Syntymäkuntani on Soini

Soini

Soini
vaakuna	sijainti
www.soini.fi
Sijainti	62°52′25″N, 24°12′20″E
Maakunta	Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Järviseudun seutukunta
Perustettu	1868
Kokonaispinta-ala	574,23 km² 206:nneksi suurin 2012 [1]
– maa	552,06 km²
– sisävesi	22,17 km²
Väkiluku	2 363 276:nneksi suurin 31.5.2012 [2]
– väestötiheys	4,28 as/km² (31.5.2012)
Ikäjakauma	2011 [3]
– 0–14-v.	16,4 %
– 15–64-v.	58,6 %
– yli 64-v.	25,0 %
Äidinkieli	2011 [3]
– suomenkielisiä	99,2 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	0,6 %
Kunnallisvero	21 % 11:nneksi suurin 2012 [4]

Soini on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Soinin kunta on nykyisin noin 2 400 asukkaallaan^[2] Karijoen ohella Etelä-Pohjanmaan pienimpiä kuntia. Etelä-Pohjanmaan korkein kohta, Raitamäki, sijaitsee Soinissa. Raitamäki on 240,4 metriä merenpinnan yläpuolella. Soinissa on avoin langaton lähiverkko freedom ja Suomen ainoa vaivaisakka. Soinin naapurikunnat ovat Alajärvi, Karstula, Kyyjärvi, Saarijärvi ja Ähtäri.

Vaivaisakka Kirkon ulkopuolella on Suomen ainoa vaivaisakka, kun perinteisesti kirkkojen eteen on pystytetty vaivaisukko. Vaivaisakka seisoo kirkon kellotapulin seinällä omassa katoksessaan, jonka etuseinässä on kyltti "Joka köyhää armahtaa, hän lainaa herralle." Akalla on siniset silmät, kirkkaanpunainen suu ja pitkä selkään laskeutuva kiiltävän musta tukka. Pukineina ovat sininen paita, musta hame ja valkoinen esiliina. Akka on puolitoista metriä korkea. Oikea käsi, josta puuttuu pala, ojentuu kohti almun antajaa, mutta vaivaisakan raha-aukko on paidan kauluksen keskellä. Soinin kirkkoraati tilasi vaivaisakan 1853 ja sen valmisti seuraavana vuonna Matti Taipale viiden hopearuplan hinnalla, mukaan lukien maalaustyö ja katos. Soinilainen Jaana Laakso kirjoitti tekstin Vaivaisakka tarinoi, josta muokattua näytelmää esitettiin 2004 ja 2006. Soinin vaivaisakan ohella tiedetään Suomesta vain toinen, Hyvinkäällä ollut, josta on kuitenkin jäljellä pelkästään kuva Suomen Kansallismuseossa. Soinin vaivaisakka on kiertänyt näyttelyissä eri puolella Suomea ja Italiassakin, Cuneon maakunnan Saluzzossa, Roomassa ja Vatikaanissa.

