Hän tarttuu ojennettuun käteesi!

Ahdistus tekee ihmisestä levottoman. Jos ahdistusta jatkuu pitkään, niin se vaikuttaa yöuneen.
Psalmin 77 kirjoittaja kokee suurta ahdistusta. Hän kertoo kuinka ajatukset pyörivät päässä ja uni pakenee silmistä ja mieli mustenee. Ahdistus käy suureksi silloin, jos ihminen alkaa epäillä Jumalan johdatusta elämässään. Psalmista ajattelee kansansa kokemuksia. Hän luo katsauksen menneisyyteen ja muistelee Herran ihmeellisiä ja suuria tekoja kansansa hyväksi. Psalmistan öiset kysymykset tuovat esille hänen ahdistuksensa aiheet.

"Onko Herra hylännyt meidät ainiaaksi, eikö hän enää välitä meistä? Onko hän iäksi evännyt laupeutensa, yhäkö hän vaikenee, polvesta polveen? Onko Jumala unohtanut armonsa, vihassaan sulkenut sydämensä? Minä ajattelen: "Siinä on tuskani syy, että Korkeimman teot ovat toiset kuin ennen."

"Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen, minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua. Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin, hellittämättä. Kukaan muu ei voi minua lohduttaa."

Ahdistunut ihminen ei löydä aina rukouksiinsa sopivia sanoja. Rukous tulee ulos huutona, suurena huutona, kuten tässä tapauksessa! Onko sinun rukouksesi Jumalalle tällä hetkellä huutoa, koska sydämesi on tuskasta ahdistunut? Oletko ojentanut kätesi Herran puoleen yölläkin? Ole kestävä, älä hellitä! Herra kuulee huutosi ja vastaa siihen! Hän tarttuu ojennettuun käteesi ja auttaa sinut masennuksen suosta ylös lujalle kalliolle. Kun ojennamme tyhjät kätemme Herran puoleen, hän antaa lahjansa niihin oman aikataulunsa mukaan. Apu tulee juuri oikealla hetkellä. Se on usein lähempänä kuin osaamme edes ajatella! Koimme sen tänä aamuna, kun rukoilimme asuntoa eräälle ystävälle, joka etsi itselleen kotia. Rukoushetken jälkeen menimme siihen paikkaan, jonka Herra toi mieleeni. Muutaman minuutin jälkeen rukoushetkestä ystävällä oli asunto. Ahdistus vaihtui iloksi ja kiitosmieli täytti sydämen.

Ei ihme, että psalmistalla menee koko yö, kun hän miettii Jumalan suuria tekoja kansansa hyväksi menneinä aikoina, sillä valtavia kokemuksia on ollut niin paljon. Matka Egyptistä Punaisen meren yli Siinaille näyttäisi erityisesti olevan psalmin 77 kirjoittajan mielessä.

"Meren halki kävi sinun tiesi, suurten vetten poikki sinun polkusi - jalanjälkiäsi ei kukaan nähnyt. Sinä johdatit kansaasi kuin paimen laumaansa, palvelijoinasi Mooses ja Aaron."

Silloin kun tie nousi pystyyn ja meren aallot näyttivät syöksyvän päälle pelottavina ja hukuttavina Jumala avasi tien. Tie oli koko ajan Jumalan tiedossa. Näin se on nytkin. Se on uskon askeleen päässä sinusta ja minusta.
Meitä johtaa Hyvä Paimen, Jeesus Kristus! Hänen apunaan on Pyhä Henki ja sana. Myös seurakunta ja sen jäsenet, Jumalan omat, ovat tärkeitä kanavia, joiden kautta siunausvirrat virvoittavat uupuneita ja väsyneitä matkamiehiä!