"Herra, neuvo minulle tiesi"

Olemme lukeneet aamupiirissä psalmeja. Tänään luimme psalmin 89. Olen kirjoittanut ajatuksia, joita on noussut mieleeni lukemistamme psalmeista. Kirjoitukseni eivät ole teologisia selvityksiä ja tutkielmia, pikemminkin mietteitä. Joku tietty jae saattaa nousta esiin tekstistä ja sen sanoma siunaa ja puhuttelee juuri sillä hetkellä, kun luemme psalmin. Kirjoitelmani eivät kulje nyt samassa tahdissa aamupiirissä lukemiemme psalamien kanssa. Olen ainakin neljä päivää jäljessä. Viimeksi siteerasin psalmia 85. Nyt on vuorossa psalmi 86, "Herra neuvo minulle tiesi." Tämä on Daavidin rukous. Daavidin rukoukset jatkuvat, vaikka psalmissa 72:20 sanotaankin, että Daavidin rukoukset päättyvät tähän. Rukoukset ja anomiset päättyvät vasta taivaassa. Taivaassa meidän ei tarvitse enää etsiä, anoa, kolkuttaa ja pyytää, koska olemme päässeet perille ja meillä on silloin kaikkea hyvää ylenpalttisesti. Täydellinen ilo, riemu ja autuus ei pääty milloinkaan. Kukaan ei koskaan ole apea eikä murheellinen. Taivaassa on meille varattuna asioita, joista emme ole osanneet edes unelmoida. Taivaassa saamme keskittyä kiittämään ja ylistämään Jumalaa. Taivas ja uusi maa täyttyvät kiitossävelistä. (Katso Ilm. 4-5, 19.) Jokainen on silloin laulutaitoinen. Kenenkään ei tarvitse tuntea alemmuutta siitä, ettei osaa laulaa.

Vielä meidän on kuitenkin rukoiltava ja etsittävä Herraa, niin kuin Daavid teki. Matkamme on kesken.

"Herra neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan." (UKR.)

"Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin." (VKR.)

Tässä on meille kaikille hyvä rukous. Jumala kuulee ja vastaa hyvin mielellään, kun rukoilemme näin koko sydämestämme. Herra neuvoo tiensä Raamatun kautta. Totuudessa vaeltaminen on sanan valossa kulkemista. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hän on tämä yksi, johon sydämemme tulee kiinnittyä. Kun elämme Kristuksessa, olemme löytäneet tien. Kun seuraamme Jeesusta, vaellamme totuudessa. Kun Herra painaa sydämeemme pyhän pelon hänen nimeään kohtaan, niin tahdomme elää hänelle kunniaksi ja tahdomme palvella häntä ja lähimmäisiämme, rakkaudessa.

Daavid ylistää Jumalaa hänen suuruudestaan, hyvyydestään, armostaan, laupeudestaan, kärsivällisyydestään ja uskollisuudestaan. Me saamme tehdä samoin! Kaikki nämä ajatukset sisältyvät sanoihin: "Jumala on rakkaus!"

"Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää."

Tähän ajatukseen palaan myöhemmin, kun kirjoitan ihmeellisestä merkistä, jonka sain erään kerran Herralta ja tuo merkki lupasi minulle hyvää.