Historia

Soinin alueelta tunnetaan vain muutamia esihistoriallisia löytöjä. Seutu pysyi pitkään erämaana, jossa kävivät niin satakuntalaiset kuin hämäläiset ja kyröläiset erämiehet. Keskiajalla Soinin seutu oli Pietarsaaren ja Pirkkalan pitäjien raja-aluetta. Rajapyykkinä olivat Iiron- ja Kuninkaankivi Iironjärven tienoilla. Vakinaisesti seudun asuttivat kuitenkin savolaiset, joille Soinin mäkiset ja järviset seudut olivat luonnollista laajentumisaluetta. .^[6]
Tervatalous oli merkittävät taustatekijä asutuksen laajenemiselle, sillä Soinin seutu oli merkittävää tervanpolttoaluetta aina 1700-luvulta 1900-luvulle asti. Kunnan alueelta on löytynyt yli 500 tervahautaa ja myös sen paikannimistössä tervakulttuuriin liittyvät nimet ovat yleisiä. ^[6]
Soinin alueet ovat kuuluneet monen kunnan yhteyteen. Eteläisimmät kylät ovat kuuluneet Pirkkalaan, Ruoveteen, Keuruuseen ja Ähtäriin, pohjoiset taas Pietarsaaren, Lappajärveen ja Alajärveen. Vuonna 1784 perustettiin Lappajärveen kuulunut Soinin rukoushuonekunta, joka useiden alueliitosten jälkeen saavutti 1851 kunnan nykyisen laajuuden. Vuonna 1859 Soinista tuli Alajärven kappeliseurakunta ja omaksi seurakunnaksi se erotettiin 1895. Soinin kunta perustettiin 1875. ^[6]
Soinin asukasluku kasvoi vuosina 1900-1960 välisenä aikana 3270 asukkaasta 4447 asukkaaseen. 1960-luvulla väestö alkoi nopeasti vähentyä. 1980-luvun alussa asukkaita oli alle 3000. Tällöin muuttotappiovuodet kuitenkin päättyivät vähäksi aikaa ja kunnan asukasluku alkoi jälleen kasvaa. 1990-luvun alussa asukasluku alkoi jälleen laskea. Vuoteen 2011 kunnan asukasmäärä oli laskenut 2374 asukkaaseen. Soini on Etelä-Pohjanmaan harvimmin asuttuja kuntia. Asutus on keskittynyt pääasiassa teiden varsille kunnan länsiosiin. Ainoa taajama on kirkonkylä. ^[6]

Luonto

Soini on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa metsä- ja suomaata, jota elävöittävät lukuisat järvet, lammet, joet ja purot. ^[6]
Kallioperä on pääasiassa gneissigraniittia, graniittia ja granodioriittia. Yleisin maalaji on moreeni, joka on monin paikoin turpeen peitossa. Kuninkaanjoen, Leväjoen ja Syväjoen laaksoissa on hiekkakankaita. Savikoita on vähän, laajin savialue on kirkonkylän luoteispuolella. Soinin vaihtelevat pinnanmuodot johtuvat kallioperän rakenteesta ja murrosvyöhykkeistä. Kunnan länsiosan kankaremaa liittyy Etelä-Pohjanmaan lakeuksiin, mutta itäosan karu mäkimaa on tyypillistä Suomenselän aluetta. Alueen maaston on Etelä-Pohjanmaan ylävintä. Yli 200 metriin kohoavia kohoumia ovat mm. Löytynmäki ja Pirttimäki. ^[6]
Metsät peittävät yli 60% Soinin pinta-alasta. Metsät ovat monin paikoin soistuneita. Suurimpia soita ovat mm. Sikosuo ja Matosuo, jonka yhteydessä on luonnonhoitometsä. Soinin ja Ähtärin raja-alueella oleva Iso Koirajärven harju kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. ^[6]
Vedet virtaavat kunnan alueelta kolmeen eri suuntaan. Alueen pohjoisosan vedet kerää Kuninkaanjoki, joka laskee Lappajärveen ja edelleen Ähtävänjokea Pohjanlahteen. Kunnan itäosan vedet virtaavat Saarijärven reittiin ja Kymijoen vesistöalueeseen. Lounaisosan vedet kerääntyvät Ähtärinjärveen, josta ne purkautuvat Kokemäenjoen kautta Pohjanlahteen. Suurimmat järvet ovat Hankajärvi ja Iironjärvi kunnan itäosassa. ^[6]

Kylät

Hautakylä, Jokivarsi, Keisala, Kirkonkylä, Kukonkylä, Kuninkaanjoki, Laasala, Parviaisenkylä, Kolu, Ulvonkylä, Vehu ja Vuorenmaa.

Tunnettuja soinilaisia

• Noora Hautakangas, Miss Suomi 2007 (s. 1984)
• Jorma Huuhtanen, kansanedustaja, Kelan pääjohtaja (s. 1945)
• Merja Korpela, moukarinheittäjä (s. 1981)
• Eino Uusitalo, poliitikko (s. 1924)
• Pekka Pesola, kansanedustaja (s. 1925)