torstai 8. joulukuuta 2011

Herra auta! Herra pelasta!

Hain tänään Mikaelin hoidosta. Sillä välin kun Terho hoiteli asioitaan, niin me menimme Mikaelin kanssa jääkentälle lämimään kiekkoa. Tunti vierähti nopeasti. Kello 17.00 lähdin Hepokaarteelta. Ajattelin mennä toimistooni jatkamaan pöytäkirjan kirjoittamista, joka jäi päivällä keskeneräiseksi. Sitten tunsin voimakkaan kehotuksen pysäyttää autoni erään rivitalon parkkipaikalle. Muistin takapenkillä olevat joululehdet ja joulukortit, jotka pitäisi saada myydyksi ennen joulua. Lähdin kierrokselle, joka kesti kolme tuntia. Sain myydyksi 10 joululehteä ja 200 kpl joulukortteja. Kiitos Herralle! Monissa kodeissa kortit tulivat kuin tilauksesta.

Kuljin katuja ristiin rastiin ja ihailin kauniita jouluvaloja. Tapasin ovilla mukavia ihmisiä, jotka halusivat tukea raittiustyötä ja nuorten leiritoimintaa. Sain toivottaa monelle ihmiselle hyvää joulua ja he tietenkin toivottivat samaa minulle. Tapasin monia tuttuja, mutta myös monia ennestään tuntemattomia. Menin eteenpäin pyytäen Herran johdatusta työlleni. Erään kadun päässä oli talo, jota en ensin huomannut siellä olevan lainkaan. Soitin ovikelloa ja hetken kuluttua näin edessäni surulliset kasvot. Olin eilen ollut hänen kanssaan puhelinyhteydessä erään tulevan tapahtuman johdosta. En tiennyt, että hän asui tässä talossa, johon tulin. Minut pyydettiin sisään ja sain kuulla surullisen uutisen. Tämän talon aikuinen poika oli saanut tänään yllättäen sairauskohtauksen ja joutunut Oulun keskussairaalaan teho-osastolle. Pojan äiti kertoi, että hän oli ajatellut minua koko päivän. Hän oli toivonut saavansa puhua surustaan minulle ja saada rukoustukea tähän tilanteeseen. Olimme hämmästyneitä molemmat siitä, miten Herra johdatti minut hänen kotiinsa juuri oikealla hetkellä. Rukous lohdutti ja antoi pienen toivon kipinän elämän jatkumisesta. Poika on edelleen tajuton ja kriittisessä tilassa. Pyydänkin teiltä kaikilta, jotka luette tämän kirjoituksen, esirukousta tämän pojan ja hänen perheensä puolesta. Herra auta! Herra pelasta!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Herralle, että Hänellä on tässä kiireisessä maailmanajassa Paavon kaltaisia Herran työhön omistautuneita "työmiehiä".
Paavo, sinä kuljet rukoillen, niin Herra voi käyttää sinua ja siunata runsaasti. Olet Herran johdatuksesta oikeaan aikaan oikeassa paikassa, jossa sinua tarvitaan.
Jumalan runsasta siunausta sinulle ja ylhäältä tulevaa voimaa, että jaksat uurastaa edelleen Jumalan lähettiläänä.
Esirukous pojan ja hänen omaistensa puolesta kiirii Taivaan Isän eteen. Raija

Paavo Hautala kirjoitti...

Kiitos kannustavista sanoistasi, Raija! Eilinen kokemus oli minullekin yllätys. En ollut suunnitellut kentälle menoa ollenkaan tuona päivänä, koska monet muut tärkeät työt odottivat työlistallani. Herra on varannut meille kullekin päivälle omat tehtävämme. Saamme pyytää Herraa osoittamaan paikkamme Hänen palveluksessaan, joka päivä.