Leiviskät ja Pyhä Henki!
Leiviskävertauksen muille maille matkustanut mies kuvaa Kristusta. Hänen oli pian lähdettävä tästä maasta taivaaseen. Palvelijat kuvaavat Kristuksen seuraajia. Ennen taivaaseenastumistaan Kristus sanoi menevänsä valmistamaan omilleen sijaa. Jeesuksen omilla tulee siis olemaan oma paikkansa taivaassa. Meidän on tärkeä ymmärtää myös se, että meille kaikille on varattu oma paikkamme ja tehtävämme myös maan päällä, omana elinaikanamme. Jumala osoittaa tämän paikan meille, kun etsimme hänen tahtoaan koko sydämestämme.
Helluntaina Pyhän Hengen kasteen kautta uskottiin Jeesuksen seuraajille Jumalan aarreaitan suuret rikkaudet. Niitä ei annettu kätkettäväksi, vaan Jumalan asian edistämiseksi, sielujen pelastuksen tähden. Kaikki Jumalan rikkaudet ovat meitä varten Kristuksessa, mutta ne hyödyttävät vasta silloin, kun ne otetaan uskon kautta vastaan Pyhässä Hengessä. On huomattava myös se, että vaikka lahjoja olisi kuinka paljon tahansa, niiden avulla ei saavuteta syntisiä Kristukselle, ellei Pyhä Henki ole vaikuttamassa sekä palvelijan että palveltavan sydämessä. Kymmenen neitsyttä vertauksessa Jeesus korostaa Pyhän Hengen tärkeyttä. Tyhmien lamput sammuivat, koska astioissa ei ollut öljyä. Lamppu kuvaa tässä Raamattua ja astia ihmistä ja öljy Pyhää Henkeä. Pyhän Hengen lahja on lahjoista kallisarvoisin, sillä kaikki taivaan siunaukset tulevat osaksemme Pyhän Hengen kautta. Miksi? Koska Pyhän Hengen kautta saamme Kristuksen. Hänen ylösnousemusvoimansa, Hänen ansionsa, armonsa ja anteeksiantamuksensa ja Jumalan rakkauden. Iankaikkisen pelastuksen!

Nimi: Paavo - 05.09.2008 22:47
Missä puolustaja leiviskänsä haudanneelle?
Palvelija, joka hautasi leiviskänsä maahan joutui tuomiopäivänä kohtaamaan isäntänsä "yksin omassa voimassaan" ja syyttäjä seisoi hänen vierellään pannen sanat hänen suuhunsa. Jos hän olisi etsinyt puolustusasianajajan ennen tilinteon hetken koittamista, niin hän ei olisi löytänyt pätevää puolustajaa mistään muualta kuin siitä osoitteesta, josta leiviskä oli hänelle annettu. Kukaan ihminen ei selviä Jumalan edessä omassa voimassaan. Jos hän olisi tuntenut isäntänsä, niin hän olisi iloinnut siitä, että isäntä oli sekä tuomari että puolustusasianajaja ja ystävä. Eikö olekin valtava asia se, että meillä on vielä armon aikaa kaivaa leiviskämme kätköpaikastamme esiin ja aloittaa heti asiointi Jumalan kunniaksi palvellen toisiamme rakkaudessa. Voi olla myös niin, että viiden ja kahden leiviskän saaneet ovat haudanneet leiviskänsä maahan ja yhden leiviskän saanut haluaa toimia Herran tahdon mukaan ja saa lopulta siunatun kutsun tulla Herran ilojuhlaan!