Psalmissa 102 on kaksi ajatusta, joihin haluaisin kiinnittää huomiomme. Ne löytyvät jakeista 5 ja 18.
"Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni" (5.)
Jumalan sana on sielun ravintoa. Meidän ei saisi unohtaa "syödä Jumalan sanaa." Jumala vie meidät vihreille niityille ja virvoittavien vetten äärelle, kun avaamme Raamatun ja luemme sitä rukoillen. Kukaan ei voi hyvin ilman ravintoa. Elämä kuihtuu ja kuolee pois, jos emme huolehdi ravinnostamme. Hengellinen elämämme tarvitsee Kristus-ravintoa päivittäin. Nyt, kun vuosi vaihtuu, emmekö haluaisi kiinnittää entistä enemmän huomiota Raamatun sanan lukemiseen ja tutkimiseen. Tässä voisi olla hyvä Uuden Vuoden lupaus!
"Hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet" (18.)
Ihminen, joka on menettänyt kaiken inhimillisen tuen ja turvan on avuton ja yksinäinen. Kun kaikkensa menettänyt tarrautuu viimeisillä voimillaan Kristukseen ja hänen lupauksiinsa, hän saa avun ja lohdutuksen. Jeesus koki tämän Getsemanessa. Kukaan meistä ei koskaan ole joutunut kokemaan niin perusteellista hylkäämistä kuin Jeesus joutui kokemaan. Hän menetti kaiken meidän tähtemme, jotta meillä olisi iankaikkisen elämän toivo aina rohkaisemassa ja kannustamassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jumalan lupauksiin voi luottaa!
"Kaikki .mitä pyhät kirjoitukset isältävät ,on
kirjoitettu meille opiksi,jotka saimme siitä kestävyyttä ,lohtua ja toivoa " ( Room.15:4 )
Jos tunnustamme Jeesuksen ja haluamme olla hänen ystäviään ,mekinolemme turvassa hänessä,
Jeesuksen läsnäolo tuo ilon ja rauhan huolimatta kaikista myrkyistämme .
Kristuksen seuraajat on lähetetty viemään maailmalle rauhan sanomaa.
Sapatin rauhaa: siunaten Ari Hyyppä.
Lähetä kommentti