lauantai 8. syyskuuta 2012

Ruskainen veneretki Kuusamojärvellä!

Tänään iltapäivällä kävimme nelistään Anne, Terho, Mikael ja minä veneilemässä Kuusamojärvellä HT Vene ja Vuokrauksen uudella nopealla veneellä. Tosca-koira oli myös mukana nauttimassa syksyisestä veneretkestä. Hopeiset pärskeet veneen molemmilla puolilla nousivat melko korkealle. Emme kuitenkaan kastuneet. Veneen perässä järveen muodostui suihkulähteen tapainen vesipatsas ja isojen aaltojen muodostama v-muotoinen vana seurasi perässämme. Aurinko paistoi pärskeisiin niin, että vasemmalle sivulle syntyi hento sateenkaari. Suuri lokkiparvi lehahti lentoon, kun vene tuli liian lähelle niiden uiskentelupaikkaa. Lokit pitivät ilmeisesti syyskokoustaan, jossa ne suunnittelivat muuttomatkaa lämpimämpiin maihin talveksi. Tosca katseli lintuja ja arvioi niiden liikkeitä koiramaisen tarkasti. Pienessä viisaassa päässään se tajusi, etteivät nämä linnut olleet riistalintuja, joten niiden seuraaminen jäi vain hauskaksi katseluhetkeksi. Retkemme päätepiste oli melko iso saari. Rantauduimme saaren eteläkärkeen, johon aurinko paistoi mukavan lämpimästi. Terho lähti Toscan kanssa tutkimaan saarta vähän tarkemmin. Me muut jäimme aurinkoiseen niemenkärkeen. Joku oli pystyttänyt hiekalle muistomerkin, merkiksi käynnistään samalla paikalla ennen meitä. Mikaelia kiinnostivat rannalta löytyneet linnun sulat. Hän keräsi niitä ison nipun. Anne huomasi karvarouskuja, joita hän ei malttanut jättää poimimatta. Hän otti puseronsa päältä ja teki siitä pussin, jossa hän sai tuotua ne maihin. Minä poimin kouraani puolukoita ja söin niitä hyvillä mielin. Poislähtiessämme Terho pyysi Mikaelia jättämään sulat rannalle. Nyt piti keksiä joku juttu, että sulkien jättäminen rannalle ei tuntuisi Mikaelista ikävältä menetykseltä. Teimme Mikaelin kanssa kivistä ja sulista hienon muistomerkin rannalla entuudestaan olleen muistomerkin vierelle. Sanoimme sen olevan linnun majan. Sitten seurasimme tuota majaa veneestä ja vilkutimme sille hyvästiksi. Paluumatkalla Mikael sanoi näkemänsä linnun lentävän tuohon majaan. Matka taittui nopeasti hyvällä veneellä. Muitakin veneilijöitä liikkui samoilla vesillä. Alkava ruska teki maisemasta auringonpaisteessa kauniin värikkään. Tolpanniemen venesatamassa totesimme kaikki, että olipa mukava ja virkistävä retki.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta retkeltä :) Ja hienoa että Mikael raski jättää linnunsulat muistomerkkiin, niitä on kotona melko liuta. ;) Kiva kun ukki keksii Mikaelin kanssa kivoja juttuja. :)
Anne teki kyllä löydyn, kenties niitä sitten maistellaan jossain vaiheessa vuotta. ;)
Kippari koirineen tainnut kiertää kyseisen saaren useampaan kertaan... ;)
Toisella kertaa hyppään kyytiin. :)
-Sini-

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tosi mukavalta kuulostava retki teillä on ollut. Olisipa mukavaa, jos joku sapatti voisi viettää isommallakin porukalla jonkinlaisen aktiviteetti ulkoilutapahtuman. T. Riina

Terho kirjoitti...

Syksy on tullut, mutta veneilykausi jatkuu vielä...
Sopivasti lämmintä vaatetta päälle, niin meno maistuu järvelläkin.

Mukavia retkiä on muistoissa, tänään oli niistä viimeisin.

Mikaelista on tulossa innokas kippari. Hyvää syksyn jatkoa blogin lukijoille!