"Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat: - Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva. Aina kun olennot ylistävät, kunnioittavat ja kiittävät häntä, joka istuu valtaistuimellaan ja joka elää aina ja ikuisesti, nuo kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyvät maahan hänen valtaistuimensa eteen ja osoittavat hänelle kunnioitustaan - hänelle, joka elää aina ja ikuisesti. He asettavat seppeleensä valtaistuimen eteen ja lausuvat: - Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu." (Ilm. 4:8-11.)
Katsellessamme tätä maailmaa, näemme hyvin paljon kärsimystä ja ahdistusta. Monet ihmiset kieltävät Jumalan olemassaolon tai eivät jaksa uskoa Kaikkivaltiaaseen rakkauden Jumalaan, koska maailmassa on niin paljon pahuutta. He kyselevät, että jos Jumala on Kaikkivaltias ja rakkaus, niin miksi hän ei lopeta, erityisesti viattomien ihmisten, kärsimyksiä? On paljon asioita, joita me emme ymmärrä, koska katselemme tätä maailmaa ja sen tapahtumia omasta rajoittuneesta näkökulmasta käsin, lyhyellä aikavälillä. Valtaistuimen ympärillä olevat olennot, joilla on joka puolella paljon välkehtiviä silmiä, on kokonaisvaltaisempi näkökyky. Ylpeys ei ole sokaissut heidän silmiään, kuten Lusiferille tapahtui, kun hän kerran palveli Jumalaa tuolla samalla paikalla. Jumalalle uskolliset olennot katsovat tilannetta ikuisuuden näkökulmasta käsin. He eivät syytä Jumalaa epäoikeudenmukaiseksi, kovaksi, välinpitämättömäksi eikä voimattomaksi. Heille Jumala on iankaikkinen, pyhä ja Kaikkivaltias. Jumalan hallituksen kaikki jäsenet näkevät tilanteen samalla tavalla, myös kaksikymmentäneljä vanhinta, jotka ovat kerran eläneet maailmassa ja nähneet ja kokeneet synnin kauheudet kukin oman elämänsä aikana. He heittäytyvät Jumalan valtaistuimen eteen ja osoittavat hänelle kunnioitustaan samasta syystä kuin muutkin taivaan olennot.
Ilmestyskirjan neljännen luvun ylistyksen ja kunnioituksen kohteena ja syynä on iankaikkinen, Kaikkivaltias pyhä Jumala, joka on kaiken Luoja. Raamattu ilmoittaa Luojaksemme Jeesuksen Kristuksen, jonka välityksellä kaikki on luotu. Kristukseen sopivat arvoitukselliset sanat: Hän oli, hän on ja hän on tuleva. Meidän tulee palvella Jeesusta Kristusta ja palvoa häntä Luojana jo tässä ajassa. Luomisen yhteydessä Kristus itse asetti luomisen muistomerkin, ettemme koskaan unohtaisi alkuperäämme ja olemassaolomme syytä ja tarkoitusta. Tämä muistomerkki ei ole puusta, kivestä, hopeasta, kullasta, jalokivistä tai muista metalleista valmistettu. Se ei ole katoavasta aineesta tehty. Se on kulkenut, se kulkee ja se tulee kulkemaan ajan virrassa joka hetki ihmiskunnan keskuudessa, erityisesti niiden ihmisten sydämissä, jotka rakastavat ja kunnioittavat Jumalaa Luojana ja Lunastajana. Se on rakkauden Jumalan lahja, jota hän ei ole ottanut meiltä pois eikä tule ottamaan pois luoduiltaan uudessa maassakaan. Se muistuttaa ikuisesti kaikkia luotuja luomisesta ja lunastuksesta. Tiedätkö mikä ikuinen muistomerkki tämä on?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti