perjantai 7. syyskuuta 2012

Sadonkorjuun aika on tullut!

"Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagoogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen." (Matt. 9:35-38.)

Usein kuulee sanottavan, että on niin vähän niitä, jotka ovat kiinnostuneita Jumalasta ja evankeliumista. Em. teksti kertoo tilanteen olevan toinen. Satoa on Jeesuksen mielestä paljon, mutta työmiehiä, jotka korjaisivat tuon sadon, heitä on vähän. Liian harvat vaivautuvat lähtemään työhön. Hengelliset peltotyöt eivät ole välttämättä kevyitä. Kentällä vaaditaan kestävyyttä. Päivän kuormat ja helteet kysyvät voimia. Jokainen Jeesuksen opetuslapsi on kutsuttu työhön, sielusadon kokoamiseen taivaan aittoihin.

Minulle kerrottiin tänään, että eräs sisaremme on sairaalassa. Hänelle on annettu elinaikaa kuukauden verran. Kun tulin hänen huoneensa ovelle, näin ovessa kyltin, jossa luki: "kosketuserityksessä". Kysyin hoitajalta ohjeet, että mitä minun pitää ottaa huomioon, käydessäni hänen luonaan. Sain ohjeet, laitoin suojavarusteet ja menin huoneeseen. Siellä hän lepäsi, vuoteellaan, hyvin hauraana. Ymmärrys oli kuitenkin tallella. Luin hänelle Raamattua, lauloin muutaman laulun ja rukoilin. Kysyin häneltä, että uskooko hän Jeesukseen? Sain selvän ja kirkkaan vastauksen, että uskon! "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan". Kun olin tekemässä poislähtöä ja seisoin jo ovella, katsoin kuolinvuoteellaan lepäävää sisarta, hyvästelin hänet vilkuttamalla ja sanomalla hei, hei!. Sisar vastasi tähän sanomalla moneen kertaan hei, hei ja nostamalla kätensä ylös vilkutukseen. En voinut tarttua tuohon käteen, mutta uskon, että Herra on tarttunut siihen ja taluttaa hänet perille Isän kotiin. Tämä kokemus herätti minulle ajatuksen, että Jumalan Hengen kosketuksesta emme voi ketään eristää. Jumalan Henki tulee luoksemme, vaikka olisimmekin karanteenissa ja eristyksessä syystä tai toisesta. Satoa on paljon! Jumalan kypsää viljaa on paljon myös sairaaloissa, odottamassa sadonkorjuuta ja leikkuumiehiä!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Paavo.Koskettava tapaaminen sairaalassa,ja varmasti antoi rohkaisua ja toivoa sairaalle sielulle.Jumala on ihmeellinen kaikilla teillänsä,Häneen voimme uskolla Jeesukseen aina tarttua ja Jeesus sanookin:"Sitä joka minun luokseni tulee ei ikinä käännytetä pois,ovet ovat aina auki ja syli avoinna,sille meistä, toivottomallekin tapaukselle,mutta Jumalapa näkeekin syvälle sydämeemme.Siunausta ja voimaa Jumalalta Paimenen työhösi ja henkilökohtaiseen uskoosi Jeesukseen.Olkaa rohkeita,Jeesus on luvannt olla kanssamme joka päivä,tänäänkin.
Eeva-Kaisa.

Paavo Hautala kirjoitti...

Hei Eeva-Kaisa! Kiitos palautteestasi! Siunausta ja voimia myös sinun elämääsi! Mukava kun tulet pian Raijan kanssa Kuusamoon kirppistä pitämään. Hyvää sapattia Varkauteen ja terveisiä kaikille seurakuntalaisille! Muitetaan toisiamme rukouksin!