Jyväskylän retken listalla oli 31 nimeä, mutta perillä, Huhtaharjun koulun pihalla, ulos autosta asteli 17 onnellista nuorta ja ikinuorta. Matka meni hyvin ja olimme perillä aikataulun mukaisesti, vaikka matkalla tulikin viivytyksiä. Meillä oli linja-autossa monenlaista ohjelmaa, joten aika kului kuin huomaamatta. Filmien aiheina olivat: Silkkitie, roomalaisten meritie Kiinaan, Pingviinien matka, Suden arvoitus. DVD:t Kuusamon nuorisotyöstä. Kuuntelimme musiikkia DVD:ltä ja lauloimme myös yhdessä. Sää oli aurinkoinen kuin keväällä ja ajokeli oli hyvä.
Soul Reboot -ohjelmaa seurasin "ruohonjuuritasolta", koska pidin huolta Mikaelista. Yhdellä tehtävärastilla Mikael kysyi ohjaajalta, että onko täällä leijonia? Rastille oli tehty tunneli, jonka lapset saivat kontata päästä päähän ja matkalla kuului leijonien karjuntaa. Tällä rastilla muisteltiin Danielia, joka ihan oikeasti joutui leijonien luolaan. Daniel ei pelännyt leijonia, vaikka ne olivatkin nälkäisiä. Jumala oli hänen kanssaan ja varjeli ihmeellisellä tavalla. Mikaelia pelotti sen verran leijonien murahtelut, ettei hän uskaltanut sukeltaa seikkailuun.
Lastenkonsertti Pekka Laukkarinen duo oli mukaansatempaava. Laulamisen ilo ja musiikin tekemisen tasokkuus yllätti.
Lastenpäivien teema oli "Sankareitten Sankari." Kertomukset, kuvaelmat, laulut, puheet ja erilaiset tehtävät käsittelivät aihetta eri näkökulmista. Jeesuksen veroista sankaria ei löydy toista. Kaikki sankaruus on hänestä lähtöisin. Sankaruutta tarvitaan elämässä ja sitä harjoiteltiin yhdessä toinen toistemme kanssa. Välillä tuli pieniä erimielisyyksiä, kun samat lelut kiinnostivat useampia lapsia samanaikaisesti. Jakamisen taito on tärkeä taito ja sitä pitää opetella pienestä pitäen. Olen huomannut, että Mikael innostuu, kun otetaan esille piirustusvälineet. Pienen paperikorin kuvittaminen kiinnosti pitkään. Mikael piirsi kaksi piirustusta ja vei ne ison arkun päälle lähetettäväksi sairaalle lapselle. Minäkin sain liittää oman pienen viestini näihin piirustuksiin.
Muista tilaisuuksista kuulin vain pieniä pätkiä sieltä täältä. Ryhmäni jäsenet tuntuivat olevan tyytyväisiä. He olivat saaneet runsaita siunauksia niistä pienryhmistä missä he olivat olleet mukana. Tänä aamuna sain kuulla eräältä äidiltä, että hänen tyttärensä oli nauttinut matkasta, koska kukaan ei patistanut ja hoputtanut häntä mihinkään, vaan hän sai olla vapaana ja osallistua oman mielenkiintonsa mukaan niihin asioihin, jotka häntä kiinnostivat.
Pääpuhujaan, Matthew Gambleen, törmäsin pariin otteeseen. Hän oli kiinnostunut tietämään mistä olin tullut juhlille? Hänen ihmetyksensä oli suuri, koska olimme tulleet niin kaukaa pohjoisesta. Matthew on innokas puhuja. Hänellä on paljon annettavaa nuorille aikuisille. Hänen elämän kokemuksensa yhdistettynä hyvään sanan tuntemukseen saivat kuulijat seuraamaan julistusta tarkkaavaisina. Uskon tapahtuman kypsyttävän hyvän hedelmän nuorten sydämessä.
Minulla oli tapani mukaan myyjäispöytä. Myyntipisteestäni sai ostaa joulukortteja, adresseja, puutöitä, tauluja, käsitöitä ja kioskitarvikkeita. Keräsin varoja neljään eri tarkoitukseen. Eräriparille, Karpalolle, Jyväskylän retken hyväksi ja Toivonlinnan hyväksi. Kaikkiin eri tarkoituksiin kertyi varoja. Peruutusten vuoksi retkikassaamme tuli 445,50 euron budjettivajaus kaikesta huolimatta.
Myyntipöydän luona tapasin nuoren, kevään ylioppilaan, Haminasta. Välillemme sukeutui tavallista syvällisempi hengellinen keskustelu, joka päättyi rukoushetkeen. Tänään 2.11., aamurukouspiirissä, huomasin aivan "sattumalta" kalenterista, että tänään on tämän nuoren nimipäivä. Topias heräsi puhelinsoittoon ja yllättyi kovasti saadessaan Kuusamosta asti nimipäiväonnittelut. Topias osallistui aamurukouspiiriimme kuunteluoppilaana, koska hämmästys oli varmaan niin suuri, ettei siinä sanoja löytynyt. Nyt toteutui ajatus, että pää on kuin Haminan kaupunki! Toivottavasti Herra ottaa sinuun yhteyttä ja yllättää sinut armollaan ja rakkaudellaan joka päivä, ei vain nimipäivänäsi! Jumala siunatkoon sinua ja johtakoon sinut Herran työhön tavalla tai toisella! Terveiset Haminaan!
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti