Posio

Posio

vaakuna	sijainti
www.posio.fi
Sijainti	66°06′40″N, 28°10′00″E
Maakunta	Lapin maakunta
Seutukunta	Itä-Lapin seutukunta
Perustettu	1926
Kokonaispinta-ala	3 544,95 km² 17:nneksi suurin 2012 ^[1]
– maa	3 038,86 km²
– sisävesi	506,09 km²
Väkiluku	3 794 224:nneksi suurin 31.5.2012 ^[2]
– väestötiheys	1,25 as/km² (31.5.2012)
Ikäjakauma	2011 ^[3]
– 0–14-v.	11,1 %
– 15–64-v.	61,9 %
– yli 64-v.	27,0 %
Äidinkieli	2011 ^[3]
– suomenkielisiä	99,2 %
– ruotsinkielisiä	0,1 %
– saamenkielisiä	0,1 %
– muut	0,6 %
Kunnallisvero	20,5 % 51:nneksi suurin 2012 ^[4]

Posio on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan eteläosassa. Kunnassa asuu 3 794 ihmistä^[2] ja sen pinta-ala on 3 544,95 km², josta 506,09 km² on vesistöjä.^[1] Väestötiheys on 1,25 asukasta/km².
Kunnan nimenä oleva sana posio tarkoittaa saamelaisen kodan takaosassa olevaa aukkoa, johon liittyy myös myyttistä merkitystä.^[6] Posio on käytössä myös talon, kylän ja järven nimenä sekä sukunimenä.
Vesistöjen osuus (14,3 %) on suurin Lapin läänin kunnista. Vesistöt ovat houkutelleet kunnan alueelle runsaasti vapaa-ajan asutusta.
Posion naapurikunnat ovat Rovaniemi, Kemijärvi, Ranua, Salla, Kuusamo, Taivalkoski ja Pudasjärvi. Posion keskustaan on matkaa Oulusta 220 kilometriä, Rovaniemeltä 132 kilometriä ja Kuusamosta, jossa sijaitsee lähin lentoasema, 59 kilometriä. Posion läpi kulkevat muun muassa kantatie 81 ja valtatie 5 (E63).
Posion tärkein elinkeino on palvelut. Maatalous on säilynyt merkittävänä. Metsä- ja kalavarat ovat suuret. Vuonna 2003 kunnan alueella asuvasta työllisestä työvoimasta 54,3 % työskenteli palveluissa, 23,4 % alkutuotannossa ja 17,4 % jalostuksessa.
Suomen murteiden kartalla Posio kuuluu ainoana Lapin läänin kuntana asutushistoriallisista syistä savolaismurteiden Kainuun murteiden alueeseen.

Kohteita ja tapahtumia

Jääseinä Korouomassa.

Porotokka ylittämässä kantatietä 81 Posiolla

Posion huomattavimpia nähtävyyksiä ovat Pentik-Mäen museo-, veistos- ja myymäläkokonaisuus, kotiseutumuseo Lohirannan kylässä, Riisitunturin kansallispuisto, jylhä Korouoman luonnonsuojelualue ja kirkasvetiset Kitkajärvi ja Livojärvi. Riisitunturin huippu (465,3 m mpy.) on Posion korkein kohta. Myös Syötteen kansallispuisto sijaitsee osittain Posion kunnan alueella.
Posiolaista maisemaa hallitsevat vesistöt, metsät ja vaarat. Järviä ja lampia on yli 3 000. Kitkan ja Livon ohella suurimpia järviä on Suolijärvet. Alue on ylävää, suurimmaksi osaksi 200–300 metriä merenpinnan yläpuolella. Posiolla on Kemijoen, Kitkajoen (Koutajoen), Iijoen ja Simojoen latvavesiä. Posion virallinen nimikkoeläin on muikku ja nimikkokasvi suopursu.
Posiolla sijaitsee keramiikastaan tunnetun, käyttö-, lahja- ja piensisustustuotteita valmistavan ja myyvän Pentik Oy:n kotipaikka ja keramiikkatehdas. Perheyrityksen perustivat Anu Pentik ja Topi Pentikäinen vuonna 1971. Yrityksen toimitusjohtaja on Pasi Pentikäinen. Toinen merkittävä teollisuuslaitos Posiolla on ovenkarmeja valmistava Fenestran Posion tehdas.
Posion Kirintövaarassa sijaitsee laskettelukeskus ja vaaran juurella luontohotelli Kirikeskus.
Säännöllisesti Posiolla järjestettäviä tapahtumia ovat mm. Posion Messut ja harrastajateatteripäivät Teatterihelinät (joka toinen vuosi) helmikuussa, kansalliset Pentik-hiihdot huhtikuussa, Sirniön seppäpäivät kesäkuussa, kansallisten nuorten yleisurheilukisat kesäkuussa, Muikkumarkkinat heinäkuussa sekä Valaistu! Posio -kulttuuritapahtuma syyskuussa.
Television kautta Posio on 2000-luvulla tullut suomalaisille tutuksi Suuri Seikkailu -ohjelmasarjasta, jota kuvattiin Posiolla vuosina 2001 ja 2002.

Kyliä

Kylämäisinä pidettyjä, rakentamisen tiiviydessään vaihtelevia asutusryhmittymiä Posiolla ovat Ahola (keskustaajama), Kirkonkylä, Anetjärvi, Mäntyjärvi, Pernu, Suorsa, Peräposio, Keski-Posio, Lehtiniemi, Ristilä, Jumisko, Aittaniemi, Nolimo, Maaninkavaara, Mourujärvi, Häme (Karjalaisenniemi), Tolva, Suonnankylä, Hyväniemi, Lohiranta, Kuloharju, Kynsilä ja Sirniö.
Keskustaajamassa asui vuodenvaihteessa 2005–2006 jo 40,3 prosenttia kunnan väestöstä. Kuntakeskus luokitellaan palveluvarustukseltaan ylätason kuntakeskukseksi.
Kunnan osa-aluejaossa, jota käytetään esimerkiksi väestötilastoinnissa, Posio on jaettu 19 osaan: keskustaajama, taajaman ympäristö, Anetjärvi, Mäntyjärvi, Pernu-Suorsa, Peräposio, Lehtiniemi, Ristilä, Jumisko-Aittaniemi, Nolimo, Maaninkavaara, Mourujärvi, Häme, Tolva, Ylikitka-Hyväniemi, Lohiranta, Kuloharju, Kynsilä ja Sirniö.
Posion 13 virallista maarekisterikylää ovat nimeltään Aittaperän kylä, Akanlahden kylä, Hyväniemen kylä, Hämeen kylä, Jumiskon kylä, Lehtiniemen kylä, Mourun kylä, Pernun kylä, Peräposion kylä, Posion kylä, Raistakan kylä, Tolvan kylä ja Ylikitkan kylä. Kyläjako on peräisin 1930-luvulta.
Suurin osa nykyisestä Posiosta kuului 1500- ja 1600-luvuilla Kitkan lapinkylän alueeseen. Kitkan lapinkylän talvikylän paikaksi on tulkittu Talliskotalampi Kuusamon Kivilahdessa. Suomalainen uudisasutus alueelle alkoi 1600-luvun lopulla. Vanha lapinkyläjako poistui vuonna 1760.

Historiaa

Posion seurakunta aloitti toimintansa vuosien 1925 ja 1926 vaihteessa. Tuolloin katsottiin myös kunnan syntyneen. Uusi seurakunta ja kunta muodostettiin pääasiassa Kuusamoon kuuluneista alueista. Pienempiä osia liitettiin Posion eteläosaan Taivalkoskesta, länsiosaan Pudasjärvestä ja luoteisnurkkaan Rovaniemen pitäjästä. Senaatti päätti Posion seurakunnan perustamisesta jo vuonna 1908, mutta päätöksen toteutuminen viivästyi muun muassa kirkon puuttumisen takia.
Posiojärven eteläpäähän valmistui 1927 oma hirsirunkoinen, mansardikattoinen saarnahuone, joka 1952–53 korjattiin lautavuoratuksi, harjakattoiseksi kirkoksi. Ulkoväri on valkoinen. Sisällä on lakattu mäntyinen rakolautavuoraus ja valkoiseksi maalattu katto. Kirkossa on kemijärveläisen taiteilijan Uuno Särkelän maalaama alttaritaulu, joka esittää Kristuksen toista tulemista koillismaalaisessa järvimaisemassa. Kirkko sijaitsee Kitkajärven ja Posiojärven välisen Ahvensalmen itärannalla. Kellotapuli on erillinen.
Posion kunnanvaakuna valittiin viidestä Gustav von Numersin piirtämästä vaihtoehdosta vuonna 1958. Tiukan äänestyksen voitti saamelaisaikaan viittaava ehdotus, jonka vaakunaselitys on ”mustassa kentässä kolme hopeista kotaa ryhmitettynä 2+1, oviaukot punaiset”. Tämä on ainoa kota-aiheinen kunnanvaakuna Suomessa.
Paikallishistoriateos "Posion Historia", joka käsittelee aikaa esihistoriasta vuoteen 2000, julkaistiin vuonna 2006. Teoksen kirjoittajat ovat FL Hannu Kotivuori, FL Anu Vahtola, FM Seppo Ervasti, FT Antero Tervonen, FT Tapio Karjalainen ja FT Jouko Vahtola.
Vuonna 2000 valittu Posion kotiseutulaulu "Posion kutsu" on Heikki Yli-Tepsan säveltämä ja sanoittama.

Henkilöitä

Posion itsenäistymisen huomattavin esitaistelija oli keskiposiolainen maanviljelijä Juho Aapo Miekkasaari (1862–1942). Hänet on haudattu Posiojärven Sarvisaaren hautausmaahan. Posiolaisen kuvanveistäjä Teuvo Tuomivaaran Miekkasaari-monumentti (1991) sijaitsee Posion kunnanviraston edustalla. Tuomivaara on posiolainen ammattitaiteilija kuten myös hänen puolisonsa Paula Suominen sekä Olli Moisio.
Posion kunnanjohtajina ovat toimineet Kauko Ollikainen, Mikko Honkonen, Pentti Mäkinen, Mauri Posio ja Mika Riipi (2006–).
Posion seurakunnan kirkkoherroina ovat toimineet Sulo Isokoski, Erkki Koivurova, Pekka Tapaninen, Timo Suutari, Risto Tuominen ja Leena Pudas (2012-).
Valtakunnallisesti tunnettuja Posiolla syntyneitä henkilöitä ovat muiden muassa biofyysikko Sinikka Eskelinen (vuoden tieteentekijä 1995), kuvataiteilija Minna Immonen, oopperalaulaja Soile Isokoski, lauluntekijä Veikko Juntunen, konserttipianisti ja kanttori Pami Karvonen, kansanedustaja (1999–2003) Marja-Leena Kemppainen, Lapin läänin viimeinen maaherra (2008–2009), kansanedustaja (1991–1995, 2001–2003) ja Kemijärven kaupunginjohtaja (1986–2008) Timo E. Korva, Moskovan olympialaisten mitalijuoksija (1980) Kaarlo Maaninka, radiopastori Jukka Norvanto, Kultaisen Harmonikan voittaja (1987) Seppo Raistakka, kirjailija Reino Rinne (syntymäpaikka nykyisen Posion sillä osa-alueella, joka v. 1913 kuului Kuusamoon) sekä taikuri ja kahlekuningas Timo Tuomivaara.