Vanhuksen luottava rukous ja kiitos!

Ihmisen elämässä on kaksi "turvattomuuden" aikaa, lapsuus ja vanhuus. Lapsuudessa ja vanhuudessa tarvitsemme erityisen paljon läheisten apua tunteaksemme elämämme turvalliseksi. Psalmi 71 on vanhuksen rukous. Luottavaisin mielin ja kiitoksen kanssa psalmista tuo esille tarpeensa. Suurin tarve näyttäisi olevan turvallisuuden tarve.

- "Älä milloinkaan hylkää minua."
- "Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä, älä jätä, kun voimani uupuvat.
- "Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala."

Psalmista ajattelee elettyä elämää ja poimii sieltä rohkaisevia kokemuksia Herran avusta ja johdatuksesta. Tässä on meille kaikille tärkeä opetus. Meidän on hyvä usein palauttaa mieleemme Jumalan johdatus elämässämme, ettemme unohtaisi sitä tietä mitä Herra on meitä johdattanut. Kun muistamme menneisyytemme voimme luottaa myös tulevaisuuteen. Herra on sama eilen, tänään ja huomenna!

- "Syntymästäni saakka olet ollut tukeni, siitä saakka kun kohdusta minut päästit."
- "Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä."
- "Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi."
- "Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, ..."

Kun seisomme meren rannalla paljain jaloin ja tunnemme hiekkajyvästen runsauden tai kun katselemme kirkkaalle tähtitaivaalle ja näemme lukemattomia tähtiä, joita emme osaa laskea, niin runsaskätinen on Jumala. Hänen armonsa on iäti kestävä ja sen runsautta ei voida mitata.
Kun ajattelemme sitä hyvää mitä olemme Jumalalta saaneet, niin emme voi tietää sen mittaa ja määrää.

Psalmistan huulet avautuvat ilohuutoon ja kiitokseen, kun hän ajattelee Jumalan hyvyyttä. Hän ottaa esille lyyransa ja harppunsa virittääkseen virtensä Lunastajansa kunniaksi! Tehkäämme mekin samoin!