Älkäämme paaduttako sydäntämme!

Tänään meitä kutsutaan tulemaan Jumalan kasvojen eteen kiittämään ja ylistämään häntä.

"Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme, "pelastuksemme kallio" (VKR). Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!"

"Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme eteen."

Polvistuminen Jumalan eteen kuvaa sitä sydämen asennetta ja kunnioitusta, joka meillä tulee olla Luojaa kohtaan, kun lähestymme häntä. Nöyrä, Jumalalle antautunut, ja hänen tahtoonsa taipunut mieli saa ihmisen lankeamaan polvilleen Luojan eteen. Tässä ei ole kysymys ulkonaisesta rukousasennosta, vaan sydämen suhteesta Jumalaan. Ihminen, jolla on nöyrtynyt ja murtunut mieli, ei tule Herran eteen "vaatimuslistan" kanssa, uhmakkaana eikä omahyväisenä ja pöyhkeänä kuten fariseus temppelissä. Bublikaanin asenne osoittaa meille sen kuinka tärkeä meidän on tuntea syntisyytemme ja armon tarpeemme lähestyessämme Jumalaa rukouksessa. Jokaiseen rukoukseemme meidän tulisi sisällyttää sanat:
"Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa."

Raamattu neuvoo meitä lähestymään Isää Jumalaa Jeesuksen nimessä. Jeesus on välimiehemme. Hän on ylipappimme ja esirukoilijamme taivaassa, Isän luona.

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivaitten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan." (Hebr. 4:14-16.)

Psalmi 95 kuvaa Jumalan Luojana ja Hyvänä Paimenena, joka kaitsee ja hoitaa oman laitumensa lampaita. Rohkaisen sinua lukemaan Hes. 34 -ja Joh. 10 -luvut. Nämä luvut kuvaavat syvällisellä tavalla Hyvän Paimenen persoonaa ja työtä hyväksemme. Kun olet lukenut eo. Raamatun kohdat, niin kirjoita kommenttiin mikä ajatus rohkaisi sinua tai puhutteli sydäntä.

Psalmissa 95 on vielä eräs hyvin tärkeä muistutus tai varoitus meille kaikille. Varoitus paatumuksesta. "Älkää paaduttako sydäntänne ---" (8-9.)

Ihmisen sydän, sisin, mieli, omatunto paatuu herkästi. Jokainen torjuttu Hengen vetoomus ja kutsu kovettaa sydäntä. Ihmisen sisäiset korvat kuuroutuvat ja silmät sokeutuvat. Ihminen loittonee yhä kauemmaksi Jumalasta ja lopulta hän ei enää kuule Jumalan kutsuvaa ääntä eikä näe hänen rakastavia kasvojaan Jeesuksessa Kristuksessa. Pyhän Hengen pilkan asteelle paatunut sydän on toivoton tapaus. Hän ei pääse lepopaikkaan, jonka Jumala on luvannut niille, jotka kuulevat hänen ääntään ja seuraavat Hyvää Paimenta."Älkäämme paaduttako sydäntämme ---!"